Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Jos on kompetenssi nähdä pelistä H+V+P-hyökkäyksiinlähdöt omalta puolustusalueelta, ei niiden tilastointi vie yhtään aikaa. Pelin pystyy seuraamaan samalla lailla kuin ilman tuota tilastointia. Kyse on siitä, että tuntee lajin ja sen yksityiskohtien näkeminen tapahtuu automaationa. On täysin asiantuntematonta vaatia pelistä yhdellä seuraamiskerralla jotain syvempää analyysia. Kuten kerroin jo aiemmin, niin sitä työtä varten on joukkueilla ammattivalmentajat, jotka käyttävät tuntikausia tulevan vastustajajoukkueen pelitavan analysoinnissa. Minä vain merkkaan hyvin yksinkertaisesti molempien joukkueiden H+V+P lukumäärät samalla, kun seuraan peliä. Minulle nuo luvut kertovat sen, miten joukkueet rytmittävät omalta hyökkäysalueelta lähteviä hyökkäyksiä nopeiden, puolinopeiden ja H+V+P-lähtöjen suhteen. Mitä enemmän joukkue pelaa H+V+P lähtöjä omalta puolustusalueelta, sitä enemmän joukkue lähtee kiekkokontrollilla omasta päästä liikkeelle. Kun H+V+P=0, niin se kertoo siitä, että joukkue pelaa jatkuvasti nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Esim. SM-liigassa joukkueet ovat muuttaneet kaudesta toiseen siirryttäessä toiseen pelitapaan (esim. Lukko tälle kaudelle) tai muuttaneet pelitapansa kesken kauden (esim. viime kauden HPK ja tämän kauden Blues). Toki yhden merkittävän havainnon H+V+P tilastoinnin perusteella voi tehdä siitä, miten maailman parhaat joukkueet pelaavat. Korostan vielä sitä, että tilastointini ei vie periaatteessa ollenkaan aikaa, koska se tapahtuu saman tien, kun katson peliä.

Bluesin kohdalla siirtyminen kiekkokontrollin lisäämiseen on tapahtunut ilmeisen kivuttomasti, koska sillä on ainakin kolme puolustajaa, jotka ovat pelanneet organisoituja lähtöjä jo aiemmissa joukkueissaan (Jere Karalahti, Ville Varakas ja Santeri Heiskanen) ja heiltä homma toimii niinkuin on nähty.

Ensi yönä on NHL:n huippuottelu Detroit-Chicago. Saa nähdä, minkätasoista kiekkokontrollia pelissä nähdään omasta päästä hyökättäessä. Kyseessä on maailman ehdottomaan huippukärkeen kuuluvat joukkueet, joiden peli näyttää sen kehityksen, missä jääkiekko pelinä tältä osin tällä hetkellä on. Mikäli kiinnostusta ja kompetenssia riittää joltakin JA:n nimimerkiltä, niin joukkueiden pelistä voisi seurata esim puolustajien lyhyet syötöt keskustaan senttereille ja hyökkäysten eteneminen rintamana kenttä leveänä ja sitä, miten hyökkäys päätetään (mennäänkö suoraan maalille vai ajaudutaanko kulmiin). Itse olen seurannut avojääpommien tekemistä NHL-peleissä, mutta erittäin harvinaisiksi ne ovat käyneet. Detroitin Niklas Kronwall oli vielä viime kaudella ahkera avojäätaklaaja, mutta tämän kauden peleistä en ole niitä havainnut vielä yhtäkään.

 

[Alvajärven Urho]

Yritän korostaa tässä vielä yhtä asiaa, joka näillä numeroilla analysoijilla (ja ko. ketjun aiheella) aina unohtuu: yksittäinen peli ei kerro oikeasti kaikkea.

JYPin matseja yli kolmekymmentä tänä vuonna nähneenä ihmettelin joskus marras-joulukuussa Sihvosen kirjoittamaa analyysia, joka oli tehty (tietenkin) yhden pelin perusteella. JYP on ollut noissa n. 35 ottelussa johdossa lähes kaikissa, osassa vähän aikaa ja osassa suurimman osan peliä. Jokaisessa pelissä alun nopean pystysuunnan pelaamisen jälkeen JYPin peliin tulee selkeä vaihe, jossa puolustajat kiekottelevat, viivyttelevät ja peruuttavat. Sihvonen kirjoitti jonkun JYPin syksyisen tv-pelin nähneenä (olisiko ollut kotitappio IFK:lle joulukuussa?) että JYPillä ei ole kuin puolinopea ja nopea vaihde pelissään. No ei ollut ei, koska JYP ajoi takaa ja yritti antaa painetta pakeille. Tästä kuitenkin tuntui tulevan totuus, joka on Sihvosen mielessä eikä se tunnu muuttuvan, vaikka hän katsoisi useamman pelin jossa viivyttelyä/peruuttelua esiintyy. Tappiotilanteessa peruuttelu ei kuulu JYPin pelitapaan; päinvastoin RD piiskaa porukan nopeammin ylös ja sotkee ketjut saadakseen tuoreempaa liikettä hyökkäyspäähän. Siinä mielessä JYPin peli muistuttaa tappiotilanteessa surullisesti maajoukkuettamme vuosien takaa, jossa tuntuu että yritystä on, mutta ei kovin fiksun näköistä. Puuttuu vaan Jutin kommentit "pitää saada kiekkoa enemmän maalille ja ukkoja perään". Ei silti, sekin on toiminut tänä vuonna.

Toinen syy, miksi tuo yksittäinen peli EI voi kertoa kaikkea, on vastustaja. Ei joukkueet huvin vuoksi maksa jollekin videovalmentajalle tai tutki tuntikausia vastustajan pelitapaa. Kyllä sitä tehdään myös siksi, että omaa peliä voidaan suunnitellusti muuttaa vastustajan mukaan. Mikäli joukkue hallitsee kolme tai neljä hyökkäyksiinlähtörytmiä, yksinkertainen variointi voisi olla painottaa nopeita tai hitaita hyökkäyksiinlähtöjä riippuen vastustajan tyypillisimmistä karvaustavoista. Silloin numerot näyttävät hyvin erilaisilta, eivätkä yhden pelin (tai ottelusarjan) perusteella kerro totuutta siitä, miten joukkue pelaisi "tuntematonta" vastustajaa vastaan.

 

[Daespoo]

Onko HIFK:n kotihallissa todellakin paljon Jaffalaa pienempi kaukalo?

P. Sihvonen väittää näin tuoreimmassa Ruoskassaan, ihmettelee miksi HIFK ei käytä hyväkseen DDR:n pienempää kaukaloa pelityylissään.

Käsittääkseni molemmat kaukalot ovat 28x60m.

Kumpi on väärässä?

 

[steepler]

Itse ajattelin silloin, että tämä pakki-pakki-pakki-syöttely ei ole mikään varsinainen harjoiteltu lähtö, kuten viivelähdöt yleensä vaan se on pakin reagointi vastustajaan, jolloin sitten yritetään vain saada kiekko pelattua toista kautta. Sama pätee aika pitkälle palautuksiin. Hyökkääjien tehtäväksi jää näissä aina yrittää pitää itsensä mahdollisimman hyvin pelattavissa mieluiten hyvällä kenttätasapainolla ja siten, että kiekon saa vauhtiin.

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Kuitenkin on siis joukkueita joissa näitä pakki-pakki syöttöjä esiintyy harvoin, puhumattakaan pakki-pakki-pakki ketjuista. Esimerkiksi Kanadan nuorten MM-joukkuetta seurasin tässä mielessä jonkun verran viime kisoissa ja syöttivät todella harvoin pakki-pakki syöttöjä. Tuntui että olisi tuollainen syöttely jopa kielletty koska sellaisissakin tilanteissa joissa vastustaja paineisti kiekollista pakkia ja painottomalla puolella olisi ollut vapaa pakki niin kuitenkin lähes järjestäen ratkaisu oli se että kiekko lyötiin laidan kautta keskialueelle. Tampa Bay ei taida myöskään juuri pakki-pakki syöttelyä harrastaa, joitain heidän pelejään olen nähnyt ja paljon juuri pakit lyövät laidan kautta kiekkoa.

 

[Johannes]

Yritän korostaa tässä vielä yhtä asiaa, joka näillä numeroilla analysoijilla (ja ko. ketjun aiheella) aina unohtuu: yksittäinen peli ei kerro oikeasti kaikkea.

Yksi peli kertoo joukkueesta pikkuisen enemmän kuin se, ettei katsoisi sitäkään ollenkaan, vaan tyytyisi analysoimaan valitsemaansa joukkuetta laukaisukartan ja tilastoraportin perusteella, josta näkee jääajat ym., mutta vain vähän enemmän, vaikka analytikko olisi itse "The".
Tilastot - SM-liiga

 

[siffa]

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Kaikki on vuoren varmasti harjoiteltua. Valmentajat käskyttävät sitten erätauolla tai pelin kuluessa pelaajia kulloinkin käyttöön otettavasta pelitavasta. Täällä vähätellään valmentajia vähättelemällä maalin taakse seisahtumisia, jotka tilastoin V-sarakkeeseen (viivelähtö). Joukkue joko saa pelata viivelähtöjä tai ei.

Kuitenkin on siis joukkueita joissa näitä pakki-pakki syöttöjä esiintyy harvoin, puhumattakaan pakki-pakki-pakki ketjuista. Esimerkiksi Kanadan nuorten MM-joukkuetta seurasin tässä mielessä jonkun verran viime kisoissa ja syöttivät todella harvoin pakki-pakki syöttöjä. Tuntui että olisi tuollainen syöttely jopa kielletty koska sellaisissakin tilanteissa joissa vastustaja paineisti kiekollista pakkia ja painottomalla puolella olisi ollut vapaa pakki niin kuitenkin lähes järjestäen ratkaisu oli se että kiekko lyötiin laidan kautta keskialueelle. Tampa Bay ei taida myöskään juuri pakki-pakki syöttelyä harrastaa, joitain heidän pelejään olen nähnyt ja paljon juuri pakit lyövät laidan kautta kiekkoa.

Hyviä huomioita U20-kisoista. Tilastoin kaikista peleistä H+V+P hyökkäyksiinlähdöt. Maailmanmestari Venäjä pelasi niitä eniten. Hopeaa voittanut Kanada ja pronssimitalisti USA pelasivat nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa koko kisojen ajan. Neljänneksi tullut Ruotsi pelasi perinteistä kiekkokontrollijääkiekkoaan. Lauri Märjamäki peluutti hyvin rytmitettyä kiekkontrollipeliä Suomella, lieneekö Bluesin pudotuspelien kiekkokontrollipeli Marjamäen käsialaa?

 

[Fordél]

Lauri Märjamäki peluutti hyvin rytmitettyä kiekkontrollipeliä Suomella, lieneekö Bluesin pudotuspelien kiekkokontrollipeli Marjamäen käsialaa?

Voidaan siis todeta, että joukkue pelaa kiekkokontrollia jos sen hyökkäyksiinlähdöissä on tietty määrä hitaita, palautuksia jne.? Onko mitään merkitystä sillä mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen? Kärjistettynä: pelaako joukkue kiekkokontrollia jos se lähtee joka kerta hyökkäyksiin viivelähdöllä maalin takaa, mutta vetää joka kerta punasen jälkeen kiekon päätyyn ja luopuu kiekosta?

 

[siffa]

Voidaan siis todeta, että joukkue pelaa kiekkokontrollia jos sen hyökkäyksiinlähdöissä on tietty määrä hitaita, palautuksia jne.? Onko mitään merkitystä sillä mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen? Kärjistettynä: pelaako joukkue kiekkokontrollia jos se lähtee joka kerta hyökkäyksiin viivelähdöllä maalin takaa, mutta vetää joka kerta punasen jälkeen kiekon päätyyn ja luopuu kiekosta?

Mikäli H+V+P-tilastointi osoittaa joukkueen pelaavan 5vs5 pelissä erää kohti esim. kolme kiekkokontrollilähtöä, joukkueen pelikirjaan kuuluvat H+V+P lähdöt. Pystysuunnan jääkiekosta ei löydy H+V+P lähtöjä kuin parisen ottelua kohden, koska ne ovat kiellettyjä. Esim. Jarno Pikkarainen kertoi tv:ssä, että yhden kerran saa pistää "sivuun" (pakki-pakki) ja sitten mennään ylöspäin. Siitä on muistutettava jälleen, että kiekkokontrollijoukkueet lähtevät omalta puolustusalueelta lukumääräisesti eniten nopeilla ja puolinopeilla (pakki-pakki) hyökkäyksillä. Kyse on pelin rytmittämisestä kiekkokontrollilla ja usein myös viisikon yhteen kasaamisesta, mikä (tiivis viisikko) tuo hyviä juttuja joukkueelle, vaikka kiekko menetettäisiinkin.

Joukkue lähtee omasta päästä hyökkäyksiinlähtöihin kiekkokontrollilla aina silloin, kun se lähtee jollakin H, V tai P lähdöllä. Se, mitä tapahtuu kiekkokontrollilähdön jälkeen on toinen juttu. Mikäli joukkue lähtee esimerkkisi mukaan viivelähdöllä (V=maalin taakse seisahtumalla) omasta päästä hyökkäykseen, on kiekkokontrollilähtö, vaikka jatkossa pelaajista joku lyö kiekon punaisen jälkeen päätyyn luopuen kiekosta. Olennaista on se, miten joukkue lähtee hyökkäykseen omalta puolustusalueelta. Se on niitä ammattivalmentajien tehtäviä tutkia, miten vastustaja pelaa kiekkokontrollilähdön jälkeen. Niinkuin olen jo usein kirjoittanut, niin suoran televisioinnin katsomalla ei pysty tilastoimaan kuin vain muutamia asioita pelistä.

 

[Fordél]

Joukkue lähtee omasta päästä hyökkäyksiinlähtöihin kiekkokontrollilla aina silloin, kun se lähtee jollakin H, V tai P lähdöllä. Se, mitä tapahtuu kiekkokontrollilähdön jälkeen on toinen juttu. Mikäli joukkue lähtee esimerkkisi mukaan viivelähdöllä (V=maalin taakse seisahtumalla) omasta päästä hyökkäykseen, on kiekkokontrollilähtö, vaikka jatkossa pelaajista joku lyö kiekon punaisen jälkeen päätyyn luopuen kiekosta. Olennaista on se, miten joukkue lähtee hyökkäykseen omalta puolustusalueelta. Se on niitä ammattivalmentajien tehtäviä tutkia, miten vastustaja pelaa kiekkokontrollilähdön jälkeen. Niinkuin olen jo usein kirjoittanut, niin suoran televisioinnin katsomalla ei pysty tilastoimaan kuin vain muutamia asioita pelistä.

Ok. Onko tämä siis nyt vain sinun näkemyksesi asiasta vai kenties yleisemmin hyväksytty näkemys, että kiekkokontrollijoukkueeksi ristimiseen riittää nuo tietyt hyökkäyksiinlähdöt ja mitä sen jälkeen tapahtuu on toissijaista?

Eikö kiekkokontrolliin kuulu myös organisoitu hyökkäyspeli esimerkiksi kolmea kaistaa käyttäen?

 

[siffa]

Ok. Onko tämä siis nyt vain sinun näkemyksesi asiasta vai kenties yleisemmin hyväksytty näkemys, että kiekkokontrollijoukkueeksi ristimiseen riittää nuo tietyt hyökkäyksiinlähdöt ja mitä sen jälkeen tapahtuu on toissijaista?

Kirjoitin, että on toinen juttu. En kirjoittanut, että on toissijaista. Tuota toista juttua ammattivalmentajat tutkivat vastustajistaan hyvin perusteellisesti. En tiedä, mitä on yleisimmin hyväksytty, mutta noin olen ymmärtänyt, että omalta hyökkäysalueelta lähtevät hyökkäykset määrittävä joukkueet ns. nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollijoukkueiksi. Tämä on yksinkertainen jako, mikä on todettavissa nopean pystysuunnan joukkueiden ja kiekkontrollijoukkueiden välille. Toki sama joukkue voi pelata jonkun ottelun pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa tai rytmittää peliä kiekkokontrollilla omasta päästä lähteville hyökkäyksille.

 

[Fordél]

Kirjoitin, että on toinen juttu. En kirjoittanut, että on toissijaista. Tuota toista juttua ammattivalmentajat tutkivat vastustajistaan hyvin perusteellisesti. En tiedä, mitä on yleisimmin hyväksytty, mutta noin olen ymmärtänyt, että omalta hyökkäysalueelta lähtevät hyökkäykset määrittävä joukkueet ns. nopean pystysuunnan ja kiekkokontrollijoukkueiksi. Tämä on yksinkertainen jako, mikä on todettavissa nopean pystysuunnan joukkueiden ja kiekkontrollijoukkueiden välille. Toki sama joukkue voi pelata jonkun ottelun pelkkää nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa tai rytmittää peliä kiekkokontrollilla omasta päästä lähteville hyökkäyksille.

Ok, eli tämän myötä ei voidakaan yksioikoisesti todeta, että esim. Blues on siirtynyt kiekkokontrollijoukkueeksi, koska tiedetään vain mitä se pelaa hyökkäyksiinlähdöt, mutta 2/3 analysoitavasta materiaalista jää tarkastelematta.

Sinun hienon aineiston perusteella voidaan siis vain todeta, että Blues on lisännyt hyökkäyksiinlähdöissä kiekkokontrollia. Tämäkin on tosin jo tärkeä analyysi. Isommat analyysit vaatisivat myös sen analysoitia mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen.

 

[Johannes]

Petri Matikaisen Blues pyrkii karvaamaan kiekon takaisin jo vastustajan sinisen sisällä ja kääntämään sieltä saatuaan kiekonriiston, kiekon suoraan maalipaikkaan. Petri Matikainen kertoi tämän pari vuotta sitten TV:ssä. Matikainen oli lisäksi tutkinut, että kiekonriiston jälkeen menee 3 sekuntia ennen kuin vastustaja saa uudelleen organisoitua puolustuksensa kuntoon ja sen 3 sekunnin aikana Blues yrittää tehdä maalin, vielä organisoimatonta puolustusta vastaan. Nyt lienee Matikainen lisännyt kiekkokontrollia sapluunaansa, jos maalinteko ei onnistu kiekonriiston jälkeen heti 3 sekunnin aikana, näin oletan tai arvailen vai ymmärränkö asian väärin. Korjatkaa, jos väärinkäsitän asian. Vai onko tämä ketju edelleen vain maalintakaa hitaasti, puolinopeasti- tai nopeasti lähdettyjen hyökkäysten marttakerhon kirjoittelua.

 

[Fordél]

Hyökkäyksistä ilmeisesti noin 60 % lähtee omalta alueelta ja 40 % joko keskialueelta tai hyökkäyspäästä. Matikaisen pelaamisen vahvuus on ollut juuri tuossa 40 %, joka synnyttää 2/3 maaleista. Nyt on siis keskusteltu miten Matikainen on organisoinut tuota 60 %, jossa hän on siffan laskelmien mukaan lisännyt kiekkokontrollia.

 

[siffa]

Ok, eli tämän myötä ei voidakaan yksioikoisesti todeta, että esim. Blues on siirtynyt kiekkokontrollijoukkueeksi, koska tiedetään vain mitä se pelaa hyökkäyksiinlähdöt, mutta 2/3 analysoitavasta materiaalista jää tarkastelematta.

Blues ja Lukko ovat muuttaneet pelitapaansa kiekkokontrollin suuntaa, joten ne ovat lisänneet kiekkokontrollia peliinsä. Luulen tämän johtuvan siitä, että menestyvät joukkueet pelaavat nopeiden ja puolinopeiden lisäksi kiekkokontrollilähtöjä omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä. Hyökkäyspelin analyysia on tarkastelematta paljon enemmän kuin tuo sinun 2/3.

Sinun hienon aineiston perusteella voidaan siis vain todeta, että Blues on lisännyt hyökkäyksiinlähdöissä kiekkokontrollia. Tämäkin on tosin jo tärkeä analyysi. Isommat analyysit vaatisivat myös sen analysoitia mitä tapahtuu hyökkäyksiinlähdön jälkeen.

Juuri näin. Toki on lämmittänyt mieltä, että muutama Bluesin peliä tarkemmin seuraava nimimerkki on todistanut omien havaintojensa perusteella, että tilastointini osoittama johtopäätös on ollut oikea. JA:n nimimerkeille riittää kyllä peleistä tilastoitavaa, jos siihen on kompetenssia ja ennen kaikkea halua. Itsekin siirryn toisiin pelin yksityiskohtien tilastointeihin, kun olen oppinut pelistä seuraamaan oman pään hyökkäyksiinlähdöt.

 

[Wäinö#16]

Itse sanoisin että kyllä aika pomminvarmasti nuo pakki-pakki syöttelyt ovat harjoiteltuja tai ainakin ohjeistettuja valmentajan toimesta. En usko että ovat puhtaasti reagointia, tai no voivat toki olla, mutta silloin valmentajan pelikirja on ollut tavallaan avoin.

Oma pointtini koskien pakkien syöttelyä oli, että en laske sitä samaan kategoriaan perinteisen viivelähdön kanssa, koska perinteinen viivelähtö voidaan harjoitella hyvin pitkälle etukäteen parilla variaatiolla vastustajan mukaan. Pakki-pakki -syöttely vaatii taas huomattavasti enemmän reagointia hyökkääjiltä tilanteen mukaan, sillä ei voi tietää etukäteen kuinka monta kertaa pakit siellä keskenään kiekottelevat ellei sitten vaihtopenkillä istu joku pelinjohtaja viuhkan kanssa, josta luetaan millä kuviolla mennään.

Sitä en toki kiistä millään lailla, etteikö kiekkokontrolli olisi loistava tapa pelata suurinta osaa pallopelejä. Sen pelaaminen vaatii sekä alykkäät pelaajat, että valmentajat. Kiekkokontrollin tilastointi vaan on hyvin hankalaa ja monimutkaista eikä yksinkertaisista tilastoista saa oikein mitään irti.

 

[Fordél]

Hyökkäyspelin analyysia on tarkastelematta paljon enemmän kuin tuo sinun 2/3.

Ehdottomasti, kuten yllä olevat prosentit kertovat. 2/3 lukeman toin vain esille havainnollistaakseni siitä minkä osan kentästä olet jättänyt analysoimatta, koska toki siihen ei aika riitä. Tämän takia voidaan siis tehdä johtopäätös vain yhdestä pelin osa-alueesta.

 

[Johannes]

Ehdottomasti, kuten yllä olevat prosentit kertovat. 2/3 lukeman toin vain esille havainnollistaakseni siitä minkä osan kentästä olet jättänyt analysoimatta, koska toki siihen ei aika riitä. Tämän takia voidaan siis tehdä johtopäätös vain yhdestä pelin osa-alueesta.

Minua kiinnostaa tietysti tuo Matikaisen kiekonriisto-kääntö maalille pelitapa hyökkäysalueella, koska uskon sen tervöittävän HIFK:n hyökkäyspeliä entisestään alkaen kaudesta 11-12 tai tuovan ainakin lisäarvoa hyökkäyspeliin verrattuna nykyiseen KJ:n aikaan.

 

[Juhaht]

Minua kiinnostaa tietysti tuo Matikaisen kiekonriisto-kääntö maalille pelitapa hyökkäysalueella, koska uskon sen tervöittävän HIFK:n hyökkäyspeliä entisestään alkaen kaudesta 11-12 tai tuovan ainakin lisäarvoa hyökkäyspeliin verrattuna nykyiseen KJ:n aikaan.

Mulla ei ole tästä nyt mitään faktaa, vaan mielikuvien varassa mennään, mutta mielestäni jo viime kaudella Bluesin karvaus oli hyvin erilaista kuin tuo parin vuoden takainen. Kovin usein tälläkin kaudella jos on saatu kiekonriisto, mutta selkeää väylää maalille ei ole avautunut, on hyökkääjä pelannut kiekon päätyyn jääden odottamaan muuta viisikkoa apuun. En ole tosiaan tilastoinut tätä millään tavalla enkä edes kiinnittänyt huomiota siihen, ollaanko tilateessa oltu johdossa, tasoissa vai tappiolla, mutta muistikuvieni mukaan pari vuotta sitten kiekonriistosta seurasi lähes aina vähintään laukaus maalille.

Voi toki olla, että olen nähnyt omiani.

 

[Johannes]

En ole tosiaan tilastoinut tätä millään tavalla enkä edes kiinnittänyt huomiota siihen, ollaanko tilateessa oltu johdossa, tasoissa vai tappiolla, mutta muistikuvieni

Voi toki olla, että olen nähnyt omiani.

Et ole nähnyt omiasi, mutta kun joukkueesta puuttu Keller, Eaves ja moni muu taituri parin kauden takaisesta Bluesista, niin hyökkäyspään kiekonriistot saattvat vähentyä pelaajamateriaalin heikentymisen takia, vaikka pelaattekin nyt välieriä, kuten HIFK, eikä ainoastaan pelitapa-muutosten syystä.

Ei mekään HIFK:ssa hyökättäisi yhtä nokkelasti kuin esim. 7. puolivälierässä ilman Peltosta ja esim. Granlundia, laskematta pois Petrellin ja esim. Kuhdan huippukuntoa, keväällä 2011.

 

[siffa]

Juu, keskustelu on, kuten Fordel viisaasti kirjoitti, junnannut ihan liian kauan paikallaan. Analyysin evoluutiota ei ole tapahtunut yhtään ja edelleen kirjoitellaan ihan liikaa vain pelin avaamisesta ja eri avaustyylien kappalemääristä, joita joku uskollisesti kirjaa ruutuvihkoonsa. Tylsää ja itseeän toistavaa kirjoittelua ja ei avaa hyökkäyspelin saloja yhtään eteenpäin omasta päästä. Ei valon nopeudella, ei nopeasti, puolinopeasti, hitaasti, lateraalisella kirjoittamisella tai hidastamalla etene tämän ketjun ajatus. Se ei etene mihinkään suuntaan ja menettää aina fokuksen kokonaan ja sitten toistetaan samat jutut uudestaan. Meidän pitäisi kyetä parempaan pelianalyysiin jo nyt ja nimenomaan hyökkäyspelin osalta kuin pelkkään pelin avaamisen tuijottamiseen kappalemääriä laskien tai laskematta niitä, omista päistämme.

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti. Tutkimuksen tuloksista mainittakoon, että kiekko kulki yhdessä SM-liigaottelussa n. 1000 pelaajan kautta. Pelissä tehtiin noin 800 syöttöä, 600 vastaanottoa, 100 kuljetusta, 110 laukausta, 8 maalia ja 100 kiekon riistoa. Sama tulos tuli myös esille junioriotteluista. Hyökkäysten keskiarvo oli 400 ja ne jakautuivat tasaväkisten joukkueiden kesken 200-200. Hyökkäyspelin ensisijaiseen tavoitteeseen, maaliin, päättyi ottelussa keskiarvona 5 hyökkäystä, pelikatkoon n. 30, pelitilanne jatkui 165 hyökkäyksen jälkeen. Noista 165:stä hyökkäyksestä 150 päättyi kiekon menetykseen vastustajalle, eli 75% hyökkäyksistä tuloksena oli kiekon menetys vastustajalle. Pelisuunta vaihtui hyökkäypelistä puolustuspeliin. Hyökkäykset jaettiin 1) vastahyökkäyksiin vastustajan järjestäytymätöntä puolustusta vastaan ja 2) hyökkäyksiin vastustajan järjestäytynyttä puolustusta vastaan. Kun verrattiin vastahyökkäyspelin ja hitaampien hyökkäysten tehoa, todettiin, että valtaosa maaleista tehtiin vastahyökkäyksillä. Myös Ruotsissa tehty tutkimus vuoden 1990 Bernin MM-kisoista tuki suomalaista tutkimusta, Bernissä jopa 88% 5vs5 pelissä tehdyistä maaleista syntyi vastaiskuista. Jääkiekkoprofessori Erkka Westerlundin johtopäätös oli, että jatkossa oli keskityttävä puolustuspelin parempaan organisointiin ja vastaiskupelaamiseen.

Suomen suuri menestys 1990-luvulla perustui vahvaan viisikkopuolustamiseen ja vastaiskupelaamiseen. Suomi oli jäänyt samalla jälkeen kansainvälisestä hyökkäyspeliin keskittyneestä pelin kehittämisestä. Raimo Summanen ja Erkka Westerlund aloittivat maajoukkueissa hyökkäyspelin kehittämistä. Jukka Jalonen oli kuitenkin kiistatta se valmentaja, joka itsepäisesti kehitti SM-liigassa HPK:n peliä hyökkäyspelin ja puolustuspelin tasapainon suuntaan. Voittavaksi jääkiekoksi kehittyi Suomessakin hyökkäyksen ja puolustuksen tasapaino.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

 

[msg]

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Teoriassa varmaan näin voi olla, mutta käytännön toteutushan kilpasarjoissa meni molemmilta vihkoon tällä kaudella.
Petri Matikainen, Rauli Urama, Risto Dufva ja Kari Jalonen ovat parempia kuin Erkka Westerlund, sillä lopputuloshan ratkaisee? Vai koskeeko tämä vain maajoukkuetta olympialaisissa Jukka Jalosen johdolla ja muissa sitten 'voittaa' kun pelaa oikein vaikka häviääkin?

 

[Johannes]

Näihin Johanneksen kirjoituksiin ei ole oikein aika riittänyt kommentoida. Kun olet selvästi kyllästynyt minun H+V+P-tilastointiin, niin mitä konkreettisia asioita pelistä esittäiset seuraavaksi seurattavan ja tilastoitavan? Siitä oltaneen samaa mieltä, että ilman määrättyjen pelitapahtumien tarkkaa tilastointia heilutellaan vaan käsiä ja puhutaan tunteella niistä asioista, jotka vahvistavat omaa käsitystä jääkiekosta pelinä.

Mehän olemme, Johannes, niitä vanhan liiton jääkiekkoihmisiä. Kuten muistanet, jääkiekon tarkkaakin tarkempi pelianalyysitutkimus valmistui opinnäytetyönä Jyväskylän yliopistossa kesällä 1991. Opinnäytetyötä ohjasi muuan Erkka Westerlund. Oletko samaa mieltä, että tuo opinnäytetyö ja Vladimir Jursinovin samoihin aikoihin Turussa harjoituttama pelisysteemi olivat pohjana koko 1990-luvun jatkuneelle suomalaisen jääkiekon menestystarinalle?

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessä kerättiin videoanalyysimenetelmällä yhdestä ottelusta noin 60 000 havaintoa eli yli 10 havaintoa/pelisekunti.

Olet, Johannes, seurannut, että minä olen tilastoinut vain noin 10-40 tapahtumaa yhdestä jääkiekkopelistä. Se on pieni otos verrattuna Jyväskylä yliopiston noin 60 000:een havaintoon/peli. Miksi sitten jatkan tuota helppoa tilastointiani. Siitä antakoon vastauksen eilinen 7. puolivälieräottelu HIFK-Jokerit. Kiekkoprofessori Erkka Westerlund peluutti vahvaan viisikkopuolustukseen ja vastaiskuihin perustuvaa peliään niin kauan, kunnes hän huomasi, että pelitapaan on tehtävä muutos. HIFK:n mennessä 1. erässä johtoon, nosti Westerlund Jokerien kiekkokontrollipelaamisen kansainväliselle tasolle. Kahden viimeisen erän H+V+P-tilastointini osoittaa, että Westerlund on perillä siitä, mihin on tulevaan jääkiekkokauteen lähdettäessä Jokereissa panostettava. Peluuttamalla omasta päästä lähteviä hyökkäyksiä vahvalla kiekkokontrollilla 2. erässä 6+1+5=12 ja 3. erässä 3+6+4=13 määrillä, Erkka todisti sen, että hän on voittavan jääkiekon ytimessä. Vielä ei kiekkontrollihyökkäyspelaamista oltu Jokereiden leirissä ehditty harjoitella riittävästi, joten tulosta ei tullut, koska ongelmaksi tuli sama kuin Ikan KooKoolla, että keskialueen ylitys ei vielä onnistunut vastustajan tiiviin ohjauspelin vuoksi.

Erkka ja Ika ovat modernin, voittavan jääkiekon kartalla, minkä totean suurella tyydytyksellä.

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Kiinnostukseni kohde on nyt jääkiekossa vastustajan sinisen sisällä tapahtuva pelaaminen kiekon kanssa, esim. kiekottelu, joko avaamalla itse peli vastustajan alueelle eri tavoilla, joita sinä siffa lasket tai kiekonriistojen jälkeen tai hyökkäyspään aloituksen jälkeen. Miten muutetaan kiekonhallinta maalipaikaksi ja kuinka nopeasti se kannattaa tehdä eri tilanteissa. Pelaajien optimaalinen liikkuminen eri puolustapoja vastaan hyökkäyspäässä. Kuinka päästään maalin takaa maalin eteen kiekon kanssa jne, kun vastustaja puolustaa aluetta, miestä tai niiden yhdistelmää. Yleensäkin hyökkäyspeli vastustajan sinisen sisällä kiekon kanssa tai kiekko riistäen. Riistämistapojen analyysi. Kuinka riistetään eri avaustavoista vastustajan alueella siltä kiekko pois. Taidan jo toistaa itseäni, mutta oma kiinnostukseni pelissä on nyt hyvien maalipaikkojen luominen, kun kiekko on saatu vastustajan sinisen sisään tai riistetty vastustajalta pois. Pelkästään aloituksen voittamisen jälkeistä pelitapaa hyökkäyspäässä eri tavoin niin, että saa maalipaikan, voisi analysoida ihan puhki, eri puolustustapoja vastaan, jos ehtisi ja jos olisi riittävästi dataa sellaiseen.

 

[Johannes]

Oikeastaan minua kiinnostaisi sellainen tutkimus jääkiekosta, joka pohjautuu Barcelonan pelitapaan jalkapallossa. Pidetään kiekkoa vastustajan alueella ja syötellään loputtomasti äärimmäisen nopeita syöttöjä, kunnes joku oma pelaaja löytyy avoimesta maalipaikasta. Sitten syötetään sille ja se pelaaja saa hyvän maalipaikan ja tekee mahdollisesti maalin. Samaa voi toteuttaa omassa päässä niin, ettei vastustaja pääse kiekonriistoon. Hallitaan kiekkoa, niin hallitaan suurimman osan aikaa myös peliä, kun kiekko on omilla, eikä vastustajalla. Täämä on raaka-analyysiä, jota en ole vielä saanut pohdittua enempää.

 

[siffa]

Juu, kesän aikana Erkka opettaa itsensä käyttäytymään taas ihmisten tapaan ja Jokerit hyökkäämään. Jos ne sen jälkeen puolustaa yhtä hyvin kuin playoff-sarjan HIFK-Jokerit 6 ensimmäistä peliä, niin muut joukkeet jäävät helposti Jokerien takaa-ajajiksi. Olen kyllästynyt tarkkoihin numeroihin analyyseissäsi, en oikeastaan analyysiin. Itse seuraan pelistä osittain samoja asioita kuin sinä siffa, mutts teen sen kirjaamatta numeroita ylös.

Olisi ollut hienoa nähdä analyysisi eilisestä Jokereiden vahvasta kiekkontrolipelaamisesta omalta puolustusalueelta lähteneissä hyökkäyksissä 2. erästä alkaen, kun ilmoitat seuranneesi sitä. Pelihän näytti jälleen kerran kaiken. Erkan ja Keklun käyttäymiset Hjalliksen hallitseman ylimielisen organisaation ilmentyminä eivät meinaa minulle enää yhtään mitään, kun näin, minkä sivun Erkka käänsi pelikirjastaan pelin voittaakseen. Erkka on ollut vasta muutaman kuukauden Jokereiden puikoissa ja pisti sinä aikana tutun ja turvallisen tiiviin viisikkopuolustamisen ja vastaiskuhyökkäämisen hyvään reilaan. Hyökkäyspelin rakentaminen omalta puolustusalueelta myös kiekkontrollilla lähtevinä hyökkäyksinä vie Erkaltakin muutaman kuukauden aikaa. Ensi keväänä nähdään uudenlainen Jokerit, josta oli vahvat viitteet eilisen pelin kahdessa viimeisessä erässä.

 

[Johannes]

Juu, tietenkin, mutta eilen se perustui enemmän epätoivoon, kuin osaamiseen, niin mitä sellaista analysoimaan, kun Jokerit pelasi 2 viimeistä erää vastoin selkärangastaan lähtevää pelitapaa maaliskuussa 2011. En analysoi Jokerien hyökkäyspelitapaa, koska sellaista ei ollut nähtävissä. Oli vain yksilöiden yritystä voittaa peli selkä seinää vasten sen jälkeen, kun HIFK oli 2-0 ja 3-1 johtoasemassa. Tietysti silloin avataan peliä hyökkäävämpään suuntaan, mutta ei siitä tule mitään, kun sellaista ei ole ehditty EW:n johdolla harjoittelemaan vielä riittävästi. Palataan Jokerien hyökkäsypeliin sitten, kun Jokerit pääsääntöisesti ei pelaa vain vahvan puolustuksen kautta, kuten sarjan 6 ensimmäistä peliä kokonaan, alusta loppuun. En siis analysoi sellaista asiaa, jossa ei ole mitään analysoitavaa, kuten Jokerien hyökkäyspelitapa playoffeissa 2011. Tietysti voi laskea erilaisten lähtöjen lukumäärät erä erältä, mutta ei se edelleen minua kiinnosta, ei eilisestä HIFK-Jokerit pelistä, eikä muutenkaan, koska ei se minulle kerro mitään pelin kulusta, jota en näkisi muutenkin paljain silmin.