Olin lauantaina ensimmäistä kertaa eläissäni Porin hallissa kulttuurimatkalla, Ässät - JYP -ottelussa. Kokemuksena hieno, pelinä hyvä! Kaikki elementit, mitä itse aktiivisena kiekkokatsojana ottelutapahtumasta haen.
Tulin ensimmäisellä erätauolla kaverille todenneeksi, että onpa upea tunnelma! Tuossa mekkalassa, tuossa tunnetilassa on ihan haihattelua, että joku P. Sihvonen vaatisi joukkueilta (varsinkin kotijoukkueelta) pelin alusta asti hitaita lähtöjä ja palauttelua. Ei ihmismieli vaan ole sellainen, että se siihen tuossa tilassa pystyisi. Seisomakatsomo huutaa, vaatii taklauksia, aktiivista karvaamista, nopeaa peliä, luistelua, vääntöjä. Siihen maalin taakse pysähtymistä, syöttöjä taakse => vihellyskonsertti, jolla joukkue ja valmentaja buuataan pihalle hallista. Tilanne on tietysti ihan eri kun jompi kumpi joukkueista siirtyy selkeään johtoon. Johtavalta joukkueelta tuo on sallittua ja toivottua, omat fanit osaavat arvostaa kun johtoasemassa pystytään hallitsemaan kiekkoa ja pelirytmiä. En sitten tiedä mikä esim. Porissa olisi yleisön reaktio, jos Ässät pelaisi 60 peliä runkosarjaa pelkkää kiekkokontrollia ja jatkaisi vielä pleijareissa niin. Antaisiko yleisö tuossakin tunnelmassa joukkueelle työrauhan ja joukkue "uskaltaisi" pelata omaa peliään loppuun asti? En näe tätä kovin uskottavana, ainakin minulta loppuisi mielenkiinto jos hallissa ei olisi tuota aggressiivisuuden ja himokkuuden tunnelmaa missään vaiheessa runkosarjaa. Saisihan sitä sitten rauhassa pelata, jos katsomossa ei enää tuossa vaiheessa ole kuin pelikirjafanit.
Petteri Sihvonen ruotii tätä kirjoituksessaan Urheilulehden netissä
http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/petri-matikainen-ja-karri-kivi-ovat-munineet-ammattivirheita (linkki vie siis Urheilulehden juttuun puolivälieräsarjoista). Olen niin eri mieltä kuin vaan voi. Ensinnäkin, lauantaisen Porin tunnelman kokeneena, en usko että Karri Kivi pystyy tuohon asiaan vaikuttamaan mitenkään eikä hän realistina todennäköisesti ole yrittänytkään. Ei siinä vaan pysty normaalilla tunneälyllä varustettu SM-liigapelaaja pysymään kiekkokontrollipelikirjassa! Toiseksi, jos Kivi olisi jotenkin saanutkin joukkueensa täysin yleisölle ja ympäröiville paineille kuuroksi ja olisi lauantaina peluuttanut erilaista kiekkoa, hänellä ei olisi tulevaisuutta tuon yleisön edessä peluuttavana päävalmentajana. Olen varma, että jos Ässät olisi tehnyt avausmaalin tuossa pelissä, kiekollisuus olisi lisääntynyt automaattisesti ja loppua kohti noita asioita olisi voinut jopa saada pelaajistolle läpi, mutta ei pelin alkuun eikä tappiotilanteessa.
Tiedän, että kiekkokontrollifanit pillastuvat ja ovat sitä mieltä, että nimenomaan tappiotilanteissa kiekkoa pitää kontrolloida ja rakentaa hyökkäykset hitaasti rintamahyökkäyksinä. Ja että pelitilanne ei saa tuohon vaikuttaa. Mutta kun vaikuttaa! Vaikuttaa mm. vaikeuksina kommunikoida kaukalon kovassa melussa, jolloin nopea suoraan maalille vastustajan päähän käännetty hyökkäys on helpompi toteuttaa kuin jäädyttää peli omaan päähän ja rakentaa paletti omassa päässä. Pelaaja ei pysty olemaan niin kuuro, että hän ei kuulisi kun 5000 ihmistä räjähtää huutoon hänen taklatessaan hyökkäyspäässä tai kun hän karvaa verenmaku suussa tai kun hän pelaa ns. yritteliäästi. Eikä pelaaja pysty olemaan kuuro sille, ettei hän kuulisi kun 5000 ihmistä viheltää hänen peruuttaessaan/syöttäessään oman maalin taakse.
Älkää ymmärtäkö tätä niin, että kannatan pelkkää pystysuunnan kiekkoa. Ei todellakaan ole näin. Mutta Karri Kivessä ja Petteri Sihvosessa on se ero, että toinen näkee ihmisen siinä tilanteessa, näkee realistisesti sen mitä tuossa pelissä kiekkoilija pystyy käytännössä tekemään. Toinen näkee sen teorian, mitä voisi tehdä jos tuo ottelu pelattaisiin ilman panosta ja ilman katsojia, ymmärtämättä että panokset ja ympäristön paineet vaikuttavat tuon pelaajan pääkoppaan jopa enemmän kuin se pelikirja.