Maple Leaf kirjoitti:
Luetko tässä asiantuntijoiden joukkoon pelaajat? Jos et, niin tarkoitatko sitten sitä, ettei pelaajien olisi määrättävä (oman) pelin(sä) sisällöstä?
Tietyin varauksin pelaajia voi kuunnella. Ei liikaa.
Tykkään aina muistuttaa siitä, miksi pelaajat eivät oikein voi osallistua sisällöstä päättämiseen ja miksi heidän kommenttinsa mediassa ovat niin järkyttävän formaalisia: Filosofi Jyri Puhakainen selittää asian sillä, että pelaajan (urheilijan) kokemus on kehollinen pellistä, se ei ole älyllinen ja erilaisia merkitysluokkia muodostava. Ja näin sen pitää ollakin, muuotoin ei voisi pelata "selkäytimellä".
Tämän tähden pelaaja voi maksimissaan yltää sille analyysitasolle, jossa hän toteaa, että "liike loppui". Tai että "pelataan vain omaa peliä, niin kyllä se siitä".
Muistan hyvin elävästi sen ajan, kun olin pelaaja. Jos minun tämän hetken ymmärrystä jääkiekosta kuvaa indeksiluku 100, niin vuonna 1995, kun lopetin pelaamiseni, se oli maksimissaan 30, jos sitäkään. Jos vaikkapa Hannu Aravirran ymmärrys jääkiekosta on nyt 130, niin hänen Pelicans-pelaajiensa ymmärrys on keskimäärin 20. Niillä pelaajilla, jotka ovat tulevaisuudessa valmentajia, luku on jotain 28-32. (Heitän näitä lukuja ihan hatusta, mutta vain sen tähden, että pointtini tulee selväksi)
Mutta ymmärrän, että tämä, mitä tuossa edellä esitän, tuntuu jääkiekon kannattajista jopa kauhealle. Pelaajien ihailu ja fanittaminen on niin korkealla tasolla (niin kuin pitääkin olla), että valtaosan on aivan mahdoton uskoa ja ymmärtää, kun sanon, etteivät pelaajat ymmärrä kovinkaan syvällisesti jääkiekosta. Pelaajat hallitsevat hyvin suppean määrän asioita pelistä - juuri sen verran, kun käsillä olen kauden vieminen läpi omassa joukkueessa OMALTA OSALTA vaatii. Eikä pelaaja keskimäärin muista, miten (taktisesti) edellisellä kaudella jossain joukkueessa pelattiin. Pelaajaa elää tässä ja nyt - niin kuin pitääkin elää.
Joskus, kun katson vaikkapa Canal+:n pelaajahaastatteluja, tulee mieleeni, että olemmeko me katsojat aivan täysiä idiootteja. Samat sanat, samat lauseet, lähes pelin tapahtumista riippumatta hoetaan niin kysymysten kuin vastaustenkin puolelta. Ja katsojat taitavatkin olla sellaisella tasolla, että on ihan se ja sama, mitä pelaaja haastattelussa sanoo. Kunhan siinä vain on joku ihailtu puhuva pää.
Noin 95 kertaa 100:sta pelaaja ei kykene sanomaan mitään järkevää sen suhteen, että miksi erä meni hyvin tai huonosti. Mutta silti jostain kumman syystä se kysymys pitää pelaajalle tunkea vastattavaksi. Pelaaja parka astuu suoraan erän jälkeen kameran eteen. Miten pelaaja voisi osata muokata siinä muutamassa sekunnissa erän tapahtumia analyyttisiksi lauseiksi, kun samalla sekunnilla vaikkapa Heikki Mälkiä miettii kuumeisesti, että mitä ihmettä jäällä tapahtui, ja miten sen esittäisi kohta pelaajille pukukopissa.
Tuota edellä kuvaamaani kaoottista hetkeä varten pelaajille on kehittynyt se sellainen puistattavan ohutsisältöinen nollapuhe "liikkeestä ja omasta pelistä ja miestä ja kiekkoa vain maalille". Jotenkinhan siinä on selvittävä tuhansien ja tuhansien katsojien edessä.
No, Maple Leaf, karkasi vähän aiheesta, tai ehkä ei sittenkään niin kovin kauas karannut. Ei, pelaajilta ei pidä kysyä kovinkaan paljon, kuuluu vastaukseni.
-sihvonen-