Siffan tilastoinnin puutteellisuus tulee erinomaisesti esiin juurikin tuossa 7. HIFK-Jokerit -ottelussa. Omalla alueellaan Jokerit pelasi läpi ottelun omasta mielestäni varsin hyvällä kontrollilla, eikä roiskimista tapahtunut. Ottelun alussa päästiin muutaman kerran jopa vauhdilla keskialueen yli, tosin ilman että hyökkäykset olisi johtanut mihinkään ihan huippuvaarallisiin tilanteisiin.
Ottelun edetessä ja luistimen painaessa yhä enemmän keskialueen ylittäminen oli yhä vaikeampaa ja parhaiten se onnistui keskialueen katkoista ja HIFK:n virheistä. Kausi oli yksinkertaisesti liian lyhyt Jokerien valmennusjohdolle, että pelitapa olisi saatu kunnolla iskostettua selkärankaan. Lisävaikeutusta tuli siitä, että pelaajia oli koko ajan enemmän tai vähemmän loukkaantuneena tai vasta kuntoutumassa ja virta yksinkertaisesti loppui pitkässä sarjassa. Jokerien saumat oli 3. ja 4. pelissä ja toki sitten 6. pelin arvonnassa. Hyviä aihioita siellä minusta oli joka tapauksessa, etenkin hyökkäyksiin lähtiessä, mutta keskialueen ylitys kontrolloidusti ja kiihtyen oli vaikeaa ja se lieneekin se eniten työtä vaativa osa-alue. Jukka Jalosen HPK:han oli aikoinaan nimenomaan tässä erittäin hyvä.
Toki tuo siffan tilastointi on ihan hyvä lisä, mutta siitä ei voi lopulta päätellä yhtään mitään vaikkapa joukkueiden voimasuhteista. Enemmän joukkueen pelitavasta ja sen onnistuneesta harjoittelusta kertoisi sellaisten kontrolloitujen hyökkäysten määrä, joissa joukkue ylittää hyökkäyssinisen kiihtyvällä vauhdilla ja hyvällä kenttätasapainolla, mieluiten vielä pakkien hyvin tukemana. Näitä on vaikea puolustaa, ne joko johtavat hyvää suoraan maalipaikkaan tai yleensä sitten jonkinlaiseen painostusjaksoon vastustajan kenttäpäädyssä. Veikkaan, että Erkan Jokerit kehittyy tällä osa-alueella eniten ensi kauden alkuun mennessä ja ensi kaudella on lupa myös odottaa jo ihan tuloksiakin.
Ottelun edetessä ja luistimen painaessa yhä enemmän keskialueen ylittäminen oli yhä vaikeampaa ja parhaiten se onnistui keskialueen katkoista ja HIFK:n virheistä. Kausi oli yksinkertaisesti liian lyhyt Jokerien valmennusjohdolle, että pelitapa olisi saatu kunnolla iskostettua selkärankaan. Lisävaikeutusta tuli siitä, että pelaajia oli koko ajan enemmän tai vähemmän loukkaantuneena tai vasta kuntoutumassa ja virta yksinkertaisesti loppui pitkässä sarjassa. Jokerien saumat oli 3. ja 4. pelissä ja toki sitten 6. pelin arvonnassa. Hyviä aihioita siellä minusta oli joka tapauksessa, etenkin hyökkäyksiin lähtiessä, mutta keskialueen ylitys kontrolloidusti ja kiihtyen oli vaikeaa ja se lieneekin se eniten työtä vaativa osa-alue. Jukka Jalosen HPK:han oli aikoinaan nimenomaan tässä erittäin hyvä.
Toki tuo siffan tilastointi on ihan hyvä lisä, mutta siitä ei voi lopulta päätellä yhtään mitään vaikkapa joukkueiden voimasuhteista. Enemmän joukkueen pelitavasta ja sen onnistuneesta harjoittelusta kertoisi sellaisten kontrolloitujen hyökkäysten määrä, joissa joukkue ylittää hyökkäyssinisen kiihtyvällä vauhdilla ja hyvällä kenttätasapainolla, mieluiten vielä pakkien hyvin tukemana. Näitä on vaikea puolustaa, ne joko johtavat hyvää suoraan maalipaikkaan tai yleensä sitten jonkinlaiseen painostusjaksoon vastustajan kenttäpäädyssä. Veikkaan, että Erkan Jokerit kehittyy tällä osa-alueella eniten ensi kauden alkuun mennessä ja ensi kaudella on lupa myös odottaa jo ihan tuloksiakin.