Hienoa että pakki-pakki plätkyttely on nyt sitten se absoluuttinen totuus ja kiekon pelaaminen nopeasti omalta alueelta toiseen päätyyn ihan saatanasta. Viittasin juuri tähän jääräpäisyyteen suomalaisessa kiekkoajattelussa, on vain yksi totuus kerrallaan.
Itse taas viittasin juuri tähän ymmärtämättömyyteen suomalaisessa kiekkoajattelussa. Tosin ei ole kauaa siitä, kun oli vain yksi totuus kerrallaan, sitten tulivat Jukka Jalonen ja Pekka Virta ja nykyään maailman onkin kovin toisennäköinen.
Toinen paksu valhe on väittää että käsite meidän peli onkin jatkuvaa varioimista ja reagointia vastustajan pelitapaan. Sitä ei ole jatkuva kiekkokontrollin pelaaminen. Juuri tässä mainitussa Sveitsi-pelissä Suomen olisi pitänyt laittaa kiekkoa Sveitsin päätyyn ja karvata järjestelmällisesti vanhaan kunnon ajokoiratyyliin Sveitsin pelinrakentelu sekaisin. Suomen ongelma oli juuri se, että selkeän kakkossuunnitelman puuttuessa peli oli melkoista sekoilua ja karvaus meni miten sattui. Nyt yritettiin pitää kiekko hallussa omassa päässä ja annetiin täten Sveitsille avaimet käteen, ilman Lehtosta olisi käynyt kylmät.
Jatkuva kiekkokontrollipelaaminen ei tarkoita sitä, että koko aikaa pelattaisiin kontrollilähtöjä. Se on tilan tekemistä jonka vastakohta on tilan voittaminen -> kiekkoa pelataan tyhjään tilaan. Sanot, että Sveitsiä vastaan Suomen olisi pitänyt sitä ja tätä mutta et selvästikään ymmärrä miksi Leijonat ei siihen pystynyt. Jo kiekon pitäminen lavassa on kiekkokontrollia, hyökkäyspäässä pelin rytmittäminen on kiekkokontrollia, keskialueen ylittäminen syöttelemällä on kiekkokontrollia. Tilan voittaminen on päätykiekkoja, vyörytyksiä ränniä pitkin, ronkkukiekkoja keskialueelle, jopa laukaus viivasta ja siitä seuraava rebound ovat tilan voittamista. NOPEA PELAAMINEN EI OLE MIKÄÄN KIEKKOKONTROLLIN VASTAKOHTA. Nämä käsitteet menevät edelleen sekaisin liian usein näissä keskusteluissa.
Suomi yritti ajoittain pitää kiekkoa päädyssä mutta suurin osa ajasta mentiin kyllä joko purkukiekoilla tai joillain nopeiden hyökkäysten viritelmillä, eli käytännössä hyökättiin alivoimaisena. Ymmärrät varmasti, että on täydellisen mahdotonta pelata ajokoirakiekkoa jos mennään kahdella kolmea tai kahdella neljää vastaan. Ja varsinkin prässääminen on mahdoton ajatus.
Mitä Suomen ehkä olisi pitänyt, tai mitä se olisi voinut tehdä, oli se, että kun huomattiin ettei oma hyökkäyspeli toimi, niin vetää ainakin muutama vaihto ihan puhtaasti passiivista trapia eli pyrkiä ns. tasoittamaan sitä pelin virtausta. Nyt mentiin vain koko ajan täysillä edes-takaisin ja Sveitsi hyötyi siitä hirmuisesti, koska Suomi käytännössä juoksi koko ajan ensin itsensä syvälle ja kiekon ohi jonka jälkeen oltiin taas omissa koko ajan myöhässä. Olisi ehkä pitänyt ymmärtää reagoida niin, että otetaan Sveitsiltä ensinnäkin pois se etu ja pakottaa sen hitaisiin avauksiin, eli kansankielellä sumputetaan keskialue ja pakotetaan vastustaja heittämään päätykiekkoja ja sitä kautta pyritään taas saamaan peliväline uudelleen haltuun.
Kiekon purkaminen roikkuna tai pleksin kautta tahi ristikulmaan lyöminen ei ole aina yksiselitteisesti väärä ratkaisu. Koko pelin sillä tavalla pelaten käy yleensä huonosti, mutta liiallinen purkiminen kiekkokontrolliin kääntyy aika-ajoin itseään vastaan, kuten nytkin nähtiin.
Kumpikaan ei ole edelleenkään kiellettyä. Purkamisenkin voi kuitenkin tehdä tyhmästi, eli kansankielellä pelaaja hätäilee. Tätä nähtiin Sveitsi-ottelussa tilanteissa joissa selkeästi olisi voinut pelata pelikirjan mukaisesti myös alaspäin. On eri asia jos Jalonen on sanonut joukkueelleen, että nyt pelataan vain ylöspäin, silloin vain tiputetaan kontrollilähdöt pois.
Suomen tasakenttämaaleistakin kannattaa katsoa ainakin se Jarkko Immosen 3-1-maali. Se alkoi nimenomaan tilanteesta jossa oli ensinnäkin A) aikaa avata kiekko Granlundille, B) päästiin rintamana keskialueen yli, C) Granlundin hyvin ajoitettu päätykiekko ja D) voitettu kulmapeli ja sitä seurannut maali. Se oli kuin oppikirjasta, ensin voitettiin tilaa Granlundin toimesta ja sen jälkeen tehtiin tilaa parilla pienellä syötöllä, kunnes Immonen pääsi kävelemään täysin vapaasti maalille. Se mikä siitä maalista tekee hauskan on siinä, että koko tilanne olisi jäänyt syntymättä ilman Janne Niskalan pelirohkeutta, hän piti kiekkoa ja otti taklauksen vastaan ja vielä sen jälkeen avasi Granlundille oman sinisen päälle. Jos Niskala olisi vetänyt satasta ränniin, niin hyvin suurella todennäköisyydellä kiekko olisi ollut Sveitsillä muutaman sekunnin kuluttua.
Kun puhutaan liiallisesta kiekkokontrollista, niin tarkoittanet taas niitä kontrollilähtöjä ja sehän taasen on juuri sitä pelitilanteiden tunnistamista TAI valmentajan ohjeiden toteuttamista. Ensimmäisessä kyse on pelaajan taidosta ja toisessa valmentajan.