Sihvonen muuten esitti finaalin jälkitunnelmissa väitteen, että Ruotsi hävisi sen takia, että se peluutti heikompaa kiekkokontrollia kuin Suomi. Tämä on minusta ihan täyttä paskaa, sillä pelitavallisesti Ruotsi vei finaalia kaksi erää. Suomen hyökkäystenrakentelu ei juurikaan toiminut ja toisaalta Ruotsi osasi pitää tempoa todella korkealla hyvällä syöttöpelillä. Hyvät maalipaikat meni aika reilusti Ruotsille. Itse näin ratkaisun yksinkertaisesti henkisellä puolella. Ruotsin pelin taso laski Immosen maalin jälkeen, joka tuli pahaan paikkaan erän loppuun. Ja lopullinen nitkahdus tuli sitten heti erän alkuun. Näiden maalien jälkeen Ruotsin nuori joukkue ei enää noussut samalle tasolle kuin aiemmin ottelussa ja toisaalta Suomi pelasi upean rohkeasti ja taistellen, eikä yhtään passivoitunut kuten aikoinaan Aran aikana oli tapana vastaavassa tilanteessa. Joka tapauksessa finaali ei ollut pelitavallisesti mikään nappisuoritus Suomelta ja osoitti hyvin myös niitä kehityskohteita pelinrakennuksessa ja syöttöpelin laadussa verrattuna Ruotsiin.
Aika täsmälleen näin. Ruotsi vei peliä ja voitti maalipaikat toisen erän viime sekunneille asti. Tavallaan perisuomalaista peliä heiltä, hyvää, mutta tehotonta ja kun vastustaja rokottaa vähistä paikoistaan niin mennään sekaisin. Mutta paremmin siis pysyivät pelikirjassaan lähes kaksi erää - kumma että niillä pelaajillakin on jotain merkitystä...