Ti-ke-yön NHL-ottelu Tampa Bay - Philadelphia oli yksi kauden parhaista näkemistäni otteluista. Jo tiedossa olleet erot joukkueiden pelitavoissa - Boltsin pystysuunnan systeemi ja Phillyn "monirytminen" tapa - tulivat hyvin esiin. Mainittavaa oli myös Lightning-yleisön reaktio siinä vaiheessa, kun kotijoukkue oli ryhmittynyt 1-3-1-puolustussysteemiin ja Flyersin pakit alkoivat seisovin jaloin syötellä kiekkoa keskenään. Reaktiona oli buuauskonsertti. Boltsin kotiotteluiden kommentaattori Bobby Taylor totesi, ettei vierasjoukkueen systeemissä ole järkeä, kun tilanne oli 0-0. Taylorin mielestä tuo olisi ollut hyvä tyyli vain johtoasemassa. Sitten kun pitää lähteä analysoimaan oliko se hyvä vai huono tapa, niin siihen ei kapasiteettini riitä. Tuo tuli vaan bongattua muutoin hyvätasoisesta kamppailusta.
Omasta mielestäni sillä ei ole väliä, oletko johdolla vai häviöllä, vaan pelataan niin kuin on sovittu pelin tilanteesta riippumatta. Eli pystään siinä, missä ollaan suunniteltu, koska esimerkiksi pitkässä sarjassa on hyödyllisempää kehittää omaa tyyliä pelata kohti kevättä, vaikka sieltä tulisikin yksi tappio. Ja kyse oli kuitenkin 0-0 tilanteesta eli ei edes olla tappiolla, niin miksi joukkue olisi lähtenyt muuttamaan pelisuunnitelmaansa.
Toki muutamissa tilanteissa voidaan muuttaa peliä pelin sisällä suoraviivaisemmaksi. Esimerkiksi erien alut ovat hyviä hyökkäyksen paikkoja, kun vastustaja ei ole vielä välttämättä hereillä. Tällöin voidaan yrittää kääntää peliä nopeammin ja karvata hieman kovempaa ylhäältä, jotta saataisiin ylivoimahyökkäyksiä sekä maalintekopaikkoja.
Toinen tilanne, jossa kannattaa suoraviivaistaa peliä on pelin loppu, jos ollaan häviöllä. Mitä järkeä on hautoa kiekkoa esimerkiksi maalin takana, jos ollaan ottamassa tukkaan? Mutta silloinkin kannattaa miettiä aina tilanteen mukaan. Ei suoria hyökkäyksiäkään kannata pakottamalla pelata, vaan jos laita on tukossa kannattaa pelata kiekko toiselle laidalle ja pelata sitä kautta ja yrittää päästä nopeaan maalintekopaikkaan.
Itse en muuten lähtisi kuin näissä tilanteissa suoraviivaistamaan peliä, vaan hakisin pääasiassa puolinopeaa ja hidasta lähtöä, sillä kuten mainitsin, mitä sitä suotta päätä hakkaamaan seinään ja puskea samaa laitaa, mikä on jo valmiiksi tukossa. Suorien hyökkäyksien paikka on vain silloin, kun siihen päästään riiston johdosta vastustajan päässä tai keskialueella tai saadaan siihen todella hyvä paikka avauksen johdosta ja nähdään, että voidaan päästä ylivoimahyökkäykseen, josta lähes aina seuraa maalintekopaikka.