Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Target]

EDIT:Mitä tämä todistaa? Ei sitten niin mitään, muuta kuin alleviivaa Virmasen ammattitaitoa ko. asiassa.

Mitä, mitä. Etteikös tästä olisi rivien välistä luettavissa pientä kritiikkiä meidän liehulettiseen ammattilaiseen (ehkä jonkin alan). Hänhän lanseerasi termin, tryout Suomeen.

 

[Maple Leaf]

Ainakin Curren ja Aran ajoista lähtien jonkinlaisia lyhennelmiä pelikirjoista on maajoukkuepelaajille jaettu. Westerlund jääkiekkopelikirjojen jatkuvana kehittelijänä on jakanut jo etukäteen tietoa pelaajille.

En edelleenkään oikein ymmärrä, miksi pelikirjaa pidetään joko modernina tuotteena ja/tai Sihvosen omana keksintönä, sillä esimerkiksi maajoukkueissa sellaisia on ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan.

 

[Pressiboxi]

En edelleenkään oikein ymmärrä, miksi pelikirjaa pidetään joko modernina tuotteena ja/tai Sihvosen omana keksintönä, sillä esimerkiksi maajoukkueissa sellaisia on ollut käytössä jo vuosikymmenien ajan.

USA:sta/ Kanadasta ponnistavan "pelikirjan" lanseerasi käsitteenä Suomeen Juhani Tamminen, jolta PS tämänkin termin kopioi. Pelikirja=pelisysteemi=taktiikka. Ei tässä mitään uutta sinänsä ole. Tämä keskusteluhan menee aivan päättömäksi.

 

[Daespoo]

USA:sta/ Kanadasta ponnistavan "pelikirjan" lanseerasi käsitteenä Suomeen Juhani Tamminen, jolta PS tämänkin termin kopioi. Pelikirja=pelisysteemi=taktiikka. Ei tässä mitään uutta sinänsä ole. Tämä keskusteluhan menee aivan päättömäksi.

Itse en kyllä vetäisi yhtäläisyysmerkkejä noiden välille, pelikirja = taktiikka on aika pitkälle yksinkertaistettu.

 

[P.Sihvonen]

Unohtakaa Pelikirja!

USA:sta/ Kanadasta ponnistavan "pelikirjan" lanseerasi käsitteenä Suomeen Juhani Tamminen, jolta PS tämänkin termin kopioi. Pelikirja=pelisysteemi=taktiikka. Ei tässä mitään uutta sinänsä ole. Tämä keskusteluhan menee aivan päättömäksi.

TämänKIN? Minkä muun?

Eikä termien käyttö ole mitään kilpajuoksua siitä, kuka mitäkin "keksii".

Sitä paitsi minulle pelikirja ei ole yhtä kuin pelisysteemi ja yhtä kuin taktiikka. Minulle se on enemmän kuin pelisysteemi.

No, tämä koko keskustelu "pelikirjasta" on turhaa. Se oli viime talven juttu. Nythän koko termi, oli sen Suomeen sitten tuonut kuka tahansa, on jo päässyt arkipäiväistymään. Kausi 2005 - 2006 oli "pelikirjakausi". Nyt eletään kautta 2006 - 2007 ja ainakin itseäni kiinnostaa lähinnä tämä nollatoleranssi.

Nollatoleranssista oli muuten hyvä ja mielenkiintoinen artikkeli uusimmassa IS Veikkaajassa. Se oli ehkä paras teksti, jonka Marko Lempinen on kirjoittanut koskaan. Yksi virhe siinä oli: Pelin laatu romahti myös NHL:ssä, vaikka paikallinen markkinakoneisto onnistui muuta väittämään niin, että kritiikkiä ei näkynyt missään ja jopa kriittinen katse kuoli. Lempisen mielestä nollatoleranssissa onnistuttiin NHL:ssä. Ei onnistuttu! Mutta sinänsä Lempisen kritiikki SM-liigaa kohtaan oli oikea ja hyvin perusteltu.

-sihvonen-

PS. Unohtakaa jo koko "pelikirja"!

 

[sampio]

Pelin laatu romahti myös NHL:ssä, vaikka paikallinen markkinakoneisto onnistui muuta väittämään niin, että kritiikkiä ei näkynyt missään ja jopa kriittinen katse kuoli.

En ole seurannut tätä ketjua tai kirjoituksiasi viime aikoina, mutta tämän väitteen tueksi kaipaisin hiukan perusteluja, mikäli vain ehdit. Usea pelaaja on kuitenkin ollut tyytyväinen sääntöuudistuksiin, ja jos pääosaa näyttelevät ovat tyytyväisiä, on melko uskaliasta puhua pelin laadun romahtamisesta.

 

[siffa]

No, tämä koko keskustelu "pelikirjasta" on turhaa. Se oli viime talven juttu. Nythän koko termi, oli sen Suomeen sitten tuonut kuka tahansa, on jo päässyt arkipäiväistymään. Kausi 2005 - 2006 oli "pelikirjakausi". Nyt eletään kautta 2006 - 2007 ja ainakin itseäni kiinnostaa lähinnä tämä nollatoleranssi.

PS. Unohtakaa jo koko "pelikirja"!

Eihän se näin mene! Keskustelu pelikirjasta on näinä nollatoleranssin aikoina vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin se oli viime kautena. Olen ollut huomaavanani jo nyt selviä pelikirjamuutoksia ainakin Pelicansin ja Kärppien valmentajien toimesta. Seurauksena nollatoleranssin vaatimista pelikirjamuutoksista pelattiin eilen mielenkiintoinen 0-0 tulos Pelicansin ja Kärppien kesken. Nollatoleranssiin valmentajat reagoivat nimenomaan peikirjamuutoksilla, joiden periaatteet valuutetaan jokaisen pelaajan selkäytimeen harjoituksissa. Sieltä tulee valmentajilta uusia karvauspelin rakenteita, ohjeita puolustuspelaamiseen ja varsinkin juuri näinä päivinä erikoistilannepelaamiseen kuten ali-/ ja ylivoimiin.

 

[X-Hearted]

Olen ollut huomaavanani jo nyt selviä pelikirjamuutoksia ainakin Pelicansin ja Kärppien valmentajien toimesta.

Niin, Kärpäthän palasi ihan perusaskeliin vaikeahkon alun jäljiltä, kun kokonaisvaltaiset systeemit eivät lähteneet oikein millään oikeille urilleen. Varovainen - ja hieman puolustavakin - pelityyli näkyy varsinkin vieraskentillä, kun Kärppien tekeminen pohjautuu nopean vastaiskupelin tuomiin valttikortteihin.

No, nyt ote on jokseenkin parantunut. Vaikka jossain muodossa imagollisesta laatutekemisestä huokuu ajoittaiset epätietoisuudet pelisysteemien uusjaosta, on pelityyli siltikin sementoitu voitokkaalle rutiinitasolle. Se on erittäin tärkeää henkiselle hyvinvoinnille.

Kärpät ei onnistu edelleenkään sisäistämään nopean, yksinkertaisen ja helpon ykkössyötön tärkeyttä kuin joissakin otteluissa. Tämän tärkeys näkyy koko kiekollisessa kontrollipelaamisessa. Organisoitu viisikoiden rytmitys pysyisi ehjänä, ja näin keskialueen ylitys hyökkäyksen painepelaamiseen olisi erittäin helppoa, mikäli avauspeli olisi yksinkertaisen nopea. Viisikoiden etäisyyksissä ei ole enää ollut suuria murheenkryynejä, mutta ne paljastuvat ja heijastuvat yleistekemiseen jos pelillinen avaussyöttö on hidas.

Syy, seuraus: yksinkertaisuus jää taka-alalle ja monimutkaisuus on leimaava piirre Kärppien pelillistä vajavaisuutta.

Parempaan päin mennään toki siis koko ajan, mikä näkyy eritoten viisikkopuolustamisessa Tuomas Tarkin johdolla. Reagointi- ja reboudkiekkoihin on nyt koko joukkueena panostettu alkupeleihin verrattuna. Se näkyy maalineduspelin aktiivisuutena, joka oli alkukaudesta ihan hukassa - nyt se toimii jo joten kuten.

Kärppien peli ei ikinä tule olemaan täydellistä, mutta siihenhän aina kuitenkin pyritään tavalla tai toisella. Kunhan pääsisi edes koskettamaan sitä täydellisyyden rajamaastoa. Niitä odotellessa.

 

[P.Sihvonen]

En ole seurannut tätä ketjua tai kirjoituksiasi viime aikoina, mutta tämän väitteen tueksi kaipaisin hiukan perusteluja, mikäli vain ehdit. Usea pelaaja on kuitenkin ollut tyytyväinen sääntöuudistuksiin, ja jos pääosaa näyttelevät ovat tyytyväisiä, on melko uskaliasta puhua pelin laadun romahtamisesta.

Asiaa on kysytty lähinnä NHL:n tähtipelaajilta, jotka ovat takoneet hurjia pistelukemia ylivoimapelissä. Ja muilta ei edes kysytä. Ja jos kysytään, heidät on vaiennettu markkinakoneiston hegemonisen diskurssin alle. Kun "Iso Veli" sanoo, että pelin laatu on parantunut, niin se kanssa sitten on. Sitä vain ihmettelen, että täällä Suomessa asti NHL:n markkinapuhe meni läpi. Ehkä Jarmo Kekäläisen ja Teemu Selänteen lausunnot painoivat niin paljon, ettei omalle ajattelulle jäänyt tilaa.

Onneksi minä saan palkkaa jääkiekon eri ilmiöiden ajattelimisesta. En tarkoita sitä, että edustaisin "totuutta", mutta sen huomaan, että hyvin harva oikeasti ajattelee syvällisesti jääkiekkoa. Valmentajat eivät ehdi ja johtajat eivät osaa. Onneksi edes pieni osa katsojista näyttää ajattelevan. Sen olen huomannut täällä Jatkoajassa. Mutta yhä myös valtaosa katsojista ja laji nseuraajista ottaa asiat aivan liikaa ylhäältä alas annettuina.

Enempää en nyt kommentoi, koska olen kirjoittanut aiheesta (pelin tason romahtamisesta NHL:ssä) melko laajasti sekä Urheilulehdessä että lehtemme netissä. Lehdessä kaivoin esiin jopa tilastot NHL:stä asia tiimoilta.
-sihvonen-

 

[P.Sihvonen]

Eihän se näin mene! Keskustelu pelikirjasta on näinä nollatoleranssin aikoina vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin se oli viime kautena. Olen ollut huomaavanani jo nyt selviä pelikirjamuutoksia ainakin Pelicansin ja Kärppien valmentajien toimesta. Seurauksena nollatoleranssin vaatimista pelikirjamuutoksista pelattiin eilen mielenkiintoinen 0-0 tulos Pelicansin ja Kärppien kesken. Nollatoleranssiin valmentajat reagoivat nimenomaan peikirjamuutoksilla, joiden periaatteet valuutetaan jokaisen pelaajan selkäytimeen harjoituksissa. Sieltä tulee valmentajilta uusia karvauspelin rakenteita, ohjeita puolustuspelaamiseen ja varsinkin juuri näinä päivinä erikoistilannepelaamiseen kuten ali-/ ja ylivoimiin.

Sikäli olet, Siffa, oikeassa, että pelikirjojen SISÄLTÖkeskustelu saa ja sen pitääkin jatkua.

Mutta minä olen kyllästynyt siihen MUODOLLISEEN ja turhaan jaanaamiseen, jota "pelikirjasta" käsitteenä käydään. Siksi suuntaan tarmoni nollatoleranssiin (ja sen aiheuttamiin pelikirjamuutoksiin) sekä tähän nyt pinnalla sopivasti olevaan v-koodiin.
-sihvonen-

 

[ranger]

Enempää en nyt kommentoi, koska olen kirjoittanut aiheesta (pelin tason romahtamisesta NHL:ssä) melko laajasti sekä Urheilulehdessä että lehtemme netissä. Lehdessä kaivoin esiin jopa tilastot NHL:stä asia tiimoilta.

"Pelin tason romahtaminen" on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta hetkonen, tukevatko NHL-tilastot ihan varmasti päätelmiäsi?

En todellakaan tarkoita olla piru Raamatun kimpussa, mutta mm. tässä ketjussa eri nimimerkkien esiintuomat faktuaaliset (?) argumentit koskien ko. tilastoja jättävät päätelmistäsi, no, hämmentävän kuvan.


Niin tai näin, henkilökohtaisesti näkisin edelleen, että kaiken (perustellunkin) arvostelun sijaan keskustellaan aivan liian vähän siitä oleellisimmasta, eli miten raitapaitojen sitten pitäisi viheltää. Yksin toimivilla amatööripäätuomareillamme on tarpeeksi ylivoimanen tehtävä muutenkin. Missä menee raja, konkreettisesti?

On helppo sanoa, että "tää on perseestä, 5-5 on kohta erikoistilanne, tuomarilinja sallivammaksi", mutta mitä se tarkoittaa käytännössä. Milloin kamppailupelaamisen suurempi salliminen muuttuu kaikkien kammoksumaksi "kahva-esto-painiksi"?



Ranger

 

[Master Chief]

"Pelin tason romahtaminen" on tietenkin subjektiivinen käsite, mutta hetkonen, tukevatko NHL-tilastot ihan varmasti päätelmiäsi?

Ranger

Niin ja kai toimittaja Sihvonen tietää että valhe - emävalhe - tilasto?

Oikeasti, jos kysyy NHL:ää seuraavalta tavalliselta /sikäläiseltä) kansalta niin suuri osa pitää tasan tarkkaan nyky NHL:stä enemmän kuin "kahvaversiosta". Suosittelen toimittaja Sihvosta rekisteröitymään suurimmalle Pohjois-Amerikkalaiselle lätkäfoorumille HFBoardsille ja tekemään vaikka äänestyksen asiasta. Aika harvassa siellä ovat valitukset nollatoleranssista verrattuna aikaan ennen lock-outia.

 

[P.Sihvonen]

"Kansalta" ei pidä kysyä yhtään mitään!

Niin ja kai toimittaja Sihvonen tietää että valhe - emävalhe - tilasto?

Oikeasti, jos kysyy NHL:ää seuraavalta tavalliselta /sikäläiseltä) kansalta niin suuri osa pitää tasan tarkkaan nyky NHL:stä enemmän kuin "kahvaversiosta". Suosittelen toimittaja Sihvosta rekisteröitymään suurimmalle Pohjois-Amerikkalaiselle lätkäfoorumille HFBoardsille ja tekemään vaikka äänestyksen asiasta. Aika harvassa siellä ovat valitukset nollatoleranssista verrattuna aikaan ennen lock-outia.

Olen kaiken kulttuurisen toiminnan suhteen sikäli ehdoton, ettei "kansalta" pidä kysyä juuri yhtään mitään.

Jos kansa saa päättää, että tuleeko televisiosta Salatut elämät vai A-talk, niin voimme olla aika varmoja siitä, että kumpi jatkaisi ja kumpi lopetettaisiin...

Sen hyväksyn, että jääkiekkoa pelataan kansalle. Kansa maksaa koko lystin ja lopulta ylläpitää koko lajin. Mutta silti asiantuntijoiden on määrättävä pelin sisällöstä.

-sihvonen-

 

[liigajyrä]

Asiaa on kysytty lähinnä NHL:n tähtipelaajilta, jotka ovat takoneet hurjia pistelukemia ylivoimapelissä. Ja muilta ei edes kysytä. Ja jos kysytään, heidät on vaiennettu markkinakoneiston hegemonisen diskurssin alle. Kun "Iso Veli" sanoo, että pelin laatu on parantunut, niin se kanssa sitten on. Sitä vain ihmettelen, että täällä Suomessa asti NHL:n markkinapuhe meni läpi. Ehkä Jarmo Kekäläisen ja Teemu Selänteen lausunnot painoivat niin paljon, ettei omalle ajattelulle jäänyt tilaa.


-sihvonen-

Niin pakko hieman kommentoida.Hommahan on juuri näin. Väänäsen Ossi sanoi tuossa taannoin että nyky säännöt pakottavat treenaamaan puolustajan enemmän liikkumista ja ajattelemaan sijouttautumista kun kahvaaminen ym muut koiruudet on poistettu ja naurahti että olisihan se pakin kannalta hyvä että saisi hieman koukkia ja ei tarvitse ennakkoon peruutella.
Totesi samaan syssyyn että jos asiaa kysytään Joe Sakiciltä on vastaus täysin erilainen.
Ja juuri kuten Sihvonen kirjoitti kumpaa kuunnellaan Sakiciä tai Väänästä,okei molempia varmasti kuunnellaan mutta kumman mielipiteillä on vaikutusta.

 

[sampio]

Väänäsen Ossi sanoi tuossa taannoin että nyky säännöt pakottavat treenaamaan puolustajan enemmän liikkumista ja ajattelemaan sijouttautumista kun kahvaaminen ym muut koiruudet on poistettu ja naurahti että olisihan se pakin kannalta hyvä että saisi hieman koukkia ja ei tarvitse ennakkoon peruutella.

Romahduttaako puolustajien parempi liikkuvuus ja sijoittuminen pelin laadun, varsinkin jos lähtötasona on ollut koukku kainaloon ja jarrut pohjaan?

 

[mjr]

Olen kaiken kulttuurisen toiminnan suhteen sikäli ehdoton, ettei "kansalta" pidä kysyä juuri yhtään mitään.

Jos kansa saa päättää, että tuleeko televisiosta Salatut elämät vai A-talk, niin voimme olla aika varmoja siitä, että kumpi jatkaisi ja kumpi lopetettaisiin...

Sen hyväksyn, että jääkiekkoa pelataan kansalle. Kansa maksaa koko lystin ja lopulta ylläpitää koko lajin. Mutta silti asiantuntijoiden on määrättävä pelin sisällöstä.

-sihvonen-

Fanejahan ei lasketa, luojan kiitos, asiantuntijoiksi, ja sinänsä vaikuttaa kyllä aika selvältä, että myös ne asiantuntijat, ainakin enemmistöltään, ovat suhtautuneet nollatoleranssiin melko myönteisesti. Toki osa tietyin varauksin, mutta ilman irtonumeroiden myyntipakkoa harvat ovat ottaneet sentään mitään populistisia kantoja asiaan.

 

[dude]

Mutta silti asiantuntijoiden on määrättävä pelin sisällöstä.

http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=5251

Jos kansa päättää, että nykyinen linja on hyvä ja sitä pidetään yllä, niin toimittaja Sihvosella on töitä jatkossakin. Jos liiga luopuu linjasta vastoin kansan tahtoa, voi loppua yleisö katsomosta ja toimittaja Sihvoselta voi loppua työt. Ja ne voivat loppua myös valmentaja Sihvoselta.

"Älä sä tuu puhuun mulle mitään mistään yhteistyöstä..."

 

[Maple Leaf]

Mutta silti asiantuntijoiden on määrättävä pelin sisällöstä.

Luetko tässä asiantuntijoiden joukkoon pelaajat? Jos et, niin tarkoitatko sitten sitä, ettei pelaajien olisi määrättävä (oman) pelin(sä) sisällöstä?

 

[Isle of Man]

Sen hyväksyn, että jääkiekkoa pelataan kansalle. Kansa maksaa koko lystin ja lopulta ylläpitää koko lajin. Mutta silti asiantuntijoiden on määrättävä pelin sisällöstä.

Ongelman tässä tilanteessa luo se, että jääkiekon kentän portinvartijat eivät voi kuitenkaan sivuutta koko kenttää ylläpitävää voimaa, eli tässä tapauksessa katsojia. Voidaan täten esittää, että myös kansa osallistuu jääkiekon sisäiseen määrittelyyn.

Mitä tulee tähän nollatoleranssin lyttäämiseen, niin tuntuu, että asiantuntijatkin elävät täydessä kvartaalitalouden hengessä: mitään ei mietitä tai katsota vuosineljännestä pidemmälle (kärjistys, sori). Itse kannatin nollatoleranssia ja kannatan vieläkin. Jos meno jatkuu nykyisellään vielä keväällä, saatan tuomita sääntömuutoksen epäonnistuneeksi. Ei Roomakaan luotu päivässä. Ei edes neljänneskaudessa.

 

[P.Sihvonen]

Luetko tässä asiantuntijoiden joukkoon pelaajat? Jos et, niin tarkoitatko sitten sitä, ettei pelaajien olisi määrättävä (oman) pelin(sä) sisällöstä?

Tietyin varauksin pelaajia voi kuunnella. Ei liikaa.

Tykkään aina muistuttaa siitä, miksi pelaajat eivät oikein voi osallistua sisällöstä päättämiseen ja miksi heidän kommenttinsa mediassa ovat niin järkyttävän formaalisia: Filosofi Jyri Puhakainen selittää asian sillä, että pelaajan (urheilijan) kokemus on kehollinen pellistä, se ei ole älyllinen ja erilaisia merkitysluokkia muodostava. Ja näin sen pitää ollakin, muuotoin ei voisi pelata "selkäytimellä".

Tämän tähden pelaaja voi maksimissaan yltää sille analyysitasolle, jossa hän toteaa, että "liike loppui". Tai että "pelataan vain omaa peliä, niin kyllä se siitä".

Muistan hyvin elävästi sen ajan, kun olin pelaaja. Jos minun tämän hetken ymmärrystä jääkiekosta kuvaa indeksiluku 100, niin vuonna 1995, kun lopetin pelaamiseni, se oli maksimissaan 30, jos sitäkään. Jos vaikkapa Hannu Aravirran ymmärrys jääkiekosta on nyt 130, niin hänen Pelicans-pelaajiensa ymmärrys on keskimäärin 20. Niillä pelaajilla, jotka ovat tulevaisuudessa valmentajia, luku on jotain 28-32. (Heitän näitä lukuja ihan hatusta, mutta vain sen tähden, että pointtini tulee selväksi)

Mutta ymmärrän, että tämä, mitä tuossa edellä esitän, tuntuu jääkiekon kannattajista jopa kauhealle. Pelaajien ihailu ja fanittaminen on niin korkealla tasolla (niin kuin pitääkin olla), että valtaosan on aivan mahdoton uskoa ja ymmärtää, kun sanon, etteivät pelaajat ymmärrä kovinkaan syvällisesti jääkiekosta. Pelaajat hallitsevat hyvin suppean määrän asioita pelistä - juuri sen verran, kun käsillä olen kauden vieminen läpi omassa joukkueessa OMALTA OSALTA vaatii. Eikä pelaaja keskimäärin muista, miten (taktisesti) edellisellä kaudella jossain joukkueessa pelattiin. Pelaajaa elää tässä ja nyt - niin kuin pitääkin elää.

Joskus, kun katson vaikkapa Canal+:n pelaajahaastatteluja, tulee mieleeni, että olemmeko me katsojat aivan täysiä idiootteja. Samat sanat, samat lauseet, lähes pelin tapahtumista riippumatta hoetaan niin kysymysten kuin vastaustenkin puolelta. Ja katsojat taitavatkin olla sellaisella tasolla, että on ihan se ja sama, mitä pelaaja haastattelussa sanoo. Kunhan siinä vain on joku ihailtu puhuva pää.

Noin 95 kertaa 100:sta pelaaja ei kykene sanomaan mitään järkevää sen suhteen, että miksi erä meni hyvin tai huonosti. Mutta silti jostain kumman syystä se kysymys pitää pelaajalle tunkea vastattavaksi. Pelaaja parka astuu suoraan erän jälkeen kameran eteen. Miten pelaaja voisi osata muokata siinä muutamassa sekunnissa erän tapahtumia analyyttisiksi lauseiksi, kun samalla sekunnilla vaikkapa Heikki Mälkiä miettii kuumeisesti, että mitä ihmettä jäällä tapahtui, ja miten sen esittäisi kohta pelaajille pukukopissa.

Tuota edellä kuvaamaani kaoottista hetkeä varten pelaajille on kehittynyt se sellainen puistattavan ohutsisältöinen nollapuhe "liikkeestä ja omasta pelistä ja miestä ja kiekkoa vain maalille". Jotenkinhan siinä on selvittävä tuhansien ja tuhansien katsojien edessä.

No, Maple Leaf, karkasi vähän aiheesta, tai ehkä ei sittenkään niin kovin kauas karannut. Ei, pelaajilta ei pidä kysyä kovinkaan paljon, kuuluu vastaukseni.
-sihvonen-

 

[LaTe_Show]

Joskus, kun katson vaikkapa Canal+:n pelaajahaastatteluja, tulee mieleeni, että olemmeko me katsojat aivan täysiä idiootteja. Samat sanat, samat lauseet, lähes pelin tapahtumista riippumatta hoetaan niin kysymysten kuin vastaustenkin puolelta. Ja katsojat taitavatkin olla sellaisella tasolla, että on ihan se ja sama, mitä pelaaja haastattelussa sanoo. Kunhan siinä vain on joku ihailtu puhuva pää.

... onneksi vaikkapa Canal+:n valmentajahaastattelussa emme kuule näitä samoja lauseita: "täytyy pysyä pois boksista", "kiekkoa enemmän maalille", "pitää vaan lisätä liikettä", "uskoa omaan tekemiseen"...

Eikös se ole kuitenkin hieman kohtuutonta vaatia pelaajilta kattavaa analyysiä oman joukkueensa pelaamisesta kesken pelin - johon sinä perustat argumenttisi - erätauolla? Ensinnäkin nämä "idiootit" näkevät pelin vain jäätasolta (pelin aikana) ja yleensä vaihtojen aikana "tuijotetaan omia luistinnauhoja" ja keskitytään seuraavaan vaihtoon.

Sanot, että "Noin 95 kertaa 100:sta pelaaja ei kykene sanomaan mitään järkevää sen suhteen, että miksi erä meni hyvin tai huonosti. ". Tuo osaa olla totta, mutta uskon hyvin monen pystyvän sanomaan miksi erä/peli meni hyvin/huonosti esimerkiksi seuraavana päivänä.

 

[Bast]

Eikös se ole kuitenkin hieman kohtuutonta vaatia pelaajilta kattavaa analyysiä oman joukkueensa pelaamisesta kesken pelin - johon sinä perustat argumenttisi - erätauolla?

No juuri näinhän Sihvonen tuossa sanoikin. Hänhän juuri ihmetteli, miksi pelaajilta sinnikkäästi kysytään analyysiä juuri päättyneestä erästä, kun sieltä ei voi mitään syvällistä tuossa vaiheessa tulla. Kritiikki, jos sellaista nyt varsinaisesti oli, kohdistui ennemminkin haastattelijoihin, eikä pelaajiin.

 

[Snakster]

Itse elättelin pitkään haavekuvaa ajattelevasta ja reflektiivisestä pelaajasta, mutta viimeistään silloin kun näin suosikkijoukkueeni HIFK:n pelaavan Alpo Suhosen humaanin valmennuksen alaisena, oli pakko tarkastaa näkemyksiäni tämän suhteen. Uskon siis Sihvosen olevan täysin oikeassa hänen väittäessään, ettei keskiverto pelaaja juurikaan ymmärrä pelin suurta kuvaa. Se on sääli, mutta toisaalta kuinka moni muukaan ammattilainen millään alalla ymmärtää alaansa kovin syvällisesti?

 

[Wäinö#16]

Muistan hyvin elävästi sen ajan, kun olin pelaaja. Jos minun tämän hetken ymmärrystä jääkiekosta kuvaa indeksiluku 100, niin vuonna 1995, kun lopetin pelaamiseni, se oli maksimissaan 30, jos sitäkään. Jos vaikkapa Hannu Aravirran ymmärrys jääkiekosta on nyt 130, niin hänen Pelicans-pelaajiensa ymmärrys on keskimäärin 20. Niillä pelaajilla, jotka ovat tulevaisuudessa valmentajia, luku on jotain 28-32. (Heitän näitä lukuja ihan hatusta, mutta vain sen tähden, että pointtini tulee selväksi)

Mutta ymmärrän, että tämä, mitä tuossa edellä esitän, tuntuu jääkiekon kannattajista jopa kauhealle. Pelaajien ihailu ja fanittaminen on niin korkealla tasolla (niin kuin pitääkin olla), että valtaosan on aivan mahdoton uskoa ja ymmärtää, kun sanon, etteivät pelaajat ymmärrä kovinkaan syvällisesti jääkiekosta. Pelaajat hallitsevat hyvin suppean määrän asioita pelistä - juuri sen verran, kun käsillä olen kauden vieminen läpi omassa joukkueessa OMALTA OSALTA vaatii. Eikä pelaaja keskimäärin muista, miten (taktisesti) edellisellä kaudella jossain joukkueessa pelattiin. Pelaajaa elää tässä ja nyt - niin kuin pitääkin elää.

En voi ymmärtää, että voit sekä entisenä pelaajana ja valmentajana ajatella noin. Se on selvää, että monella pelaajalla ei riitä kapasiteetti ymmärtämään pelillistä isompaa kuvaa tai varsinkaan analysoida sitä, mutta se että laajennat sen koskemaan kaikkia pelaajia on minusta ihmisen aliarvioimista ja valmentajan nostamista aivan liian korkealle jalustalle.

Minusta on jopa oleellista, että ainakin joukkueen avainpelaajat ymmärtävät mitä valmentaja ajaa takaa, eivätkä vain ole jotain aivottomia robotteja siellä kentällä, osaavat analysoida omia otteitaan sekä antaa palautetta myös muille. Se on kyllä totta, että isomman kuvan analysointi suoraan pelin jälkeen, on hyvin vaikeaa pelaajille. Videopalaverin jälkeen asia on varmasti paremmin hallussa. Jääkiekko ei edelleenkään ole mitään ydinfysiikkaa, joka vaatisi huiman aivokapasiteetin ja vuosien opiskelun, jotta sen parissa voisi työskennellä.

 

[P.Sihvonen]

"Jääkiekko pelaajien, ei valmentajien peli"

Minusta on jopa oleellista, että ainakin joukkueen avainpelaajat ymmärtävät mitä valmentaja ajaa takaa, eivätkä vain ole jotain aivottomia robotteja siellä kentällä, osaavat analysoida omia otteitaan sekä antaa palautetta myös muille. Se on kyllä totta, että isomman kuvan analysointi suoraan pelin jälkeen, on hyvin vaikeaa pelaajille. Videopalaverin jälkeen asia on varmasti paremmin hallussa. Jääkiekko ei edelleenkään ole mitään ydinfysiikkaa, joka vaatisi huiman aivokapasiteetin ja vuosien opiskelun, jotta sen parissa voisi työskennellä.

Kyllä, kyllä. Pelaajat ymmärtävät melko paljonkin, ja tuo ymmärryksen ajoitus, josta mainitset Pyhä Patrick nro16, "videopalaverin jälkeen", on sinulta hyvä veto.

Mutta voin vakuuttaa, että tuo "ymmärrys" jää silti lähemmäs kehollisen suorittamisen lohkoa aivoissa kuin kielellisen käsittämisen aluetta. Tähänhän jo tuolla aiemmin mainitsemani Jyri Puhakainenkin viittaa.

Videopalaverin palaute ja "ymmärrys" näkyy - jos näkyy - oikeana tomintana jäällä pelissä tai treeneissä.

Mutta missään tapauksessa se ei muutu kielelliseksi ja kielellisesti hyvin jäsennetyksi kokonaisuudeksi pelaajan ikannalta ikään kuin "epäoleellisia" eli vaikkapa mediaan liittyviä tarpeita varten.

Lähes yhtä vähän kuin median tarpeisiin pelaajan "kieleen" uralta tarttuu sellaisia asioita, joita hän voisi hyödyntää sellaisessa työryhmässä, joka pohtii vaikkapa nollatoleranssilinjauksia. Kun pelaaja sanoo, että "onhan se ihan hyvä, että ei kahvata", hän ei pohdi syvällisesti, että mitä kaikkea tuo kahvaamattomuus tarkoittaa käytännössä. Ei pelaaja johda sellaista ajatusketjua, jonka päässä on vaikkapa sellainen lopputulema, että sehän lisää omalla puolustusalueella aluepuolustamisen kasvua miesvartioinnin kustannuksella. Ja entä sitten, mitä ovat tämän muutoksen seuraukset? Lisääntyvätkö nopeat vastahyökkäykset omalta alueelta vai vähenevätkö ne? Ja niin edelleen. Näihin pelaajan ajattelu ei riitä ellei hänelle sitä ihan rautalangasta väännetä.

Korostan kuitenkin, että en millään lailla halveksi tai aliarvioi pelaajia. Mutta uskon filosofi Jyri Puhakaista, kun hän sanoo, että pelaajan kokemus jääkiekosta on kehollinen, ei kielellinen ja sitä kautta struktuureja erittelevä. Ja oma kokemukseni pelaajana tukee tätä näkemystä.

Silti filosofiani valmentajana oli ja on edelleen: Jääkiekko on pelaajien, ei valmentajien peli.

Mutta tuo filosofia ei poista sitä totuutta, että jotkut asiat kuuluvat pelaajien ekspertiisiin, jotkut valmentajien, jotkut johtajien, jotkut huoltajien, jotkut toimittajien ja niin edelleen.

Peli kuin peli saadaan pystyyn ilman valmentajia. Mutta ilman pelaajia ei ole peliä. Mutta tästäkin huolimatta laajempi ymmärrys pelistä on valmentajilla. Eikä sovi unohtaa, että useimmat valmentajat ovat entisiä pelaajia!
-sihvonen-