Robin Big Snake
Jäsen
Mites muuten kun Kummola valitsee etukäteen porukalla valmentajat ja jälkeenpäin kiittelee itseään hyvistä valinnoista. Ai niin tosiaan, ympäristöhän on täynnä kumileimasimia. GM Kurri joo.
Suomi otti nyt ison voiton toisen kerran maan historiassa ja nyt koko keskustelu on taas näivettymässä johonkin Kummoloihin ja Kurreihin.
Ketjun aihe nyt on Petteri Sihvonen, joten on ehkä ihan loogistakin että täällä kommentoidaan kyseisen mediaentiteetin toimia. Taktisille asioille voi kyllä avata oman ketjunsa.
Jaa urheilujournalismi on muuttunut nyt sellaiseksi, että sitä pitää Lost-maisesti seurata iso kuvan kautta?
En oikein nyt ymmärrä mitä minun kirjoitukseni teki tässä yhteydessä, minä kritisoin Sihvosen yritystä pestä omaa julkisuuskuvaansa jääkiekon kehittämisen avulla. Sillä, että herra on saanut kirjoituksistaan yhden tuomion ja JSN:n huomautuksen, ei mielestäni ole mitään tekemistä Suomen pelitavan kehittämisen kanssa. Se on ainoastaan heikkoa ammattitaitoa. Kriittisesti ja kehittävästi voi kirjoittaa ilman tuomioita ja huomautuksiakin.
Minusta Johtava analyytikko Sihvonen on epämielyttävä narsisti, joka katsoo jääkiekkoa hyvin kapea alaisesti.
...
En tiedä oliko viimeisin yritys pestä omaa selkää todellisen P. Sihvosen epätoivonen yritys saada jääkiekkopiirien synninpäästö touhuistaa.
Tärkeintä on tottakai se, että hän on ymmärtänyt virheensä ja anteeksipyyntö on lähtenyt.
Siis vaikea myöntää, että Sihvonen on Pro Jalonen? Oletko nyt tosissasi? Eikait Suomessa kukaan ole enempää Pro Jalonen kuin Sihvonen ja täällä nimimerkki siffa. Tuskin Jalosen äitikään on yhtä fanaattinen miehen kannattaja. Eihän tuossa asiassa ole yhtään mitään vaikeutta myöntäää. Ongelmana on sen sijaan se, että ko. kaksikko ei tunnu näkevän Jalosessa mitään vikaa. No onneksi siffa sentään on tunnustanut, että kaksi edellistä MM-turnausta meni poskelleen ja Sihvonenkin vaati jo tästä turnauksesta Jaloselta tulosta.
Neutraalimpi asioiden ja ennenkaikkea kokonaisuuksien tarkastelu ei olisi pahitteeksi.
Määrittele tässä tapauksessa se "kokonaisuus".
Onko sinun teesi se, että jos Sihvonen kirjoittaa "Jalonen on umpipaska ja hänelle pitäisi järjestää treffit puutarhatyökalujen kanssa ja Suomi ei voi mitään, koskaan voittaa", että meidän lukijoiden tulisi nähdä se kokonaisuus siten, että "Noh Sihvonen nyt taas kirjoittaa mitä kirjoittaa koska oikeesti hän tykkää Jukasta ja toisella on nyt vaan ärripurri, kun on kaatunut mopolla ja hänen jenginsä otti takkiin viime viikonloppuna."
Totta kai lukijoilla on myös oma vastuunsa. Eihän nyt kaikki saa olla pelkkää valmiiksipureskeltua märkää näkkileipää?
En tiedä oliko tämä nyt kompa, mutta vastaisin kuitenkin että mitä enemmän luet sitä paremmin ymmärrät.
Ihan sama pätee Hesarin pääkirjoituksiin hallitusmuodostelujen vaikeudesta, Economistin analyyseihin Portugalin talouden tilanteesta tai Tietokonelehden artikkeliin rinnakkaislaskennan kompleksisuudesta.
Neutraalimpi asioiden ja ennenkaikkea kokonaisuuksien tarkastelu ei olisi pahitteeksi.
Narsismin puolelle heittelee näissä mielipiteissä se, että kaikki pitäisi sovittaa yhteen, kulloinkin kirjoittavan kirjoittajan omaan muottiin. Esim. ei saisi käyttää sanaa "pelikirja", koska joka kolmannen kirjoittajan mukaan semmoista asiaa ei ole olemassa.
Siis lainkuuliaisuuden päälle peräänkuulutettu tyyliä kiroava touhu.
Onko yksikään toimittaja ollut näkyvämpi Jalosen ja suomalaisten valmentajien puolustaja esimerkiksi silloin, kun Shedden valittiin valmentajaksi?
Minusta case-Kummola-toiminta Sheddenin valinnan aikaan oli nimenomaan malliesimerkki Sihvosen laajakatseisuudesta. Voidaan myös kysyä, kirjoittaako Sihvonen kapea-alaisesti vai tulkitsetko Sihvosen kirjoituksia liian kapea-alaisesti...
Sihvonen kirjoittaa jääkiekosta hyvin kapea-alaisesti, vain pelikirjasta.
Eli nyt palataan taas minun kysymykseeni: määrittele tässä tapauksessa se "kokonaisuus".
Kuinka paljon monta aiempaa Sihvosen artikkelia minun pitäisi lukea, jotta ymmärtäisi sen todellisen iso kuvan ja mahdollisesti ensi viikon artikkelin todellisen punaisen langan?
Golden AWe kirjoitti:Kysytään näin - eikö esimerkiksi puolenvaihtojen, avausten ja lähtöjen seuraaminen, ja siitä johtopäätösten tekeminen, tee pelin seuraamisesta paljon helpommin ymmärrettävää, kuin jos näkisi pelkästään "menettää kiekkoja ja vastustaja on niskan päällä?" Siis pyrkimys analyysiin "miksi?".
En tiedä oliko tämä nyt kompa, mutta vastaisin kuitenkin että mitä enemmän luet sitä paremmin ymmärrät.
Ihan sama pätee Hesarin pääkirjoituksiin hallitusmuodostelujen vaikeudesta, Economistin analyyseihin Portugalin talouden tilanteesta tai Tietokonelehden artikkeliin rinnakkaislaskennan kompleksisuudesta.
Edelleenkään en ymmärrä mitä sinä tarkoitat narsismilla tässä kohtaa. Olenko minä narsistinen, kun en hyväksy Sihvosen yritystä puhdistaa omaa mainettaan Suomen menestyksen kustannuksella?
Se, että kirjoittaja saa tuomion kunnianloukkauksesta tai huomautuksen JSN:lta on mielestäni ammattitaidottomuutta, ei Suomen jääkiekon kehittämistä.
Sihvonen kirjoittaa jääkiekosta hyvin kapea-alaisesti, vain pelikirjasta.
Sama toistuu Jalosen puheessa, ensin puhutaan joukkueen hengestä, pelirohkeudesta ja johtajuudesta, ei pelikirjasta. Sinun ja Sihvosen yritys kliinistää jääkiekko taktiikkataululta näytettäviksi viivoiksi on taas kerran osoittautunut epäonnistuneeksi. Ensin on joukkue ja sen yhteen hitsautuminen, vasta sitten tulee pelikirja.
Sihvosen kirjoitukset saavat minussa aikaan inhoa, miten joku voi olla noin iljettävä ihminen.
Minusta koko Peltos-jutussa ei provosoivasta otsikostaan huolimatta ole sanottu mitään negativiista Jalosesta, eikä oikeastaan joukkueestakaan (ellei pukukopin kasassa pysymistä siksi lasketa). Juttuhan on melko tyylipuhdasta henkilöpalvontaa Ville Peltosta kohtaan.virallinen PRO-Jalonen ennen kisoja lyttäsi valmentajan ja joukkueen mestaruusmahdollisuudet vain siksi, että Ville Peltonen ei ole mukana.
Hesari, Economistin ja Tietokonelehden artikkelit ovat sellaisia, että jos he kirjoittavat artikkelin aiheesta X, niin he myös tarkoittavat sitä mitä kirjoittavat ja voin myös luottaa siitä, että myös tarkoittavat sitä mitä kirjoittavat. Tässä tapauksessa se kokonaisuus (iso kuva) ja sen ymmärtäminen (lukijan vastuu) on siinä yhdessä artikkelissa ja ennenkaikkea siinä aiheessa.
Kiekkoaiheet eivät ole yhtä vakavia kuin joku terrorismi ja sotatoimet.
Juttuhan on melko tyylipuhdasta henkilöpalventaa Ville Peltosta kohtaan.
Ennemmin ihmettelisin ihmisiä, jotka kuvittelevat jutun luettueen ettei Sihvonen osaa arvostaa pelaajien/yksilöiden osuutta joukkueen menestykselle.
Näinpä. Saattaa johtua siitä, että mennään asia eikä epätoivoisen julkisuudenkipeä seiskatyrkky edellä - eikä ko. lehdissä(kään) faktojen tarkistamista ja taustatyötä pidetä journalismissa kiellettävinä asioina, vaan ikään kuin homman alkeisperiaatteina.
...Vedät jatkuvasti näissä kirjoituksissa yhteen kaksi asiaa: Sihvosen ylilyönnit lain silmissä ja Sihvosen pelikirja-ajattelun. Toista ei saisi tehdä siksi että kirjoittaja on syyllistynyt ensimmäiseen? Muotittaminen ja hyväksyntä vain omilla ehdoilla on yksi narsismille tyypillinen piirre.
a) Onko pelikirja-ajattelu kapea käsite ja pieni juttu?
b) Pyrit kiistämään pelikirja-ajattelun tärkeyden siksi, että et itse lähesty, tai kaikki eivät lähesty jääkiekkoa samasta kulmasta. Pitäisikö kaikkien ajatella samalla tavalla?
Alla samantyyppinen esimerkki.
Miten yhdistän tässä Sihvosen ylilyönnit ja pelikirjakeskustelun.
Huomasit varmasti kirjoituksessani selvät kappalejaot, lainauksesi on aika harhaanjohtava, viimeinen lainattu lause ei liittynyt mitenkään muuhun lainaukseen.
Voit aloittaa vaikka lukemisen tästä minun kirjoittamastani kappaleesta ja sitten miettiä esimerkiksi siitä näkökulmasta, tekeekö Sihvonen siten isossa kuvassa urheilujournalismille enemmän hallaa vai nannaa. Erityisesti tummennettu osa. Lisäksi luettelin läjän Sihvosen pääteemoja.
Niin, eikö siis tässä vaiheessa kuuluisi antaa myös Sihvoselle tunnustusta?
Heh, no lukijoilla olisi varmasti helpompaa jos esim. vihjaisisit postauksessa, että kommentoit Sihvosen tiettyä kirjoitusta tai tietyntyyppisiä kirjoituksia, etkä vastaisi siffa-lainaukseen pelikirja+syvä inho -jutulla. Puhut vain Sihvosen kirjoituksista yleensä.
Viimeinen lause oli lainauksessani samassa paikassa kuin se oli alkuperäisessä kirjoituksessasi.
Viimeinen lause oli lainauksessa todella samassa paikassa kuin alkuperäisessä tekstissä, mutta leikkasit sitä siten, että tekstin sisältö muuttui. Jokainen joka lukee alkuperäisen tekstin, ymmärtää varmaan että kyseinen lause liittyy viimeiseen kappaleeseen, ei edelliseen.