Hannu Aravirta paljasti juuri Suomi-Ruotsi -ottelun erätauolla, että hän hyödyntää Kärpissä henkistä valmennusta eli nyt saatiin selvyys tähänkin asiaan. Kyse ei ole enää tulevaisuudessa tapahtuvasta toiminnasta vaan tässä ja nyt.
Eli, onko Suomen maajoukkueen, Jokereiden ja Kärppien pelaajille palkattu jo nyt erilliset henkisen puolen valmentajat? Ellei ole, niin miksei ole, tätä kyselin. Tulevaisuudessa heidän mielestään näin tulee tapahtumaan.
J.Lahtonen 13.2.2011 klo 13.19 kirjoitti:“Pelikirjan” ylikorostaminen on Suomessa saanut naurettavat mittasuhteet, samoin kuin valmentajan nostaminen johonkin puolijumalan asemaan. Valmentajan merkitys on paljon pienempi kuin pelaajien merkitys: koska jääkiekon perussäännöt eivät ole muuttuneet mitenkään radikaalisti aikojen saatossa, niin sekä pelaajat että valmentajat hallitsevat peruskuviot ja -säännöt. Luulisi ainakin esim. Tikkasen tietävän pelaamisesta enemmän kuin mitä millään kirjekurssilla oppisi.
Jos valmentaminen olisi pelkkää kurssien käymistä ja teoriaa) ja ihmisshakkinappuloiden siirtämistä paikasta A paikkaan B, niin silloinhan esim. kotimainen “johtava analyytikko” olisi Suomen, ei kun maailman paras valmentaja. Syystä tai toisesta näin ei kuitenkaan ole, ja edelleen ainoa valmentaja, joka on Suomelle tuonut sen kultaisen mitalin on analyytikkojen ja “lätkäjätkien” usein halveksima ruotsalainen Curre, joka ei ylenkatsojiensa mielestä tiedä taktiikoista tai “pelikirjoista” mitään.
Voihan sitä vääntää vaikka millä mitalla fläppitaulukuvioita tai laatia erittäin salaisia kuvioluistelulevyjä ja polttaa niitä gigakaupalla dvd-levyille, mutta eipä moinen askartelu ole esim. Suomen maajoukkuetta vienyt tiukoissa paikoissa juuri eteenpäin. Missä oli “pelikirja” vaikkapa viime olympialaisten välierässä Suomi-USA? Pelaajien perseessä?
Tai missä ovat olleet “pelikirjat” vaikkapa Tepsin peleissä tällä kaudella? Samoja miehiähän siellä on häärinyt esim. apuvalmentajina (ja hetken aikaa päävalmentajinakin) jotka saivat oivallisen käsityksen Suikkasen “pelikirjasta” viime kaudella, ja silti samoilla mestariopeilla on päädytty sarjan pohjamutiin. Se siitä “pelikirjan” ylenpalttisesta merkityksestä. Ettei vain olisi ollut alun perinkin kyse Suikkasen järkähtämättömästä asenteesta, auktoriteetista ja intohimosta, joka tarttui pelaajiin ja sai heidät ylittämään itsensä?
Toki jokaisella valmentajalla on omat suosikkilinjauksensa ja painotuksensa - ja niin on Tikkasellakin, vaikka hän ei niistä käytäkään nimitystä “pelikirja”. Nämä painotukset vaikuttavat osaltaan, mutta pelaajat ovat kuitenkin ammattimiehiä, ja ammattimiesten pitäisi ihan itsekin osata tai viitsiä tehdä kentällä niitä asioita, joista heille palkkaa maksetaan. Jos he eivät kanna vastuutaan, niin ei siinä mikään valmentajanvaihdos auta kesken kauden, eikä mikään taktinen guru saa käännettyä seurajoukkue-Titanicin kurssia ennen kuin jäävuori on jo kohdalla.
Aravirta kertoi myös, että Ruotsin Pär Mårtsin kiekottelevaan pelitapaan kuuluu se, että olisi aina 4 vapaata pelaajaa, jolle kiekollinen pelaaja voisi syöttää, toisin kuin esim. Pekka Virran KalPassa, jossa käsittääkseni pyritään, että olisi aina 2 vapaata syötön kohdetta kiekollisella pelaajalla.
Ööö, siis jos maalivahti on vielä maalillaan, niin tämän ruotsalaisen "pelitavan" tavoite on se että koko loppuviisikko on aina pelattavissa. Nokkelaa. Kenties tuossa Virran systeemissä on huomioitu vastustajankin olemassaolo.
Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa. Tämä on hienoa idealismia, että tavoitteet ovat korkealla pelitavan osalta ja kertoo myös minusta sen miten konservatiivista suomalainen ajattelu jääkiekon pelitavoista vieläkin Suomessa on, myöskin "the Johtavan" kirjoituksissa. Myötäillään vain sitä mitä nähdään itse pelissä, mutta ei viedä edes ajatuksia sen pidemmälle kuin mitä silmät kertovat, kun katsellaan pelejä paikanpäällä, kovalevyltä, videolta tai TV:stä. Ei ajatella koko hommaa uusiksi, kuten Pär Mårts näyttää tekevän. Saa nähdä tuoko Pär Mårts Ruotsille kultamitaleita päävalmentajana vai ei, ainakin Mårtsin U20-pelaajista suuria määriä pelaa nyt NHL:ssä ja heidät varattiin yleensä 1. kierroksella NHL-draftissa 2-3 viimeisen draftin aikana.
Näitkö Johannes samoin tuon Mårtsin pelitavan tänään?
Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa.
Ja asiasta toiseen. Onko joku (Fordél) nähnyt Ilveksen A-Junnujen pelejä tarpeeksi tällä kaudella, jotta osaisi avata tämän:
"Lähdimme ensinnäkin sillä ajatuksella kauteen, että pelisysteemi ja pelitapa olisi mahdollisimman monipuolinen, jotta pelaajat oppisivat pelaamaan monipuolisesti. Toisinaan olemme tietoisesti valinneet pelaajia kehittävämmän pelitavan tuloksen tekemisenkin kustannuksella. " - Juha Juujärvi
"Kokonaisuuden kannalta Juujärvi näkee erittäin tärkeäksi pelaajille opetettua ”voittavat taitokiekkoilijat”-teemaa. Nämä pelaajat oppivat, mitä voittaminen vaatii pelitaitona ja oppivat pelaamaan modernia taitokiekkoa."
Millä tavalla tämä moderni ja monipuolinen voittava taitokiekko on näkynyt Ilveksen otteluissa? Eli mikä on tarkalleen Ilveksen näkymys tuosta modernista kiekosta?
On myös muistettava se ettei pelikirja ole tärkein ase kun tavoitellaan voittoa. Sillä esimerkiksi yksilöiden taitotaso ja sitoutuneisuus vaikuttvat lopputulokseen enemmän kuin itse pelikirja. Tosin sitoutuneisuuskin voidaan laskea osaksi pelikirjaa, sillä suuri osa pelikirjaa on sitä että joukkue siihen sitoutuu.
Eilen Urhotv:n Tappara-Ässät ottelun loputtua moitti voittajajoukkueen päävalmentaja Pekka Rautakallio pelaajiaan, jotka eivät olleet riittävän sitoutuneita joukkueen pelitapaan ottelun loppuun saakka. Jäi sellainen kuvä, että Rautakallio painottaa joukkueelleen sitä, että jokaisen pelaajan on sitouduttava pelaamaan pelikirjan mukaan koko ottelun, jos aiotaan menestyä SM-liigassa. Tuttua puhetta, jota Kai Suikkanen toi usein esiin tv-haastattaluissa jo Mestis-ajan valmentajana.
Eilen Urhotv:n Tappara-Ässät ottelun loputtua moitti voittajajoukkueen päävalmentaja Pekka Rautakallio pelaajiaan, jotka eivät olleet riittävän sitoutuneita joukkueen pelitapaan ottelun loppuun saakka. Jäi sellainen kuvä, että Rautakallio painottaa joukkueelleen sitä, että jokaisen pelaajan on sitouduttava pelaamaan pelikirjan mukaan koko ottelun, jos aiotaan menestyä SM-liigassa. Tuttua puhetta, jota Kai Suikkanen toi usein esiin tv-haastattaluissa jo Mestis-ajan valmentajana.
Toki se, että pelataan "100 lasissa" kuuluu Ässien pelitapaan, kuten pitäisi kuulua kaikkien joukkueiden pelitapaan, mutta mielestäni Rautakallio ei moittinut niinkään pelaajien sijoittumista kentällä vaan asennepuolta.
Luit varmaan väärin teskstini. Rautakallio kertoi, että kaikki pelaajat eivät olleet loppuun asti sitoutuneita joukkueen pelitapaan. Eli nimenomaan tuota asennepuolta hän tarkoitti.
Epäilen syyksi sitä, että osa Ässien pelaajista on ihmisiä, eikä mitään siffan pleikkari-robotteja. Kun voitto on ns. saletissa, niin kaikki ei viitsi pelata loppuun saakka sata lasissa sovitusti, sellaista se on.
Pelaajia on joukkueessa yhdessä pelissä 20 kpl ja päävalmentajia on 1 kpl. Tottakai päävalmentaja on harmistunut, jos ei pelata sovitusti pelin loppuun saakka koko joukkueen voimin, mutta se ei ole käytännössä helppoa 20 nuoren miehen kanssa, jotka ovay jokainen omanlaatuisia persooniaan.