Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Kiekko-Kolli]

Katselin tuossa äsken nauhalta viimeöisen Detroit-Rangers pelin, jonka Detroit voitti 3-2. Noista oman alueen lähdöistä nyt täällä on paljon puhuttu, joten ajattelin jättää niiden seuraamisen hieman pienempään rooliin ja tarkkailla peliä hieman toisesta näkökulmasta. Seurasin ottelussa hieman molempien joukkueiden keskialueen ylitystä, sekä etenkin sitä miten hyökkäys siniviivan ylittänyt pelaaja toimi kiekon kanssa.

Erot pelitavoissa tulivat varsin selvästi esiin, Detroit toi käytännössä koko ottelun ajan kiekon keskialueen yli vahvasti jalalla tai syöttelemällä ja siniviivan ylitettyään useimmiten hakivat syötöillä maalipaikkoja, tai sitten aloittivat kulmamyllytyksen. Tämähän on tietysti sitä paljon puhuttua kiekkokontrolli pelaamista. Rangers puolestaan pelasi paljon suoraviivaisemmiin, ensimmäisessä erässä he pelasivat todella paljon päätykiekkojen kautta ja toisessa sitten enemmän pitkillä pystyavauksilla tai sitten laitojenkautta roiskimalla alue kerrallaan (eli omista laidankautta roiskaisemalla keskialueelle jossa koitettiin taistella kiekko Detroitin alueelle). Kolmannessa myös Rangers tuli keskialueen yli hieman hallitummin jalalla tai syötöillä. Mutta suurin ero tuli sitten siniviivan ylittäneen pelaajan toiminnassa, sillä jos Detroit piti kiekkoa ja haki enemmän paikkoja syötöillä ja kiekon pitämisellä, niin Rangersin pelaajat siniviivan ylitettyään lähes joka kerta laukoivat kiekon suoraan maalille. Tuli vaan jossain vaiheessa mieleen, että Howardilla oli melko helppoa Detroitin maalilla kun tiesi käytännössä varmasti, että voi valmistautua suoraan laukaukseen heti viivan jälkeen. Tosin eihän mikään ole aivan mustavalkoista, molemmat maalithan Rangers teki nimenomaan syöttämällä hyökkäysalueella vapaalle miehelle takatolpalle, liekö Howard sitten tosiaan varttui laukausta noissakin tilanteissa? Jossain kohtia vain tuli mieleen, että onko tuollainen jääräpäinen laukominenkaan aina fiksua, se kun tosiaan on niin ennalta arvattavaa.

Kaikkineen kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ottelu, ehkä noita siniviivan ylityksen jälkeisiä tapahtumia voisi ruveta seuraamaan laajemminkin kuin vain yksittäisessä ottelussa. Hyökkäyksiin lähdöistähän siffa täällä erittäin ansiokkaasti raportoikin, kyllä nekin kiinnostavat ja valoittavat paljon joukkueiden pelitapoja, vaikka ovatkin vain pieni osa pelikirjaa.

Että tälläistä, paljon mielenkiintoista asiaa tässä ketjussa käsitellään.

 

[Fordél]

Tänään KooKoo-LeKi-ottelun toisessa erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse ja toinen pakki laidan viereen. KooKoo karvasi maalin taakse kahdella hyökkääjällä, jolloin maalin takana ollut pakki heitti laitaan pakki-pakki-syötön. Tähän kohtaan iski toinen KooKoon laitureista, sai kiekon riiston ja pelasi maalille. KooKoolle syntyi näin vaarallinen maalintekotilanne.

Tämä kävi muutamaan otteeseen pelin aikana. Kolmannessakin erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse, johon syksyi jopa pari KooKoon karvaajaa (molemmilta puolilta). Tuloksena oli pakin hätäinen ja heikko avausyritys LeKin laiturille, mutta kiekko päätyikin KooKoolle. No suoraa vastaiskua siitä ei luonnollisesti saatu kun KooKoolla oli kaksi hyökkääjää paitsiossa, mutta kiekko saatiin haltuun.

Riippuu siis hyvin paljon tilanteesta ja pelaajasta kuka siellä maalin takana on. Ei KooKookaan läheskään joka kerta karvaa näin agressiivisesti, mutta joissain paikoissa se näyttää toimivan. Eilisessä pelissä toimi muistaakseni niinä muutamana kertana kun sitä kokeiltiin.

 

[Kiekko-Kolli]

Kolmannessakin erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse, johon syksyi jopa pari KooKoon karvaajaa (molemmilta puolilta). Tuloksena oli pakin hätäinen ja heikko avausyritys LeKin laiturille, mutta kiekko päätyikin KooKoolle. No suoraa vastaiskua siitä ei luonnollisesti saatu kun KooKoolla oli kaksi hyökkääjää paitsiossa, mutta kiekko saatiin haltuun.

Riippuu siis hyvin paljon tilanteesta ja pelaajasta kuka siellä maalin takana on. Ei KooKookaan läheskään joka kerta karvaa näin agressiivisesti, mutta joissain paikoissa se näyttää toimivan. Eilisessä pelissä toimi muistaakseni niinä muutamana kertana kun sitä kokeiltiin.

Tätä on kyllä nähty jonkin verran kauden mittaan, useimmiten toisen erän puolenvälin jälkeen ja kolmannessa erässä jos ei olla selvässä johdossa. Ensimmäisessä erässä en muista näitä tilanteita ihan hirveästi nähneeni. Jotenkin olen antanut itseni ymmärtää, että kyseistä paineistusta on käytetty tilanteissa joissa vastustaja on alkanut väsyä, mikä taas kielisi KooKoon melko vakuuttavan hyvästä fyysisestä kunnosta. Tuohan toimii varsinkin toisessa erässä hyvin, kun matka vaihtoon on pitkä, jolloin vaihdot voi vähän venyä ja kentällä näin ollen on hieman väsyneempiä miehiä, jolloin painetta antamalla vastustajan virheiden määrä lisääntyy.

 

[JHag]

Se mikä on oikeasti kiinnostavaa ja mikä erottaa hyvät joukkueet huonoista, on viisikkotason reagointi muuttuviin tilanteisiin ja oman kiekollisen pelaajan ratkaisuihin. Se puolestaan ei kunnolla selviä vetelemällä viivoja paperiin tv-lähetyksistä, vaan seuraamalla ottelua paikan päällä.

Ilmoittaudun myös havumetsäteamiin, kun totean, että pelaajien henkilökohtaiset taidot molemmissa päädyissä vaikuttavat lopulliseen tulokseen eniten. Meillä voi olla tosiaankin liigan häntäpäässä joukkue, joka osaa monenlaiset lähdöt ja rytmitykset, mutta niistäkään ei ole apua, jos jengi on kädetön ja arka. Vedän ihan näkemieni matsien perusteella esimerkiksi Kalpan: Kapasen ja Sahlstedtin aikaan peli toimi ja ratkaisupaikoissa oli mukana paljon henkilökohtaista taitoja. Nytkin joukkue on pelannut ainakin Hgissä erinomaisen liikkuvasti ja kiekkoa kontrolloiden. Mutta käsiä ei ole ja maaleja ei tule.

Sanokaas: Oletetaan, että joukkueen pelikirja on huikean tarkka ja menestystä haetaan ainoastaan opeteltujen kuvioiden kautta - onko tällaiseen joukkueeseen mitään järkeä ottaa hyvösiä, granlundeja, pulkkisia, peltosia...? Pelaajia joilla on jotain mitä ei rahalla eikä treenamisellakaan saa = visioita ja taitoa & rohkeutta tehdä myös kokonaan omia ratkaisuja. Meillähän ihastellaan Granlundissa, Pulkkisessa ja Vatasessa nimenomaan sitä, että he eivät ole puukätisiä robotteja, vaan isoja yksilöitä. Ja he improvisoivat paljon.

edit: Viivevastaus Johannekselle: Juuri näin koin Erkan tilanteen jo -07 ja uskon Virran panoksen olevan kohtuuiso koskien Jokerien pakkipeliä

 

[Toejoen Veikko]

...

Toisaalta voimme ajatella, että viime kauden finalistit eivät olleet liigan taitavampia joukkueita.

 

[ultrar]

Ilmoittaudun myös havumetsäteamiin, kun totean, että pelaajien henkilökohtaiset taidot molemmissa päädyissä vaikuttavat lopulliseen tulokseen eniten.

Tässä aika pitkälle samaa mieltä, lisäten vielä, että henkilökohtaiset virheet ovat usein se maaliin johtanut "virhe", erilaiset pelitaktiikat tietysti osaltaan vaikuttavat näiden epäonnistumisten syntymisiin, mutta usein ne kuitenkin ovat täysin pelikirjasta irrallisia. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen viikonlopulta Järventien moka keskialueella, jonka jälkiseurauksena Pulkkinen teki juuson suosiollisella avustuksella maalin. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto, jos joku on tilastoinut, kuinka suuri osuus maaleista syntyy näiden selkeiden virheiden kautta? Ymmärrän myös sen, että miten se virhe määritellään on vaikeaa, mutta tapaus Järventie lauantaina oli esimerkkinä selvä, Del Grosso eräässä ottelussa Jokereita vastaan, Kurvinen muistaakseni myös Jokereita vastaan, näitä nyt tulee ainakin heti mieleen muutama. On hienoa, että keskustelu pelikirjasta on avannut minunkin käsitystä pelistä lisää, toisaalta peli on kuitenkin usein yksittäisten sattumien summa, johon pelikirja on vaikuttanut vain pieneltä osaltaan. On maalivahtien länkiä, tuomarivirheitä, näitä De Grosso avauksia ja vastapainoksi Peltosen tai Pulkkisen loistavia yksilösuorituksia.

 

[DEFENCE]

Tässä aika pitkälle samaa mieltä, lisäten vielä, että henkilökohtaiset virheet ovat usein se maaliin johtanut "virhe", erilaiset pelitaktiikat tietysti osaltaan vaikuttavat näiden epäonnistumisten syntymisiin, mutta usein ne kuitenkin ovat täysin pelikirjasta irrallisia. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen viikonlopulta Järventien moka keskialueella, jonka jälkiseurauksena Pulkkinen teki juuson suosiollisella avustuksella maalin. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto, jos joku on tilastoinut, kuinka suuri osuus maaleista syntyy näiden selkeiden virheiden kautta? Ymmärrän myös sen, että miten se virhe määritellään on vaikeaa, mutta tapaus Järventie lauantaina oli esimerkkinä selvä, Del Grosso eräässä ottelussa Jokereita vastaan, Kurvinen muistaakseni myös Jokereita vastaan, näitä nyt tulee ainakin heti mieleen muutama. On hienoa, että keskustelu pelikirjasta on avannut minunkin käsitystä pelistä lisää, toisaalta peli on kuitenkin usein yksittäisten sattumien summa, johon pelikirja on vaikuttanut vain pieneltä osaltaan. On maalivahtien länkiä, tuomarivirheitä, näitä De Grosso avauksia ja vastapainoksi Peltosen tai Pulkkisen loistavia yksilösuorituksia.

Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building

 

[Jyrla]

Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building

Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?

 

[DEFENCE]

Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?

Pelaajan haaste on tunnistaa tilanne oikein ja valita tilanteeseen sopiva/"oikea" ratkaisu. Pelikirja auttaa valinnan teossa ja auttaa neljää kiekotonta pelaajaa reagoimaan oikein tilanteeseen ja kiekollisen ratkaisuun.
En tiedä onko listaa näkyvillä missään. Listassa on varmaan seuraavia asioita:
onnistunut syöttö - harhasyöttö
Oikea luopuminen - turha luopuminen
Ampuu paikasta - jättää ampumatta
Syöttää avoimelle pelaajalle - jättää syöttämättä
Jne.

 

[JHag]

Ostan tuon tilaston! 70-30 on helvetin paljon parempi suhdeluku kuin 60-40 kolme-eräisessä nopeassa pelissä, jonka jokaisella minuutilla on "mahdollisuus" tehdä kiekollinen virhe. Sen verran olen joskus ynnäillyt itse, että olen laskenut aloitusvoitot ja syöttöjen laadun = syöttö omille tai suoraan vastustajalle. Jätin pois ratkaisemattomat ja epäselvät tilanteet. Otoksena tv:stä tulleita liigaotteluita, yhteensä 7 kpl, ei peliajan tasureita. Pelkästään aloitusten voittaminen antaa yllättävän hyvän indikaattorin lopputulokselle. Otoksessa oli vain yksi ottelu, jossa aloitukset hävinnyt joukkue voitti ottelun ja tässä matsissa mv-peli oli ko. joukkueen vastustajalta surkeaa. Syötötkin menivät enemmän omille paremmin aloittaneissa joukkueissa. Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.

 

[Jyrla]

Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.

Tarkoitit tässä tapauksessa varmaan tekemisen laatua, etkä sitä, että esimerkiksi tiettyyn paikkaan syöttäminen tai syötön hakeminen eivät olisi pelikirjan sisältöä? On aika suuri merkitys sillä, mihin syöttää, vaikka syöttö onnistuisikin.

Aloitukset on puhtaasti mies-miestä vastaan tilanne, jossa ratkaisee yksilö.
Eiköhän jokaista aloitusta lähdetä aina voittamaan.

Syötöt joko onnistuvat tai epäonnistuvat. Tässä on kyse pelaajan taidosta syöttää ja ottaa syöttö vastaan. Lisäksi kyse on siitä, millaista tarjontaa ja mihin kiekottomat pelaajat luovat. Seisovatko suorin polvin vastustajan siniviivalla, kun kiekko on pakilla oman maalin takana vaiko eivät.
Väittäisin, että syöttöjen onnistumiseen voi vaikuttaa vahvasti pelikirjalla.

Kaksinkamppailu on harvoin lähtötilanteessa tasapuolinen. Yleensä toisella pelaajalla on siinä tavalla tai toisella syntynyt etu. Itse kaksinkamppailun lopputulosta alkutilanne ei ratkaise, mutta vaikuttaa suuresti.
Kaksinkamppailutilateiden syntymiseen jollakin omaa joukkuetta suosivalla tavalla voi vaikuttaa pelikirjalla.

Mv-peliin vaikuttaa moni seikka. Erityisesti tietenkin se, onko maalivahti hyvä vai heikompi. Joukkue edessä puolustaa joko kurinalaisemmin tai löysemmin ja se vaikuttaa suuresti mv-työskentelyyn. Siihen, kuinka hyvin puolustustyöskentely mv-peliä tukee, voi vaikuttaa pelikirjalla.

Totta kai kaikissa edellisissä tekemisen laatu on oleellisinta. Asioissa vain tapaa olla monta puolta.

 

[JHag]

Jyrla; Kyllä, pelikirja vaikuttaa ehdottomasti syöttötyöskentelyyn. Jos hyökkäyspelin avaaminen on joukkueella kateissa, ei hyvälläkään avaajalla ole ketään, kenelle syöttää. Mutta pointtasin tuossa tekemisen laatua eniten; syötön lähettäminen, syötön nopeus, kyky ottaa vastaan. Näitä treenattiin ainakin omina aikoinani uuvuksiin asti. Ihailen suuresti pelaamisen tasoa, jossa etenevän pelaajan ei tarvitse katsella koko ajan taakseen kiekon tulemista. Se tulee juuri sinne, minne pitääkin. Venäläiset hyökkääjät läväyttivät muutaman aivan huikean "silmät selässä" -kuvion eilen illalla.

Omana pointtinaan otan esille sen, että nykyään näkee käsittämättömän paljon ylivoimapeliä, jonka aikana joukkueen ykkösviisikko antaa kätisyyteen nähden paskoja syöttöjä. Rightin jätkä saa liian usein syötön rystypuolelle jne. Näitä ei juurikaan näe NHL:ssä ja tämä menee henkilökohtaisen osaamisen piikkiin. Suomessa tuntuu riittävän, että tietää missä kaveri on ja syöttö lähtee sinne suuntaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi suuntautua vaikealle puolelle tai pelaajan jalkoihin.

 

[Johannes]

Kun Zidlicky pelasi HIFK:ssa viimeisiä kausiaan, niin sen ajan HIFK-valmennus peluutti Marekia sinisellä A-katsomon puoleisessa nurkassa 1. ja 3. erässä ja C-puolella 2. erässä, ylivoimalla, vaikka Zidlicky on rightin puolen pakki. Marek Zidlicky, Wild - Stats - NHL.com - Players
Pakkiparina taisi olla usein Robert Kantor tai joku muu leftin puolen puolustaja. Silloin ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun pakki-pakki syötöt onnistuivat niin kehnosti HIFK:n yv-pelissä kun Z oli ainakin väärällä puolella ja samoin myös yv-pakkipari, joka taisi olla 2003-05 usein leftin Toni Söderholm. Pakkien laukauksista ei tietysti ollut tietoakaan, eikä näkökokemuksia, kun pelasivat väärillä puolilla.

 

[Fordél]

Eli, onko Suomen maajoukkueen, Jokereiden ja Kärppien pelaajille palkattu jo nyt erilliset henkisen puolen valmentajat? Ellei ole, niin miksei ole, tätä kyselin. Tulevaisuudessa heidän mielestään näin tulee tapahtumaan.

Hannu Aravirta paljasti juuri Suomi-Ruotsi -ottelun erätauolla, että hän hyödyntää Kärpissä henkistä valmennusta eli nyt saatiin selvyys tähänkin asiaan. Kyse ei ole enää tulevaisuudessa tapahtuvasta toiminnasta vaan tässä ja nyt.

 

[Johannes]

Aravirta kertoi myös, että Ruotsin Pär Mårtsin kiekottelevaan pelitapaan kuuluu se, että olisi aina 4 vapaata pelaajaa, jolle kiekollinen pelaaja voisi syöttää, toisin kuin esim. Pekka Virran KalPassa, jossa käsittääkseni pyritään, että olisi aina 2 vapaata syötön kohdetta kiekollisella pelaajalla.

Juu, Aravirta kertoi, että hänen JYP-joukkueessaan oli henkisen valmennuksen osaaja mukana koko kauden jo n. 20 kautta sitten ja maajoukkueessa on käytetty 90-luvulta saakka henkistä valmennusta jopa kaikissa juniorimaajoukkueissa, ihan itsestään selvyytenä. Aravirralla on myös kaudella 2010-11 Kärpissä henkilö, joka auttaa häntä henkisessä valmennuksessa, vaikka ei kuulu viralliseen valmennusryhmään. Samoin sain eilen tiedon, että Kari Jalosen apuna on HIFK:ssa kaudella 10-11 henkisen puolen mentor tai avustaja, miksi sitä nyt halutaankaan kutsua ja tämä henkilö ei kuulu HIFK:n viralliseen valmennusryhmään, mutta työskentelee koko ajan Kari Jalosen apuna henkisessä valmennuksessa.

 

[MrDownhouse]

Nyt mielestäni Karhuherran murinoihin Esa Tikkasen valmentamisesta nimimerkki J.Lahtonen on käynyt kommentoimassa mielestäni erittäin mainiosti tätä 'pelikirja-keskustelua'. Linkitän tuon vastauksen nyt tänne, koska täällä näistä pelikirjoista nyt on normaalisti eniten puhuttu. Näin henkilökohtaisesti voisin allekirjoittaa tekstin täysin, vaikken itse sitä olekaan kirjoittanut.

Tässä siis alkuperäinen teksti ja perässä J.Lahtosen kommentti.

“Pelikirjan” ylikorostaminen on Suomessa saanut naurettavat mittasuhteet, samoin kuin valmentajan nostaminen johonkin puolijumalan asemaan. Valmentajan merkitys on paljon pienempi kuin pelaajien merkitys: koska jääkiekon perussäännöt eivät ole muuttuneet mitenkään radikaalisti aikojen saatossa, niin sekä pelaajat että valmentajat hallitsevat peruskuviot ja -säännöt. Luulisi ainakin esim. Tikkasen tietävän pelaamisesta enemmän kuin mitä millään kirjekurssilla oppisi.

Jos valmentaminen olisi pelkkää kurssien käymistä ja teoriaa) ja ihmisshakkinappuloiden siirtämistä paikasta A paikkaan B, niin silloinhan esim. kotimainen “johtava analyytikko” olisi Suomen, ei kun maailman paras valmentaja. Syystä tai toisesta näin ei kuitenkaan ole, ja edelleen ainoa valmentaja, joka on Suomelle tuonut sen kultaisen mitalin on analyytikkojen ja “lätkäjätkien” usein halveksima ruotsalainen Curre, joka ei ylenkatsojiensa mielestä tiedä taktiikoista tai “pelikirjoista” mitään.

Voihan sitä vääntää vaikka millä mitalla fläppitaulukuvioita tai laatia erittäin salaisia kuvioluistelulevyjä ja polttaa niitä gigakaupalla dvd-levyille, mutta eipä moinen askartelu ole esim. Suomen maajoukkuetta vienyt tiukoissa paikoissa juuri eteenpäin. Missä oli “pelikirja” vaikkapa viime olympialaisten välierässä Suomi-USA? Pelaajien perseessä?

Tai missä ovat olleet “pelikirjat” vaikkapa Tepsin peleissä tällä kaudella? Samoja miehiähän siellä on häärinyt esim. apuvalmentajina (ja hetken aikaa päävalmentajinakin) jotka saivat oivallisen käsityksen Suikkasen “pelikirjasta” viime kaudella, ja silti samoilla mestariopeilla on päädytty sarjan pohjamutiin. Se siitä “pelikirjan” ylenpalttisesta merkityksestä. Ettei vain olisi ollut alun perinkin kyse Suikkasen järkähtämättömästä asenteesta, auktoriteetista ja intohimosta, joka tarttui pelaajiin ja sai heidät ylittämään itsensä?

Toki jokaisella valmentajalla on omat suosikkilinjauksensa ja painotuksensa - ja niin on Tikkasellakin, vaikka hän ei niistä käytäkään nimitystä “pelikirja”. Nämä painotukset vaikuttavat osaltaan, mutta pelaajat ovat kuitenkin ammattimiehiä, ja ammattimiesten pitäisi ihan itsekin osata tai viitsiä tehdä kentällä niitä asioita, joista heille palkkaa maksetaan. Jos he eivät kanna vastuutaan, niin ei siinä mikään valmentajanvaihdos auta kesken kauden, eikä mikään taktinen guru saa käännettyä seurajoukkue-Titanicin kurssia ennen kuin jäävuori on jo kohdalla.

 

[JJLehto]

Aravirta kertoi myös, että Ruotsin Pär Mårtsin kiekottelevaan pelitapaan kuuluu se, että olisi aina 4 vapaata pelaajaa, jolle kiekollinen pelaaja voisi syöttää, toisin kuin esim. Pekka Virran KalPassa, jossa käsittääkseni pyritään, että olisi aina 2 vapaata syötön kohdetta kiekollisella pelaajalla.

Ööö, siis jos maalivahti on vielä maalillaan, niin tämän ruotsalaisen "pelitavan" tavoite on se että koko loppuviisikko on aina pelattavissa. Nokkelaa. Kenties tuossa Virran systeemissä on huomioitu vastustajankin olemassaolo.

 

[Johannes]

Ööö, siis jos maalivahti on vielä maalillaan, niin tämän ruotsalaisen "pelitavan" tavoite on se että koko loppuviisikko on aina pelattavissa. Nokkelaa. Kenties tuossa Virran systeemissä on huomioitu vastustajankin olemassaolo.

Kyllä minustakin tuo Mårtsin pelitapa, jossa olisi muka aina 4 syöttökelpoista omaa pelaajaa vaikuttaa enemmän idealistiselta toiveelta kuin käytäntöön sopivalta pelitavalta, mutta saahan sitä haaveilla kaikenlaista.

 

[sekolust]

Tuo Lahtosen kirjoitus vaikuttaa mielestäni lähes sihvosmaista mustavalkoisuutta pelikirjakeskustelussa.

Nauratti hiukan tuo vertailu Johtavan ja Curren väliltä. Ensinnäkään vaikka Johtava puhuu ja tietää pelikirjoista paljon, ei se tarkoita hänen olevan paras valmentaja tuolla saralla. Vaikka hänen oletettaisiin tietävän teorian parhaiten tässä maassa, on hänen näyttönsä ammattisarjojen käytännöstä lähes nollissa. Melko hatarin näytöin Lahtonen siis nostaa Johtavan esille. Hiukan sama kuin käytäisiin pokkaamassa Adam Smithille markkinoinnin ja myynnin mestaruuspalkintoja teoreettisen puolen näyttöjen perusteella.

Curreen viittaaminen näyttää samalla tavoin heikolta argumentilta. Reilun 15 vuoden aikana laji on kuitenkin mennyt selkeästi eteenpäin muun muassa maalivahtivalmennuksen, varusteiden ja vastaavien saralla. Samoin pelaajat ovat nykyään paljon ammattimaisempia kuin tuolloin. Tämä näkyy muun muassa harjoittelussa ja jo seuraamalla pelien vauhtia. Se mikä toimi vuoden 1995 ympäristössä ei ole mielestäni oleellista enää vuonna 2011 ympäristön muututtua selvästi.

Myöskin viittaus Suomen jäätymisiin tiukoissa paikoissa oli kohtuullisen mielenkiintoinen argumentti. Yksittäisiä otteluita on hävitty henkiökohtaisiin virheisiin (mm. 99 finaali kiekonmenetykseen), huonoon onneen (Torino ja Koivun maila) tai kovempaan vastustajaan (WC). Joskus taas lataus on mennyt yli, kuten Lahtosen mainitsemassa USA-matsissa. Ovatko nuo tapaukset tosiaan hyviä esimerkkejä pelikirjaa vastaan? Yksittäiset ottelut saattavat ratketa pelikirjasta riippumattomiin asioihin, mikään pelikirja ei täysin poista paineen tai sattumien vaikutusta, korkeintaan vähentää niitä.

Lahtonen näyttää elävän myöskin valmentajan roolista puhuttaessa sihvoslaisen mustavalkoisessa maailmassa. Toki lopulta pelaajat tekevät maalit ja estävät vastustajan maalintekoaikeet, mutta mitä sitten? Jonkun pitää hoitaa joukkueen roolitus, motivointi ja reagoida pelin sisällä. Samoin jonkun täytyy luoda joukkueelle pelitapa. TPS ei voittanut mestaruutta parhaiden yksilöiden takia, vaan olemalla paras joukkue. Itse näkisin valmennuksen roolin väheksymisen suoranaisena vittuiluna Suikkaselle: hän sai joukkueensa pelaamaan taitojensa ylärajoilla, puhaltamaan yhteen hiileen, roolitettua kunnolla ja kestämään paineet.

Noh, kaippa sitä sitten pelin voi nähdä pelkkänä pelikirjakamppailuna tai pelikirjattomana taistona. Itse tosin liu'un näiden ääripäiden sijaan kohtuullisen keskelle ja tunnustan pelikirjan tärkeyden väheksymättä kuitenkaan muita tekijöitä.

 

[Johannes]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa. Tämä on hienoa idealismia, että tavoitteet ovat korkealla pelitavan osalta ja kertoo myös minusta sen miten konservatiivista suomalainen ajattelu jääkiekon pelitavoista vieläkin Suomessa on, myöskin "the Johtavan" kirjoituksissa. Myötäillään vain sitä mitä nähdään itse pelissä, mutta ei viedä edes ajatuksia sen pidemmälle kuin mitä silmät kertovat, kun katsellaan pelejä paikanpäällä, kovalevyltä, videolta tai TV:stä. Ei ajatella koko hommaa uusiksi, kuten Pär Mårts näyttää tekevän. Saa nähdä tuoko Pär Mårts Ruotsille kultamitaleita päävalmentajana vai ei, ainakin Mårtsin U20-pelaajista suuria määriä pelaa nyt NHL:ssä ja heidät varattiin yleensä 1. kierroksella NHL-draftissa 2-3 viimeisen draftin aikana.

 

[siffa]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa. Tämä on hienoa idealismia, että tavoitteet ovat korkealla pelitavan osalta ja kertoo myös minusta sen miten konservatiivista suomalainen ajattelu jääkiekon pelitavoista vieläkin Suomessa on, myöskin "the Johtavan" kirjoituksissa. Myötäillään vain sitä mitä nähdään itse pelissä, mutta ei viedä edes ajatuksia sen pidemmälle kuin mitä silmät kertovat, kun katsellaan pelejä paikanpäällä, kovalevyltä, videolta tai TV:stä. Ei ajatella koko hommaa uusiksi, kuten Pär Mårts näyttää tekevän. Saa nähdä tuoko Pär Mårts Ruotsille kultamitaleita päävalmentajana vai ei, ainakin Mårtsin U20-pelaajista suuria määriä pelaa nyt NHL:ssä ja heidät varattiin yleensä 1. kierroksella NHL-draftissa 2-3 viimeisen draftin aikana.

Myös Mårtsin pelitapa on nähtävissä vain ja ainoastaan itse pelistä. Tänään oli EHT-peli Ruotsi-Suomi. Ruotsi pelasi 1. erässä jopa enemmän kiekkokontrollilähtöjä omasta päästä kuin parhaat NHL-joukkueet. Vastaavia määriä hidastuksia(H)+viiveitä(V)+palautuksia(P) en ole vielä 5vs5 pelissä nähnyt. Lukemat olivat 5+6+8 yhdessä erässä. Ruotsin hyökkäykset ajautuivat hyökkäysalueen kulmiin ja laitoihin ja kamppailuihin siellä. Koko turnauksen ajan on puhuttu Mårtsin pelitavasta, jossa hyökkääjät ajavat suoraan maalille, mutta tänään he ajautuivat kulmiin ja laitoihin. Tilastoin jälleen samaan tapaan kuin Hannu Aravirta omia huomioitaan pelistä, koska tilastoimalla määrättyjä yksityiskohtia pääsee pelistä vähän kerrassaan perille. Näitkö Johannes samoin tuon Mårtsin pelitavan tänään?

 

[Johannes]

Näitkö Johannes samoin tuon Mårtsin pelitavan tänään?

Jouduin katselemaan peliä vähän sivusilmin tänään, mutta olen pitkälti samaa mieltä kanssasi tänään Ruotsin pelin kulusta. Joukkue ei onnistunut pääsemään suoraan maalille eli toteutus ja Mårtsin teoriat eivät tänään kohdanneet siltä osin mitä seurasin ottelua. Tuo hidastusten, viiveiden ja palautusten suuri määrä on kyllä osittain vain perinteistä Ruotsin tapaa pelata jääkiekkoa, ei uutta ajattelua Pär Mårtsilta.

 

[Kaukosäädin]

Pär Mårts tuo Ruotsin maajoukkueen peliin kanadalaisen voitontahdon ja maalinedustojen voimakkaan pelin ja nyt pyrkii lisäämään peliin sen, että olisi aina 4 vapaata syötettävää omaa pelajaa.

Tuo Aravirran mainitsema 4 syöttösuuntaa jäi itsellenikin mieleen eilisestä lähetyksestä. Varsinkin kun heti tuon jälkeen tuli Jalosen haastattelu, jossa Jalonen sanoi että Suomi pyrkii siihen että aina olisi kaksi syöttömahdollisuutta kiekollisella pelaajalla.

Ja asiasta toiseen. Onko joku (Fordél) nähnyt Ilveksen A-Junnujen pelejä tarpeeksi tällä kaudella, jotta osaisi avata tämän:

"Lähdimme ensinnäkin sillä ajatuksella kauteen, että pelisysteemi ja pelitapa olisi mahdollisimman monipuolinen, jotta pelaajat oppisivat pelaamaan monipuolisesti. Toisinaan olemme tietoisesti valinneet pelaajia kehittävämmän pelitavan tuloksen tekemisenkin kustannuksella. " - Juha Juujärvi

"Kokonaisuuden kannalta Juujärvi näkee erittäin tärkeäksi pelaajille opetettua ”voittavat taitokiekkoilijat”-teemaa. Nämä pelaajat oppivat, mitä voittaminen vaatii pelitaitona ja oppivat pelaamaan modernia taitokiekkoa."

Millä tavalla tämä moderni ja monipuolinen voittava taitokiekko on näkynyt Ilveksen otteluissa? Eli mikä on tarkalleen Ilveksen näkymys tuosta modernista kiekosta?

 

[steepler]

Niin eihän se nyt niinkään voi olla että aina pitäisi olla 4 syöttösuuntaa.

Nopea hyökkäyshän ei olisi oikein mahdollista koska pakkien esimerkiksi voisi olla vaikea päästä mukaan tarjoamaan syöttösuuntia, jolloin pitäisi käytännössä aina pelata hidas hyökkäys vaikka saisi riiston sellaisessa paikassa jossa voisi nopeastikin päästä maalipaikkaan. Tai jos kiekko on hyökkäysalueen kulmassa niin ei kovin järkevää olisi ajatella että painottoman puolen pakki lähtee itseää väkisin hakemaan pelattavaksi suoralla syötöllä kulmasta, tämähän voi johtaa pahasti tietyn alueen ylimiehittämiseen ja kenttätasapaino kärsiin.

En sitten tiedä mitän tuolla nejällä syöttösuunnalla tarkoitetaan tarkalleen, mutta tuskin sitä että väkisin pitää koko ajan olla neljä syöttösuuntaa.

 

[DEFENCE]

Ehkä Mårts hakee tiettyä mentaliteettia tämän neljän syöttösuunnan kanssa, jossa neljä kiekotonta hyökkääjää pyrkii vapaaksi syötölle, vaikka se käytännössä olisikin epätodennäköistä.
Nykyisin ei ole tavatonta, että painoton puolustaja kulmapellissä ajaa sisään ja vaihta paikkaa painollisen puolustajan kanssa.

Mielenkiintoista on myös se fakta, että pelaaja on ottelun aikana kiekollisena keskimäärin n. minuutin verran ja silti varsinkin juniori valmenuksessa valtaosa palautteesta ja ohjeituksesta koskee pelaajan kiekollista peliä.