Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[obi-wan]

Jep. Caps käytti tätä hyvin Bostonia vastaan ensimmäisellä kierroksella NHL:n pleijareissa. Vaikka pelitapa oli kokonaisuutena hyvinkin varovainen, se hallitsi rytmiä hyvinkin isolla variaatioilla, joista osa oli nopeita, osa hitaita, volttia tuli. Keskialueen jälkeen oli melkoista pistoa ja kiekon heittämistä päätyyn, muttei joukkue ainakaan ajanut suoraan sumppuun tai menettänyt kiekkoa omalla sinisellä rankan karvauksen alla, koska se hallitsi tempoa.

Tätä hain nyt ollaan naimisissa liikaa yhden mallin kanssa ja jos se ei toimi niin yritetään itsepäisesti hakata päätä seinään.

Eilen yksilöt olivat vahvempia kuin pelitapa

 

[George Parros]

Meidän Pelihän nimenomaan kannustaa variointiin ja tilanteiden tunnistamiseen, eikä mihinkään yhteen malliin. Lisäksi ykkösvaihtoehto on aina voittaa tilaa ja vasta toisena tulee tilan tekeminen.

On yleinen harhakäsitys, että Meidän peli = viivelähdöt ja kiekkokontrolli.

 

[obi-wan]

Meidän Pelihän nimenomaan kannustaa variointiin ja tilanteiden tunnistamiseen, eikä mihinkään yhteen malliin. Lisäksi ykkösvaihtoehto on aina voittaa tilaa ja vasta toisena tulee tilan tekeminen.

On yleinen harhakäsitys, että Meidän peli = viivelähdöt ja kiekkokontrolli.

Jos näin on niin sitten se ei oikein ole maajoukkueella toiminut. Pelin muuttaminen otteluiden sisällä on ollut aika heikkoa tai sitten vain en ymmärrä

 

[Rannari]

Meidän Pelihän nimenomaan kannustaa variointiin ja tilanteiden tunnistamiseen, eikä mihinkään yhteen malliin. Lisäksi ykkösvaihtoehto on aina voittaa tilaa ja vasta toisena tulee tilan tekeminen.

On yleinen harhakäsitys, että Meidän peli = viivelähdöt ja kiekkokontrolli.

Tämä on minunkin näkemykseni Meidän pelistä, mutta en osannut sitä ihan näin lyhyesti ja ytimekkäästi esittää tuolla pelitapakeskustelussa. Erityisesti meikäläistä häiritsee juuri tämä, että Meidän peli vedetään yhteen viiveen ja kontrolllin kanssa. Ei se todellakaan ole Meidän peliä. Se on vain yksi osa Meidän peliä, joskus jopa hallitseva osa. Ykkösprioriteetit Suomella on vallan muualla.

 

[aceman81]

Kiteytettynä: Meidän Peli on tapa repiä käytettävissä olevasta materiaalista maksimi irti pelaamalla fiksua ja tulokseen tähtäävää jääkiekkoa.

Vau. Juhani Tammisen sanoin, jumalauta mikä innovaatio!

 

[Johannes]

Myönnän, parkkipaikkalätkä a.k.a Meidän peli tuo tulosta, mutta se on tylsää katsottavaa. Kunnon lätkämatsissa otetaan miehestä mittaa ja voittaja selviää kaiken kliseisen möhellyksen lopputuloksena, tykkään. Jos Jalosen meidän peli ei voita kultamitalia, on se turhaa kuin paavin pallit tai nunnan nännit.

 

[J.Grönvall]

Sihvoselle tosiaankin löytyy seuraajia tietystä viiteryhmästä. No, eipä yllätä.

Meni muuten kaksi erää meidän pelit aika lailla palasiksi. Vaikka fariseukset nyt väittävätkin vastaan niin muutama nopea kääntö ylös ja jalalla sisäänvienti/päätyyn laitto olisi ollut hyvä lisä rikkomaan Sveitsin koko viisikon karvausta. Nyt Suomi näennäisesti hallitsi kiekkoa kaksi erää ja Sveitsi peliä. Varsinkin kun Suomen hyökkääjämateriaali soveltuu erittäin hyvin neljän ketjun rotaatiolla kovaakin karvaamiseen.

Jotenkin tuntuu uskomattomalta että aluksi Suomessa ajetaan sisään kaksikymmentävuotta jäärpäisesti ajokoirakiekkoa ja sitten tehdään täyskäännös. Meidän peliä taitaa viimekädessä eniten luonnehtia jääräpäisyys ja haluttomuus variointiin.

Suomi ei hallinnut edes kiekkoa toisessa erässä, sitä tukevat jo nuo Sveitsi-ottelun kiekonhallintaprosentit joita esitettiin Urheilulehden sivuilla. Koko ottelun osalta lukemat taisivat olla 53-47 mikä on todella vähän, jos pyrkimys on n. 60 prosentin hallintaan.

Suomi pelasi todellakin heikosti etenkin toisessa erässä mutta se nyt vain on saatava kaaliin, että sen vuoksi ne lähdöt ovat niin tärkeitä, että saadaan yleensä kiekkoa hyökkäyspäässä. Se on aika helppo huudella, että pitäisi viedä jalalla sisään ja muuta kuumaa ilmaa mutta jos ne lähdöt eivät onnistu niin se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Mitä tulee kovaan karvaamiseen niin nythän Suomi mukamas karvasi kovaa ylhäältä mutta, koska se viisikko oli täysin levällään huonojen lähtöjen vuoksi, niin Sveitsi aukoi monesti yhdellä syötöllä koko viisikon! Meidän hyökkääjämme karvasivat aivan idioottimaisesti syvälle, vaikka olivat jo valmiiksi pahasti myöhässä. Siinä ei Jalosen pelikirjaa todentotta toteutettu. Sihvonen oli kirjoittanut jonnekin, että tunne ohjaa liikaa peliä ja juuri sitähän se oli, päämäärätöntä kiekon perässä juoksemista.

Leijonilla on edelleen ongelmansa prässiä vastaan pelattaessa, vaikka toisaalta etenkin Mikko Koivu osaa purkaa aivan loistavasti noita tilanteita jo omalla sijoittumisellaan. Oli kuitenkin tilanteita joissa kiekon olisi voinut pelata alas ja hidastaa tempoa sillä tavoin, se jatkuva purkaminenkaan ei ole hyvästä, vaan yleensä sotkee oman hyökkäyspelin aivan täysin.

Jos Leijonat on yhtä huolimaton otteissaan vaikkapa Ruotsia vastaan niin lähtö tulee ja lujaa, sillä Ruotsilla on se erikoistaito mitä Sveitsiltä puuttuu. Toki sen ottelun luonne tulee olemaan taas erilainen, koska Leijonat on todennäköisesti vieläkin enemmän omalla alueella. Minua huolestutti eniten pelaajien häviäminen kaksinkamppailuissa jopa sveitsiläisille, sen asian on parannuttava kovia maita vastaan.

Toisaalta voi pitää hyvänä asiana sitä, että nyt joukkue iski maalit paikoistaan ja tappoi pelin siitäkin huolimatta, että oli alakynnessä pitkät ajat. Sekin on omalla tavallaan voittavan joukkueen merkki.

Kohta joku tuo Granlundin yms esimerkiksi, mutta kyllä fakta on se, että pitkään on ollut junnutoiminta hakusessa. Tapetaan ilo ja taito. Mutta vitun hienosti ne pelaa Meidän Peliä

Meidän peli (ei siis Jalosen pelikirja) tähtää nimenomaan tuohon, että taito kehittyy. Jos pelikirjaa sisältää kaiken ja vaatimuksena vielä pelitilanteen tunnistamisen ja siihen reagoinnin eli oikean valinnan tekemisen kunkin tilanteen mukaan, niin kerropas nyt miten se ei muka kehitä nuorta pelaajaa? Se kehittää vielä aikuista höntäsilijääkin aivan helvetisti, vaikka tämä ei enää juuri lisää taitoa pysty hankkimaan.

Junnutoiminta on ollut ilmeisen heikkoa eikä hyviä pelaajia ole tullut kuin joitain yksilöitä. Aikoinaan me tuotimme maailman parhaat kolmosketjun laiturit, koska Suomessa pelattiin yleisesti vastaiskujääkiekkoa joka alkoi puolustamisesta. Puhuttiin vuosikaudet siitä miten pelaajillamme ei ole taitoa, vaikka fysiikkaa riittää, Westerlund, Summanen, Aravirta, Jursinov, Jortikka ja Rautakorpi kehottivat luopumaan kiekosta ja pistämään jalkoja liikkeelle. Kun samaa toistettiin luonnollisesti junnuissa, niin ei liene suuri ihme, että taito-ominaisuudet jäivät heikoiksi.

Antti Pihlström on oikeastaan koko tuon ajatusmaailman kirkkain helmi, mieletön fysiikka ja työmoraali mutta juuri ja juuri keskinkertaiset kiekolliset taidot. Mikä ettei noillakin pärjäisi jos niitä olisi 20 kappaletta mutta Suomessa päätettiin toisin.

Mikäli tämä Leijonien pelikirjan keskeinen ajatus ymmärretään laajemmalti, niin olen aivan varma sen positiivisista vaikutuksista. Täytyy muistaa, että jopa Jukka Jalonen vasta opettelee omaa luomustaan joka tarjoaa sellaisen määrän vaihtoehtoja ettei kiekkomaailmassa ole ennen nähty. Jos NHL:ssä joku tai jotkut ovat sellaisia 2000-luvulla käyttäneet niin hyvä, mutta Euroopassa asti on oltu vielä unessa, paitsi Ruotsissa jossa palloilukulttuuri on yksi maailman hienoimpia.

Jääkiekko on mennyt tietyssä mielessä jalkapallon suuntaan juuri tilan tekemisen elementtien osalta ja ottaa pesäeroa vaikkapa koripalloon, joka taas muuten voisi olla lähisukulainen. Mielenkiintoinen uudistus jääkiekkoon olisi hyökkäysalueaika joka veisi sen taas lähemmäs koripallon parhaimmillaan huikeaa taitotempotasoa ja intensiteettiä.

Varmasti ne vanhan liiton koutsitkin vielä jaksavat, aivan kuten futiksessakin (ja kaikissa muissakin lajeissa) mutta uskon tilan tekemisen tulevan ihan jokaiselle joukkueelle yhdeksi osaksi pelikirjaa. Tästähän suurilta osin on kyse koko kiekkokontrolli-pystysuunnan jääkiekko-inttämisessä, että suurin osa ei pysty saamaan kaaliinsa sitä, etteivät esimerkiksi kontrollilähdöt ole kuin yksi osa peliä. Sitten kun niitä telkkarista tai hallilla näkee, eikä tajua miksi niitä käytetään niin alkaa armoton vinkuminen siitä, että jääkiekko on mennyt tylsäksi seisoskeluksi. Kyllä, se voi olla sitä jos tilanne sitä vaatii ja pelataan todellakin voitosta. Ymmärrän toki sen ettei keskivertokuluttaja välttämättä ymmärrä peliä syvällisemmin, mutta keskivertojääkiekkokuluttajan kyllä jo pitäisi, kyse ei tosiaankaan ole vaikeasta asiasta.

Painotukset voivat erota voimakkaastikin eri joukkueilla ja eri tilanteissa (näyttää siis suomeksi siltä, että toinen pelaa nopeaa jääkiekkoa ja toinen kiekkokontrollia) mutta juju on siinä, että se kontrollilähtöjen mahdollisuus on siellä pelikirjassa, ja on aina ollut.

Jukka Jalosen pelikirjassa on viisi eri rytmiä hyökkäyksiinlähtöihin ja ne on jaettu kolmeen pääryhmään: nopeat, puolinopeat ja kontrollilähdöt. Joskus käytetään nopeita, joskus kontrollilähtöjä ja joskus puolinopeita. Pointti on se, että pelataan järkevästi ja pyritään jopa tuonne 60% kiekonhallintaan. Aina se ei onnistu tietenkään mutta ei se mitenkään tarkoita, että joku kiekkokontrolli olisi huono tapa pelata.

Nyt se on sitten Kari Jalosen ja tälläkin palstalla nimimerkki Johanneksen mielestä tylsää läktää (= ei "oikeaa" jääkiekkoa). Aina löytyy jotain, ensin kyseltiin miten hitailla tehdään maaleja ja nyt kyse onkin esteettisistä arvoista. Ei ole pelikirjalla Suomessa helppoa. Pääasia on, että karavaani kulkee.

 

[Johannes]

Nyt se on sitten Kari Jalosen ja tälläkin palstalla nimimerkki Johanneksen mielestä tylsää läktää (= ei "oikeaa" jääkiekkoa). Aina löytyy jotain, ensin kyseltiin miten hitailla tehdään maaleja ja nyt kyse onkin esteettisistä arvoista. Ei ole pelikirjalla Suomessa helppoa. Pääasia on, että karavaani kulkee.

On se Jalosen parkkipaikkalätkä tylsää katseltavaa, mutta en kiellä yhtään pointtia hienosta kirjoituksestasi. Se, ettei halua itse katsella tylsää lätkää ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi meidän peliä ja Jalosen Leijonia keväällä 2012. Katselen nykyään ennemmin tylsiä aikuisten elokuviakin, esim. Kaurismäki ja Almodovar kuin toimintaleffoja, vaikka katselemieni elokuvien viihdearvo on melko matala, mutta ne on paremmin tehty ja ne voittavat Cannesissa palkintoja. Jääkiekko pitänee lähiaikoina jakaa kahdeksi lajiksi, taidejääkiekko ja viihdelätkä. Taidejääkiekon MM-kisoissa päävalmentaa Suomea Jukka Jalonen ja taidejääkiekon liiton puheenjohtajana voi Kalervo Kummola jatkaa 155/195 MM-lippujen myyntiään. UL voi muuttaa nimensä Taide- ja Urheilulehdeksi. Sihvonen on jo erittäin pätevä henkilö taideurheilun, erityisesti taidejääkiekon analysoimiseen. Johannes siirtyy kahtiajaon koittaessa viihdejääkiekon kuluttajaksi, jossa päävalmentaja on Kari Jalosen tai Juhani Tammisen tyylinen äijä, joka laittaa joukkueensa likoon täysillä. Seuraan tietysti myös sivusta taidejääkiekon viimeisiä virtauksia.

Taidejääkiekolle Hjallis voi rakentaa yhden 3000 katsojan sivurakennuksen Ilmalan Areenan parkkipaikalle. Lippujen hinnat ovat edelleen 155/195 euroa, koska Valtio tietysti tukee korkeakulttuuria, kuten taidejääkiekkoa.

Toivon edelleen parkkipaikkalätkälle menestystä ja Leijonille vähintään mitalia 2012 MM-kisoista, koska se olisi ensimmäinen mitali MM-kisoista. Kannanottoni jääkiekon pelitavoista, ei ole kannanotto Jalosen Leijonia vastaan, vaan yleistä jääkiekkokeskustelua pelitavoista ja niiden viihdearvosta. Minulle, kun voittaminen ei ole mikään pakkomielle ja nyt sitä haetaan viihteen kustannuksella, vaikka juuri voitettiin keväällä 2011 MM-kultamitalit, tylsää.

 

[peruspata]

Toivon edelleen parkkipaikkalätkälle menestystä ja Leijonille vähintään mitalia 2012 MM-kisoista, koska se olisi ensimmäinen mitali MM-kisoista. Kannanottoni jääkiekon pelitavoista, ei ole kannanotto Jalosen Leijonia vastaan, vaan yleistä jääkiekkokeskustelua pelitavoista ja niiden viihdearvosta. Minulle, kun voittaminen ei ole mikään pakkomielle ja nyt sitä haetaan viihteen kustannuksella, vaikka juuri voitettiin keväällä 2011 MM-kultamitalit, tylsää.

Jalosen pelitapa on vain sitä jatkumoa, että menestyäkseen (lue: mitalisijoille päästäkseen) on ollut pakko kehittää muita osa-alueita kuin raakaa yksilötaitoa. Maalivahtipeli on tässä tervetullut poikkeus, toki siihenkin vaikuttaa koko viisikon suoritus, mutta sillä sektorilla Suomi on huippua kaikilla mittareilla. Ihminen on jatkumo.

MM-kisat 2011 sisälsivät Suomen osalta kuitenkin ihan viihdyttäviä ominaisuuksia. Mielestäni nousu takaa-ajoasemasta voittoon on urheilussa viihdyttävää sitä kautta, että pelin aikana käydään läpi laaja tunneskaala. Lisäksi jokainen onnistunut nousu luo uskoa siihen, että epäsuomalaiseen tapaan se on mahdollista. Tämä kulminoitui finaalissa. Vaikka Ruotsin Pääjärvi kävi kiskaisemassa avausmaalin Kukkosen mailan kautta, ei tarvinnut huolestua juuri ollenkaan. Saattoi olla melko varma, että Suomi jauhaa vähintään tasoituksen, ja sitten peli alkaa uudestaan, voitonjuhlia siinä vaiheessa ei tietenkään vielä nähty.

Tällä kertaa voitto on tullut aina johtoasemasta, saa nähdä noustaanko ensimmäisen kerran tappioasemasta vaikkapa Kanadaa tai USA:ta vastaan. Ranskan en usko tekevän avausmaalia ja vaikka tekisikin, sitä ei lasketa.

Tämän kevään kisoissa Suomen peli on ollut asteen verran puuduttavampaa, mutta tämä on tulosurheilua.

 

[Johannes]

Toivotan onnea ja MM-kultaa myös keväällä 2012 Jalosen Suomen parkkipaikkalätkälle. Ihminen on tosiaan jatkumo ja sille ihmiselle näytetään nyt exit-ovea jäähalleista kaikin keinoin, lipun hinnoilla ja taidejääkiekkoa pelaamalla. Fiksut kannatta nyt Jalosta ja parkkipaikkalätkää. "Don`t be stupid, be a smarty, come on, join the Jalonen party."

Muistakaa kannattaa pp-lätkää myös sen jälkeen, jos sillä ei voiteta mitään. Itse en heilahtele jokaisen virtauksen perään, vaan uskon fundamenttien jauhavan steriilin parkkipaikkajääkiekon nurin jo kevään 2012 MM-kisoissa ja ulos loppuottelusta, eikä harmita yhtään, jos olen väärässä, koska Suomi on silloin maailmanmestari tai vähintään hopealla, myös 2012. : )

 

[J.Grönvall]

Toivon edelleen parkkipaikkalätkälle menestystä ja Leijonille vähintään mitalia 2012 MM-kisoista, koska se olisi ensimmäinen mitali MM-kisoista. Kannanottoni jääkiekon pelitavoista, ei ole kannanotto Jalosen Leijonia vastaan, vaan yleistä jääkiekkokeskustelua pelitavoista ja niiden viihdearvosta. Minulle, kun voittaminen ei ole mikään pakkomielle ja nyt sitä haetaan viihteen kustannuksella, vaikka juuri voitettiin keväällä 2011 MM-kultamitalit, tylsää.

Jutun juuri onkin tässä. Ensinnäkin täytyy tietysti muistuttaa, että kauneus on katsojan silmässä mutta se on myös siinä miten itse pelejä katselee. Välillä on mukava vain nakata aivot narikkaan ja katsella viihdelätkää (esim. Flyers vs. Penguins 2012) ja voivathan nekin olla hyviä pelejä. Itse turhaudun todella nopeasti jos pelaajat tekevät tyhmiä ratkaisuja jatkuvasti, ellei sitten pelissä ole todella kovaa jännitettä ja se naulaa odottamaan milloin on pakki täynnä verta.

Se on kaiken kaikkiaan jo isompi kysymys, että tarvitseeko yleensä mitään urheilua purkaa niin pieniin palasiin. Loppujen lopuksi jääkiekossa koitetaan saada kuminpalaa jonkun ihmisen keksimään tietyn kokoiseen suorakulmioon ja jostain syystä se pitää tehdä vielä jäällä ja puisen kepin kanssa. Aivan raivostuttavan typerää touhua.

Tai sitten 22 pelaajaa juoksee pallon perässä ja tarkoituksena on saada se kaverin suorakulmioon ja toinen tietysti estää. Täysin idioottimaista touhua sekin. Miksei sitä voi tehdä käsillä, kun se olisi muutenkin paljon luonnollisempaa? Ei, kun joku on joskus keksinyt, että "Haa, koitapa tehdä jaloilla tuo sama!". Ja mikä vitun idea siinä koripallossa on viskoa sitä sinne pieneen renkaaseen? Ihmiset nyt vain ovat aika tyhmiä.

Kaikki on sitten jalostunut siihen, että futiskoutsit ovat älykköjä jotka pohtivat nilkan asennon suhdetta vastustajan aluepeliin viimeisellä kolmanneksella tai jääkiekkovalmentajia jotka miettivät montako kertaa erässä pitää syöttää viistoon oikealle, että saadaan kolmen vuoden päästä pronssia. Ja ne ovat hyvin hyvin tärkeitä ja vakavia asioita. Katsomossa hilluu tuhatpäin porukkaa huutamassa kun Hait ja Luomivyöry tai Pantterit ja Ankat pelaavat. Miettikää nyt oikeasti, että ne isot äijät on ihan tosissaan panttereita ja ankkoja, for real.

No niin, takaisin asiaan. Koitin siis vain sanoa, että tottakai kaikki tällainen analyyttinen ja syvällinen jääkiekko tai jalkapallo on tavallaan "liian" vakavaa. Jos asian miettii niin, että mitä vittua tuokin menee tuonne maalin taakse seisokelemaan, kun voisi olla baarissa tai lukemassa valtion budjettiarviota.

Mutta nyt kun viitekehys on se, että puhutaan jääkiekosta niin siinä saa olla vakava ja "älykäs" ja jorista nyansseista joilla ei loppujen lopuksi ole hevon helvetin väliä minkään asian kanssa. Mutta onko kyse voittamisesta vai viihteestä? Saako voittaa vai pitääkö olla viihdyttävä?

Jos haluaa voittaa niin pitää olla vähän tosikko. Suu mutrussa sanoa jätkille, että prkl kyllä se kuulkaa niin on, että tämä on vakava homma tämä jääkiekko ja vakavien asioiden kanssa ei leikitä. Tai kolmentoista äijän studiossa miettiä miten joku ketju pelaa.

Jääkiekko on lapsellista hommaa mutta antakaamme itsellemme lupa unohtaa kaikki järkevä ja jauhaa merkityksetöntä paskaa kiekkokontrollista ja viihdearvosta sun muusta. Miksi? Siksi koska me tykkäämme siitä.

 

[Wäinö#16]

On se Jalosen parkkipaikkalätkä tylsää katseltavaa, mutta en kiellä yhtään pointtia hienosta kirjoituksestasi. Se, ettei halua itse katsella tylsää lätkää ei tarkoita sitä, ettei arvostaisi meidän peliä ja Jalosen Leijonia keväällä 2012.

Itse luulen, että tuo tylsyys on ohitse menevä vaihe ja pitää odottaa vain siihen asti, että lääkkeet peruuttelua vastaan on kunnolla löydetty. Aktiivinen ja hyvin ajoitettu karvaus monella miehellä on yksi lääke ja Jalosenkin joukkue on monesti ollut ongelmissa näin pelaavia joukkueita vastaan. Sittenhän peli toki menee tylsäksi, kun toinen palauttelee ja toinen peruuttelee träppinsä hyvin passiiviseksi. Tosin Sihvonen taitaa olla sitä mieltä, että juuri näin viivelähtöjä vastaan tulisikin pelata eli tällä ns. 0-5 -tyylillä.

NHL:ssä on mielestäni viitteitä jo pelin evoluution uudesta suunnasta, kun varsin puolustusvoittoiset joukkueet enää jatkavat. En tosin ole niin tarkasti seurannut jatkossa olevia joukkueita, että olisiko siellä yhtään leimallisesti kiekkokontrollijoukkuetta Detroitin tyyliin. Jalonenhan pyrkii pelitavallaan ns. totaalikiekkoon eli pitämään kiekkoa paljon, hyökkäämään vahvasti ja samalla puolustamaan tiivisti. Tavoite on toki hieno, mutta täydellinen toteutus todella vaikeaa.

Mutta tästä aiheesta kannattanee varmaan jatkaa jossain muussa ketjussa.

 

[Johannes]

Jos haluaa voittaa niin pitää olla vähän tosikko. Suu mutrussa sanoa jätkille, että prkl kyllä se kuulkaa niin on, että tämä on vakava homma tämä jääkiekko ja vakavien asioiden kanssa ei leikitä. Tai kolmentoista äijän studiossa miettiä miten joku ketju pelaa.

Jääkiekko on lapsellista hommaa mutta antakaamme itsellemme lupa unohtaa kaikki järkevä ja jauhaa merkityksetöntä paskaa kiekkokontrollista ja viihdearvosta sun muusta. Miksi? Siksi koska me tykkäämme siitä.

Jos haluaa voittaa, pitää tosiaan olla vähän tosikko. Silloin Selänne ei pääse kisajoukkueeseen, koska "leikkaa liikaa keskelle" tai Pitkänen ei kuitenkaan taivu pelitapaan. Pitää valita ne pelaajat, jotka muovaavat pelaamisensa valmentajan pelitapaan ja siksi itse näen turhana ajanhaaskauksena valittaa Jalosen pelaajavalinnoista. Parkkipaikkalätkän toteuttaminen vaatii pelitapaan sopivimman joukkueen valitsemisen MM-kisoihin ja luotan Jaloseen asiassa, että hänellä on paras näkemys siitä mikä joukkue piti valita. Kun joku "shedden" etsii joukkueelle maaleja tekevää laituria kakkosketjuun, joka ymmärtää pelipaikkansa vaatimukset ilman neuvojakin, niin Jalonen hakee sellaista laitaa Immosen ketjuun, joka täydentää sen toimivaksi pp-ketjuksi ja joka pelaa myös yv-peliä, kun kasaa kakkosketjuaan.

Oma tieni olisi Mårtsin Ruotsin tie, jossa kehtetään voimakkaasti nuoria pelaajia, joita varataan 1. kierroksella NHL:n ja vähitellen sitä kautta tulee menestystä ja pelitapa on prässipeli, joka ei unohda kokonaan perinteistä ruotsalaista kiekottelun ja palautusten perinnettä. Onnistuuko Mårtsin Ruotsin pelitavan toteutus kevään 2012 MM-kisoissa kultamitaliin saakka, jää nähtäväksi, koska joukkueen mv-peli on ollut suorastaan kehnoa tähän saakka, mutta siellä on nyt sellainen moderni pelitapa, joka ei ole unohtanut pelin viihdearvoa yhtä paljon kuin Jalosen Suomi tekee nyt keväällä 2012. Jalosen pelitavan ainoa legitimiteetti on mitalien voittaminen, muuten se epäonnistuu tuloksen ja viihteen osalta. Vihdyytävämpi jääkiekko ei epäonnistu kaikilla osa-alueilla katsojan silmissä, vaikka se ei aina voittaisi mitalia. Sveitsin peliä on mukava seurata, vaikka ne häviää 1-3 maalilla isoille, hassua.

 

[George Parros]

Oma tieni olisi Mårtsin Ruotsin tie, jossa kehtetään voimakkaasti nuoria pelaajia, joita varataan 1. kierroksella NHL:n ja vähitellen sitä kautta tulee menestystä ja pelitapa on prässipeli, joka ei unohda kokonaan perinteistä ruotsalaista kiekottelun ja palautusten perinnettä.

Vaihtoehtoinen näkemys tuohon Ruotsin tulevaisuuden pelitapaan on Suomen tulevaisuuden pelitapa.

Eli Pelitapana voimakas kiekkokontrolli kentän joka alueella, joka ei unohda kokonaan perinteistä suomalaista suoraviivaista ja kaksinkamppailukeskeistä perinnettä.

Jos molempien maiden pelitavat kehittyvät tämän ehdotetun skenaarion mukaisesti, niin jatkossa Suomi ja Ruotsi pelaavat pelitavallisesti lähes identtistä lätkää.

 

[Tarinankertoja]

Muistakaa kannattaa pp-lätkää myös sen jälkeen, jos sillä ei voiteta mitään.

no johan on tyhmä lausunto.. eiköhän se kiakkoniilo kannata VOITTAVAA pelitapaa, on se sitten mikä tahansa missäkin maailman ajassa. Ei kai kukaan hirttäydy pelitapaan, vaan siihen, että on keskimäärin kivempi voittaa kun hävitä?

Peli kehittyy ja muuntuu ajan saatossa, voihan se olla jo tänä vuonna kun MeidänPeli ajaa karille (toistaseks näyttää hyvältä, mutta kunnon vastus on viä puuttunu).

Jääkiekkoa pelataan voittamisen takia. Sehän on sit yksi lysti millä tähän voittoon päästään... Kyllä ne Tapparan kannattaajatkin sitä Rautakorven kiekkoa innolla katselivat, vaikka muita syletti.. voittaminen on nimittäin Se juttu, joka tekee kiakkoviihteestä ison.

"taidelätkää" on se, että mennään katsomaan peliä ilman voiton odotusta vain nähdäkseen hyviä suorituksia. Joukkueurheilun idea on heimotunne ja tunne-elämykset jotka syntyy "me" vastaan "he" asettelusta. Toki me lätkäjätkät katotaan pelejä kun pelejä, friikkejä kun olemme, mutta kyllä meidätkin lain pariin on tuonut tunne-elämykset joita kiakko on antanut.

 

[Johannes]

no johan on tyhmä lausunto.. eiköhän se kiakkoniilo kannata VOITTAVAA pelitapaa, on se sitten mikä tahansa missäkin maailman ajassa. Ei kai kukaan hirttäydy pelitapaan, vaan siihen, että on keskimäärin kivempi voittaa kun hävitä?

Peli kehittyy ja muuntuu ajan saatossa, voihan se olla jo tänä vuonna kun MeidänPeli ajaa karille (toistaseks näyttää hyvältä, mutta kunnon vastus on viä puuttunu).

Totta, se oli tyhmä lausunto. Tämä ei ole tosin kiakkoniilo-ketju, vaan Petteri Sihvonen-ketju, jossa Jukka Jalosen pelitapa ja sen vaaliminen on kunniassa. Jalosen pelitapa on kuin nopeajalkainen nyrkkeilijä, joka steppailee nopeasti kehän nurkasta nurkkaan, vältellen kontaktia vastustajaan. Pari kertaa erässä isketään muutama nopea pisteisku ja loppuaika pakitellaan, taas nurkasta nurkkaan. Lopulta matsi on ohi ja tulos on pistevoitto. Onnitteluni voitosta ja 155 euroa pääsylipusta, kiitos.

 

[Major Julli]

Hienoa että pakki-pakki plätkyttely on nyt sitten se absoluuttinen totuus ja kiekon pelaaminen nopeasti omalta alueelta toiseen päätyyn ihan saatanasta. Viittasin juuri tähän jääräpäisyyteen suomalaisessa kiekkoajattelussa, on vain yksi totuus kerrallaan.

Toinen paksu valhe on väittää että käsite meidän peli onkin jatkuvaa varioimista ja reagointia vastustajan pelitapaan. Sitä ei ole jatkuva kiekkokontrollin pelaaminen. Juuri tässä mainitussa Sveitsi-pelissä Suomen olisi pitänyt laittaa kiekkoa Sveitsin päätyyn ja karvata järjestelmällisesti vanhaan kunnon ajokoiratyyliin Sveitsin pelinrakentelu sekaisin. Suomen ongelma oli juuri se, että selkeän kakkossuunnitelman puuttuessa peli oli melkoista sekoilua ja karvaus meni miten sattui. Nyt yritettiin pitää kiekko hallussa omassa päässä ja annetiin täten Sveitsille avaimet käteen, ilman Lehtosta olisi käynyt kylmät.

Kiekon purkaminen roikkuna tai pleksin kautta tahi ristikulmaan lyöminen ei ole aina yksiselitteisesti väärä ratkaisu. Koko pelin sillä tavalla pelaten käy yleensä huonosti, mutta liiallinen purkiminen kiekkokontrolliin kääntyy aika-ajoin itseään vastaan, kuten nytkin nähtiin.

 

[steepler]

Hienoa että pakki-pakki plätkyttely on nyt sitten se absoluuttinen totuus ja kiekon pelaaminen nopeasti omalta alueelta toiseen päätyyn ihan saatanasta.

Kuka näin on väittänyt? Jalosen meidän pelissähän nimenomaan ensimmäinen vaihtoehto on pelata nopeasti, kunhan tilanne on siihen otollinen, sillä nyt ei sinänsä ole väliä lähteekö hyökkäys omalta vai vastustajan alueelta.

Näissä Sihvosen videoissa OP Yrjänheikki toki on sitä mieltä että puolinopea on nykykiekossa huono vaihtoehto koska se käytännössä aina tarkoittaa alivoimaisena hyökkäämistä, mutta ei hänkään sitä mieltä ole että nopea hyökkäys olisi automaattisesti huono. Puolinopea on liian hidas yllättämään vastustajan alivoimaisena mutta toisaalta liian nopea jotta oma joukkue kerkeään organisoitua kunnolla hyökkäämiseen.

En tiedä mistä tämän jutun olet keksinyt.

Toinen paksu valhe on väittää että käsite meidän peli onkin jatkuvaa varioimista ja reagointia vastustajan pelitapaan. Sitä ei ole jatkuva kiekkokontrollin pelaaminen.

No sehän riippuu myös siitä mitä vastustaja tekee, kyllä jatkuva kiekkokontrollinkin pelaaminen voi olla varioimista, tai no ei siinä lopulta varioida mutta voi olla silti niin että pelaajat pyrkivät varioimaan, jos tilanne pelissä on koko ajan se että ei kannata nopeita hyökätä.

Nyt pitää muistaa että meidän peliä, tai Jalosen pelitapaa, ei kehitetä siksi että voitettaisiin yksittäisessä pelissä Sveitsi vaan onhan siinä vähän ajatteltu ja pyritään pidemmällä ajalla menestykseen. Toki voi olla totta että joku muu pelitapa olisi tässä yksittäisessä Sveitsi pelissä ollut parempi mutta se on kohtuu vaikeaa opettaa monia eri pelitapoja, ainakin niin että joukkue osaa ne hyvin, ja sitten varioida pelikirjaa vastustajan mukaan.

 

[J.Grönvall]

Hienoa että pakki-pakki plätkyttely on nyt sitten se absoluuttinen totuus ja kiekon pelaaminen nopeasti omalta alueelta toiseen päätyyn ihan saatanasta. Viittasin juuri tähän jääräpäisyyteen suomalaisessa kiekkoajattelussa, on vain yksi totuus kerrallaan.

Itse taas viittasin juuri tähän ymmärtämättömyyteen suomalaisessa kiekkoajattelussa. Tosin ei ole kauaa siitä, kun oli vain yksi totuus kerrallaan, sitten tulivat Jukka Jalonen ja Pekka Virta ja nykyään maailman onkin kovin toisennäköinen.

Toinen paksu valhe on väittää että käsite meidän peli onkin jatkuvaa varioimista ja reagointia vastustajan pelitapaan. Sitä ei ole jatkuva kiekkokontrollin pelaaminen. Juuri tässä mainitussa Sveitsi-pelissä Suomen olisi pitänyt laittaa kiekkoa Sveitsin päätyyn ja karvata järjestelmällisesti vanhaan kunnon ajokoiratyyliin Sveitsin pelinrakentelu sekaisin. Suomen ongelma oli juuri se, että selkeän kakkossuunnitelman puuttuessa peli oli melkoista sekoilua ja karvaus meni miten sattui. Nyt yritettiin pitää kiekko hallussa omassa päässä ja annetiin täten Sveitsille avaimet käteen, ilman Lehtosta olisi käynyt kylmät.

Jatkuva kiekkokontrollipelaaminen ei tarkoita sitä, että koko aikaa pelattaisiin kontrollilähtöjä. Se on tilan tekemistä jonka vastakohta on tilan voittaminen -> kiekkoa pelataan tyhjään tilaan. Sanot, että Sveitsiä vastaan Suomen olisi pitänyt sitä ja tätä mutta et selvästikään ymmärrä miksi Leijonat ei siihen pystynyt. Jo kiekon pitäminen lavassa on kiekkokontrollia, hyökkäyspäässä pelin rytmittäminen on kiekkokontrollia, keskialueen ylittäminen syöttelemällä on kiekkokontrollia. Tilan voittaminen on päätykiekkoja, vyörytyksiä ränniä pitkin, ronkkukiekkoja keskialueelle, jopa laukaus viivasta ja siitä seuraava rebound ovat tilan voittamista. NOPEA PELAAMINEN EI OLE MIKÄÄN KIEKKOKONTROLLIN VASTAKOHTA. Nämä käsitteet menevät edelleen sekaisin liian usein näissä keskusteluissa.

Suomi yritti ajoittain pitää kiekkoa päädyssä mutta suurin osa ajasta mentiin kyllä joko purkukiekoilla tai joillain nopeiden hyökkäysten viritelmillä, eli käytännössä hyökättiin alivoimaisena. Ymmärrät varmasti, että on täydellisen mahdotonta pelata ajokoirakiekkoa jos mennään kahdella kolmea tai kahdella neljää vastaan. Ja varsinkin prässääminen on mahdoton ajatus.

Mitä Suomen ehkä olisi pitänyt, tai mitä se olisi voinut tehdä, oli se, että kun huomattiin ettei oma hyökkäyspeli toimi, niin vetää ainakin muutama vaihto ihan puhtaasti passiivista trapia eli pyrkiä ns. tasoittamaan sitä pelin virtausta. Nyt mentiin vain koko ajan täysillä edes-takaisin ja Sveitsi hyötyi siitä hirmuisesti, koska Suomi käytännössä juoksi koko ajan ensin itsensä syvälle ja kiekon ohi jonka jälkeen oltiin taas omissa koko ajan myöhässä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää reagoida niin, että otetaan Sveitsiltä ensinnäkin pois se etu ja pakottaa sen hitaisiin avauksiin, eli kansankielellä sumputetaan keskialue ja pakotetaan vastustaja heittämään päätykiekkoja ja sitä kautta pyritään taas saamaan peliväline uudelleen haltuun.

Kiekon purkaminen roikkuna tai pleksin kautta tahi ristikulmaan lyöminen ei ole aina yksiselitteisesti väärä ratkaisu. Koko pelin sillä tavalla pelaten käy yleensä huonosti, mutta liiallinen purkiminen kiekkokontrolliin kääntyy aika-ajoin itseään vastaan, kuten nytkin nähtiin.

Kumpikaan ei ole edelleenkään kiellettyä. Purkamisenkin voi kuitenkin tehdä tyhmästi, eli kansankielellä pelaaja hätäilee. Tätä nähtiin Sveitsi-ottelussa tilanteissa joissa selkeästi olisi voinut pelata pelikirjan mukaisesti myös alaspäin. On eri asia jos Jalonen on sanonut joukkueelleen, että nyt pelataan vain ylöspäin, silloin vain tiputetaan kontrollilähdöt pois.

Suomen tasakenttämaaleistakin kannattaa katsoa ainakin se Jarkko Immosen 3-1-maali. Se alkoi nimenomaan tilanteesta jossa oli ensinnäkin A) aikaa avata kiekko Granlundille, B) päästiin rintamana keskialueen yli, C) Granlundin hyvin ajoitettu päätykiekko ja D) voitettu kulmapeli ja sitä seurannut maali. Se oli kuin oppikirjasta, ensin voitettiin tilaa Granlundin toimesta ja sen jälkeen tehtiin tilaa parilla pienellä syötöllä, kunnes Immonen pääsi kävelemään täysin vapaasti maalille. Se mikä siitä maalista tekee hauskan on siinä, että koko tilanne olisi jäänyt syntymättä ilman Janne Niskalan pelirohkeutta, hän piti kiekkoa ja otti taklauksen vastaan ja vielä sen jälkeen avasi Granlundille oman sinisen päälle. Jos Niskala olisi vetänyt satasta ränniin, niin hyvin suurella todennäköisyydellä kiekko olisi ollut Sveitsillä muutaman sekunnin kuluttua.

Kun puhutaan liiallisesta kiekkokontrollista, niin tarkoittanet taas niitä kontrollilähtöjä ja sehän taasen on juuri sitä pelitilanteiden tunnistamista TAI valmentajan ohjeiden toteuttamista. Ensimmäisessä kyse on pelaajan taidosta ja toisessa valmentajan.

 

[TosiFani]

... NOPEA PELAAMINEN EI OLE MIKÄÄN KIEKKOKONTROLLIN VASTAKOHTA. Nämä käsitteet menevät edelleen sekaisin liian usein näissä keskusteluissa...

Tämä on totta, nopea pelaaminen mielletään usein vanhaksi "pitkä päätyyn ja halukkaat perään" -pelaamiseksi. Mielestäni meidän pelin tärkeimmät käsitteet ovat kenttätasapaino ja tilanteiden tunnistaminen.

Pakkien taitotaso ei ole välttämättä se ratkaiseva asia avausten kannalta vaan hyökkääjien ja varsinkin sentterin syöttöpaikkojen tarjonta. Periaatteessa pakilla pitäisi aina olla kolme syöttösuuntaa vapaana, laita, keskusta ja toinen pakki.

Tilanteiden tunnistaminen vaatii taitoa, pelikäsitystä ja rohkeutta. Pitää uskaltaa antaa vaistolla se ensimmäinen syöttö tilanteen mukaan, vaikka joskus tulee epäonnistumisia.

 

[msg]

Mutta nyt kun viitekehys on se, että puhutaan jääkiekosta niin siinä saa olla vakava ja "älykäs" ja jorista nyansseista joilla ei loppujen lopuksi ole hevon helvetin väliä minkään asian kanssa. Mutta onko kyse voittamisesta vai viihteestä? Saako voittaa vai pitääkö olla viihdyttävä?

Niin jos nyt vähän palauttaa keskustelua ketjun aiheeseen, niin johtavaksi itseään kutsuvan ja halkopinonsa kohdalla olen mennyt sekaisin siitä mikä oikeastaan on jääkiekkopelin tarkoitus. Fanittaminen luokitellaan typeräksi, väärän tavan lätkän pelaaminen on pahasta, häviö meidän pelillä parempi kuin voitto pelitavalla millä hyvänsä, pitää nähdä tulosten taakse, mutta Jalosen pronssi on poikkeus ja muutakin ristiriitaista juttua.

Minä esimerkiksi en koskaan laita lanttiakaan omaa rahaa nähdäkseni pelin, jonka kumpaankaan osapuoleen ei ole tunnesidettä. (Ilmaiseksi voin toki mennä katsomaan, jos tarjoilut pelaavat ja seura miellyttää.) Mutta minä olenkin johtavaksi itseään kutsuvan halveksima fani, joka haluaa jääkiekko-ottelulta tunne-elämyksiä oli ne sitten iloa, vitutusta tai mitä tahansa. Lommoposki Hanlonkin peluutti voittavaa kiekkoa, mutta vitun tylsäähän se oli ja se sitten näkyi katsojamääärissäkin, mutta onko halkopinoanalyytikoille ja johtavaksi itseään kutsuville mitään väliä vaikka nämäkin kisat pelattaisiin areena Harkkahallissa 50:lle katsojalle? Pääasiahan on se, että HVP-lukemat ovat kunnossa?

Jos ja kun liigasta tulee 14 parkkiskiekkojoukkueen liiga, joka muistuttaa yhä enemmän salibandyä, niin jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa oma tunnesiteeni ei enää riitä siihen, että omalla rahalla maksaisi lipun. Sitten voivat halkopino ja johtavaksi itseään kutsuva awetuslapsineen laskea HVP-lukemia ruutuvihkoon.

 

[msg]

Jos ja kun Jalosen meidän peli on oikeanlaista reagoimista kulloiseenkin tilanteeseen ja jos uskoo Jalosta eikä sihvoslahkolaisia, niin teoriassa joukkue voisi pelata Jalosen meidän peliä lähtemättä kertaakaan viivellä, jos joka tilanteessa oikea meidän pelin mukainen ratkaisu olisi pelata ylöspäin. Ja onko se enää Jalosen meidän peliä, jos hidastaa kun pitäisikin meidän pelin mukaisesi pelata jotenkin muuten?

Ja se toinen Jalonenhan tiivisti tämän toisen Jalosen esitykset kahdessa ensimmäisessä matsissa muotoon: Hyökkäyssiniviivalle asti homma toimii, mutta siitä eteenpäin ei.

 

[steepler]

Jos ja kun Jalosen meidän peli on oikeanlaista reagoimista kulloiseenkin tilanteeseen ja jos uskoo Jalosta eikä sihvoslahkolaisia, niin teoriassa joukkue voisi pelata Jalosen meidän peliä lähtemättä kertaakaan viivellä, jos joka tilanteessa oikea meidän pelin mukainen ratkaisu olisi pelata ylöspäin.

Kyllä voi olla täysin Jalosen mukaista hyökätä koko ajan nopeasti, en tiedä kuka sihvoslahkolainen väittää että hitaasti hyökkääminen olisi sellainen itseisarvo että esimerkiksi pitäisi vetää hidas hyökkäys vaikka nopealla pääsisi esimerkiksi 2-1 ylivoimahyökkäykseen.

Kovin realistista ei kyllä ole odottaa että joku peli olisi sellainen, tai että vastustaja pelaisi oikeasti niin, että nopea hyökkääminen olisi oikea ratkaisu koko pelin ajan.

Monesti hidas hyökkääminen tuottaa sellaista pelin virtausta ja kenttätasapainoa puolustustilanteisiin jotka sitten myöhemmin tuottavat tilanteen jossa juurikin nopea hyökkäys on oikea ratkaistu. Eli ilman hidasta hyökkäämistä niitä jaloslaisen tulkinnan mukaisia oikeita tilanteita nopeisiin ei välttämättä juuri syntyisikään, joten sellainen peli jossa koko ajan olisi oikein hyökätä nopeasti on kyllä käytännössä mahdoton, tai ainakin niin erikoinen että sellaisen varalla ei kannata juuri valmistautua.

 

[Wäinö#16]

Mutta minä olenkin johtavaksi itseään kutsuvan halveksima fani, joka haluaa jääkiekko-ottelulta tunne-elämyksiä oli ne sitten iloa, vitutusta tai mitä tahansa. Lommoposki Hanlonkin peluutti voittavaa kiekkoa, mutta vitun tylsäähän se oli ja se sitten näkyi katsojamääärissäkin, mutta onko halkopinoanalyytikoille ja johtavaksi itseään kutsuville mitään väliä vaikka nämäkin kisat pelattaisiin areena Harkkahallissa 50:lle katsojalle? Pääasiahan on se, että HVP-lukemat ovat kunnossa?

Onhan se niin, että ilman faneja laji nimeltä jääkiekko olisi huomattavasti pienempi ja niin Sihvonen kuin Kummolakin joutuisi tekemään työkseen jotain ihan muuta. Ymmärrän kyllä senkin näkökannan, että lajia voi seurata puolueettomasti ja vaikka taktisella silmällä, mutta tuskin Sihvonenkaan jaksaisi pelejä analysoida, jos peleillä ei olisi sen suurempaa merkitystä kenellekään.

 

[tuuski]

On kyllä jo komiikan tuolla puolen osa jutuista tässä ketjussa.

Puhutaan parkkipaikkalätkästä, josta ainakin itsellä tulee ensimmäisenä mieleen joku pakitteleva trappi, pahoittelen, jos olen ymmärtänyt käsitteen väärin. Tämä Suomihan on kiekollisesti aktiivisin ja liikkuvin kenties ikinä.

"Ei taklata yhtä paljon kuin ajokoirakiekossa". Melkoinen oivallus, että kiekollinen joukkue taklaa vähemmän.

"Valittaisiin mieluummin ykköskierroksen varauksia kehittävä pelitapa" Noh, tätä ei varmaan tarvitse väitteen absurdiuden takia edes kommentoida.


Eli yksi on, mikä pysyy, valtaosa suomalaisista ei osaa voittaa. Ennen sitä pelättiin kentällä, nyt katsomossa.