Nyt täytyy nostaa Petteriä vähän ylös täälläkin => kaveri otti haasteen vastaan ja on analysoinut "änäriä" blogissaan... Kirjoitus on kaupallisella saitilla jne. joten kukin etsikään sitä netin syövereistä issekseen, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on napannut kiinni asioista, jotka SC-finaaleissa määrittävät pelin kulkua.
Miälenkiintoista, sano Tiku ja Taku!
Nyt täytyy nostaa Petteriä vähän ylös täälläkin => kaveri otti haasteen vastaan ja on analysoinut "änäriä" blogissaan... Kirjoitus on kaupallisella saitilla jne. joten kukin etsikään sitä netin syövereistä issekseen, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on napannut kiinni asioista, jotka SC-finaaleissa määrittävät pelin kulkua.
2. Kiekkokontrolliin kuuluu pieneltä osin hitaat lähdöt, jotka oikein käytettynä sopivat erinomaisesti mm. pelin rytmittämiseen. NHL on läpikaupallistunut viihdeorganisaatio, jonka vanhoilliset päättäjät eivät hyvällä katso maalin takana seisoskelua. Vaikka hitaat lähdöt ovat ei nyt mitätön osa, mutta ei merkittävinkään osa kiekkokontrollia, NHL:ssä seurajohdot eivät niitä hyvällä katso. Kyse on siitä, mitä luullaan tai tiedetään maksavan yleisön ja sponsorien niistä ajattelevan.
Tätä on ainakin minun pikkaisen vaikea uskoa, että seurapomot alkaisivat pelitapaan noin tarkalla tasolla puuttumaan. Siis että alkaisivat valmentajaa ohjeistamaan siitä jos peluuttaisi liikaa viivelähtöjä.
NHL:ssä kyllä viivelähtöjä pelataan, joskus aika paljonkin, mutta se mitä en käsitä on miksi niitä pääsääntöisesti pelataan niin kuin ne pelataan. NHL joukkueet melkein aina pelaavat viivelähdön niin että kaksi hyökkääjää menee vastustajan siniselle seistä töröttämään, toinen pakki seisoo jommassa kummassa oman pään kulmassa ja yksi hyökkääjä ehkä saattaa vähän liikkua. No välillä saattaa olla jotain variaatiota että toinen hyökkääjä tulee hieman alemmaksi, mutta lähtökohtana lähdöissä usein on että yritetään kiskaista joku kohtuu pitkä syöttä, tai juurikin kun lähtö on organisoitu edellä mainitulla tavalla niin kun pakki lähtee oman maalin takaa nostamaan vaihtoehtoja on aika vähän. Jotenkin en tajua mikä vitsi tässä on, onko se siitä kiinni että jotenkin halutaan lepuuttaa pelaajia, että olisi liikaa hommaa luistella omiin ja sieltä lähteä. En ole keksinyt miksi näin peluutetaan, tuollaisesta asetelmasta eika harvoin tulee kovin järkevää hyökkäystä, tai väittäisin, vaikka tilastoa ei ole, niin selvästi harvemmin kun sellaisesta suomalaisesta viivelähdöstä jossa koko kentällinen hakee vauhdin alhaalta ja jossa pyritään tarjoamaan monta syöttösuuntaa ja etenemään rintamahyökkäyksellä.
Kanadahan oli nämä läksyt aika hyvin lukenut, finaalin esimmäisessä erässä varsinkin pelasi useamman viiveen koko viisikon voimin alhaalta joista saikin pelattua hyviä hyökkäyksiä Suomen päähän. Maali tuli sitten jopa sellaisen keskialueen kiekottelun seurauksena, Sihvonen taisi twitterissä kirjoittaa että pekkavirtalainen kiekottelu. Joka tapauksessa Kanadan peli alkoi muistuttamaan aika pitkälle jopa Jukka Jalosen meidän peliä, tai ainakin siinä oli paljon samoja elementtejä, tai kulmapelit ehkä enemmän jopa Pekka Virtaa.
En tarkoitakaan, että seurajohto tulisi esimerkiksi erätauolla vihkon kanssa valmentajakoppiin sanomaan, että kuule koutsi, nyt oli pari viivelähtöä liikaa, joten seuraavassa erässä sitten tunteella. NHL:ssä päättäjät osoittavat linjansa eri tavalla. Olen ihmetellyt, miten laskutavasta ja ajankohdasta riippuen 3-5 pelitapamielessä heikkoa tai hyvin heikkoa NHL-koutsia saa aina uuden työpaikan jostain muusta seurasta, kun edellisestä tulee kenkää.
Suunnilleen noin se menee heikoimmillaan. Tosin esimerkiksi LA Kings on nyt pelannut yllä kuvattua parempi viivelähtöjä, samoin Dallas ja Pittsburghkin muistini mukaan runkosarjassa. Pistän tämän ongelman pitkälti tuon konservatiivisuuden piikkiin.
Tietysti tuo äärimmäinen näennäispelinopeus ja pelaajien hätkähdyttävän atleettiset suoritukset ovat myös omalla tavallaan viihdyttävää katsottavaa, mutta kyllä pelistä puuttuu aivan tyystin sellainen rakentava taitoelementti ja pelivälinettä hallitsevan joukkueen aloitteellisuus, johon esim. Punakoneen dominanssi perustui ja jalkapallo perustuu. Toivottavasti jossain kohtaa sen itsekin tajuavat ja kaukaloaan leventävät.NHL:n finaalisarjan kolmas matsi poisti katsojalta kokonaan sen mahdollisuuden, että olisi voinut nauttia pelaajien hienoista yksilösuorituksista. En liioittele yhtään, kun linjaan, että nyt nähdyn Pystysuunnan Jääkiekon kohelluksessa parhaimmillekin pelaajille jää se sama osa, joka on flipperipelin kuminauhalla: kimmauttaa peliväline jonnekin seuraavaan epämääräiseen suuntaan seuraavalle kuminauhalle, joka vuorostaan kimmauttaa pelivälineen seuraavaan suuntaan.
Hyvä pointti, kuulemma NHL:ssä on meidän olosuhteisiin nähden todella paska jää. Ja helppo kuvitella, että Kalifornian kesässä se on vielä paskimmasta päästä. Tässä varmaankin maailmanhistorian kattavin lehtiartikkeli jään teosta, ja pieni poiminta:Toinen asia mikä vaikuttaa peliin on jään lämpö. Kun ulkona on mm. Floridassa, Texasissa ja Kaliforniassa usein +25 astetta playoffeissa otteluaikaan, hyvistä huoltotoimista huolimatta jää on pehmeä ja sohjoontuu helposti. Tällöin kiekkokontrollia on lähes mahdoton pelata.
”Kun meillä oli NHL-joukkueita pelaamassa, kaikkien NHL-hallien jäistä vastaava Dan Gregg kävi täällä tarkistamassa jään laadun ja mainosten näkyvyyden. Hän vain totesi, että homma on hoidossa ja lähti suoraan seuraavaan halliin Prahaan. Harjoitushallista hän sanoi, että tällaisen jään hän ottaisi heti jokaiselle NHL-kentälle. Sen jälkeen häntä ei enää näkynyt koko peleissä.”
Tietysti tuo äärimmäinen näennäispelinopeus ja pelaajien hätkähdyttävän atleettiset suoritukset ovat myös omalla tavallaan viihdyttävää katsottavaa, mutta kyllä pelistä puuttuu aivan tyystin sellainen rakentava taitoelementti ja pelivälinettä hallitsevan joukkueen aloitteellisuus, johon esim. Punakoneen dominanssi perustui ja jalkapallo perustuu. Toivottavasti jossain kohtaa sen itsekin tajuavat ja kaukaloaan leventävät.
Sihvoselta hyvä analyysi G4. Toivon, että näet sen perusteella vihdoin itsekin - päinvastoin kuin aiemmassa kolumnissasi väitit - sen, että esimerkiksi Suomi MM 2016 ei voittaisi NHL-kaukalossa Sullivanin Pittsburghia Stanley Cupista pelattaessa. Ja jos suoraan sanotaan, Suomi MM 2016 ei antaisi edes tasaista vastusta paras neljästä pelattaessa. Viimeistään Pittsburghin kenttätasapainoinen hyökkäyspelinopeus vrt Suomi MM 2016 puolustuspelinopeus kääntäisi ottelut Pittsburghille.
e: G4 sotki, korjattuna ei tietenkään paras neljästä vaan paras seitsemästä.
Tarkoitatko että Suomen MM-joukkue vm.2016 ei voittaisi yhtään ottelua vai paras seitsemästä-sarjaa Pingviinejä vastaan?
En katsonut neljättä finaalia, ainoastaan koosteen mutta Leijonien viisikkopuolustus MM-finaalissa oli monta kertaa parempaa kuin Sharksien vastaava viime yönä, ainakin koosteen perusteella se oli luvattoman huonoa.
On hauska huomata että NHL-fanipojilla ei ole minkäänlaista kykyä objektiivisuuteen mitä tulee pelaajien ja pelitapojen arviointiin, tämä noin yleisellä tasolla. Ennen MM-finaalia muutamat nimimerkit kertoivat kuinka Kanada pyyhkii Suomella jäätä ja iskee taululle tylyt numerot. Totuus oli toinen.
Ennakkoon arvioituna paras seitsemästä sarjaa.
Nejä metriä kapeammassa kaukalossa, kuuman kosteassa hallissa, pehmeällä jäällä aika monen puolustuspelaaminen näyttää heikolta Pittsburgh mallia 2016 kanssa.
En tuohon ota kantaa kuin sen verran, että MM-finaalia Kanada vei miten tahtoi. Suomi ei saanut 5vs5 juuri yhtään kunnolla organisoitua, kenttätasapainoltaan hyvää hyökkäystä kohti Kanadan maalia siten, että tilanteesta olisi luotu ykkössektorin maalipaikka. Allekirjoitan aiemmin esittämäsi näkemyksen Suomen puolustuspelaamisen kohtuullisesta onnistumisesta. Se vaan ei riitä, jos ei pysty hyökkäämään. Ottelu voi näyttää tasaiselta, mutta ei sitä todellisuudessa ollut kun kiekollinen Kanada "juoksutti" kiekotonta Suomea väsyttämällä vaihto toisensa perään, jolloin etäisyydet alkoivat kasvamaan, pelinopeus pudota entisestään ja ainoat yritykset tulivat alivoimalla, kuten 2vs3 jne.
Mitä tulee neljänteen SC-finaaliin niin ei tuo jää nyt niin huonolta näyttänyt eikä se selitä sitä että neljä SJ:n pelaajaa jahtaa kiekollista Kesseliä jättäen puolet omasta puolustusalueesta tyhjäksi jolloin reboundiin pääsee täysin vartioimaton pelaaja. Tuo oli enemmän SJ:n huonoutta kuin Pingviinien hyvyyttä. Kaksi parasta joukkuetta pelaa finaaleissa, mitä se kertoo tasosta että toinen finalisteista tekee noin järkyttäviä virheitä?
Jää ei selitä mitään, totta. Sharks pelaa paikoin niin heikosti, että ihmettelen. Osa menee mahdollisesti loukkaantumisten piikkiin eli yksi pelaaja ketjusta ei pysty toteuttamaan pelisuunnitelmaa, jolloin tulee ongelmia. Luisteluvoimassa Sharks jää enemmän jälkeen kuin pitäisi, ja ainakin Pavelski pelaa (minusta) alavartalovamman kanssa. Mutta sekään ei selitä sitä, miten Sharksilta samankaltaiset perusvirheet toistuvat. Vika on valmentajassa, ja jos minulta kysyttäisiin, Devilseja useamman kauden valmentanut ja entisestä "yv-pakki" Zidlickysta hyvän puolustavan(kin) pakin koulinut DeBoer ei ehkä ole paras valmentaja Sharkseille. Toisaalta, DeBoer oli mukana Kanadan MM 2015 ryhmässä, ja tämä joukkue esitti parempaa jääkiekkoa kuin punapaidat aikanaan. Tämä on yksi syy siihen, miksi ihmettelen DeBoerin kyvyttömyyttä tehdä pelitapaan sellaiset muutokset, jotka sinne on - tai sanotaan nyt olisi ollut - pakko tehdä.
Yksi juttu joka on pistänyt silmäni on SJ'n pakkien pelaaminen hyökkäyspäässä => jos en nyt ihan väärin ole nähnyt niin eri pakkiparit pelaavat rännikiekot eri tavalla? Siis toiset "pintchaa", toiset ei... Johtuuko tämä vain erilaisesta pelitilanteiden lukemisesta eri pakkien kesken vai onko toiminta valmennuksen ohjeiden mukaista? Ajatuksena vähän erikoinen, tämä kun vaikuttaa voimakkaasti hyökkääjien puolustusvalmiuteen hyökkäyspäässä ja sekoittaa taatusti!
Tätä itsekin mietin... Tiedän faktana, että osa koutseista ohjeistaa juuri näin, osa sanoo ettei mennä vastaan vaikka mikä olisi ja osa taas heittää pakin ränniin aina => tämä taasen juontaa juurensa hyökääjien ohjeistuksesta jne.Toki voi olla, että ohjeistus menee siten, että jotkut pinchaavat aktiivisemmin kuin toiset.