Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Ioota Rhoo]

Kyllähän se siinä mielessä voidaan, että Ruudulla oli kuitenkin vapaa linja ihan maalille asti. Se oli ylivoimatilanne - ainakin puolittain - ja Ruudun ratkaisu oli laukaus, vaikkakin se tuli sektorin ulkopuolelta.

Eikö ensimmäinen maali Saksaa vastaan ollut ihan samanlainen hyökkäys, paitsi tällä kertaa siellä oli suomalainen rynnimässä maalille. Siinä oli Ruudun veto perusteltu ja tuli paremmasta sektorista. Tämä toinen oli sellainen "vedetään nyt kun ei muuta keksitä". Mikä ei tietenkän ole koskaan huono vaihtoehto, niin kuin tuloksesta nähtiin. Mielestäni eivät kuitenkaan olleet kovinkaan vaarallisia hyökkäyksiä ja puolustus pakotti Ruudun tekemään tuon ratkaisun, mutta niin vain niistäkin maalit tuli.

 

[Fordél]

Käy nyt katsomassa muutama viesti taaksepäin, niin sinulle selviää, mistä keskustelussa oli kyse. Palaa sitten asiaan, jos antaa aihetta.

Olen kyllä lukenut viestisi, siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Kiinnitin vain huomiota siihen kuinka tilastoistasi ei voi tehdä mitään muita johtopäätöksiä kuin että Blues pelasi sen ja sen verran tiettyjä hyökkäyksiinlähtöjä. Lukujen taakse ei katsota yhtään, joten inoformaatioarvo jää aika pieneksi. Eikä tämä ole arvostelua vaan faktaa ja hienoa, että joku tekee edes tuon työn.

 

[Fordél]

Tuossahan tuo yksi isoimmista "ongelmista" onkin. Monesti puhutaan vain noista aikaan saaduista maaleista ja joskus vieläpä vain suorista hyökkäyksistä aikaan saaduista maaleista. Hitaampien lähtöjen plussat nopeampiin verrattuna ovat juurikin siinä, ettei kiekkoa menetetä, ettei omiin tule yhtä paljoa tai yhtä vaarallisia maalipaikkoja ja että saadaan todennäköisemmin paine vastustajan päätyyn. Toki helposti saatetaan vain noteerata suorista hyökkäyksistä saadut maalit/maalipaikat, joita tulee useammin nopeilla tai puolinopeilla hyökkäyksillä, mutta nämä ovat vain yksi pieni pelin osa-alue.

Niin sitten pitäisi vielä tietää, että mitkä ovat prosentit sille, että kiekkoa ei menetetä vs. nopean hyökkäyksen prosentit. Ja jos on niin, että hitailla lähdöillä saadaan todennäköisemmin paine vastustajan päätyyn niin mikä on prosentti sillekin? Tilastoimalla vain hyökkäyksiin lähdöt tilastoidaan vain hyökkäyksiin lähdöt. Syvempi analyysi vaatisi tueksi myös jotain tietoa, jolla voitaisiin edes jollain tasolla todelta, että 1+1=2. Nyt voidaan vain todeta, että 1+?=?

 

[Wäinö#16]

Kyllä niitä nopeita voi tehdä sumppuakin vastaan mutta tässäpä se juuri tulee, että siinä ei ole mitään järkeä. Jostain syystä duunarisuomikiekossa näin on kuitenkin tehty jo pitkään. Kaiken avain tappioasemassa on kiekkokontrollin maksimointi ja tiivis viisikko hyökätessä. Silloin ehdottomasti kannattaa käyttää myös hitaita lähtöjä ja vastaavasti vastustaja on typerä jos se ehdoin tahdoin luovuttaa kiekon pois. Kait se nyt johtoasemassa vasta onkin viisasta pitää mahdollisimman paljon kiekkoa, eikä roiskia sitä AINA pois :D

Minusta ei voida sanoa kategorisesti, että nopeassa hyökkäämisessä ei ole järkeä sumppua vastaan. Jotkut joukkueethan treenavat oikeastaan pelkästään nopeaa pystysuunnan peliä ja ovat vielä menestyviä joukkueita kuten vaikkapa Jyp, Tampa Bay ja Tamin Sport pari vuotta sitten. Vai jäätiinkö Tammisen joukkueessa hieromaan kiekkoa omalle alueelle tappiotilanteessa? Oleellista nopeassakin pelissä on hyvä prässi ja todella aktiivinen ote ja jos joukkue jaksaa ja osaa sitä hyvin toteuttaa, voi se olla erinomainenkin pelitapa.

Kyse on omasta mielestäni ensi sijaisesti pelifilosofiasta ja sen jälkeen sen toteuttamisen laadusta. Ylipäänsä kyse pallopeleissä on erilaisista pelifilosofioista, ei useinkaan mistään absoluuttisista ja mitattavissa olevista totuuksista. Oleellista kuitenkin on, että joukkueella on oltava joku filosofia ja sen kanssa sitten mennään syteen tai saveen. Jos sen filosofian kanssa poukkoillaan, ei tulos yleensä ole kummoinen. Toki trendit muuttuvat ja joskus vallalla on enemmän joku tietty pelitapa ja ehkä se on sitten sitä paljon puhuttua evoluutiota tai vähintäänkin kierrätystä.

 

[13th Forward]

Niin sitten pitäisi vielä tietää, että mitkä ovat prosentit sille, että kiekkoa ei menetetä vs. nopean hyökkäyksen prosentit. Ja jos on niin, että hitailla lähdöillä saadaan todennäköisemmin paine vastustajan päätyyn niin mikä on prosentti sillekin? Tilastoimalla vain hyökkäyksiin lähdöt tilastoidaan vain hyökkäyksiin lähdöt. Syvempi analyysi vaatisi tueksi myös jotain tietoa, jolla voitaisiin edes jollain tasolla todelta, että 1+1=2. Nyt voidaan vain todeta, että 1+?=?

Voidaan todeta, että kun omista lähdetään organisoidulla viisikolla on parempi mahdollisuus saada kiekko aina ihan vastustajan päätyyn asti ja paine sinne ja pienempi todennäköisyys kiekon menetykselle tai menetyksen tullessa pienempi todennäköisyys sille, että tulee maalipaikka omiin tai maalipaikan tullessa todennäköisesti huonompi maalipaikka. Tuurihan on aina tuuria ja sattuma vaikuttaa aina. Viivelähtöjen käyttö perustuu ihan siihen yksinkertaiseen seikkaan, että viisikko on organisoitu.

Sen, miten hyökätään määrä se, miten ollaan puolustettu ja sen, miten ollaan puolustettu on määrännyt se, miten ollaan hyökätty jne. Ei ole mitään järkeä puhua siitä, minkälaisella prosentilla eri lähdöt OVAT tuottaneet eri tilanteita. Kyse on - kuten J.Grönvallkin sanoi - siitä, että käytetään viivelähtöä silloin, kun ei nopeata tai puolinopeata ole järkevä käyttää. Ilman mitään todennäköisyyslaskentaakin voidaan todeta, että on parempi organisoida viisikko ja rauhoittaa peliä, kuin puskea alivoimahyökkäyksellä ja menettää kiekko.

 

[Fordél]

Voidaan todeta, että kun omista lähdetään organisoidulla viisikolla on parempi mahdollisuus saada kiekko aina ihan vastustajan päätyyn asti ja paine sinne ja pienempi todennäköisyys kiekon menetykselle tai menetyksen tullessa pienempi todennäköisyys sille, että tulee maalipaikka omiin tai maalipaikan tullessa todennäköisesti huonompi maalipaikka. Tuurihan on aina tuuria ja sattuma vaikuttaa aina. Viivelähtöjen käyttö perustuu ihan siihen yksinkertaiseen seikkaan, että viisikko on organisoitu.

Sen, miten hyökätään määrä se, miten ollaan puolustettu ja sen, miten ollaan puolustettu on määrännyt se, miten ollaan hyökätty jne. Ei ole mitään järkeä puhua siitä, minkälaisella prosentilla eri lähdöt OVAT tuottaneet eri tilanteita. Kyse on - kuten J.Grönvallkin sanoi - siitä, että käytetään viivelähtöä silloin, kun ei nopeata tai puolinopeata ole järkevä käyttää. Ilman mitään todennäköisyyslaskentaakin voidaan todeta, että on parempi organisoida viisikko ja rauhoittaa peliä, kuin puskea alivoimahyökkäyksellä ja menettää kiekko.

Tottakai, mutta mihin perustuu väite, että hitaalla lähdöllä saadaan todennököisemmin paine vastustajan päätyyn? En kyseenalaista väitettä, koska se on tottakai looginen vastaus, mutta onko taustalle mitään tutkittua tietoa vai onko se vain päättelyn tulos? Tätä hain tässä takaa. Kun kerran peli halutaan kontrolliin ja kaikki pitää olla hallittavissa niin pitäähän silloin taustalla olla jotain kättä pidempää.

 

[13th Forward]

Minusta ei voida sanoa kategorisesti, että nopeassa hyökkäämisessä ei ole järkeä sumppua vastaan. Jotkut joukkueethan treenavat oikeastaan pelkästään nopeaa pystysuunnan peliä ja ovat vielä menestyviä joukkueita kuten vaikkapa Jyp, Tampa Bay ja Tamin Sport pari vuotta sitten. Vai jäätiinkö Tammisen joukkueessa hieromaan kiekkoa omalle alueelle tappiotilanteessa? Oleellista nopeassakin pelissä on hyvä prässi ja todella aktiivinen ote ja jos joukkue jaksaa ja osaa sitä hyvin toteuttaa, voi se olla erinomainenkin pelitapa.

Kyse on omasta mielestäni ensi sijaisesti pelifilosofiasta ja sen jälkeen sen toteuttamisen laadusta. Ylipäänsä kyse pallopeleissä on erilaisista pelifilosofioista, ei useinkaan mistään absoluuttisista ja mitattavissa olevista totuuksista. Oleellista kuitenkin on, että joukkueella on oltava joku filosofia ja sen kanssa sitten mennään syteen tai saveen. Jos sen filosofian kanssa poukkoillaan, ei tulos yleensä ole kummoinen. Toki trendit muuttuvat ja joskus vallalla on enemmän joku tietty pelitapa ja ehkä se on sitten sitä paljon puhuttua evoluutiota tai vähintäänkin kierrätystä.

Vaikka joku sanoo, ettei mitään absoluuttista oikeata pelitapaa olisikaan, niin se, että pelataan ainoastaan nopeaa (Tampa yms.) tai ainoastaan hidasta (ei ole, mutta esimerkki silti) ei ainakaan sellaista voi olla. Kyse on siitä, että tehdään oikea valinta. Jos on mahdollisuus saada 3vs1 hyökkäys pelaamalla nopeasti ylös, niin miten voidaan sanoa, ettei joku superviivelähtöjengi pelaisi väärin pelatessaan kiekkoa alaspäin? Samalla tavalla jos on ylhäällä vain yksi mies ja vastustajalla kolme miestä hänen alapuolellaan ja saadaan riisto, niin miten voidaan sanoa, ettei ole väärin, jos joku pystysuunnanjoukkue pelaa kiekkoa ylöspäin (Jursinovin TPS:ssä ei saanut käytännössä pelata alaspäin)?

Vaikka sanotaankin, että kyse olisi vain ideealeista, identiteeteistä ja tavoista on kyllä moderni tapa pelata. Modernissa tavassa pelitapa sisältää kaikkia viittä lähtörytmiä oikein käytettynä tilanteiden mukaan. Peli on yksinkertaisesti kehittynyt sillä tavalla. Tamin "60 minuutin paine" tuntuu hyvin oudolta; tuntuu, kuin Tami ei olisi opettanut pelaajille kaikista eri mahdollisuuksista. Miksi joukkue pelaisi vain nopeaa/puolinopeaa, kun se ei ole kaikissa tilanteissa kannattavinta? Voidaan puhua ideaaleista, mutta voidaan puhua myös valmennuksen osaamisesta.

 

[siffa]

Olen kyllä lukenut viestisi, siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta. Kiinnitin vain huomiota siihen kuinka tilastoistasi ei voi tehdä mitään muita johtopäätöksiä kuin että Blues pelasi sen ja sen verran tiettyjä hyökkäyksiinlähtöjä. Lukujen taakse ei katsota yhtään, joten inoformaatioarvo jää aika pieneksi. Eikä tämä ole arvostelua vaan faktaa ja hienoa, että joku tekee edes tuon työn.

Olisit nyt kumminkin perehtynyt edes auttavasti siihen, mihin keskusteluun laitoin nuo Bluesin H+V+P luvut. Johtopäätökseni oli, että Blues lisäsi tappiotilanteissa jokaisessa finaaliottelussa H+V+P hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta. Keskustelu koski sitä, että pelataanko nopeasti vai kiekkokontrollilla omasta päästä, kun ollaan tappiotilanteessa. Minulla on tieto siitä, että jotkut joukkueet pelaavat tappiotilanteissa nopeaa pystysuunnan painepeliä ja toiset, kuten Blues HIFK:iä vastaan, pelaavat hitaita lähtöjä omasta päästä. Tästä oli kyse keskustelussa, jossa ajoit msq:n miinaan hänen muutettuaan tapansa mukaan keskustelun toiseksi, mistä oli kysymys.

 

[13th Forward]

Tottakai, mutta mihin perustuu väite, että hitaalla lähdöllä saadaan todennököisemmin paine vastustajan päätyyn? En kyseenalaista väitettä, koska se on tottakai looginen vastaus, mutta onko taustalle mitään tutkittua tietoa vai onko se vain päättelyn tulos? Tätä hain tässä takaa. Kun kerran peli halutaan kontrolliin ja kaikki pitää olla hallittavissa niin pitäähän silloin taustalla olla jotain kättä pidempää.

Ei sellaista väitettä kai yleisesti ajateltuna voi esittää. Kuten sanoin, puhutaan oikeista valinnoista. Jos riiston jälkeen tilanne mahdollistaa yv-tilanteen, niin tottakai nopea hyökkäys on paras mahdollinen vaihtoehto tähän. Organisoidusti viidellä miehellä lähtiessä sen todennäköisyyden ainakin luulisi olevan hyvin suuri ja ainakin luulisi sen tapahtuvan useimmiten. Ei sillä ole kuitenkaan mitään väliä. Tilastolliset todennäköisyydet eivät vaikuta siihen, mikä on missäkin tilanteessa kentällä järkevin ratkaisu.

Kuten tuossa aikaisemmassa viestissä vastasinkin, on pelissä viisi hyvin yleisesti tunnettua hyökkäysrytmiä. Pointti on siinä, että eri tilanteissa eri rytmejä tarvitaan ja kaikille niille löytyy käyttöä ja kaikki niistä ovat ainakin yhdessä pelin eri tilanteessa paras vaihtoehto. Tämän takia en käsitä, miten voidaan vaatia vain esimerkiksi "pelaamaan nopeammin ylös" (ala J.Koivu) yleisellä tasolla perustelematta sitä sen enempää. Sanon suoraa sen, että jos ei joukkueella ole käytössä kaikkia noita rytmejä ei se ainakaan pelaa parhaalla mahdollisella pelitavalla, vaikkei mitään "the one and only"-tapaa olekaan.

 

[Fordél]

OlisiKeskustelu koski sitä, että pelataanko nopeasti vai kiekkokontrollilla omasta päästä, kun ollaan tappiotilanteessa. Minulla on tieto siitä, että jotkut joukkueet pelaavat tappiotilanteissa nopeaa pystysuunnan painepeliä ja toiset, kuten Blues HIFK:iä vastaan, pelaavat hitaita lähtöjä omasta päästä. Tästä oli kyse keskustelussa, jossa ajoit msq:n miinaan hänen muutettuaan tapansa mukaan keskustelun toiseksi, mistä oli kysymys.

Kyllä sitä keskustelu koski ja eihän sitä tässä olekaan kiistetty. Esitin vain kritiikin sitä kohtaan, että noista luvuista ei voida esittää miten asioiden tulisi olla tai mistä ne johtuvat vaan ainoastaan miten ne ovat olleet yhdellä pelin osa-alueella. Ei tässä kukaan ole minaan ajanut.

 

[Fordél]

Ei sellaista väitettä kai yleisesti ajateltuna voi esittää. Kuten sanoin, puhutaan oikeista valinnoista. Jos riiston jälkeen tilanne mahdollistaa yv-tilanteen, niin tottakai nopea hyökkäys on paras mahdollinen vaihtoehto tähän. Organisoidusti viidellä miehellä lähtiessä sen todennäköisyyden ainakin luulisi olevan hyvin suuri ja ainakin luulisi sen tapahtuvan useimmiten. Ei sillä ole kuitenkaan mitään väliä. Tilastolliset todennäköisyydet eivät vaikuta siihen, mikä on missäkin tilanteessa kentällä järkevin ratkaisu.

Kiitos vastauksesta eli tosiaan mitään kättä pidempää ei ole heittää ja kuten täällä on monesti todettu: lätkä on reagointipeliä. Samoilla linjoilla siis ollaan.

 

[siffa]

Kyllä sitä keskustelu koski ja eihän sitä tässä olekaan kiistetty. Esitin vain kritiikin sitä kohtaan, että noista luvuista ei voida esittää miten asioiden tulisi olla tai mistä ne johtuvat vaan ainoastaan miten ne ovat olleet yhdellä pelin osa-alueella. Ei tässä kukaan ole minaan ajanut.

Niistä luvuista selvisi jokaiselle täysin se seikka, että Blues pelasi tappiotilanteessa hitailla lähdöillä sen sijaan, että olisi siirtynyt pelaamaan tappiotilanteessa pelkkää nopeaa pystysuunnan painejääkiekkoa. Ei niillä luvuilla ollutkaan tarkoitus esittää muuta kuin tuo yksinkertainen totuus, jossa ei jää sijaa millekään spekuloinnille. Tunnusta jo, että lähdit soitellen sotaan perehtymättä tarkemmin siihen, mitä varten nuo Bluesin luvut esitin ko. keskusteluun.

 

[Fordél]

Niistä luvuista selvisi jokaiselle täysin se seikka, että Blues pelasi tappiotilanteessa hitailla lähdöillä sen sijaan, että olisi siirtynyt pelaamaan tappiotilanteessa pelkkää nopeaa pystysuunnan painejääkiekkoa. Ei niillä luvuilla ollutkaan tarkoitus esittää muuta kuin tuo yksinkertainen totuus, jossa ei jää sijaa millekään spekuloinnille. Tunnusta jo, että lähdit soitellen sotaan perehtymättä tarkemmin siihen, mitä varten nuo Bluesin luvut esitin ko. keskusteluun.

Niistä luvuista selvisi tosiaan juuri tuo seikka ja siihen koko homma sitten jääkin. Tästä asiasta on keskusteltu monesti (mikä on lukujesi informaatioarvo) ja toin sen vain taas kerran esiin. Sinun heitto jää siis tosiaan vain heitoksi eikä siitä voi tehdä sen suurempia johtopäätöksiä. En siis lähtenyt soitellen sotaan, en ajanut miinaan eikä tässä tarvitse heittää enään mitään kolmattakaan sotatermiä kuvailemaan "tapahtunutta".

 

[13th Forward]

Kiitos vastauksesta eli tosiaan mitään kättä pidempää ei ole heittää ja kuten täällä on monesti todettu: lätkä on reagointipeliä. Samoilla linjoilla siis ollaan.

On ja ei. En todellakaan allekirjoita sitä, että ainakaan huippujääkiekko olisi vain pelaajia kentällä tekemässä omia valintojaan parhaaksensa näkemällä tavalla ja valmentajan jotain huutelemassa penkin takana. Kentällä on samaan aikaan muitakin pelaajia, joten millään tavalla ei voida menestystä rakentaa sen varaan, että ajatellaan pelaajien vain tekevän oikeita ratkaisuja. Koska vaikka yhden pelaajan ratkaisu jollain teorian menetelmällä olisikin oikea, vaikuttavat siihen myös muiden pelaajien tekemät ratkaisut. Tämä taas johtaa siihen, että jos siellä on viisi pelaajaa "reagoimassa" - kukin omalla inhimillisellä tavallaan (myös RD-kiekko) - ei pelistä tule juuri mitään, elleivät kyseiset pelaajat ole yksilötasoltaan kaikki maailman kärkeä ja pelanneet yhdessä niin kauan, etteivät tarvitse valmennusta ja pelitapaa.

Valmennukselta tulee ohjeet, mikä vaihtoehto missäkin tilanteessa kuuluu valita. Joidenkin valmentajien mielestä jossain tilanteessa pitää pelata nopeasti ylös, toisen mielestä silloin pitäisi pelata alaspäin. Nämä eivät ole vain "ideaaleja", vaan ihan OIKEASTI toisessa tilanteessa kiekko tulisi pelata nopeasti ylös, kun taas toisessa tulisi esimerkiksi palauttaa. Miksi sitten kaikki valmentajat eivät valmenna samalla tavalla, jos toinen valinta on tietyssä tilanteessa aina se parempi vaihtoehto? Valmentaminen ja joukkueen organisointi ei todellakaan ole yhtä helppoa, kuin joukkueen pelaamisen analysoiminen ja siitä kirjoittaminen. Kyse on paljon myös osaamisesta.

Yksityiskohtaisempi valmennus on yleensä parempaa, jos puhutaan hyökkäykseen lähtemisestä, koska kyse on kuitenkin valinnasta, joka vaikuttaa paljon koko kentällisen peliin sillä hetkellä. Kyse on siis siitä, kuinka hyvin valmennus pelaajilleen tämän (valmennuksen haluaman) tavan pelata opettaa/selostaa/etc. ja kuinka hyvin pelaaja sitten sen osaa ottaa vastaan ja sitä noudattaa.

Esimerkiksi Tammisen "60 minuutin paine" on mitä mainioin esimerkki siitä, että kyse ei ole vain siitä, miten pelaajat reagoivat ja näkevät tilanteet parhaiksi. Jursinovin kiekko oli siitä vielä radikaalimpi esimerkki: jos syötit taaksepäin tuli "keppiä". Jalosen pelitapa taas sisältää kaikkia viittä rytmiä suht tasaisesti, verrattuna moniin muihin joukkueisiin. Koska nopeat ja puolinopeat lähdöt ovat aina vallitsevia, tarkoittaa sana "tasainen" tässä mielessä sitä, että "hvp-lähtöjä" on enemmän.

Eli mitään kättä pidempää ei tarvitsekaan heittää. Edelleenkin pidän lähes käsittämättömänä sitä, kuinka jotkut faneista analyytikoihin asti kailottavat jotain "nopeammin kiekkoa ylös"-saissea ilman sen enempää sisältöä. Ei ole kyse mistään todennäköisyyksistä. Kyse on siitä, että nykyjääkiekossa on viisi yleisesti käytössä olevaa rytmiä, mutta vallalla on se, että nopeita/puolinopeita lähtöjä käytetään edelleen silloinkin, kun se ei olisi kannattavinta. Siksi, nämä harvat, jotka panostavat enemmän ja enemmän myös muihin kolmeen lähtöön säännöllisesti, nousevat positiivisessa mielessä esille, koska on paljon tilanteita, missä näitä muita kolmea lähtöä tarvitaan.

 

[siffa]

Niistä luvuista selvisi tosiaan juuri tuo seikka ja siihen koko homma sitten jääkin.

Ei se jäänyt mihinkään "siihen" vaan se kertoi aukottomasti sen tosiasian, että tappiotilanteessa Blues pelasi erittäin vahvaa H+V+P-hyökkäyksiinlähdöillä rytmitettyä jääkiekkoa. Se kertoi keskustelussa olleesta asiasta kaiken ja mikään ei jäänyt epäselväksi. On ollut hyvin yleinen käsitys siitä, että tappiotilanteissa joukkueet ottavat kaiken irti ja toteuttavat sen hurjalla, nopealla painepelillä karvaten vahvasti hyökkäyspäätyyn. Näin on pelattu minun muistini mukaan ennen aina. Nyt kiekkontrollin tullessa lisääntyvissä määrin myös oman pään avauspelaamiseen sitä on minullekin yllätykseksi pelattu jopa enemmän tappiotilanteissa. Tehdessäni tämän kauden H+V+P tilastointia selvisi minulle kauden aikana, että Bluesin lisäksi NHL:ssä lisättiin myös kiekkokontrollilähtöjä tappiotilanteissa.

 

[Fordél]

On ja ei. En todellakaan allekirjoita sitä, että ainakaan huippujääkiekko olisi vain pelaajia kentällä tekemässä omia valintojaan parhaaksensa näkemällä tavalla ja valmentajan jotain huutelemassa penkin takana.

Valmennukselta tulee ohjeet, mikä vaihtoehto missäkin tilanteessa kuuluu valita.

Kyllä, lätkä on reagointipeli. Kun näin todetaan, ei poissuljeta sitä, että mistä reagoinnit kumpuavat. Tottakai ne tulevat yhteisestä pelitavasta. Tämä on yhtä itsestään selvää keskustelua kuin se aikanaan käyty vääntö siitä, että Esa Tikkasella ei olisi pelikirjaa. Otsikon henkilö taisi silloin haukkasta Tikkasen syötin (jos oikein muistan), vaikka itse en tunne valmentajaa, jolla ei olisi pelitapaa eli ennalta sovittua tapaa reagoida eri tilanteisiin.

 

[Maple Leaf]

Tehdessäni tämän kauden H+V+P tilastointia selvisi minulle kauden aikana, että Bluesin lisäksi NHL:ssä lisättiin myös kiekkokontrollilähtöjä tappiotilanteissa.

Näkyykö tilastoissasi vastustajan viisikon asemointi kussakin tilanteessa, ja jos, niin vaikuttaako se H+V+P -lukuihin, ja jos, niin miten?

LISÄYS: Muistin juuri, ettet osaa vastata yksinkertaisiin kysymyksiin. Siksi lisään tähän pelistä ymmärtäville pohdittavaksi myös sen, onko tilastoinnissasi huomioitu hyökkäävän joukkueen eri ketjujen mahdolliset erilaiset roolit, ja jos, niin miten?

 

[13th Forward]

Kyllä, lätkä on reagointipeli. Kun näin todetaan, ei poissuljeta sitä, että mistä reagoinnit kumpuavat. Tottakai ne tulevat yhteisestä pelitavasta. Tämä on yhtä itsestään selvää keskustelua kuin se aikanaan käyty vääntö siitä, että Esa Tikkasella ei olisi pelikirjaa. Otsikon henkilö taisi silloin haukkasta Tikkasen syötin (jos oikein muistan), vaikka itse en tunne valmentajaa, jolla ei olisi pelitapaa eli ennalta sovittua tapaa reagoida eri tilanteisiin.

"Kumpuavat". Mielenkiintoinen sanavalinta ja siihen pitääkin ottaa kantaa. Jos ollaan huipulla, kyse ei ole mistään "kumpuamisesta". Kyse on säännöstä ja kurista.

Enpä usko, että hirveästi Jursinovinkaan kiekossa, mikä oli siihen aikaan hyvinkin voittava tapa pelata, reagoinnit "kumpusivat", vaan kuten sanoin, jos pelasit taakse, niin penkitys oli kylmä tosiasia. Yrität nyt koko ajan esittää sen asian niin, että pelaajat tekisivät siellä mitä milloinkin ja valmentajat vain hieman ohjaistaisivat tapahtumia.

Kyllä, jääkiekko yksinkertaisuudessaan on reagointipeliä. Esimerkiksi ulkojäillä, puulaakipeleissä, pihapeleissä etc. Huippujääkiekkoa ei nykypäivänä pelata niin, että valmentaja on vain "tsempparina" ja "fanina" aitiossa ja pelaajat sitten reagoivat siellä kentällä, kuten parhaaksi näkevät.

Minä en sano, että myöskään pitäisi olla joku pelikirja itse kirjana tai minä tahansa. En vielä ole kuitenkaan sellaiseen valmentajaan tai jääkiekkoa ymmärtävään henkilöön törmännyt, joka pystyisi valmentamaan parhaalla mahdollisella tavalla - muun muassa kaikkia viittä hyökkäysrytmiä tarvittaessa käyttäen - pelkästään selkäytimestään. Pelikirja, pelitapa. Sen voi sanoa monella tavalla. Se, että Tikkanen sanoo peluuttavansa vaikkapa "p-amerikkalaistyylistä kiekkoa" on jo pelikirja ja pelitapa itsessään, vaikkakin hyvin yksinkertainen sellainen ja joskaan ei mikään kirja käytännössä.

Minun mielestäni varsin hyvänä esimerkkinä kävi tämän päivän Venäjä voitto alun takaa-ajoasemasta huolimatta. Miten esimerkiksi pelikurin puutteestaan tunnettu Joni Pitkänen olisi pelannut kyseisessä tilanteessa? Tai jos puolustus olisi ollut täynnä pitkäsiä, jotka ovat NHL:ssä tottuneet mahdollisesti hyvinkin yksinkertaisiin ohjeisiin ja vapauksiin reagoida. Muutenkin, jos tuollaisessa tilanteessa joukkue olisi "vain" reagoinut siellä eikä noudattanut jyrkästi valmennuksen antamia ohjeita ja kuria, mitä olisi tapahtunut?

Edelleenkin, jääkiekko on toki pelaajien reagointia ihan yksinkertaisuudessaan. Jääkiekko on myös mailan koskemista kiekkoon yksinkertaisuudessaan. Pihapeleissä ja alemmilla sarjatasoilla pelkällä pelaajien reagoinnilla voidaan jopa niittää menestystäkin, mutta huipulle haluavat kaikki ja hyviä pelaajia löytyy aina, joten valmennuksen ja pelitavan vaikutus siihen, miten joukkueet pelaavat on suuri.

 

[Kersakovi]

Minun mielestäni varsin hyvänä esimerkkinä kävi tämän päivän Venäjä voitto alun takaa-ajoasemasta huolimatta. Miten esimerkiksi pelikurin puutteestaan tunnettu Joni Pitkänen olisi pelannut kyseisessä tilanteessa? Tai jos puolustus olisi ollut täynnä pitkäsiä, jotka ovat NHL:ssä tottuneet mahdollisesti hyvinkin yksinkertaisiin ohjeisiin ja vapauksiin reagoida. Muutenkin, jos tuollaisessa tilanteessa joukkue olisi "vain" reagoinut siellä eikä noudattanut jyrkästi valmennuksen antamia ohjeita ja kuria, mitä olisi tapahtunut?

Pahimmillaanhan siinä olisi voinut tapahtua niin, että yksittäinen pakki, olkoon nyt vaikka koodinimi "Salmela", olisi menettänyt kiekon muutamaan kertaan hyökkäyssiniviivalla ja täten antanut mahdollisuuden ovetshkineille ja kovaltshukeille läpiajoihin, jolloin oltaisiin jouduttu pelikirjojen sijaan nojaamaan erinomaiseen maalivahtipeliin. Onneksi näin ei kuitenkaan tapahtunut vaan tulos kertoon kaiken (3-2 rl.), ja tämä oli ennen kaikkea Jukka Jalosen edistyksellisen pelikirjan voitto.

Väitteesi siitä, että jääkiekko ei ole huipputasolla reagointipeliä, on muuten täysin naurettava ja varmaan ymmärrät sen itsekin, kun vaivaudut asiaa vähänkin tarkemmin miettimään.

 

[Fordél]

"Kumpuavat". Mielenkiintoinen sanavalinta ja siihen pitääkin ottaa kantaa. Jos ollaan huipulla, kyse ei ole mistään "kumpuamisesta". Kyse on säännöstä ja kurista.

Enpä usko, että hirveästi Jursinovinkaan kiekossa, mikä oli siihen aikaan hyvinkin voittava tapa pelata, reagoinnit "kumpusivat", vaan kuten sanoin, jos pelasit taakse, niin penkitys oli kylmä tosiasia. Yrität nyt koko ajan esittää sen asian niin, että pelaajat tekisivät siellä mitä milloinkin ja valmentajat vain hieman ohjaistaisivat tapahtumia.

Missähän minä olen todennut, että pelaajat tekevät kentällä mitä milloinkin ja valmentajat hieman ohjaisivat tapahtumia? Kannattaa lukea viestit ihan niin kuin ne on kirjoitettu eikä tehdä yhdestä sanavalinnasta noin isoja johtopäätöksiä. Tai sitten vain meillä on täysin erilainen käsitys sanasta "kummuta".

Olen edelleen sitä mieltä, lätkä on reagointipeli. Pelaaja tekee aina lopulliset ratkaisut, mutta huipputasolla reagointi kumpuaaa/tulee/perustuu yhteisesti sovitusta pelitavasta/yhteisesti sovittuun pelitapaan. Se, että sanoo lätkän olevan reagointipeli ei pois sulje millään tavalla sitä, että se ei voisi olla hyvinkin tarkkaan kontrolloitu peli. Miksi, koska peli on niin monimutkainen ja ennalta arvaamaton, että sitä ei voida tarkasti käsikirjoittaa etukäteen vaan on aina reagoitava vastustajan tekemisiin.

 

[Jyrla]

Pelikirja, pelitapa. Sen voi sanoa monella tavalla. Se, että Tikkanen sanoo peluuttavansa vaikkapa "p-amerikkalaistyylistä kiekkoa" on jo pelikirja ja pelitapa itsessään, vaikkakin hyvin yksinkertainen sellainen ja joskaan ei mikään kirja käytännössä.

Typerästi irroitin lyhyen pätkän tekstistäsi ja kommentoin sitä. Jos Tikkanen sanoo peluuttavansa "p-amerikkalaistyylistä kiekkoa", niin mikä pelitapa se silloin on? Ymmärtääkseni ei ole olemassa mitää "p-amerikkalaistyylistä" pelitapaa. Pohjois-Amerikassa on valtava määrä ammattivalmentajia joiden pelitavat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Toiset perustavat jatkuvaan nopeaan ylöspäin pelaamiseen, toiset taas kiekkokontrolliin.

Kaikki Tikkasen valmentaman Jokipoikien pelejä keväällä nähneet ymmärtävät millaista pelitapaa hän lauseellaan tarkoitti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi jotenkin erityisesti "p-amerikkalaistyylinen" pelitapa.

Jokaisen valmentajan ja joukkueen pelitapa täytyy voida määritellä tosiasioiden, ei yleistysten kautta. Vai minkälainen on mielestäsi "suomalaistyylinen pelitapa"? Onko se Tammisen 60-minuutin paine vai Virran kiekottelu? Vai jotakin muuta? Minusta tuollainen määritteleminen on sietämätöntä, mikäli halutaan puhua pelin sisällöstä.
Siinä alennetaan älyllisesti joko termin käyttäjä tai kohdeyleisö.

 

[secord]

Näkyykö tilastoissasi vastustajan viisikon asemointi kussakin tilanteessa, ja jos, niin vaikuttaako se H+V+P -lukuihin, ja jos, niin miten?

Tähän aiheelliseen ja asialliseen kysymykseen minäkin haluaisin kuulla siffalta vastauksen. Voisitko siffa tarttua tähän kysymykseen?

 

[Wäinö#16]

Tähän aiheelliseen ja asialliseen kysymykseen minäkin haluaisin kuulla siffalta vastauksen. Voisitko siffa tarttua tähän kysymykseen?

Mitä itse olen siffan tilastoinnista ymmärtänyt, niin eihän se näy siinä mitenkään. Lähinnähän se kertoo mitä joukkue puuhailee omalla alueellaan ja siitä voi yrittää päätellä jotain valmentajan ohjeistuksesta. Syvällisempi analyysi vaatii erilaiset työkalut ja myös kysymyksen asetteluun tulisi paneutua eli mitä halutaan tutkia ja onko sen tutkimisessa mitään järkeä.

 

[Moderaattorit]

TIEDOKSI

Jatkossa tässä ketjussa on tarkoitus keskustella yksinomaan Petteri Sihvosen elämästä ja teoista.

Pelitapakeskustelu on lähtökohtaisesti off-topicia ohi otsikon aiheen, ja siitä sanktioidaan jatkossa asianmukaisella tavalla.

Jokainen on vapaa avaamaan uusia ketjuja pelitapakeskustelulle tarpeelliseksi kokemallaan tavalla.

Terveisin,
Moderaattorit.

 

[secord]

Mitä itse olen siffan tilastoinnista ymmärtänyt, niin eihän se näy siinä mitenkään.

Mutta koska peli kertoo kaiken, niin olettaisin siffalla olevan vastaukset tuohon kysymykseen.

edit. Oho! Modet paikalla. Petteri Sihvosesta ei mitään sanottavaa.