Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Taatusti]

Saattaa olla, että muistan väärin, mutta mielestäni Soosi otti erää jossain EHL-pelissä joskus? Vai olenko nähnyt unta...taas?

 

[Uncle Becker]

Mun broidi on ainaki vahvempi...

Pelicansin sivut kertovat seuraavaa:

Toni on vahvasta kokemuksesta huolimatta menestyksen nälkäinen sentteri. Toimii oivallisena esimerkkinä kaikille nuorille pelaajille, miten urheilija itsenäisesti pitää itsestään huolta. Taitaa myös itämaiset taistelulajit sekä intialaisen keittiön salat.

Kyllä kung-fu-gooni aina tavallisen goonin voittaa. Taitaapa jopa Losted viedä Soosia mennen tullen. Eikä siinä mitään, eihän Sihvonen ole mikään "v-koodi -pelaaja".

 

[Corkscrew]

Sihvosen mukaan Vandenbuschelle ei löydy "v-koodi"-osastolla SM-liigasta muita haastajia kuin Pelicansin Helenius ja T Sihvonen.

 

[Gellner]

Saattaa olla, että muistan väärin, mutta mielestäni Soosi otti erää jossain EHL-pelissä joskus? Vai olenko nähnyt unta...taas?

Mä muistelisin, että Toni ihan menestyksekkäästi hanskasi Manchesterissä. SM-liigassa taisi olla hippasilla Fandulin kanssa.

 

[mixu]

Sen verran täytyy sanoa että Mika Khilström vainaa kerran vähän nyrkkeilytti Hifkin pelaajia ja sanoi että Toni antoi kovimmat iskut silloin.
Mutta se että pystyy tappelemaan myös kentällä on eri asia eikä Tonilla ole mitään näyttöä tästä eli Petteri ei voi olla mitenkään varma asiastaan koska näyttöän kentältä ei ole.

 

[lindros]

Kyllä, mutta ärsyttää tuo itsensä haastatteleminen. Onko tämä joku pakollinen asia vai miksi sitä pitää harrastaan?

Vai onko tuolla tyylillä vain helpompi saada ne omat teesit ulos ilman mitään itsekritiikkiä, koska kritiikin esittäminen pitäisi jäädä haastattelijalle?

Itse olen käynyt tätä Sihvos-keskustelua Urheilulehden keskustelupalstalla ja siellä on tullut esille mikä tässä haastattele itse itseäsi- periaatteessa on takana. Toisaalta olen seurannut tiivisti myös täällä käyvää keskustelua PS:stä.

Tässä otsikossa Petteri on sanonut:

Haluan rikkoa vähintäänkin muotoseikkoja. Minun väitetään muun muassa haastattelevan itseäni. No, en myönnä sitä. Mutta oletetaan, että haastattelisin: Käytössäni on vaikkapa tila, joka on 4000 merkkiä kooltaan. Jos yritän änkeä tuohon tilaan kolumnin, en ehdi sanoa juuri yhtään mitään. Sama tila kysymys/vastaus -tekniikalla riittää mainiosti. Ja mikä tärkeintä, haluamani asia tulee sanotuksi. Ja se tulee sanotuksi paljon voimakkaammassa muodossa!

Mielestäni Sihvonen perustelee tuossa "itsensä haastattelemisen" loistavasti. Asia, jota toimittaja haluaa sanoa tulee moninverroin tehokkaammin esille kysymys-vastaus periaatteella ja mitä sillä on väliä kuka ne kysymykset tekee? Onhan tavallisen kolumninkin kirjoittaminen erilaisiin kysymyksiin vastaamista. Tällä tyylillä pointti tulee vain ytimekkäämmin esille.

 

[repe_joke]

Oletko missään nähnyt hyvää nollatoleranssijääkiekkoa?
Olen, olympialaisissa ja paikoitellen NHL:n finaaleissa. Mutta kuten olen jo sanonutkin aiemmin, nollatoleranssijääkiekko on eräänlainen huippukorkea pelaamisen standardi. Siihen eivät tavalliset pelaajat yllä. Eikä lajia voida pelata olympialaisten ja NHL-finaalien ehdoilla. Ne ovat kovin kaukana jostain Porin Isomäestä, kun siellä kohtaavat vaikkapa Ässät ja HPK.

Tästä pätkästä minua jäi mietityttämään yksi kohta. Nimittäin se, että kuinka on mahdollista, jotta pelaajien taitomäärä nousee maagisesti, kun hypätään NHL-runkosarjasta NHL-finaaleihin? Samat jätkäthän siellä pelaa, ja todennäköisesti jopa varovaisemmin -siis virheitä vältellen- , kuin runkosarjassa.
Voisiko kyseessä olla vain katsoja oma illuusio siitä, että pelintaso nousee huimasti, kun panokset kovenee?
Itse ainakin huomaan eläväni sitä kovemmin pelissä mukana, mitä tärkeämpi se on. Ja tämä luo sitten tunteen siitä, että myös peli on hyvätasoinen, vaikka se ei sitä välttämättä oikeasti ole.

Tuohon asiaan jos saisin P.Sihvoselta tarkennusta, niin olisin tyytyväinen.

 

[P.Sihvonen]

Vastaus

Tästä pätkästä minua jäi mietityttämään yksi kohta. Nimittäin se, että kuinka on mahdollista, jotta pelaajien taitomäärä nousee maagisesti, kun hypätään NHL-runkosarjasta NHL-finaaleihin? Samat jätkäthän siellä pelaa, ja todennäköisesti jopa varovaisemmin -siis virheitä vältellen- , kuin runkosarjassa.
Voisiko kyseessä olla vain katsoja oma illuusio siitä, että pelintaso nousee huimasti, kun panokset kovenee?
Itse ainakin huomaan eläväni sitä kovemmin pelissä mukana, mitä tärkeämpi se on. Ja tämä luo sitten tunteen siitä, että myös peli on hyvätasoinen, vaikka se ei sitä välttämättä oikeasti ole.

Tuohon asiaan jos saisin P.Sihvoselta tarkennusta, niin olisin tyytyväinen.

Kummassa pelissä pelataan parempaa jääkiekkoa, nyt tänään Kalpa vastaan Jokerit vai keväällä finaalissa Jokerit vastaan vaikkapa Kärpät?

Eli jos sallitaan tällainen kiertovastaus.
-sihvonen-

 

[mjr]

TS oli kuuleman mukaan äärimmäisen hyvä nyrkkelijä ja pieksi kaukalokovanaamat ringissä mennen tullen. Toki jokaisen luulisi ymmärtävän, että nyrkkeily on täysin eri asia kuin kaukalotappelu hokkarit jalassa.

Eipähän tähän ole lisäämistä. Paitsi että miksi kukaan haluaisi katsellä seitsemännen luokan nyrkkeilyä - tai siis koomista huitomista - hokkarit jalassa? Hokkarit jalassa pystyy tekemään oikeastikin urheilullisesti hämmästyttäviä asioita. Tietysti jos on teini tai jäänyt teinin tasolle niin pitää jääkiekon pääasiana tätä horjuvaa, epätarkkaa hokkareilla huojumista...

 

[repe_joke]

Kummassa pelissä pelataan parempaa jääkiekkoa, nyt tänään Kalpa vastaan Jokerit vai keväällä finaalissa Jokerit vastaan vaikkapa Kärpät?

Eli jos sallitaan tällainen kiertovastaus.
-sihvonen-

Entäs jos tänään pelattaisiin Jokerit - Kärpät runkosarjan peli? Ja oletuksena, että keväällä on täysin sama kokoonpano molemmilla kentällä?
Mikä tuossa keväisessä loppuottelussa, muka nostaa pelaajien taitotasoa?

Kysymys siis koski sitä, että tuosta sinun jutusta sai kuvan, että pelaajien taitotaso nousee. Ja se tuskin pitää paikkaansa. Etenkin jos kauden alussa ollaan taas siinä pisteessä, että nämä samat pelaajat eivät osaakkaan pelata nollatoleranssi kiekkoa.

 

[Snakster]

Mikä tuossa keväisessä loppuottelussa, muka nostaa pelaajien taitotasoa?

Varmaankin ainakin seuraavat tekijät: huolellisuus otteissa panosten kasvaessa, joukkueiden yhteenhitsautuminen, onnistunut kunnonajoitus (vaikuttaa tosiaan myös taitotasoon, koska parempikuntoisena kaikki onnistuu paremmin) sekä henkinen lataus.

 

[repe_joke]

Varmaankin ainakin seuraavat tekijät: huolellisuus otteissa panosten kasvaessa, joukkueiden yhteenhitsautuminen, onnistunut kunnonajoitus (vaikuttaa tosiaan myös taitotasoon, koska parempikuntoisena kaikki onnistuu paremmin) sekä henkinen lataus.

Elikkä tämän mukaan olympialaisissa ei pelattu hyvää lätkää, koska pelaajien kunnon ajoitus oli keväällä.
Ja tuo listaus alkaisi kyllä mielummin varoivaisuus otteissa, kuin huolellisuus. Ei siis uskalleta yrittää senkään vertaa omia ratkaisuja kuin runkosarjassa. Kaikki pitää pelata vimpan päälle, kilpparipuolustuksen ehdoilla.

Edelleenkin olen sitä mieltä, että suurin osa tuosta tason noususta tapahtuu katsojan pään sisällä.

 

[Mace]

Edelleenkin olen sitä mieltä, että suurin osa tuosta tason noususta tapahtuu katsojan pään sisällä.

En tiedä sinusta, mutta itse kyllä olen kaudesta toiseen huomannut sen, että play-off-matsit ovat intensiteetiltään aivan eri tasolla kuin runkosarjaväännöt. Siis sen tarkemmin erittelemättä ja ihan televisiosta katsottuna. Koko pelin "ilme" on aivan toisenlainen. Kaikesta näkee, että pelataan niitä kauden tärkeimpiä otteluja, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ja juuri tuon takia noita matseja jaksaa seuratakin, toisin kuin monia runkosarjan touhuiluja. Ja juuri tuon takia itse koen, että taso on todellakin tuolloin korkeampi kuin nyt. Snaksterilta myös hyviä pointteja tuossa aiemmin.

 

[siffa]

Tamminen vastaan Sihvonen

Juhani Tammisella on Nelosen Urheiluaamussa lauantaisin ansiokas "pläjäys" tämän hetken jääkiekosta. Olen katsonut nyt Tammisen kaksi esitelmää ja todennut, että Tammisen ja Sihvosen analyysit poikkeavat huomattavasti juuri tällä hetkellä toisistaan. Ei siis voida puhua mistään yhteisestä jääkiekkonäkemyksestä näiden veljien kesken, vaikka täälläkin aina silloin tällöin niin annetaan ymmärtää.

Tamminen ei painota enää tiivistä hyökkäyssuunnitelmaa, jossa tasakentällisin lyhytsyöttöpelillä ja rintamahyökkäyksin edetään vastustajan päätyyn ja ollaan valmiina karvaukseen sekä ohjauspeliin koko viisikon voimin. Tätä pelikirjaahan Tami korosti viime kaudella. HPK sekä Ässät yllättivät sen avulla suurseurat Tamin analyysin mukaan.
Nollatoleranssi on muuttanut Tammisen mukaan pelin radikaalisti. Hän kehoittaa seuraamaan joukkueiden yli- ja alivoimapelaamista; maalivahtityöskentely on edelleen avainasemassa; yksilöiden taitavuus ratkaisee nyt pelejä.
Ennen nollatoleranssin aikaa pelattiin neljällä hyvin rakennetulla kentällisellä, pidettiin yllä vastustajaa tappavaa äärimmäisen nopeaa tempoa, ketjujen tasaisuus oli tärkeä elementti ja koko paketin tiiveys toi hyvän lopputuloksen keväällä.
Nyt nollatoleranssin käyttöönoton jälkeen pelataan 2-3 kentällisellä (2 ylivoimakentällistä ja yksi jarrukenttä), pelin laatu paranee ja pelin eri osa-alueiden spesialistit ovat arvossaan. Olemme nähneet nyt paljon maaleja ja upeita yllätyksiä ja näitähän katsojat haluavat Tammisen mukaan nähdä.
Tamminen kehoittaa olemaan nyt maltillisia, on menossa oppimisprosessi: älykkäimmät pelaajat ja älykkäimmät valmentajat oppivat nopeimmin. Ne pelaajat ja valmentajat, jotka eivät muutosvastarinnan vuoksi halua oppia uutta tulevat menettämään työpaikkansa. Tilalle tulee uusia pelaajia ja valmentajia.
Tamminen hehkuttaa:"Nyt on alkanut uusi SM-liiga: Nopeat syövät hitaat."

Tamminen kehoittaa olemaan kärsivällisiä ja hän uskoo nollatoleranssin olevan pitkällä tähtäimellä hyvä ratkaisu. Seurojen talous parenee, kun pelataan kolmella kentällä. Pelaajien laatu nousee ja pelin taso myös.

Tammiselta taas hyvin perusteltua ja ansiokkaasti esitettyä kiekkoasiaa, mikä poikkeaa perusteellisesti UL/Sihvosen nollatoleranssi-analyysista. Keskustelun kannalta hyvä, kun on eri näkökulmia asioille.

 

[Johannes]

1 ei ole 2, eikä 4 ole 3

Sihvonen kirjoittaa edelleen 29.9. ilmestyneessä Urheilulehdessä, että nollatoleranssin vaikutus sm-liigassa pelattavaan jääkiekkoon on ollut liian suuri. Olen samaa mieltä asiasta jääkiekon suurkuluttajana. Numeroista, joilla muutosta kuvataan, en edelleenkään ole samaa mieltä.

Tässä faktoja, joissa voi olla marginaalisia numeraalisia virheitä, tuskin suuria tai korjatkaa:

Viime kaudella tehtiin runkosarjassa 2041 maalia 392 pelissä. Se on 5,2 maalia/ottelu. Erikoistilanteissa eli yli- ja alivoimalla tehtiin maaleista 792 kpl, joka on yli 2 maalia/ottelu, mutta pyöristyy kahdeksi maaliksi ottelua kohden. Tällä kaudella on tehty 55 pelin jälkeen runkosarjassa 350 maalia, joka on 6,4 maalia/ottelu. Näistä maaleista on tehty erikoistilanteissa 189 kpl, joka on 3,4 maalia ottelua kohden.

Tasakentällisin maalien määrä on pudonnut viime kaudesta 3,2:sta 3,0:n ja erikoistilanteissa lisääntynyt 2,0:sta 3,4:n. Jos halutaan kuvata muutosta ilman desimaaleja, koska en ole koskaan nähnyt ottelun päättyvän 6,4 - 5,2, niin maalien kokonaismäärä on noussut yhdellä, viidestä kuuteen. Tasakentällisin yhdessä pelissä tehdään edelleen kolme maalia, kuten viime kaudella, mutta nyt tehdään erikoistilaneissa kolme maalia kahden sijasta.

Urheilulehdessä s. 61 väitetään, että tasakentällisin maalien määrä on pudonnut neljästä kolmeen ja erikoistilanteissa noussut yhdestä neljään. Osittain ero laskelmissamme tulee siitä, että minun aineistossani on 55 peliä ja Urheilulehdellä on 35 peliä.

3 maalia on siis edelleen 3 tasakentällisin, eikä nelonen ole muuttunut kolmoseksi. Kaksi maalia on nykyään kolme erikoistilanteissa, eikä yksi ole edelleenkään kolme tai neljä. Tässä tiivistelmänä mielipide-eroni maalien määristä yhdessä sm-liigapelissä Urheilulehden kanssa.

 

[P.Sihvonen]

Sihvonen kirjoittaa edelleen 29.9. ilmestyneessä Urheilulehdessä, että nollatoleranssin vaikutus sm-liigassa pelattavaan jääkiekkoon on ollut liian suuri. Olen samaa mieltä asiasta jääkiekon suurkuluttajana. Numeroista, joilla muutosta kuvataan, en edelleenkään ole samaa mieltä.

Tässä faktoja, joissa voi olla marginaalisia numeraalisia virheitä, tuskin suuria tai korjatkaa:

Viime kaudella tehtiin runkosarjassa 2041 maalia 392 pelissä. Se on 5,2 maalia/ottelu. Erikoistilanteissa eli yli- ja alivoimalla tehtiin maaleista 792 kpl, joka on yli 2 maalia/ottelu, mutta pyöristyy kahdeksi maaliksi ottelua kohden. Tällä kaudella on tehty 55 pelin jälkeen runkosarjassa 350 maalia, joka on 6,4 maalia/ottelu. Näistä maaleista on tehty erikoistilanteissa 189 kpl, joka on 3,4 maalia ottelua kohden.

Tasakentällisin maalien määrä on pudonnut viime kaudesta 3,2:sta 3,0:n ja erikoistilanteissa lisääntynyt 2,0:sta 3,4:n. Jos halutaan kuvata muutosta ilman desimaaleja, koska en ole koskaan nähnyt ottelun päättyvän 6,4 - 5,2, niin maalien kokonaismäärä on noussut yhdellä, viidestä kuuteen. Tasakentällisin yhdessä pelissä tehdään edelleen kolme maalia, kuten viime kaudella, mutta nyt tehdään erikoistilaneissa kolme maalia kahden sijasta.

Urheilulehdessä s. 61 väitetään, että tasakentällisin maalien määrä on pudonnut neljästä kolmeen ja erikoistilanteissa noussut yhdestä neljään. Osittain ero laskelmissamme tulee siitä, että minun aineistossani on 55 peliä ja Urheilulehdellä on 35 peliä.

3 maalia on siis edelleen 3 tasakentällisin, eikä nelonen ole muuttunut kolmoseksi. Kaksi maalia on nykyään kolme erikoistilanteissa, eikä yksi ole edelleenkään kolme tai neljä. Tässä tiivistelmänä mielipide-eroni maalien määristä yhdessä sm-liigapelissä Urheilulehden kanssa.

Toden totta, Johanneksen laskelmat pitävät viime kauden osalta paremmin kutinsa kuin omani. Kysyn kuitenkin Johannekselta, että miten olet laskenut tasakentällisin tehdyt maalit? Oletko huomioinut niihin tasavajaalla tehdyt maalit; entä siirretyn rangaistuken aikana tehdyt; miten on tyhjään maaliin tehdyt; entä jatkoajan maalit?

Minun huoleni on edelleen voimassa: Nollatoleranssijääkiekko ei tule lisämään olenkaan tasaviisikon tehtyjä maaleja kokonaistuleman osalta per peli. Päinvastoin ne tulevat vähenemään etenkin kauden loppua kohti, kun uusi peli opitaan. Vain ylivoimamaalit lisääntyvät.

Ja vielä Johannekselle: Jaan maalit puhtaasti viidella viittä vastaan tehtyihin - ja kaikkiin muihin maaleihin. Onko sinun jakosi sama?

Kiitollisena vaivannäöstäsi,
-Sihvonen-

 

[Petski]

Esittäisin P Sihvoselle ja muille yhden kysymyksen:

Oliko näin että urheilulehden nettisivuille piti ilmestyä syksyllä videot jokaisen sm-liiga joukkueen pelikirjasta, Sihvosen tulkkaamana? Jos oli niin minne on videot jääny vai onko projekti kesken?

 

[P.Sihvonen]

Esittäisin P Sihvoselle ja muille yhden kysymyksen:

Oliko näin että urheilulehden nettisivuille piti ilmestyä syksyllä videot jokaisen sm-liiga joukkueen pelikirjasta, Sihvosen tulkkaamana? Jos oli niin minne on videot jääny vai onko projekti kesken?

Kyllä ne ilmestyvät, jahka perehdyn riittävästi kaikkiin joukkueisiin. Osa joukkueistahan on tässä vaiheessa jo muutosvalmennuksen tilassa... joten niiden haltuunottaminen on vielä kesken.

Eikä toisaalta luvassa ole 14 X perinpohjainen pelikirjaesitys, vaan pääpiirteitä (heikkouksia ja vahvuuksia) jokaiselta joukkueelta.
-sihvonen-

 

[Maffesoli]

Nollatoleranssijääkiekko ei tule lisämään olenkaan tasaviisikon tehtyjä maaleja kokonaistuleman osalta per peli.

Kaksi lyhyttä kommenttia:

Minua häiritsee - yleisellä tasolla - tämä mielestäni jopa epäanalyyttinen nollatoleranssikeskustelu, jossa asiaa käsitellään dikotomisesti asetelmalla hyvä/paha. Vallitseva käsitys kaiketi kuitenkin oli, ettei edeltävä "kahvakiekkoaikakausikaan" ollut optimi. Ja nyt näyttää pukkaavan esiin käsitys, että tämä nykyinen se vasta huono on. Eikö tätä asiaa tulisi pohtia syvällisemmin ja miettiä millainen sen tuomarilinjan sitten tulisi olla? Omasta mielestäni suuri virhe oli esimerkiksi se, että uuteen tuomarilinjaan tungettiin mukaan kaikenlaisia "kiekkokatsomoon" sääntöjä sekä kiellettiin käytännössä puolustaminen omalla maalilla, kun maila jalkojen välissä tai mailan nostaminenkin saattaa johtaa jäähyyn. Eikö pitäisi puhua siitä, mitä tuomarilinjassa voisi kenties korjata, eikä kategorisesti väittää, että nykylinja "tappaa jääkiekon".

Toinen asia, joka hieman häiritsee, on aina ajoittain esitettävä jonkinlainen epähumaani uskonpuute pelaajia kohtaan. Miksei jääkiekkoilija muka voi oppia, ettei mailaa saa laittaa vastustajan kainaloon? Ymmärtäähän se esimerkiksi, ettei kiekkoa saa ottaa käteen ja kantaa vastustajan maaliin?

 

[P.Sihvonen]

Rautalanka

Kaksi lyhyttä kommenttia:
Toinen asia, joka hieman häiritsee, on aina ajoittain esitettävä jonkinlainen epähumaani uskonpuute pelaajia kohtaan. Miksei jääkiekkoilija muka voi oppia, ettei mailaa saa laittaa vastustajan kainaloon? Ymmärtäähän se esimerkiksi, ettei kiekkoa saa ottaa käteen ja kantaa vastustajan maaliin?

Tämä on aivan keskeinen kysymys, jonka vastausta eivät osaa hahmotella edes kaikki liigavalmentajat.

Minä vastaan: Jääkiekkoilija laittaa mailan niin kauan vastustajan kainaloon, kun hän silmänräpäyksessä päättelee, että nyt on puolustamisen nimissä pysäytettävä vastustaja, ettei tämä pääse pahan tekoon.

Jatkokysymys: Milloin pelaaja pääsee tuosta päättelystä (joskus jopa turhasta tunteesta) irti, että nyt vastustaja pääsee pahan tekoon?

Vastaan: Silloin pelaaja ei enää laita mailaa vastustajan kainaloon (turhaan tai aiheesta), kun hän tietää, että joku tai jotkut omat pelaajat VARMISTAVAT hänen puolustustoimiaan.

Jatkokysymys: Mitä tämä yksitäisen tai kahdenkin puolustavan pelaajan puolustustoimien varmistaminen merkitsee kaukalotodellisuudessa?

Vastaan: Se merkitsee sitä, että puolustukset ovat niin viimeisen päälle organisoituja, että viidellä viittä vastaan pelaten maalimäärät kääntyvät radikaaliin laskuun.

Yritän vielä vääntää pienen sellaisen rautalangan, joka on sitten viimeinen ja sen kanssa tätä edellä kirjoittamaani yksinkertaisemmin en osaa asiaa enää ilmaista: muissakin pallopeleissä kuin jääkiekossa melko usein kannattaa mieluummin rikkoa (jäähyn tai keltaisen kortinkin uhalla) kuin päästää vastustajaa maalintekoon.

Tiivistys: Eli toisin kuin Maffessoli hahmottelee, "turhien" jäähyjen ottaminen ei ole YKSILÖkysymys, puhumattakaan, että se olisi yksilön OPPIMISkysysymys. Nollatoleranssikysymys on valmentajien kysymys ensisijaisesti.

Eli: Auta armias sitä päivää, kun valmentajat saavat pelaajansa pelaamaan jäähyttä! Se tarkoittaa sekä tasaviisikoin tehtyjen että ylivoimamaalien vähenemistä - eli päinvastaista, mihin alunperin pyrittiin!

Ainoa tie tästä ulos on se, että tuomareiden linja hiljalleen liukenee kohti entistä... Ja näin minä uskon käyvän.
-sihvonen-

 

[Lisäalueen mies]

Jatkokysymys: Milloin pelaaja pääsee tuosta päättelystä (joskus jopa turhasta tunteesta) irti, että nyt vastustaja pääsee pahan tekoon?

Vastaan: Silloin pelaaja ei enää laita mailaa vastustajan kainaloon (turhaan tai aiheesta), kun hän tietää, että joku tai jotkut omat pelaajat VARMISTAVAT hänen puolustustoimiaan.

Jatkokysymys: Mitä tämä yksitäisen tai kahdenkin puolustavan pelaajan puolustustoimien varmistaminen merkitsee kaukalotodellisuudessa?

Vastaan: Se merkitsee sitä, että puolustukset ovat niin viimeisen päälle organisoituja, että viidellä viittä vastaan pelaten maalimäärät kääntyvät radikaaliin laskuun.
-sihvonen-

Itseäni askarruttaa asia tuosta puolustuspelin toteutuksesta. Jos ajatellaan, että pelataan 1-2-2 ryhmityksellä niin eikö olisi viisainta pelata kuten ennenkin? Tarkoitan sitä, että pyritään saamaan kärkikarvaaja iskemään vastustajan kiekolliseen mahdollisimman ylhäällä jotta kiekonriisto olisi mahdollista tai ainakin hidastamaan mahdollisemman paljon hyökkäyksiin lähtöä. Muu ryhmitys kärkikarvaajan takana toimii oikeilla etäisyyksillä.
Jos siirrytään ns. toiseen vaiheeseen eli ryhmitytään 1-2-2 muodostelmaan ohjaamaan peliä, niin kannattaako silloin peruuttaa liian alas? Tuntuu vain, että jos vastustaja pääsee vauhtiin liian alhaalla olevan ryhmityksen vuoksi, niin sitä on nykyisillä sääntötulkinnoilla vaikeampi pysäyttää "Rehellisin" keinoin.
Toisaalta, onko niin, että jo hyökkäyksiin lähdössä valmistaudutaan puoluspeliin niin paljon, että hyökkäys menettää parhaan teränsä ja nopeutensa kun pidetään huolta siitä, että etäisyydet pysyvät oikeana ja pakan ei anneta venyä liian pitkäksi.
Seuraavaksi tulee mieleen, että kehitetäänkö jokin aivan uusi tapa pelata, "Pelikirja" mallia nollatoleranssi, pelataan niinkuin lentopalloa, molemmat omalla kenttäpuolellaan kyräilevät ja kyttäilevät toisiaan josko toisella sattuisi jokin menemään pieleen omassa ryhmityksessään

 

[Wäinö#16]

Minä vastaan: Jääkiekkoilija laittaa mailan niin kauan vastustajan kainaloon, kun hän silmänräpäyksessä päättelee, että nyt on puolustamisen nimissä pysäytettävä vastustaja, ettei tämä pääse pahan tekoon.

Jatkokysymys: Milloin pelaaja pääsee tuosta päättelystä (joskus jopa turhasta tunteesta) irti, että nyt vastustaja pääsee pahan tekoon?

Vastaan: Silloin pelaaja ei enää laita mailaa vastustajan kainaloon (turhaan tai aiheesta), kun hän tietää, että joku tai jotkut omat pelaajat VARMISTAVAT hänen puolustustoimiaan.

Mielestäni nyt kärjistät asioita. Aiemminhan maila laitettiin heti kainaloon, kun oltiin varmoja että tuskinpa pienestä koukusta tulee jäähyä. Tämä myös silloin vaikka alla olisi ollut vielä omia kavereita puolustamassa. Ei siis edes yritetty luistella kaveria kiinni, vaikka siihen olisi saattanut olla mahdollisuuksia. Nollatoleranssilla on ainakin se vaikutus, että tällaista "laiskaa" koukkupuolustusta ei enää sallita. Jos tilanteesta olisi tulossa yksinläpi-tilanne niin silloin koukkua tulee olkoon nollatoleranssia tai ei.

Jatkokysymys: Mitä tämä yksitäisen tai kahdenkin puolustavan pelaajan puolustustoimien varmistaminen merkitsee kaukalotodellisuudessa?

Vastaan: Se merkitsee sitä, että puolustukset ovat niin viimeisen päälle organisoituja, että viidellä viittä vastaan pelaten maalimäärät kääntyvät radikaaliin laskuun.

Minä en millään usko mihinkään näin radikaaliin. Uskon, että tulevaisuudessa tullaan keskittymään yhä enemmän luistelunopeuteen, sillä vauhti on myrkkyä "mailattomalle" puolustukselle. Aiemmin mailaviidakossa pärjäsi hitaammatkin kaverit myös pelkällä voimalla. Todennäköisesti se johtaa myös hyvin organisoituun puolustukseen, jotta pystytään vastaamaan vastustajaan vauhtiin, mutta olisiko se jotenkin paremmin organisoitu kuin tähän asti? Pienet seurat ovat joka tapauksessa ennenkin olleet usein pakotettuja pelaamaan kilpikonnaa. Hyvät joukkueet tulevat hankkimaan nopeita pelaajia, joilla on hyvä pelikäsitys ja näin ainakin ideaalisesti pyritään sahaamaan puolustus kappaleiksi. Aiemmin kun pistettiin pelinrakentajille äijä kahvalla kiinni, niin siinähän oli se hyökkäyspeli.

Nollatoleranssi merkitsee vaikeuksia ennen kaikkea hitaille ja kankeille ja itse luulen että parin kauden lopputulema on vauhdikkaampi peli. Ehkä sillä ei ole maalimääriin juurikaan merkitystä, mutta ainakaan ei tarvitse katsella loputonta kahvausta ja painimista luistimet jalassa. Jäähymäärätkin tulevat lopulta asettumaan siedettävälle tasolle, sitä mukaa kun ylivoimapeli paranee ja ottelut alkavat ratkeamaan niihin.

Ja toisaalta. Kaipaatko Petteri Sihvonen todella kahvakiekkoa takaisin? Sitä missä raja oikeaoppisen kahvakoukkauksen ja jäähyn arvoisen koukkauksen välillä oli veteen vedetty viiva. Minusta sääntöjä tulee tulkita niin kuin ne on kirjoitettu. Missä vaiheessa ylipäänsä kahvakoukkausta on alettu sallimaan, ei kai se aina ole kuulunut jääkiekon henkeen tai "koodistoon"?

 

[Pressiboxi]

Kannattaisi edelleenkin tutkia koripalloa rinnakkaisesti tässä nollatoleranssiasiassa. Ei peli ole kuollut vaikka paidassa ei saa roikkua (vrt. kahvakiekko) tai estämistä väärällä kontaktilla harjoittaa (vrt. hyökkääjän/puolustajan virhe kontaktitapauksissa koriksessa).

Jaloilla puolustetaan ja jaloilla on myös mahdollista pelata itsensä irti täydellisestäkin puolustuksesta, oli se sitten paikkaa tai miesvartiointia. Näin myös jääkiekossa, jossa on nykyinen tiukka sääntötulkinta.

Mitä kahvaamiseen tulee, lienee kuitenkin kysymys enemmänkin päälle hirttänneestä tavasta liikkua sääntöjen rajamailla kuin syvyyspsykologisesta pelkoa torjuvasta tarpeesta tmv. Hiukan reaalimaailman perspektiiviä näihin juttuihin, please.

 

[ranger]

Minua häiritsee - yleisellä tasolla - tämä mielestäni jopa epäanalyyttinen nollatoleranssikeskustelu, jossa asiaa käsitellään dikotomisesti asetelmalla hyvä/paha. Vallitseva käsitys kaiketi kuitenkin oli, ettei edeltävä "kahvakiekkoaikakausikaan" ollut optimi. Ja nyt näyttää pukkaavan esiin käsitys, että tämä nykyinen se vasta huono on. Eikö tätä asiaa tulisi pohtia syvällisemmin ja miettiä millainen sen tuomarilinjan sitten tulisi olla? Omasta mielestäni suuri virhe oli esimerkiksi se, että uuteen tuomarilinjaan tungettiin mukaan kaikenlaisia "kiekkokatsomoon" sääntöjä sekä kiellettiin käytännössä puolustaminen omalla maalilla, kun maila jalkojen välissä tai mailan nostaminenkin saattaa johtaa jäähyyn. Eikö pitäisi puhua siitä, mitä tuomarilinjassa voisi kenties korjata, eikä kategorisesti väittää, että nykylinja "tappaa jääkiekon".

Erittäin hyviä kannanottoja ja oli sääli, että ainakin toistaiseksi P. Sihvonen kommentoi vain sitä toista osaa Maffesolin kirjoituksesta. Kokonaisuuden kannalta kiekko katsomoon -sääntö on ehkä vähemmän merkittävimmästä päästä, mutta tuntuu todellakin mielipuoliselta, että johan sitä kerran yritettiin, se pahasti epäonnistuneeksi todettiin ja siitä vähin äänin luovuttiin. Miksi sääntö nyt yhtäkkiä toimisi yhtään paremmin? Ainakin voitaisiin jättää ko. pelinviivyttämisjäähy viheltämättä joukkueen jo pelatessa alivoimalla, 5-3-ylivoimatuomio on siinä tilanteessa yksinkertaisesti ja pelin hengen kannalta totaalisen kohtuuton. Vai onko SM-liigan noudatettava kansainvälisen liiton linjaa syteen taikka saveen?


Tärkeimmän eli itse peliin liittyvän tuomarilinjan kohdalla perusteltukin arvostelu on useimmiten helppoa, mutta miten tuomarien sitten pitäisi viheltää? "Kahva-esto-paini" tuntui tyydyttävän kaikkein vähiten. Missä menee raja, jonka jälkeen kamppailupelaamisen avokätisempi salliminen siihen väistämättä johtaa vastustamattoman houkuttavana tapana maximoida lopputulos? Mielestäni tämä on avainkysymys.

Kuinka sääntöjä loppujen lopuksi tulisi tulkita?



Ranger

 

[Johannes]

Toden totta, Johanneksen laskelmat pitävät viime kauden osalta paremmin kutinsa kuin omani. Kysyn kuitenkin Johannekselta, että miten olet laskenut tasakentällisin tehdyt maalit? Oletko huomioinut niihin tasavajaalla tehdyt maalit; entä siirretyn rangaistuken aikana tehdyt; miten on tyhjään maaliin tehdyt; entä jatkoajan maalit?

Ja vielä Johannekselle: Jaan maalit puhtaasti viidella viittä vastaan tehtyihin - ja kaikkiin muihin maaleihin. Onko sinun jakosi sama?

Kiitollisena vaivannäöstäsi,
-Sihvonen-

En muistanut myöskään rl-kisassa tehtyjä maaleja, jotka tulee vähentää viime kauden tasakentällisin tehdyistä maaleista. Nehän lasketaan mukaan joukkueiden maaleihin, vaikka ei yksittäisten pelaajien tilastolukemiin.

Toden totta, peli ei ole normaalia peliä muuten kuin viidellä viittä vastaan, vaikeaksi menee laskeminen. Tärkeintä on tietysti sen asian oivaltaminen, että peli on muuttunut ihan oikeasti siihen suuntaan kuin Urheilulehti ja Sihvonen väittävät, mutta ei numeroiden perusteella ihan niin paljon kuin 29.9. Urheilulehti antaa ymmärtää.