Sihvonen on ansiokkaasti avanut pelin taktistatietämystä, mutta samalla räikeästi ylikorostanut pelikirjan merkitystä pelaajien ja hengenluonnin kustannuksella.
Sihvonen on myös räikeästi väärin ymmärretty tässä suhteessa, pitkälti siksi, että on ilmeisesti tarkoituksenmukaisesti kärjistänyt tekstejään jo vuosia. Pelikirjaa ovatkin tosiasiassa ylikorostaneet ainoastaan Sihvosen kärkkäät kriitikot joille moinen termi oli heti alkuun punainen vaate. On välillä perin outoa, että keskusteltaessa nimenomaan pelikirjoista on keskustelua pyritty väkisin viemään siihen suuntaan, että onko moisia edes olemassa. Tällä hetkellä tuntuu, että pelikirja on saanut yleisen hyväksynnän ja sen olemassaolo tunnustetaan.
Henkisen puolen merkityksestä ja synnystä on taisteltu tälläkin palstalla varmaan satojen sivujen verran. Nähdäkseni Sihvosen tekstien pohjalla on ollut se lähtökohta, että ns. henkinen lataus menee aina pitkässä juoksussa tasan. Tällöin on väärin pelkästään olettaa, että joukkue A tahtoi enemmän voittoa kuin joukkue B. Viimeksi mainittu on jopa klassinen suomalainen urheilujournalismin hokema.
Suomessa on tuttu ilmiö jossa tärkeää ei ole mitä sanotaan tai kirjoitetaan, vaan se kuka sen tekee. Sihvonen on saanut ihan vastaavaa kritiikkiä kuin Juhani Tamminen 2000-luvun taitteessa. Pitää voittaa ennen kuin voi puhua, tai pitää valmentaa (huipputasolla) ennen kuin voi puhua pelistä julkisesti. Valitettavasti näillä kriteereillä julkinen keskustelu kävisi kovin laihaksi. Kansalaiskeskustelu ei vaadi ammattillista taustaa ja toisaalta ammatillista kritiikkiä voi esittää myös ilman aktiivista uraa itse lajissa. Elokuvakriitikko, ruokakriitikko, musiikkikriitikko, onhan näitä. Tekijät naureskelevat näille mutta heillä on silti valtava rooli mielipiteen muokaajina omissa viiteryhmissään.
Jos puhutaan ihan puhtaasti jääkiekosta ja pelistä mediassa, niin eihän Sihvosen ansioita voi yksinkertaisesti kiistää. Harmittavan paljon hukkuu kaikkeen muuhun epäolennaiseen ja kritiikin kärki kohdistuu sekin harvoin enää peliin, vaan suoraan henkilöön. Osahan on varmasti itseaiheutettua, niin makaa kuin petaa.
Puhtaasti taktisella sisällöllä Sihvonen pyyhkii muita jääkiekkotoimittajia edelleen ympäri korvia. Hyvä osoitus oli kevään videoklinikka, joka oli taas päänavaus suomalaisessa jääkiekossa. Tätä samaa toivoisin muiltakin, huolimatta siitä, että mölinää syntyy. Tällä palstalla suurin osa tarmosta käytettiin oletetun TotalScouting-mainostamisen päivittelyyn, ylimieliseen hymähtelyyn ja sen sellaiseen.
Minusta se kertoo joko A) siitä ettei em. asioista ole kompetenssia keskustella saati esittää perusteltua kritiikkiä, tai B) Jatkoajan keskustelupalstaa ei koeta sellaiseksi foorumiksi, että siellä tulisikaan kirjoittaa mitään ammatillista kritiikkiä.
Jos lukija tai katsoja ei osaa käsitellä asioita oikeassa kontekstissa tai laittaa niitä oikeisiin mittasuhteisiin, niin pidän hivenen outona syyttää siitä yksinomaan mielipiteen esittäjää. Sillä faktahan on myös se, että paljon sitä "kritiikkiä" viuhuu ohi ihan sillä ettei kriitikko ole viitsinyt asiaan perehtyä.
Petteri Sihvonen on hauska ilmiö suomalaisessa mediassa ja harvoinpa on urheilutoimittaja herättänyt näin paljon meteliä. Ei ole auttanut edes mediapelikirjan julkaiseminen, silti paukkuu koko ajan.
Harmi, ettei Petteri Sihvonen tee fanituotteita, voisin ostaa t-paidan ihan silkasta vittuilun ilosta.
EDIT. Anteeksi, ei siis urheilutoimittaja, vaan johtava analyytikko ;)