Sihvoselle tosiaankin löytyy seuraajia tietystä viiteryhmästä. No, eipä yllätä.
Meni muuten kaksi erää meidän pelit aika lailla palasiksi. Vaikka fariseukset nyt väittävätkin vastaan niin muutama nopea kääntö ylös ja jalalla sisäänvienti/päätyyn laitto olisi ollut hyvä lisä rikkomaan Sveitsin koko viisikon karvausta. Nyt Suomi näennäisesti hallitsi kiekkoa kaksi erää ja Sveitsi peliä. Varsinkin kun Suomen hyökkääjämateriaali soveltuu erittäin hyvin neljän ketjun rotaatiolla kovaakin karvaamiseen.
Jotenkin tuntuu uskomattomalta että aluksi Suomessa ajetaan sisään kaksikymmentävuotta jäärpäisesti ajokoirakiekkoa ja sitten tehdään täyskäännös. Meidän peliä taitaa viimekädessä eniten luonnehtia jääräpäisyys ja haluttomuus variointiin.
Suomi ei hallinnut edes kiekkoa toisessa erässä, sitä tukevat jo nuo Sveitsi-ottelun kiekonhallintaprosentit joita esitettiin Urheilulehden sivuilla. Koko ottelun osalta lukemat taisivat olla 53-47 mikä on todella vähän, jos pyrkimys on n. 60 prosentin hallintaan.
Suomi pelasi todellakin heikosti etenkin toisessa erässä mutta se nyt vain on saatava kaaliin, että sen vuoksi ne lähdöt ovat niin tärkeitä, että saadaan yleensä kiekkoa hyökkäyspäässä. Se on aika helppo huudella, että pitäisi viedä jalalla sisään ja muuta kuumaa ilmaa mutta jos ne lähdöt eivät onnistu niin se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Mitä tulee kovaan karvaamiseen niin nythän Suomi mukamas karvasi kovaa ylhäältä mutta, koska se viisikko oli täysin levällään huonojen lähtöjen vuoksi, niin Sveitsi aukoi monesti yhdellä syötöllä koko viisikon! Meidän hyökkääjämme karvasivat aivan idioottimaisesti syvälle, vaikka olivat jo valmiiksi pahasti myöhässä. Siinä ei Jalosen pelikirjaa todentotta toteutettu. Sihvonen oli kirjoittanut jonnekin, että tunne ohjaa liikaa peliä ja juuri sitähän se oli, päämäärätöntä kiekon perässä juoksemista.
Leijonilla on edelleen ongelmansa prässiä vastaan pelattaessa, vaikka toisaalta etenkin Mikko Koivu osaa purkaa aivan loistavasti noita tilanteita jo omalla sijoittumisellaan. Oli kuitenkin tilanteita joissa kiekon olisi voinut pelata alas ja hidastaa tempoa sillä tavoin, se jatkuva purkaminenkaan ei ole hyvästä, vaan yleensä sotkee oman hyökkäyspelin aivan täysin.
Jos Leijonat on yhtä huolimaton otteissaan vaikkapa Ruotsia vastaan niin lähtö tulee ja lujaa, sillä Ruotsilla on se erikoistaito mitä Sveitsiltä puuttuu. Toki sen ottelun luonne tulee olemaan taas erilainen, koska Leijonat on todennäköisesti vieläkin enemmän omalla alueella. Minua huolestutti eniten pelaajien häviäminen kaksinkamppailuissa jopa sveitsiläisille, sen asian on parannuttava kovia maita vastaan.
Toisaalta voi pitää hyvänä asiana sitä, että nyt joukkue iski maalit paikoistaan ja tappoi pelin siitäkin huolimatta, että oli alakynnessä pitkät ajat. Sekin on omalla tavallaan voittavan joukkueen merkki.
obi-wan kirjoitti:
Kohta joku tuo Granlundin yms esimerkiksi, mutta kyllä fakta on se, että pitkään on ollut junnutoiminta hakusessa. Tapetaan ilo ja taito. Mutta vitun hienosti ne pelaa Meidän Peliä
Meidän peli (ei siis Jalosen pelikirja) tähtää nimenomaan tuohon, että taito kehittyy. Jos pelikirjaa sisältää kaiken ja vaatimuksena vielä pelitilanteen tunnistamisen ja siihen reagoinnin eli oikean valinnan tekemisen kunkin tilanteen mukaan, niin kerropas nyt miten se ei muka kehitä nuorta pelaajaa? Se kehittää vielä aikuista höntäsilijääkin aivan helvetisti, vaikka tämä ei enää juuri lisää taitoa pysty hankkimaan.
Junnutoiminta on ollut ilmeisen heikkoa eikä hyviä pelaajia ole tullut kuin joitain yksilöitä. Aikoinaan me tuotimme maailman parhaat kolmosketjun laiturit, koska Suomessa pelattiin yleisesti vastaiskujääkiekkoa joka alkoi puolustamisesta. Puhuttiin vuosikaudet siitä miten pelaajillamme ei ole taitoa, vaikka fysiikkaa riittää, Westerlund, Summanen, Aravirta, Jursinov, Jortikka ja Rautakorpi kehottivat luopumaan kiekosta ja pistämään jalkoja liikkeelle. Kun samaa toistettiin luonnollisesti junnuissa, niin ei liene suuri ihme, että taito-ominaisuudet jäivät heikoiksi.
Antti Pihlström on oikeastaan koko tuon ajatusmaailman kirkkain helmi, mieletön fysiikka ja työmoraali mutta juuri ja juuri keskinkertaiset kiekolliset taidot. Mikä ettei noillakin pärjäisi jos niitä olisi 20 kappaletta mutta Suomessa päätettiin toisin.
Mikäli tämä Leijonien pelikirjan keskeinen ajatus ymmärretään laajemmalti, niin olen aivan varma sen positiivisista vaikutuksista. Täytyy muistaa, että jopa Jukka Jalonen vasta opettelee omaa luomustaan joka tarjoaa sellaisen määrän vaihtoehtoja ettei kiekkomaailmassa ole ennen nähty. Jos NHL:ssä joku tai jotkut ovat sellaisia 2000-luvulla käyttäneet niin hyvä, mutta Euroopassa asti on oltu vielä unessa, paitsi Ruotsissa jossa palloilukulttuuri on yksi maailman hienoimpia.
Jääkiekko on mennyt tietyssä mielessä jalkapallon suuntaan juuri tilan tekemisen elementtien osalta ja ottaa pesäeroa vaikkapa koripalloon, joka taas muuten voisi olla lähisukulainen. Mielenkiintoinen uudistus jääkiekkoon olisi hyökkäysalueaika joka veisi sen taas lähemmäs koripallon parhaimmillaan huikeaa taitotempotasoa ja intensiteettiä.
Varmasti ne vanhan liiton koutsitkin vielä jaksavat, aivan kuten futiksessakin (ja kaikissa muissakin lajeissa) mutta uskon tilan tekemisen tulevan ihan jokaiselle joukkueelle yhdeksi osaksi pelikirjaa. Tästähän suurilta osin on kyse koko kiekkokontrolli-pystysuunnan jääkiekko-inttämisessä, että suurin osa ei pysty saamaan kaaliinsa sitä, etteivät esimerkiksi kontrollilähdöt ole kuin yksi osa peliä. Sitten kun niitä telkkarista tai hallilla näkee, eikä tajua miksi niitä käytetään niin alkaa armoton vinkuminen siitä, että jääkiekko on mennyt tylsäksi seisoskeluksi. Kyllä, se voi olla sitä jos tilanne sitä vaatii ja pelataan todellakin voitosta. Ymmärrän toki sen ettei keskivertokuluttaja välttämättä ymmärrä peliä syvällisemmin, mutta keskivertojääkiekkokuluttajan kyllä jo pitäisi, kyse ei tosiaankaan ole vaikeasta asiasta.
Painotukset voivat erota voimakkaastikin eri joukkueilla ja eri tilanteissa (näyttää siis suomeksi siltä, että toinen pelaa nopeaa jääkiekkoa ja toinen kiekkokontrollia) mutta juju on siinä, että se kontrollilähtöjen mahdollisuus on siellä pelikirjassa, ja on aina ollut.
Jukka Jalosen pelikirjassa on viisi eri rytmiä hyökkäyksiinlähtöihin ja ne on jaettu kolmeen pääryhmään: nopeat, puolinopeat ja kontrollilähdöt. Joskus käytetään nopeita, joskus kontrollilähtöjä ja joskus puolinopeita. Pointti on se, että pelataan järkevästi ja pyritään jopa tuonne 60% kiekonhallintaan. Aina se ei onnistu tietenkään mutta ei se mitenkään tarkoita, että joku kiekkokontrolli olisi huono tapa pelata.
Nyt se on sitten Kari Jalosen ja tälläkin palstalla nimimerkki Johanneksen mielestä tylsää läktää (= ei "oikeaa" jääkiekkoa). Aina löytyy jotain, ensin kyseltiin miten hitailla tehdään maaleja ja nyt kyse onkin esteettisistä arvoista. Ei ole pelikirjalla Suomessa helppoa. Pääasia on, että karavaani kulkee.