Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[DEFENCE]

Tässä aika pitkälle samaa mieltä, lisäten vielä, että henkilökohtaiset virheet ovat usein se maaliin johtanut "virhe", erilaiset pelitaktiikat tietysti osaltaan vaikuttavat näiden epäonnistumisten syntymisiin, mutta usein ne kuitenkin ovat täysin pelikirjasta irrallisia. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen viikonlopulta Järventien moka keskialueella, jonka jälkiseurauksena Pulkkinen teki juuson suosiollisella avustuksella maalin. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto, jos joku on tilastoinut, kuinka suuri osuus maaleista syntyy näiden selkeiden virheiden kautta? Ymmärrän myös sen, että miten se virhe määritellään on vaikeaa, mutta tapaus Järventie lauantaina oli esimerkkinä selvä, Del Grosso eräässä ottelussa Jokereita vastaan, Kurvinen muistaakseni myös Jokereita vastaan, näitä nyt tulee ainakin heti mieleen muutama. On hienoa, että keskustelu pelikirjasta on avannut minunkin käsitystä pelistä lisää, toisaalta peli on kuitenkin usein yksittäisten sattumien summa, johon pelikirja on vaikuttanut vain pieneltä osaltaan. On maalivahtien länkiä, tuomarivirheitä, näitä De Grosso avauksia ja vastapainoksi Peltosen tai Pulkkisen loistavia yksilösuorituksia.

Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building

 

[Jyrla]

Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building

Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?

 

[DEFENCE]

Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?

Pelaajan haaste on tunnistaa tilanne oikein ja valita tilanteeseen sopiva/"oikea" ratkaisu. Pelikirja auttaa valinnan teossa ja auttaa neljää kiekotonta pelaajaa reagoimaan oikein tilanteeseen ja kiekollisen ratkaisuun.
En tiedä onko listaa näkyvillä missään. Listassa on varmaan seuraavia asioita:
onnistunut syöttö - harhasyöttö
Oikea luopuminen - turha luopuminen
Ampuu paikasta - jättää ampumatta
Syöttää avoimelle pelaajalle - jättää syöttämättä
Jne.

 

[JHag]

Ostan tuon tilaston! 70-30 on helvetin paljon parempi suhdeluku kuin 60-40 kolme-eräisessä nopeassa pelissä, jonka jokaisella minuutilla on "mahdollisuus" tehdä kiekollinen virhe. Sen verran olen joskus ynnäillyt itse, että olen laskenut aloitusvoitot ja syöttöjen laadun = syöttö omille tai suoraan vastustajalle. Jätin pois ratkaisemattomat ja epäselvät tilanteet. Otoksena tv:stä tulleita liigaotteluita, yhteensä 7 kpl, ei peliajan tasureita. Pelkästään aloitusten voittaminen antaa yllättävän hyvän indikaattorin lopputulokselle. Otoksessa oli vain yksi ottelu, jossa aloitukset hävinnyt joukkue voitti ottelun ja tässä matsissa mv-peli oli ko. joukkueen vastustajalta surkeaa. Syötötkin menivät enemmän omille paremmin aloittaneissa joukkueissa. Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.

 

[Jyrla]

Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.

Tarkoitit tässä tapauksessa varmaan tekemisen laatua, etkä sitä, että esimerkiksi tiettyyn paikkaan syöttäminen tai syötön hakeminen eivät olisi pelikirjan sisältöä? On aika suuri merkitys sillä, mihin syöttää, vaikka syöttö onnistuisikin.

Aloitukset on puhtaasti mies-miestä vastaan tilanne, jossa ratkaisee yksilö.
Eiköhän jokaista aloitusta lähdetä aina voittamaan.

Syötöt joko onnistuvat tai epäonnistuvat. Tässä on kyse pelaajan taidosta syöttää ja ottaa syöttö vastaan. Lisäksi kyse on siitä, millaista tarjontaa ja mihin kiekottomat pelaajat luovat. Seisovatko suorin polvin vastustajan siniviivalla, kun kiekko on pakilla oman maalin takana vaiko eivät.
Väittäisin, että syöttöjen onnistumiseen voi vaikuttaa vahvasti pelikirjalla.

Kaksinkamppailu on harvoin lähtötilanteessa tasapuolinen. Yleensä toisella pelaajalla on siinä tavalla tai toisella syntynyt etu. Itse kaksinkamppailun lopputulosta alkutilanne ei ratkaise, mutta vaikuttaa suuresti.
Kaksinkamppailutilateiden syntymiseen jollakin omaa joukkuetta suosivalla tavalla voi vaikuttaa pelikirjalla.

Mv-peliin vaikuttaa moni seikka. Erityisesti tietenkin se, onko maalivahti hyvä vai heikompi. Joukkue edessä puolustaa joko kurinalaisemmin tai löysemmin ja se vaikuttaa suuresti mv-työskentelyyn. Siihen, kuinka hyvin puolustustyöskentely mv-peliä tukee, voi vaikuttaa pelikirjalla.

Totta kai kaikissa edellisissä tekemisen laatu on oleellisinta. Asioissa vain tapaa olla monta puolta.

 

[JHag]

Jyrla; Kyllä, pelikirja vaikuttaa ehdottomasti syöttötyöskentelyyn. Jos hyökkäyspelin avaaminen on joukkueella kateissa, ei hyvälläkään avaajalla ole ketään, kenelle syöttää. Mutta pointtasin tuossa tekemisen laatua eniten; syötön lähettäminen, syötön nopeus, kyky ottaa vastaan. Näitä treenattiin ainakin omina aikoinani uuvuksiin asti. Ihailen suuresti pelaamisen tasoa, jossa etenevän pelaajan ei tarvitse katsella koko ajan taakseen kiekon tulemista. Se tulee juuri sinne, minne pitääkin. Venäläiset hyökkääjät läväyttivät muutaman aivan huikean "silmät selässä" -kuvion eilen illalla.

Omana pointtinaan otan esille sen, että nykyään näkee käsittämättömän paljon ylivoimapeliä, jonka aikana joukkueen ykkösviisikko antaa kätisyyteen nähden paskoja syöttöjä. Rightin jätkä saa liian usein syötön rystypuolelle jne. Näitä ei juurikaan näe NHL:ssä ja tämä menee henkilökohtaisen osaamisen piikkiin. Suomessa tuntuu riittävän, että tietää missä kaveri on ja syöttö lähtee sinne suuntaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi suuntautua vaikealle puolelle tai pelaajan jalkoihin.

 

[Johannes]

Kun Zidlicky pelasi HIFK:ssa viimeisiä kausiaan, niin sen ajan HIFK-valmennus peluutti Marekia sinisellä A-katsomon puoleisessa nurkassa 1. ja 3. erässä ja C-puolella 2. erässä, ylivoimalla, vaikka Zidlicky on rightin puolen pakki. Marek Zidlicky, Wild - Stats - NHL.com - Players
Pakkiparina taisi olla usein Robert Kantor tai joku muu leftin puolen puolustaja. Silloin ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun pakki-pakki syötöt onnistuivat niin kehnosti HIFK:n yv-pelissä kun Z oli ainakin väärällä puolella ja samoin myös yv-pakkipari, joka taisi olla 2003-05 usein leftin Toni Söderholm. Pakkien laukauksista ei tietysti ollut tietoakaan, eikä näkökokemuksia, kun pelasivat väärillä puolilla.

 

[Fordél]

Eli, onko Suomen maajoukkueen, Jokereiden ja Kärppien pelaajille palkattu jo nyt erilliset henkisen puolen valmentajat? Ellei ole, niin miksei ole, tätä kyselin. Tulevaisuudessa heidän mielestään näin tulee tapahtumaan.

Hannu Aravirta paljasti juuri Suomi-Ruotsi -ottelun erätauolla, että hän hyödyntää Kärpissä henkistä valmennusta eli nyt saatiin selvyys tähänkin asiaan. Kyse ei ole enää tulevaisuudessa tapahtuvasta toiminnasta vaan tässä ja nyt.

 

[Johannes]

Aravirta kertoi myös, että Ruotsin Pär Mårtsin kiekottelevaan pelitapaan kuuluu se, että olisi aina 4 vapaata pelaajaa, jolle kiekollinen pelaaja voisi syöttää, toisin kuin esim. Pekka Virran KalPassa, jossa käsittääkseni pyritään, että olisi aina 2 vapaata syötön kohdetta kiekollisella pelaajalla.

Juu, Aravirta kertoi, että hänen JYP-joukkueessaan oli henkisen valmennuksen osaaja mukana koko kauden jo n. 20 kautta sitten ja maajoukkueessa on käytetty 90-luvulta saakka henkistä valmennusta jopa kaikissa juniorimaajoukkueissa, ihan itsestään selvyytenä. Aravirralla on myös kaudella 2010-11 Kärpissä henkilö, joka auttaa häntä henkisessä valmennuksessa, vaikka ei kuulu viralliseen valmennusryhmään. Samoin sain eilen tiedon, että Kari Jalosen apuna on HIFK:ssa kaudella 10-11 henkisen puolen mentor tai avustaja, miksi sitä nyt halutaankaan kutsua ja tämä henkilö ei kuulu HIFK:n viralliseen valmennusryhmään, mutta työskentelee koko ajan Kari Jalosen apuna henkisessä valmennuksessa.

 

[MrDownhouse]

Nyt mielestäni Karhuherran murinoihin Esa Tikkasen valmentamisesta nimimerkki J.Lahtonen on käynyt kommentoimassa mielestäni erittäin mainiosti tätä 'pelikirja-keskustelua'. Linkitän tuon vastauksen nyt tänne, koska täällä näistä pelikirjoista nyt on normaalisti eniten puhuttu. Näin henkilökohtaisesti voisin allekirjoittaa tekstin täysin, vaikken itse sitä olekaan kirjoittanut.

Tässä siis alkuperäinen teksti ja perässä J.Lahtosen kommentti.

“Pelikirjan” ylikorostaminen on Suomessa saanut naurettavat mittasuhteet, samoin kuin valmentajan nostaminen johonkin puolijumalan asemaan. Valmentajan merkitys on paljon pienempi kuin pelaajien merkitys: koska jääkiekon perussäännöt eivät ole muuttuneet mitenkään radikaalisti aikojen saatossa, niin sekä pelaajat että valmentajat hallitsevat peruskuviot ja -säännöt. Luulisi ainakin esim. Tikkasen tietävän pelaamisesta enemmän kuin mitä millään kirjekurssilla oppisi.

Jos valmentaminen olisi pelkkää kurssien käymistä ja teoriaa) ja ihmisshakkinappuloiden siirtämistä paikasta A paikkaan B, niin silloinhan esim. kotimainen “johtava analyytikko” olisi Suomen, ei kun maailman paras valmentaja. Syystä tai toisesta näin ei kuitenkaan ole, ja edelleen ainoa valmentaja, joka on Suomelle tuonut sen kultaisen mitalin on analyytikkojen ja “lätkäjätkien” usein halveksima ruotsalainen Curre, joka ei ylenkatsojiensa mielestä tiedä taktiikoista tai “pelikirjoista” mitään.

Voihan sitä vääntää vaikka millä mitalla fläppitaulukuvioita tai laatia erittäin salaisia kuvioluistelulevyjä ja polttaa niitä gigakaupalla dvd-levyille, mutta eipä moinen askartelu ole esim. Suomen maajoukkuetta vienyt tiukoissa paikoissa juuri eteenpäin. Missä oli “pelikirja” vaikkapa viime olympialaisten välierässä Suomi-USA? Pelaajien perseessä?

Tai missä ovat olleet “pelikirjat” vaikkapa Tepsin peleissä tällä kaudella? Samoja miehiähän siellä on häärinyt esim. apuvalmentajina (ja hetken aikaa päävalmentajinakin) jotka saivat oivallisen käsityksen Suikkasen “pelikirjasta” viime kaudella, ja silti samoilla mestariopeilla on päädytty sarjan pohjamutiin. Se siitä “pelikirjan” ylenpalttisesta merkityksestä. Ettei vain olisi ollut alun perinkin kyse Suikkasen järkähtämättömästä asenteesta, auktoriteetista ja intohimosta, joka tarttui pelaajiin ja sai heidät ylittämään itsensä?

Toki jokaisella valmentajalla on omat suosikkilinjauksensa ja painotuksensa - ja niin on Tikkasellakin, vaikka hän ei niistä käytäkään nimitystä “pelikirja”. Nämä painotukset vaikuttavat osaltaan, mutta pelaajat ovat kuitenkin ammattimiehiä, ja ammattimiesten pitäisi ihan itsekin osata tai viitsiä tehdä kentällä niitä asioita, joista heille palkkaa maksetaan. Jos he eivät kanna vastuutaan, niin ei siinä mikään valmentajanvaihdos auta kesken kauden, eikä mikään taktinen guru saa käännettyä seurajoukkue-Titanicin kurssia ennen kuin jäävuori on jo kohdalla.

 

[JJLehto]

Aravirta kertoi myös, että Ruotsin Pär Mårtsin kiekottelevaan pelitapaan kuuluu se, että olisi aina 4 vapaata pelaajaa, jolle kiekollinen pelaaja voisi syöttää, toisin kuin esim. Pekka Virran KalPassa, jossa käsittääkseni pyritään, että olisi aina 2 vapaata syötön kohdetta kiekollisella pelaajalla.

Ööö, siis jos maalivahti on vielä maalillaan, niin tämän ruotsalaisen "pelitavan" tavoite on se että koko loppuviisikko on aina pelattavissa. Nokkelaa. Kenties tuossa Virran systeemissä on huomioitu vastustajankin olemassaolo.

 

[Johannes]

Ööö, siis jos maalivahti on vielä maalillaan, niin tämän ruotsalaisen "pelitavan" tavoite on se että koko loppuviisikko on aina pelattavissa. Nokkelaa. Kenties tuossa Virran systeemissä on huomioitu vastustajankin olemassaolo.

Kyllä minustakin tuo Mårtsin pelitapa, jossa olisi muka aina 4 syöttökelpoista omaa pelaajaa vaikuttaa enemmän idealistiselta toiveelta kuin käytäntöön sopivalta pelitavalta, mutta saahan sitä haaveilla kaikenlaista.

 

[sekolust]

Tuo Lahtosen kirjoitus vaikuttaa mielestäni lähes sihvosmaista mustavalkoisuutta pelikirjakeskustelussa.

Nauratti hiukan tuo vertailu Johtavan ja Curren väliltä. Ensinnäkään vaikka Johtava puhuu ja tietää pelikirjoista paljon, ei se tarkoita hänen olevan paras valmentaja tuolla saralla. Vaikka hänen oletettaisiin tietävän teorian parhaiten tässä maassa, on hänen näyttönsä ammattisarjojen käytännöstä lähes nollissa. Melko hatarin näytöin Lahtonen siis nostaa Johtavan esille. Hiukan sama kuin käytäisiin pokkaamassa Adam Smithille markkinoinnin ja myynnin mestaruuspalkintoja teoreettisen puolen näyttöjen perusteella.

Curreen viittaaminen näyttää samalla tavoin heikolta argumentilta. Reilun 15 vuoden aikana laji on kuitenkin mennyt selkeästi eteenpäin muun muassa maalivahtivalmennuksen, varusteiden ja vastaavien saralla. Samoin pelaajat ovat nykyään paljon ammattimaisempia kuin tuolloin. Tämä näkyy muun muassa harjoittelussa ja jo seuraamalla pelien vauhtia. Se mikä toimi vuoden 1995 ympäristössä ei ole mielestäni oleellista enää vuonna 2011 ympäristön muututtua selvästi.

Myöskin viittaus Suomen jäätymisiin tiukoissa paikoissa oli kohtuullisen mielenkiintoinen argumentti. Yksittäisiä otteluita on hävitty henkiökohtaisiin virheisiin (mm. 99 finaali kiekonmenetykseen), huonoon onneen (Torino ja Koivun maila) tai kovempaan vastustajaan (WC). Joskus taas lataus on mennyt yli, kuten Lahtosen mainitsemassa USA-matsissa. Ovatko nuo tapaukset tosiaan hyviä esimerkkejä pelikirjaa vastaan? Yksittäiset ottelut saattavat ratketa pelikirjasta riippumattomiin asioihin, mikään pelikirja ei täysin poista paineen tai sattumien vaikutusta, korkeintaan vähentää niitä.

Lahtonen näyttää elävän myöskin valmentajan roolista puhuttaessa sihvoslaisen mustavalkoisessa maailmassa. Toki lopulta pelaajat tekevät maalit ja estävät vastustajan maalintekoaikeet, mutta mitä sitten? Jonkun pitää hoitaa joukkueen roolitus, motivointi ja reagoida pelin sisällä. Samoin jonkun täytyy luoda joukkueelle pelitapa. TPS ei voittanut mestaruutta parhaiden yksilöiden takia, vaan olemalla paras joukkue. Itse näkisin valmennuksen roolin väheksymisen suoranaisena vittuiluna Suikkaselle: hän sai joukkueensa pelaamaan taitojensa ylärajoilla, puhaltamaan yhteen hiileen, roolitettua kunnolla ja kestämään paineet.

Noh, kaippa sitä sitten pelin voi nähdä pelkkänä pelikirjakamppailuna tai pelikirjattomana taistona. Itse tosin liu'un näiden ääripäiden sijaan kohtuullisen keskelle ja tunnustan pelikirjan tärkeyden väheksymättä kuitenkaan muita tekijöitä.

 

[Johannes]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa. Tämä on hienoa idealismia, että tavoitteet ovat korkealla pelitavan osalta ja kertoo myös minusta sen miten konservatiivista suomalainen ajattelu jääkiekon pelitavoista vieläkin Suomessa on, myöskin "the Johtavan" kirjoituksissa. Myötäillään vain sitä mitä nähdään itse pelissä, mutta ei viedä edes ajatuksia sen pidemmälle kuin mitä silmät kertovat, kun katsellaan pelejä paikanpäällä, kovalevyltä, videolta tai TV:stä. Ei ajatella koko hommaa uusiksi, kuten Pär Mårts näyttää tekevän. Saa nähdä tuoko Pär Mårts Ruotsille kultamitaleita päävalmentajana vai ei, ainakin Mårtsin U20-pelaajista suuria määriä pelaa nyt NHL:ssä ja heidät varattiin yleensä 1. kierroksella NHL-draftissa 2-3 viimeisen draftin aikana.

 

[siffa]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa. Tämä on hienoa idealismia, että tavoitteet ovat korkealla pelitavan osalta ja kertoo myös minusta sen miten konservatiivista suomalainen ajattelu jääkiekon pelitavoista vieläkin Suomessa on, myöskin "the Johtavan" kirjoituksissa. Myötäillään vain sitä mitä nähdään itse pelissä, mutta ei viedä edes ajatuksia sen pidemmälle kuin mitä silmät kertovat, kun katsellaan pelejä paikanpäällä, kovalevyltä, videolta tai TV:stä. Ei ajatella koko hommaa uusiksi, kuten Pär Mårts näyttää tekevän. Saa nähdä tuoko Pär Mårts Ruotsille kultamitaleita päävalmentajana vai ei, ainakin Mårtsin U20-pelaajista suuria määriä pelaa nyt NHL:ssä ja heidät varattiin yleensä 1. kierroksella NHL-draftissa 2-3 viimeisen draftin aikana.

Myös Mårtsin pelitapa on nähtävissä vain ja ainoastaan itse pelistä. Tänään oli EHT-peli Ruotsi-Suomi. Ruotsi pelasi 1. erässä jopa enemmän kiekkokontrollilähtöjä omasta päästä kuin parhaat NHL-joukkueet. Vastaavia määriä hidastuksia(H)+viiveitä(V)+palautuksia(P) en ole vielä 5vs5 pelissä nähnyt. Lukemat olivat 5+6+8 yhdessä erässä. Ruotsin hyökkäykset ajautuivat hyökkäysalueen kulmiin ja laitoihin ja kamppailuihin siellä. Koko turnauksen ajan on puhuttu Mårtsin pelitavasta, jossa hyökkääjät ajavat suoraan maalille, mutta tänään he ajautuivat kulmiin ja laitoihin. Tilastoin jälleen samaan tapaan kuin Hannu Aravirta omia huomioitaan pelistä, koska tilastoimalla määrättyjä yksityiskohtia pääsee pelistä vähän kerrassaan perille. Näitkö Johannes samoin tuon Mårtsin pelitavan tänään?

 

[Johannes]

Näitkö Johannes samoin tuon Mårtsin pelitavan tänään?

Jouduin katselemaan peliä vähän sivusilmin tänään, mutta olen pitkälti samaa mieltä kanssasi tänään Ruotsin pelin kulusta. Joukkue ei onnistunut pääsemään suoraan maalille eli toteutus ja Mårtsin teoriat eivät tänään kohdanneet siltä osin mitä seurasin ottelua. Tuo hidastusten, viiveiden ja palautusten suuri määrä on kyllä osittain vain perinteistä Ruotsin tapaa pelata jääkiekkoa, ei uutta ajattelua Pär Mårtsilta.

 

[Kaukosäädin]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa.

Tuo Aravirran mainitsema 4 syöttösuuntaa jäi itsellenikin mieleen eilisestä lähetyksestä. Varsinkin kun heti tuon jälkeen tuli Jalosen haastattelu, jossa Jalonen sanoi että Suomi pyrkii siihen että aina olisi kaksi syöttömahdollisuutta kiekollisella pelaajalla.

Ja asiasta toiseen. Onko joku (Fordél) nähnyt Ilveksen A-Junnujen pelejä tarpeeksi tällä kaudella, jotta osaisi avata tämän:

"Lähdimme ensinnäkin sillä ajatuksella kauteen, että pelisysteemi ja pelitapa olisi mahdollisimman monipuolinen, jotta pelaajat oppisivat pelaamaan monipuolisesti. Toisinaan olemme tietoisesti valinneet pelaajia kehittävämmän pelitavan tuloksen tekemisenkin kustannuksella. " - Juha Juujärvi

"Kokonaisuuden kannalta Juujärvi näkee erittäin tärkeäksi pelaajille opetettua ”voittavat taitokiekkoilijat”-teemaa. Nämä pelaajat oppivat, mitä voittaminen vaatii pelitaitona ja oppivat pelaamaan modernia taitokiekkoa."

Millä tavalla tämä moderni ja monipuolinen voittava taitokiekko on näkynyt Ilveksen otteluissa? Eli mikä on tarkalleen Ilveksen näkymys tuosta modernista kiekosta?

 

[steepler]

Niin eihän se nyt niinkään voi olla että aina pitäisi olla 4 syöttösuuntaa.

Nopea hyökkäyshän ei olisi oikein mahdollista koska pakkien esimerkiksi voisi olla vaikea päästä mukaan tarjoamaan syöttösuuntia, jolloin pitäisi käytännössä aina pelata hidas hyökkäys vaikka saisi riiston sellaisessa paikassa jossa voisi nopeastikin päästä maalipaikkaan. Tai jos kiekko on hyökkäysalueen kulmassa niin ei kovin järkevää olisi ajatella että painottoman puolen pakki lähtee itseää väkisin hakemaan pelattavaksi suoralla syötöllä kulmasta, tämähän voi johtaa pahasti tietyn alueen ylimiehittämiseen ja kenttätasapaino kärsiin.

En sitten tiedä mitän tuolla nejällä syöttösuunnalla tarkoitetaan tarkalleen, mutta tuskin sitä että väkisin pitää koko ajan olla neljä syöttösuuntaa.

 

[DEFENCE]

Ehkä Mårts hakee tiettyä mentaliteettia tämän neljän syöttösuunnan kanssa, jossa neljä kiekotonta hyökkääjää pyrkii vapaaksi syötölle, vaikka se käytännössä olisikin epätodennäköistä.
Nykyisin ei ole tavatonta, että painoton puolustaja kulmapellissä ajaa sisään ja vaihta paikkaa painollisen puolustajan kanssa.

Mielenkiintoista on myös se fakta, että pelaaja on ottelun aikana kiekollisena keskimäärin n. minuutin verran ja silti varsinkin juniori valmenuksessa valtaosa palautteesta ja ohjeituksesta koskee pelaajan kiekollista peliä.

 

[Fordél]

Ja asiasta toiseen. Onko joku (Fordél) nähnyt Ilveksen A-Junnujen pelejä tarpeeksi tällä kaudella, jotta osaisi avata tämän:

"Lähdimme ensinnäkin sillä ajatuksella kauteen, että pelisysteemi ja pelitapa olisi mahdollisimman monipuolinen, jotta pelaajat oppisivat pelaamaan monipuolisesti. Toisinaan olemme tietoisesti valinneet pelaajia kehittävämmän pelitavan tuloksen tekemisenkin kustannuksella. " - Juha Juujärvi

"Kokonaisuuden kannalta Juujärvi näkee erittäin tärkeäksi pelaajille opetettua ”voittavat taitokiekkoilijat”-teemaa. Nämä pelaajat oppivat, mitä voittaminen vaatii pelitaitona ja oppivat pelaamaan modernia taitokiekkoa."

Millä tavalla tämä moderni ja monipuolinen voittava taitokiekko on näkynyt Ilveksen otteluissa? Eli mikä on tarkalleen Ilveksen näkymys tuosta modernista kiekosta?

Aika ei valitettavasti riitä enää A-junnujen tehokkaaseen seuraamiseen, mutta olisi kyllä mukava saada joltain lisävalaistusta tähän mainitsemaasi asiaan; sen verran mielenkiintoinen lähestymiskulma on Juujärvellä. Muutenkin tuo Ilveksen sivuilla ilmestynyt haastis oli hyvä ja tykkään Juujärven tyylistä & ajatuksista.

 

[Leki-Fani]

Pelikirjan merkitys

Kaikki, jotka ovat pelaanneet jääkiekkoa edes jonkinäköisellä tasolla, tietävät että pelikirjalla ja sen hyvyydellä on paljon merkitystä, sillä se antaa heti sinulle enemmän mahdollisuuksia pelissä. Mutta on kuitenkin hyvä muistaa se mitä monet "pelikirjakiihkoilijat" eivät useinkaan muista eli se että jääkiekko laji, joka rakentuu yksilön ratkaisuista ja yksilö ei koskaan ole vain robootti, joka noudattaa pilkulleen määrättyjä pelisuunnitelmia. Lajin nopeatempoisuuden vuoksi kaikki tilnateet ovat erilaisia ja usein se joukkue, joka tunnistaa tilanteet parhaiten myös pärjää paarhaiten.

Pelikirjalla on pelin eri tilanteissa erisuuruinen merkitys. Esimerkiksi puolustusalueen- ja keskialueenhyökkäyspelissä pelikirjalla on varsin suuri merkitys, mutta hyökkäysalueenhyökkäyspelissä sen merkitys ei ole niin suuri. Itse näen että hyökkäyspeli on parhaimmillaan, kuin hyvä maalaus, jossa on rajat, mutta maalatessa rajoja on rikottu hyvällä tavalla ja näin on syntynyt hyvä lopputulos. Sama merkitys on myös pelikirjalla hyökkäyspelissä, sillä parhaassa hyökkäyksessä on mukana myös junikkuutta eikä vain kiskoilla etenemistä.

On myös muistettava se ettei pelikirja ole tärkein ase kun tavoitellaan voittoa. Sillä esimerkiksi yksilöiden taitotaso ja sitoutuneisuus vaikuttvat lopputulokseen enemmän kuin itse pelikirja. Tosin sitoutuneisuuskin voidaan laskea osaksi pelikirjaa, sillä suuri osa pelikirjaa on sitä että joukkue siihen sitoutuu.

 

[siffa]

On myös muistettava se ettei pelikirja ole tärkein ase kun tavoitellaan voittoa. Sillä esimerkiksi yksilöiden taitotaso ja sitoutuneisuus vaikuttvat lopputulokseen enemmän kuin itse pelikirja. Tosin sitoutuneisuuskin voidaan laskea osaksi pelikirjaa, sillä suuri osa pelikirjaa on sitä että joukkue siihen sitoutuu.

Eilen Urhotv:n Tappara-Ässät ottelun loputtua moitti voittajajoukkueen päävalmentaja Pekka Rautakallio pelaajiaan, jotka eivät olleet riittävän sitoutuneita joukkueen pelitapaan ottelun loppuun saakka. Jäi sellainen kuvä, että Rautakallio painottaa joukkueelleen sitä, että jokaisen pelaajan on sitouduttava pelaamaan pelikirjan mukaan koko ottelun, jos aiotaan menestyä SM-liigassa. Tuttua puhetta, jota Kai Suikkanen toi usein esiin tv-haastattaluissa jo Mestis-ajan valmentajana.

 

[Leki-Fani]

Eilen Urhotv:n Tappara-Ässät ottelun loputtua moitti voittajajoukkueen päävalmentaja Pekka Rautakallio pelaajiaan, jotka eivät olleet riittävän sitoutuneita joukkueen pelitapaan ottelun loppuun saakka. Jäi sellainen kuvä, että Rautakallio painottaa joukkueelleen sitä, että jokaisen pelaajan on sitouduttava pelaamaan pelikirjan mukaan koko ottelun, jos aiotaan menestyä SM-liigassa. Tuttua puhetta, jota Kai Suikkanen toi usein esiin tv-haastattaluissa jo Mestis-ajan valmentajana.

Muotoilin ehkä hieman väärin, eli pelikirja ei ole ainoa asia, mikä vaikuttaa ja itse pelikirja on aivan turha, jos sitä ei olla sitouduttu noudattamaan ja pelaajamateriaali ei ole sopiva juuri siihen materiaaliin.

 

[Kaukosäädin]

Eilen Urhotv:n Tappara-Ässät ottelun loputtua moitti voittajajoukkueen päävalmentaja Pekka Rautakallio pelaajiaan, jotka eivät olleet riittävän sitoutuneita joukkueen pelitapaan ottelun loppuun saakka. Jäi sellainen kuvä, että Rautakallio painottaa joukkueelleen sitä, että jokaisen pelaajan on sitouduttava pelaamaan pelikirjan mukaan koko ottelun, jos aiotaan menestyä SM-liigassa. Tuttua puhetta, jota Kai Suikkanen toi usein esiin tv-haastattaluissa jo Mestis-ajan valmentajana.

Oman näkemykseni mukaan Rautakallio tarkoitti sitä, että kaikki eivät pelanneet ihan 100 lasissa peliä loppuun asti, joten 3-1 ja 4-1 tilanteessa peliä ei tapettu lopullisesti vaan haettiin ihan liian hienoja maaleja.

Toki se, että pelataan "100 lasissa" kuuluu Ässien pelitapaan, kuten pitäisi kuulua kaikkien joukkueiden pelitapaan, mutta mielestäni Rautakallio ei moittinut niinkään pelaajien sijoittumista kentällä vaan asennepuolta.

Tämä on toki vain minun näkemykseni.

 

[siffa]

Toki se, että pelataan "100 lasissa" kuuluu Ässien pelitapaan, kuten pitäisi kuulua kaikkien joukkueiden pelitapaan, mutta mielestäni Rautakallio ei moittinut niinkään pelaajien sijoittumista kentällä vaan asennepuolta.

Luit varmaan väärin teskstini. Rautakallio kertoi, että kaikki pelaajat eivät olleet loppuun asti sitoutuneita joukkueen pelitapaan. Eli nimenomaan tuota asennepuolta hän tarkoitti.