Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Juu, keskustelu on, kuten Fordel viisaasti kirjoitti, junnannut ihan liian kauan paikallaan. Analyysin evoluutiota ei ole tapahtunut yhtään ja edelleen kirjoitellaan ihan liikaa vain pelin avaamisesta ja eri avaustyylien kappalemääristä, joita joku uskollisesti kirjaa ruutuvihkoonsa. Tylsää ja itseeän toistavaa kirjoittelua ja ei avaa hyökkäyspelin saloja yhtään eteenpäin omasta päästä. Ei valon nopeudella, ei nopeasti, puolinopeasti, hitaasti, lateraalisella kirjoittamisella tai hidastamalla etene tämän ketjun ajatus. Se ei etene mihinkään suuntaan ja menettää aina fokuksen kokonaan ja sitten toistetaan samat jutut uudestaan. Meidän pitäisi kyetä parempaan pelianalyysiin jo nyt ja nimenomaan hyökkäyspelin osalta kuin pelkkään pelin avaamisen tuijottamiseen kappalemääriä laskien tai laskematta niitä, omista päistämme.

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti. Tutkimuksen tuloksista mainittakoon, että kiekko kulki yhdessä SM-liigaottelussa n. 1000 pelaajan kautta. Pelissä tehtiin noin 800 syöttöä, 600 vastaanottoa, 100 kuljetusta, 110 laukausta, 8 maalia ja 100 kiekon riistoa. Sama tulos tuli myös esille junioriotteluista. Hyökkäysten keskiarvo oli 400 ja ne jakautuivat tasaväkisten joukkueiden kesken 200-200. Hyökkäyspelin ensisijaiseen tavoitteeseen, maaliin, päättyi ottelussa keskiarvona 5 hyökkäystä, pelikatkoon n. 30, pelitilanne jatkui 165 hyökkäyksen jälkeen. Noista 165:stä hyökkäyksestä 150 päättyi kiekon menetykseen vastustajalle, eli 75% hyökkäyksistä tuloksena oli kiekon menetys vastustajalle. Pelisuunta vaihtui hyökkäypelistä puolustuspeliin. Hyökkäykset jaettiin 1) vastahyökkäyksiin vastustajan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan ja 2) hyökkäyksiin vastustajan järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Kun verrattiin vastahyökkäyspelin ja hitaampien hyökkäysten tehoa, todettiin, että valtaosa maaleista tehtiin vastahyökkäyksillä. Myös Ruotsissa tehty tutkimus vuoden 1990 Bernin MM-kisoista tuki suomalaista tutkimusta, Bernissä jopa 88% 5vs5 pelissä tehdyistä maaleista syntyi vastaiskuista. Jääkiekkoprofessori Erkka Westerlundin johtopäätös oli, että jatkossa oli keskityttävä puolustuspelin parempaan organisointiin ja vastaiskupelaamiseen.

Suomen suuri menestys 1990-luvulla perustui vahvaan viisikkopuolustamiseen ja vastaiskupelaamiseen. Suomi oli jäänyt samalla jälkeen kansainvälisestä hyökkäyspeliin keskittyneestä pelin kehittämisestä. Raimo Summanen ja Erkka Westerlund aloittivat maajoukkueissa hyökkäyspelin kehittämistä. Jukka Jalonen oli kuitenkin kiistatta se valmentaja, joka itsepäisesti kehitti SM-liigassa HPK:n peliä hyökkäyspelin ja puolustuspelin tasapainon suuntaan. Voittavaksi jääkiekoksi kehittyi Suomessakin hyökkäyksen ja puolustuksen tasapaino.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

 

[msg]

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Teoriassa varmaan näin voi olla, mutta käytännön toteutushan kilpasarjoissa meni molemmilta vihkoon tällä kaudella.
Petri Matikainen, Rauli Urama, Risto Dufva ja Kari Jalonen ovat parempia kuin Erkka Westerlund, sillä lopputuloshan ratkaisee? Vai koskeeko tämä vain maajoukkuetta olympialaisissa Jukka Jalosen johdolla ja muissa sitten 'voittaa' kun pelaa oikein vaikka häviääkin?

 

[Johannes]

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Kiinnostukseni kohde on nyt jääkiekossa vastustajan sinisen sisällä tapahtuva pelaaminen kiekon kanssa, esim. kiekottelu, joko avaamalla itse peli vastustajan alueelle eri tavoilla, joita sinä siffa lasket tai kiekonriistojen jälkeen tai hyökkäyspään aloituksen jälkeen. Miten muutetaan kiekonhallinta maalipaikaksi ja kuinka nopeasti se kannattaa tehdä eri tilanteissa. Pelaajien optimaalinen liikkuminen eri puolustapoja vastaan hyökkäyspäässä. Kuinka päästään maalin takaa maalin eteen kiekon kanssa jne, kun vastustaja puolustaa aluetta, miestä tai niiden yhdistelmää. Yleensäkin hyökkäyspeli vastustajan sinisen sisällä kiekon kanssa tai kiekko riistäen. Riistämistapojen analyysi. Kuinka riistetään eri avaustavoista vastustajan alueella siltä kiekko pois. Taidan jo toistaa itseäni, mutta oma kiinnostukseni pelissä on nyt hyvien maalipaikkojen luominen, kun kiekko on saatu vastustajan sinisen sisään tai riistetty vastustajalta pois. Pelkästään aloituksen voittamisen jälkeistä pelitapaa hyökkäyspäässä eri tavoin niin, että saa maalipaikan, voisi analysoida ihan puhki, eri puolustustapoja vastaan, jos ehtisi ja jos olisi riittävästi dataa sellaiseen.

 

[Johannes]

Oikeastaan minua kiinnostaisi sellainen tutkimus jääkiekosta, joka pohjautuu Barcelonan pelitapaan jalkapallossa. Pidetään kiekkoa vastustajan alueella ja syötellään loputtomasti äärimmäisen nopeita syöttöjä, kunnes joku oma pelaaja löytyy avoimesta maalipaikasta. Sitten syötetään sille ja se pelaaja saa hyvän maalipaikan ja tekee mahdollisesti maalin. Samaa voi toteuttaa omassa päässä niin, ettei vastustaja pääse kiekonriistoon. Hallitaan kiekkoa, niin hallitaan suurimman osan aikaa myös peliä, kun kiekko on omilla, eikä vastustajalla. Täämä on raaka-analyysiä, jota en ole vielä saanut pohdittua enempää.

 

[siffa]

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Olisi ollut hienoa nähdä analyysisi eilisestä Jokereiden vahvasta kiekkontrolipelaamisesta omalta puolustusalueelta lähteneissä hyökkäyksissä 2. erästä alkaen, kun ilmoitat seuranneesi sitä. Pelihän näytti jälleen kerran kaiken. Erkan ja Keklun käyttäymiset Hjalliksen hallitseman ylimielisen organisaation ilmentyminä eivät meinaa minulle enää yhtään mitään, kun näin, minkä sivun Erkka käänsi pelikirjastaan pelin voittaakseen. Erkka on ollut vasta muutaman kuukauden Jokereiden puikoissa ja pisti sinä aikana tutun ja turvallisen tiiviin viisikkopuolustamisen ja vastaiskuhyökkäämisen hyvään reilaan. Hyökkäyspelin rakentaminen omalta puolustusalueelta myös kiekkontrollilla lähtevinä hyökkäyksinä vie Erkaltakin muutaman kuukauden aikaa. Ensi keväänä nähdään uudenlainen Jokerit, josta oli vahvat viitteet eilisen pelin kahdessa viimeisessä erässä.

 

[Johannes]

Juu, tietenkin, mutta eilen se perustui enemmän epätoivoon, kuin osaamiseen, niin mitä sellaista analysoimaan, kun Jokerit pelasi 2 viimeistä erää vastoin selkärangastaan lähtevää pelitapaa maaliskuussa 2011. En analysoi Jokerien hyökkäyspelitapaa, koska sellaista ei ollut nähtävissä. Oli vain yksilöiden yritystä voittaa peli selkä seinää vasten sen jälkeen, kun HIFK oli 2-0 ja 3-1 johtoasemassa. Tietysti silloin avataan peliä hyökkäävämpään suuntaan, mutta ei siitä tule mitään, kun sellaista ei ole ehditty EW:n johdolla harjoittelemaan vielä riittävästi. Palataan Jokerien hyökkäsypeliin sitten, kun Jokerit pääsääntöisesti ei pelaa vain vahvan puolustuksen kautta, kuten sarjan 6 ensimmäistä peliä kokonaan, alusta loppuun. En siis analysoi sellaista asiaa, jossa ei ole mitään analysoitavaa, kuten Jokerien hyökkäyspelitapa playoffeissa 2011. Tietysti voi laskea erilaisten lähtöjen lukumäärät erä erältä, mutta ei se edelleen minua kiinnosta, ei eilisestä HIFK-Jokerit pelistä, eikä muutenkaan, koska ei se minulle kerro mitään pelin kulusta, jota en näkisi muutenkin paljain silmin.

 

[Stigu]

Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Siis jos nyt oikein ymmärsin tuosta ylläolevasta, niin sinun mukaasi voittavan jääkiekon ydin riippuu siitä, miten paljon noita oman pään avauksia joukkue tekee. Itselläni on vaikeuksia hyväksyä tuota, koska

1) suurin osa jääkiekon maaleista tehdään edelleen keskialueelta ja hyökkäysalueelta lähtevistä avauksista
2) Tuossa yo esimerkissä et ota huomioon vastustajan peliä. Esim. viimeisessä erässä IFK roiski kiekkoa päätyyn, karvasi yhdellä pelaajalla, ja ryhmittyi keskialueelle blokkaamaan nuo avaukset. Eli IFK tavallaan pakotti Jokerit avaamaan peliä omasta päästään. Jokerien oman pään avaukset kasvoivat mutta he pelasivat häviävää lätkää
3) faktisesti: oman pään avauksilla ei ollut mitään korrelaatiota (tai hyvin vähäinen) ottelun lopputulokseen tai erien lopputulokseen.

Itse näen tuon avauspelin merkityksen enemmänkin puolustuksen kannalta: Kun joukkue ryhmittyy omassa päässä organisoidusti ja ennalta sovitusti hyökkäykseen, on se valmiimpi myös puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen.

 

[LaTe_Show]

Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava.

Voisitko analysoida tätä ottelua minkä näin tässä tänään?

Nimittäin joukkue A:n HVP tilastot oli 2-4-5, 2-5-1 ja 3-4-1 ja joukkue B:n 3-3-3, 3-4-2 ja 4-2-4. Mitä mieltä olet näiden pelikirjoista, onko toivoa saada menestystä tänä vuonna?!?

 

[siffa]

Siis jos nyt oikein ymmärsin tuosta ylläolevasta, niin sinun mukaasi voittavan jääkiekon ydin riippuu siitä, miten paljon noita oman pään avauksia joukkue tekee. Itselläni on vaikeuksia hyväksyä tuota, koska

Olen nyt seurannut paljon maailman johtavien jääkiekkojoukkueiden pelejä ja tilastoinut niistä H+V+P-hyökkäyksiinlähdöt. Parhaat joukkueet lähtevät myös kiekkokontrollilla omalta puolustusalueelta hyökkäyksiin. Sen olen myös todennut tilastointieni avulla, että aiemmin nopean pystysuunnan joukkueet ovat lisänneet kiekkokontrollia ja pärjänneet sen jälkeen paremmin. Ei se ole mikään tae menestykselle, että alkaa pelata kiekkokontrollilla, koska laadukkaiden hyökkäysten eteneminen yli keskialueen hyökkäysalueelle vaatii paljon harjoitusta. Eilinen HIFK-Jokerit peli oli esimerkki siitä, että Jokereiden kirivaiheen vahva kiekkokontrollipeli ei tuottanut ainuttakaan maalia. Kuten Erkka pelin jälkeen totesi, aikaa on ollut vasta 4 kk laittaa peli kuntoon. Minusta Erkka oli hyvin toivorikas sen suhteen, että ajan kanssa Jokereiden pelitapa tulee voittavaksi. Se oli vain minun arvioni eilisen pelin kahdesta viimeisestä erästä, että Jokerit tulee satsaamaan jo ensi kaudella vahvaan oman alueen kiekkokontrollipeliin. Hyvin usein häviöllä oleva joukkue nopeuttaa pelaamistaan, mutta eilen Jokerit hidasti sitä sekä alkoi hyökätä lukumääräisesti vähemmän. Hyökkäysten laatu ei nyt vielä riittänyt lähellekään siihen, että HIFK olisi ollut tavoitettavissa.

 

[siffa]

Itse näen tuon avauspelin merkityksen enemmänkin puolustuksen kannalta: Kun joukkue ryhmittyy omassa päässä organisoidusti ja ennalta sovitusti hyökkäykseen, on se valmiimpi myös puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen.

Otan tämän täältä erilliseen tarkasteluun, koska tässä on yksi totuus siitä, miksi kannattaa hyökätä kiekkokontrollilla. Viisikko on valmiimpi puolustukseen kiekon menetyksen jälkeen ja, kun se sitten saa riiston aikaan, niin silloin päästään siihen vaaralliseen vastaiskuun, josta maalipaikan synnyttäminen on helpompaa kuin suorasta omalta alueelta lähteneestä kiekkokontrollilähdöstä.

 

[Johannes]

Minun olisi kai halkopino-logiikalla erottaa nerokas muutos Jokerien eilisessä hyökkäyspelitavassa, jossa hitaat lähdöt lisääntyivät kahdessa viimeisessä erässä. Ehkä niin, mutta se oli vain desperado-hokia, kun oli tulossa turpiin, niin yrítettiin hyökätä, jota ei osattu toteuttaa sim-sala-bim muuntautumisella totaalipuolustavasta Jokereista hyökkäyskoneeksi, joka mättää maalin maalin perään HIFK:n verkkoon. Ei se niin mene. Ensin treenataan pelitapoja muutama kuukausi ja sitä seuraa vasta onnistunut toteutus, jos silloinkaan. Yrittää voi tietysti aina mitä hyvänsä yhden pelin aikana, mutta se on melko epärelevanttia dataa sinne ruutuvihko-osastoon. Siksi en pidä numeraalista tietoa eri lähtöjen lukumääristä minkään arvoisena tietona, että siihen analysiin pitäisi lisätä sekin, että kuinka joukkue muuttaa peliään, kun johtaa ottelua ja päinvastoin, kun on häviöllä ja vastustaja unohtuu myös kokonaan. Miten vihulainen muuttaa peliään, kun peli etenee suuntaan tai toiseen, vaikuttaa siihen miten oma joukkueesi pelaa loppupelin ajan.

 

[Cobol]

Eilinen HIFK-Jokerit peli oli esimerkki siitä, että Jokereiden kirivaiheen vahva kiekkokontrollipeli ei tuottanut ainuttakaan maalia.

Lyhyesti kysymys oli seuraavasta. Ottelun alussa HIFK pelasi ylitarkkaa puolustuspeliä hetken mutta kun Jalonen huomasi Jokerien todellisen tilanteen eli joukkue oli aivan puhki, HIFK muutti karvaustaan ja veteli oikein kunnon prässiä kahdella, jopa kolmella pelaajalla Jokerien yrittäessä avata peliä. HIFK sai tällä tavalla pelin haltuunsa ja pystyi vyöryttämämään myös 5vs5 hyökkäyksiä rintamana. Maalit tosin tulivat ylivoimalla. HIFK:n johtaessa ottelua 3-1, Jalonen muutti pelitapaa aavistuksen verran enemmän perinteisen ohjauspelin suuntaan ja tässä vaiheessa Jokerit sai lähteä siffan mainitsemaan kiekkokontrollipeliin omalta alueelta.

Nyt tullaan kuitenkin ytimeen: Jokerit ei saanut 5vs5 pelissä yhtään todellista kiekkokontrollihyökkäystä, vaan joutui tyytymään 2vs3 ja vastaaviin yrityksiin. Jokerit ei pystynyt murtamaan HIFK:n viisikkopuolustusta lainkaan, vaikka lähdöt omalta alueelta paranivat sinänsä. Parhaat paikat tulivatkin odotetusti muutamasta riistosta hyökkäys- ja keskialueella. Kun analysoidaan Jokerien pelaamista viive- ja muiden lähtöjen jälkeen keskialueelta hyökkäysalueelle huomataan aivan aukottomasti, että Jokerien peli sisälsi vain alkulämmittelyn kiekkokontrollista. Siinä vaiheessa kun kiekkoa olisi pitänyt viedä tai syöttää lyhyesti ja organisoidusti yli keskialueen ja rakentaa hyökkäysalueen maalipaikat, ei tapahtunutkaan yhtään mitään.

Siffa kirjoittaa aivan oikein Westelundin työn olevan vasta alussa ja huomioi sen, että Jokerien peli itse asiassa hidastui koska hyökkäysten laatu ei riittänyt lähimainkaan kiekkokontrolliin pohjautuvaan hyökkäyspelaamiseen.

 

[Johannes]

Juu, noin minäkin näin asian kuin Cobol, mutta kirjoitin saman asian vähän kansanomaisemmalla sanailulla. Joskus lätkätermien käyttäminen sotkee sisältöä munkkilatinan suuntaan ja hyväkin kirjoitus menee hukkaan, jos sanoman käsittäminen vaatii rakettiteknologian tohtorin arvoa, että käsittää mitä toinen tarkoitti kirjoituksellaan alunperin.

Itse en osta kokonaan sitä näkemystä, että Jokerit olisi ollut 7. pelissä väsyneempi kuin HIFK, poislukien Janne Lahti, joka oli ihan puhki peluutettu sarjan kuudessa ensimmäisessä pelissä. Jokerit pelasi kehnon pelin, väärällä hetkellä, jossa lähes kaikki mitä joukkue yritti hyökkäyspelin osalta, epäonnistui.

 

[Wäinö#16]

Siffan tilastoinnin puutteellisuus tulee erinomaisesti esiin juurikin tuossa 7. HIFK-Jokerit -ottelussa. Omalla alueellaan Jokerit pelasi läpi ottelun omasta mielestäni varsin hyvällä kontrollilla, eikä roiskimista tapahtunut. Ottelun alussa päästiin muutaman kerran jopa vauhdilla keskialueen yli, tosin ilman että hyökkäykset olisi johtanut mihinkään ihan huippuvaarallisiin tilanteisiin.

Ottelun edetessä ja luistimen painaessa yhä enemmän keskialueen ylittäminen oli yhä vaikeampaa ja parhaiten se onnistui keskialueen katkoista ja HIFK:n virheistä. Kausi oli yksinkertaisesti liian lyhyt Jokerien valmennusjohdolle, että pelitapa olisi saatu kunnolla iskostettua selkärankaan. Lisävaikeutusta tuli siitä, että pelaajia oli koko ajan enemmän tai vähemmän loukkaantuneena tai vasta kuntoutumassa ja virta yksinkertaisesti loppui pitkässä sarjassa. Jokerien saumat oli 3. ja 4. pelissä ja toki sitten 6. pelin arvonnassa. Hyviä aihioita siellä minusta oli joka tapauksessa, etenkin hyökkäyksiin lähtiessä, mutta keskialueen ylitys kontrolloidusti ja kiihtyen oli vaikeaa ja se lieneekin se eniten työtä vaativa osa-alue. Jukka Jalosen HPK:han oli aikoinaan nimenomaan tässä erittäin hyvä.

Toki tuo siffan tilastointi on ihan hyvä lisä, mutta siitä ei voi lopulta päätellä yhtään mitään vaikkapa joukkueiden voimasuhteista. Enemmän joukkueen pelitavasta ja sen onnistuneesta harjoittelusta kertoisi sellaisten kontrolloitujen hyökkäysten määrä, joissa joukkue ylittää hyökkäyssinisen kiihtyvällä vauhdilla ja hyvällä kenttätasapainolla, mieluiten vielä pakkien hyvin tukemana. Näitä on vaikea puolustaa, ne joko johtavat hyvää suoraan maalipaikkaan tai yleensä sitten jonkinlaiseen painostusjaksoon vastustajan kenttäpäädyssä. Veikkaan, että Erkan Jokerit kehittyy tällä osa-alueella eniten ensi kauden alkuun mennessä ja ensi kaudella on lupa myös odottaa jo ihan tuloksiakin.

 

[Johannes]

Kun HIFK tippui keväällä 2006 HPK:lle välierissä, niin enemmän HIFK oli sinä keväänä kusessa Mälkiän SaiPan kanssa pelillisesti kuin HPK:n. Jukka Jalonen saa siitä keväästä paljon gloriaa, koska johti HPK:n mestaruuten ja saa sitä ansaitusti. Kuitenkin pelillisesti SaiPa vei melkein koko HÌFK-ottelusarjassa HIFKiä kuin märkää rättiä, pahemmin kuin HPK. SaiPalta loppui tai jäätyi kädet maalipaikoissa, muuten HIFK olisi tippunut jo puolivälierissä sinä keväänä SaiPalle, jonka rintamahyökkäykset vyöryivät kerta toisensa HIFK:n puolustuksen ohi niissä peleissä ja SaiPa jatkoi hienoa kiekkokontrolli-peliä HIFK:n päädyssä. Sieltä puutui vain joku Leino-Lahti parivaljakko maalintekoon saakka, joka sitten löytyi HPK:n pelaajamateriaalista ja HIFK suuntasi lopulta pronssipeliin ja HPK mestaruuteen saakka. Väitän kuitenkin, että Heikki Mälkiän SaiPa oli pelitavan osalta vähintään yhtä moderni joukkue keväällä 2006 kuin Jukka Jalosen HPK. Jos joku näki niitä pelejä yhtä paljon kuin minä, niin tietää asian. Esim. Mälkiällä on vähän sama ongelma kuin Ismo Lehkosella. Arvostus puuttuu tai on vähäisempää ainakin kuin Jukka Jalosilla päävalmentajana, kun ei ole koskaan osunut sellaiseen paikkaan päävalmentajaksi, jossa pelaajamateriaali olisi valmennuksen tasolla ja kykenisi voittamaan jotain oikeasti. Tämä onni siunattiin mm. Jukka Jaloselle keväällä 2006 HPK:ssa ja nyt hän on osittain HPK-pelaajiensa keväällä 2006 ansiosta noussut urallaan vähitellen Leijonien päävalmentajaksi, alkaen keväästä 2008.

 

[TosiFani]

...Esim. Mälkiällä on vähän sama ongelma kuin Ismo Lehkosella. Arvostus puuttuu tai on vähäisempää ainakin kuin Jukka Jalosilla päävalmentajana, kun ei ole koskaan osunut sellaiseen paikkaan päävalmentajaksi, jossa pelaajamateriaali olisi valmennuksen tasolla ja kykenisi voittamaan jotain oikeasti...

Olen kyllä antanut itselleni kertoa, että Mälkiän ja Lehkosen sivuraiteella oleminen ei johdu tuurista vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Valmentamiseen kuuluu kuitenkin pelikirjan lisäksi myös ihmisjohtaminen ja monia muita osa-alueita, joilla tällä kaksikolla on selkeitä puutteita.

 

[Johannes]

Olen kyllä antanut itselleni kertoa, että Mälkiän ja Lehkosen sivuraiteella oleminen ei johdu tuurista vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista. Valmentamiseen kuuluu kuitenkin pelikirjan lisäksi myös ihmisjohtaminen ja monia muita osa-alueita, joilla tällä kaksikolla on selkeitä puutteita.

Varmaan totta tämäkin. Jukka Jalosella on nuokin asiat kunnossa, jossa Mälkiällä ja Lehkosella olisi parantamisen tilaa paljon. Jukka Jalonen on hyvä henkilöjohtaja eurooppalaiselle pelaajamateriaalille, Leijonissa ja ongelmia tulee vasta, kun pelaajista iso osa on NHL-pelaajia. Näin olen antanut itselleni kertoa, mutta en ole todistanut asiaa paikanpäällä.

 

[jarne]

Ei varmaankaan kuulu tänne Sihvosen ketjuun, mutta johtavan-oppipojalta on lähtenyt pahasti lapasesta artikkelit jotka koskevat IFK:ta. Viimeisimmässään Seppänen on sitä mieltä ettei IFK:ta kiinnosta pelata maalaistolloja vastaan, koska henkisellä tasolla on "mestaruus" jo voitettu. Mitähän tuohon nyt sanoisi, ehkä Robin voisi jättää sen Batmanin apinoinnin ja palata juurilleen.

 

[Koirapoika]

Ei varmaankaan kuulu tänne Sihvosen ketjuun, mutta johtavan-oppipojalta on lähtenyt pahasti lapasesta artikkelit jotka koskevat IFK:ta. Viimeisimmässään Seppänen on sitä mieltä ettei IFK:ta kiinnosta pelata maalaistolloja vastaan, koska henkisellä tasolla on "mestaruus" jo voitettu. Mitähän tuohon nyt sanoisi, ehkä Robin voisi jättää sen Batmanin apinoinnin ja palata juurilleen.

Henkinen mestaruus on yhtä kova juttu kuin moraalinen mestaruus. Pytyt on maalaisille!

 

[siffa]

Hyvää keskustelua herätti Erkka Westerlundin kiekkokontrollin käyttöönotto, kun Jokerit lähti hakemaan tasoitusta tappiotilanteessa 2. erästä lähtien. Väitän, että yleisempi tapa on ollut lisätä nopeaa pystysuunnan painekiekkoa tuossa pelitilanteessa. Tilastointini Jokereiden kahden viimeisen erän kiekkokontrolleilla omalta puolustusalueelta lähdöistä on faktaa, siinä ei ole mitään puutteellista. Kertaan vielä nuo Jokereiden luvut, 2. erä 6+1+5=12 ja 3. erä 3+6+4=13. Luvut ovat suorastaan hämmästyttävän suuret, kun olen tilastoinut ne vain 5vs5 pelissä, kun kahdessa viimeisessä erässä pelattiin yv/av- peliä yhteensä noin 17 minuuttia. Olen tehnyt tilastointiani omalta hyökkäysalueelta lähdöistä jo jonkin aikaa, joten tiedän, että Erkka veti pelikirjastaan sellaisen jokerin, jota en olisi uskonut tapahtuvan. Senhän jo totesinkin, että yhtään maalia Jokerit ei saanut vahvaan kiekkokontrolliin siirtymisen jälkeen aikaan. Syy siihen on se, että Erkka ei ole ehtinyt harjoituttaa noin vahvaa kiekkokontrolliin perustuvaa hyökkäyspeliä riittävästi, kun on laittanut viisikkopuolustamisen ja vastaiskupelaamisen ensin kuntoon.

Tärkein viesti itselleni oli se, että ensi kaudlla nähdään Erkan alaisuudessa erilainen ja voittava sekä vahvaan, moderniin kiekkokontrolliin perustuvaan hyökkäyspeliin satsaava Jokerit. Erkan lausunnot häviöottelun jälkeen olivat hyvin luottavaiset, kun hän saa heti harjoituskaudesta lähtien harjoituttaa Jokerit päivitetyllä pelikirjallaan kohti uutta kautta.

 

[Johannes]

Jokerien kiekkokontrollin käyttöönotto 7. pelin 2. erässä on kiistatonta ja merkki ainoastaan epätoivosta, kun kausi päättyisi lyhyeen, jos ei voiteta peliä. Ei se muuta kerro. Ensi kausi on ensi kausi ja sitä varten harjoitellaan paljon kesällä Jokereissa. Tällä kertaa ehditään harjoittelemaan myös hyökkäyspelikuviot kuntoon, mutta ei sen pelitavan käyttöä aloitettu 7. pelissä HIFK-Jokerit ottelussa, koska ei Jokerit osaa vielä hyökätä kunnolla oikein, kun ei ole harjoitellut asiaa riittävästi kauden 10-11 aikana, jolloin muutosvalmennuksessa ehdittiin opettaa Jortsun ajan jälkeen Jokerit vain puolustamaan erittäin hyvin, ei hyökkäämään ollenkaan. Kyllä sen näki, kun katsoi kaikki HIFK-Jokerit ottelusarjan pelit alusta loppuun kokonaan, ilman ruutuvihkoakin.

Et siffa kyllä vielä tiedä miten Jokerit pelaa kaudella 11-12 hyökkäyssuuntaan, arvailet vaan tai näet päiväunia, jotka ehkä osuvat kohdalleen, ehkä eivät osu.

 

[Johannes]

Tuli vaan mieleen, että kun välieräparit ovat nyt JYP-Blues ja HIFK-Lukko, niin onko tämä todiste sm-liigakiekon totaalisesta rappiosta ja romahduksesta pelitapa-edellä-puuhun ajattelijoille, joille voittaminen ei merkitse yhtään mitään jääkiekossa vai aloitetaanko nyt suurennuslaseilla tutkimaan videonauhoilta jälkikäteen otteluita, että kuka neljästä välieräjoukkueesta on vähiten surkein mestariehdokas ja sitten nyökäten päätä n. millimetrin miljoonasosan verran hyväkytään sen voittama sm-liigakulta keväällä 2011.

 

[Robin Big Snake]

Oikeastaan minua kiinnostaisi sellainen tutkimus jääkiekosta, joka pohjautuu Barcelonan pelitapaan jalkapallossa. Pidetään kiekkoa vastustajan alueella ja syötellään loputtomasti äärimmäisen nopeita syöttöjä, kunnes joku oma pelaaja löytyy avoimesta maalipaikasta.

Voisi teoriassa toimiakin, jos joukkueesta löytyisi suhteessa yhtä taitavat pelaajat kuin Barcelonassa. Jääkiekossa se on käytännössä mahdotonta pl. maajoukkueet ja olympialaiset. Vaikka otsikon henkilö välillä pitääkin pelaajia shakkinappuloina niin ei niin taitavaa porukkaa 4 ketjuun saisi ja roolituskin olisi mahdotonta. Arsenalhan yrittää samaa kuin Barcelona mutta kauas jää juuri pelaajien tason vuoksi vaikka ero ei olekaan luokkaa liiga-mestis. Esim. Xavin syöttömäärät ja prosentit ovat sitä luokkaa ettei niihin toinen tällä pallolla pääse.

 

[steepler]

Oma pointtini koskien pakkien syöttelyä oli, että en laske sitä samaan kategoriaan perinteisen viivelähdön kanssa, koska perinteinen viivelähtö voidaan harjoitella hyvin pitkälle etukäteen parilla variaatiolla vastustajan mukaan. Pakki-pakki -syöttely vaatii taas huomattavasti enemmän reagointia hyökkääjiltä tilanteen mukaan, sillä ei voi tietää etukäteen kuinka monta kertaa pakit siellä keskenään kiekottelevat ellei sitten vaihtopenkillä istu joku pelinjohtaja viuhkan kanssa, josta luetaan millä kuviolla mennään.

Toki palauttamiset ja kiekottelut vaativat regoinita ja onhan se totta että aina on pakin reagoinnista kiinni milloin näin pelataan. Kuitenkin nämä varmasti ovat harjoiteltuja kuvioita ja se että näitä pelataan paljastaa että nämä ovat kyseisen valmentajan pelikirjassa vaihtoehtoina koska tosiaan joillain valmentajilla näitä ei käytännössä ole ollenkaan, eivätkä ne esiinny näiden joukkueiden peleissä.

Vaikka hyökkääjien pitääkin näihin pakkien toimiin reagoida, niin ei se sitä poista etteikö näitä tilanteita voisi harjoitella. Voidaan silti harjoitella millaisia liikeratoja pyritään pääsääntöisesti käyttämään kun pakit aloittavat kiekottelun ja hyökkääjät tavallaan hakevat hyökkäyksen uudestaan.

Ei varmaankaan kuulu tänne Sihvosen ketjuun, mutta johtavan-oppipojalta on lähtenyt pahasti lapasesta artikkelit jotka koskevat IFK:ta.

No jaa, en kyllä Seppästä varsinaisesti Sihvosen oppipoikana pitäisi, ehkä korkeintaan Röngän jos haluaa niin nähdä että hän näitä rooleja kehittelee.
Seppänenhän on opponoinut Sihvosta aika monessa jutussa, esimerkiksi on Matikaisen ajokoirailusta kirjoitellut postiivista.

 

[Uuhis #97]

Tärkein viesti itselleni oli se, että ensi kaudlla nähdään Erkan alaisuudessa erilainen ja voittava sekä vahvaan, moderniin kiekkokontrolliin perustuvaan hyökkäyspeliin satsaava Jokerit. Erkan lausunnot häviöottelun jälkeen olivat hyvin luottavaiset, kun hän saa heti harjoituskaudesta lähtien harjoituttaa Jokerit päivitetyllä pelikirjallaan kohti uutta kautta.

Tässä täytyy peesata tätä kirjoitusta ja Siffan aiempaa tekstiä Westerlundia koskien. Pelitavan täydellinen remontoiminen kesken kauden on täysin mahdotonta Erkankaan kaltaiselta valmentajalta kesken kauden. Westerlund teki minkä pystyi, organisoi Jokerien puolustuspelaamisen uusiksi, tehtävä joka oli vielä kesken kauden mahdollista. Ei esimerkiksi Suikkanen pistänyt TPS:ää pelaamaan heti kättelyssä sitä Flow-kiekkoa jota toteutti viime kaudella, vaan organisoi pelitavan niin että vastustajan maalipaikat minimoitiin. TPS:n tapauksessa 2008-2009 tämä lähinnä tarkoitti sitä että vaikka Salakille satoi lukumääräisesti vittumainen määrä torjuntoja per peli, pyrittiin siihen että ne tulevat hänelle mahdollsimman helpoista asemista ja mahdolliset kakkoskiekot poimivat omat pakit.

Ensi kaudeksi Westerlund pääsee ajamaan hyökkäyspeliajatustaan sisään jo pre-seasonilla + saa rosteriin sellaisia pelaajia joiden tietää/uskoo pystyvän sitä toteuttamaan. Ensi kauden Jokerit tulee olemaan jotain hyvin erilaista kun mitä olemme viime vuodet nähneet.