Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 864 551
  • 13 133

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Kirjasitko ylös St. Louisin vastaavia tilastoja? Luvut lienevät suht samat, St. Louisilla ehkä vähän enemmän pakki-pakkeja ja viivelähtöjä.

Itse seurasin lähinnä Tampan pelaamista, joka pelasi siis lähes poikkeuksetta vain ja ainoastaan eteenpäin. Tampan pakit pelasivat todella harvoin toisilleen ja tällöinkin yleensä eteenpäin. Harvoin tuli syöttö toiseen laitaan samalle tasolle ja alemmaspäin toiselle pakille ei taidettu pelata kertaakaan. Välillä tämä koko ajan ylöspäin pelaaminen näytti suorastaan typerältä, koska St. Louisin antama paine olisi voitu purkaa helposti pakki-pakilla, mutta tähän ei montaa kertaa sorruttu vaan mielummin pelattiin roiskaisu laidan kautta. Monesti kiekkoa ei saatu alueelta ulos vaan sen sai vastustaja. No pelitapahan se on tämäkin ja voitto tuli.

Hyvä Fordél! Tämän tasoista jääkiekkopelin analyysia ei löydy suomalaisten sanoma- ja iltapäivälehtien jääkiekkotoimittajien tekemistä otteluselostuksista. Jatkoaika jatkaa mediana, jonka jääkiekkokeskustelu opettaa ja nostaa uusia pelin osaajia esiin.

Kirjasin St.Lousin omalta alueelta lähteneet hitaat, viiveet ja palautukset. Niitä oli yhteensä koko ottelun aikana St.Lousilla 4 lähtöä (0+0+1)+(1+1+0)+(0+0+1). St.Louis lähti vieläkin selvemmin vain nopeasti ja puolinopeasti omalta alueelta hyökkäyksiin kuin Tampa Bay. Peli oli kaaosmaista, koska suurin osa nopeista syötöistä päätyi vastustajalle jo omalla puolustusalueella tai keskialueella. Kiekkoa kontrolloiden joukkueet pystyivät pelaamaan nopeita lähtöjä pakkien nostaessa jalalla kiekon keskialueelle ja sieltä lyömällä päätyyn. Pelin intensiteettihän oli korkea, koska kiekkoa ei rauhoitettu kovinkaan usein edes puolinopeilla pakki-pakki levityksillä silloinkaan, kuten ansiokkaasti huomioit, kun se olisi ollut jopa järkevämpää kuin nopea syöttö keskialueen flipperiin.

Seuraavana on mielenkiinnolla katsottava Tampa Bayn NHL:n kärkiottelu Detroitia, Pittsburghia, Washingtonia, Philadelphiaa tai Vancouveria vastaan. Nuo muut kärkijoukkueet pelaavat hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta lähtien viidellä rytmillä.
 

Ferris

Jäsen
Seuraavana on mielenkiinnolla katsottava Tampa Bayn NHL:n kärkiottelu Detroitia, Pittsburghia, Washingtonia, Philadelphiaa tai Vancouveria vastaan. Nuo muut kärkijoukkueet pelaavat hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta lähtien viidellä rytmillä.

Olisi ollut mielenkiintoista kuulla analyysi perjantain Tampa-Caps-pelistä, jossa Caps harrasti jopa pakki-pakki-pakki-pakki-lähtöjä sekä omalta siniseltä Tampa-päätyyn heitettyjä "pitkiä", johon hyökkääjät sitten painelivat vauhdilla ohi seisovien Tampa-pakkien. Enpä ollut moista nähnyt vähään aikaan.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Katsoin Ilveksen valmennusryhmän Ilveksen nettisivuilta. Siellä ei ollut erillistä psyykkista valmentajaa, niinkuin Jyrla kirjoitti, vaan normaali, suomalaisen jääkiekon, valmennusryhmä.

IS-Veikkaja 5. numero vuonna 2011, sivu 30. Lainauksia:

"Ilves on myös Sm-liigan ensimmäisiä joukkueita, joka on tajunnut menttaalivalmennuksen merkityksen. Seuralla on käytössään mentaalivalmentaja, jonka palveluja pelaajat ovat käyttäneet syksystä asti. Tämä on ollut tärkeä apu etenkin nuorille, omista kyvyistään epävarmoille pelaajille"

Syytä siihen, ettei ko. valmentajan nimeä ole nettisivuilla, en tiedä.
 

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Olisi ollut mielenkiintoista kuulla analyysi perjantain Tampa-Caps-pelistä, jossa Caps harrasti jopa pakki-pakki-pakki-pakki-lähtöjä sekä omalta siniseltä Tampa-päätyyn heitettyjä "pitkiä", johon hyökkääjät sitten painelivat vauhdilla ohi seisovien Tampa-pakkien. Enpä ollut moista nähnyt vähään aikaan.

Minulle soitettiin tuosta pelistä. Oli ollut Washingtonilta ennen näkemättömän runsasta kiekottelua omalla puolustusalueella, mikä oli jatkunut aina oman puolustusalueen siniviivalle asti. Itse en peliä nähnyt, mutta täytyy seurata Washingtonin pelisysteemiä jatkossa.

Washington oli perustanut "toimistonsa" oman puolustusalueen B-pisteiden yläpuolelle, jossa pakit olivat kiekotelleet, kun vastustaja oli trapissa, jossa kärkikarvaaja oli siniviivalla. Ovechkin oli kurvaillut keskialueella ja hakenut itsenä syötettäväksi samalla, kun pakit kiekottelivat pitkiä aikoja toisilleen. Tälläistä puolustajien "kiekottelutoimiston" perustamista B-pisteiden yläpuolelle en ole nähnyt aiemmin kuin HPK:n B-junioreiden pelisysteemissä, joten yllätys on, kun NHL:ssäkin on menty tähän jalkapallosta tyypilliseen oman alueen pallotteluun ja syöttöpaikan rauhalliseen hakuun.
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
IS-Veikkaja 5. numero vuonna 2011, sivu 30. Lainauksia:

"Ilves on myös Sm-liigan ensimmäisiä joukkueita, joka on tajunnut menttaalivalmennuksen merkityksen. Seuralla on käytössään mentaalivalmentaja, jonka palveluja pelaajat ovat käyttäneet syksystä asti. Tämä on ollut tärkeä apu etenkin nuorille, omista kyvyistään epävarmoille pelaajille"

Syytä siihen, ettei ko. valmentajan nimeä ole nettisivuilla, en tiedä.

Kiitos tästä tiedosta. Kuka tuo menttaalivalmentaja on? Kiinnostaisi tietää. J-P Annalan nimen otin esille sen vuoksi, että hän on tietojeni mukaan pitänyt koulutustilaisuuksia jääkiekon psyykkisestä valmennuksesta.
 

Ferris

Jäsen
Minulle soitettiin tuosta pelistä. Oli ollut Washingtonilta ennen näkemättömän runsasta kiekottelua omalla puolustusalueella, mikä oli jatkunut aina oman puolustusalueen siniviivalle asti. Itse en peliä nähnyt, mutta täytyy seurata Washingtonin pelisysteemiä jatkossa.

Kyllä kyseessä taisi olla enemmänkin yhdessä pelissä käytetty taktiikka, sillä viime yön pelissä ei nähty ehkä kuin kertaalleen moista kiekottelua/päätykiekon heittoa.
 

Fordél

Jäsen
IS-Veikkaja 5. numero vuonna 2011, sivu 30. Lainauksia:

"Ilves on myös Sm-liigan ensimmäisiä joukkueita, joka on tajunnut menttaalivalmennuksen merkityksen. Seuralla on käytössään mentaalivalmentaja, jonka palveluja pelaajat ovat käyttäneet syksystä asti. Tämä on ollut tärkeä apu etenkin nuorille, omista kyvyistään epävarmoille pelaajille"

Syytä siihen, ettei ko. valmentajan nimeä ole nettisivuilla, en tiedä.

Tiedä sitten mikä on ollut tämän mentaalivalmennuksen merkitys, mutta kyllähän Ilves on jo nyt pelannut todella hienon kauden vaikka lähtökohdat olivat kaikkea muuta kuin helpot. Nuori joukkue on joutunut henkisesti kovaan paikkaan, sillä vaikka kukaan ei varmasti odottanut juuri mitään, on paineet varmasti olleet kovat. Pelistä kuitenkin paistaa läpi peli-ilo ja vapautuneisuus ja lähes jokainen pelaaja on pystynyt parhaimpaansa. Suurin kunnia menee tottakai pelaajille itselleen ja Pajuoja-Helminen kaksikolle, mutta mentaalivalmennuksellakin on varmasti ollut oma roolinsa. Toivottavasti jossain vaiheessa joku joukkueen sisältä avaisi tätä roolia.
 

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Jääkiekon mentaalivalmennuksesta. Pari kautta sitten muistan nähneeni erään JYP:n kotiottelun, jossa studiovieraana oli entinen JYP-hyökkääjä Mika Paananen. Hän on koulutukseltaan psykologi ja erätaukokeskustelussa puitiin hieman henkisen valmennuksen roolia jääkiekossa. Paananen arvioi (jos muistan oikein) sen lisääntyvän tulevaisuudessa, vaikka silloin SM-liigajoukkueet eivät sitä juurikaan käyttäneet. Sitä en muista tarkemmin mistä ottelusta oli kyse, eikä tarkka kausikaan ole kupilissani. Taisi olla aikaa ennen UrpoTV:tä.

EDIT: Pienellä googletuksella törmäsin KSML:n artikkeliin (23.3.2007)*, josta ilmenee Paanasen toimineen valmennushommissa Diskoksessa ja JYP:n A-junioreissa. Sitä en tiedä, mitä Paananen puuhaa nykyisin. Ehkä JYP-fanit osaavat valaista.

* Linkki vie Keskisuomalaisen artikkeliin, jossa kerrotaan Paanasen paluusta valmennushommiin JYP:n A-junioreihin.

JYP:n kapteenilta J-P Hytöseltä kysyttiin MTV3:n artikkelissa (13.3.2009)* seuraavaa:
Julkisuudessa on toitotettu, että JYP on liian kiltti ja kestää huonosti painetta. Onko JYP käyttänyt henkisen puolen ammattiauttajien palveluksia? Pitäisikö JYP:n A-nuorten valmentaja, psykologi ja entinen sarjajyrä Mika Paananen kutsua palvelukseen?

- Meillä ei ole tarvetta käyttää kallonkutistajia, ei edes Mika Paanasta! Pelaajien keskinäinen tuki riittää. Puhumme paljon keskenämme.
* Linkki vie MTV3:n artikkeliin, jossa mm. tiedustellaan mm. JYP-kapteeni J-P Hytöseltä henkisen valmennuksen tarvetta playoffseissa 2009.
 
Viimeksi muokattu:

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Ja kiinnostuneille, niin tässä on pari linkkiä professori Jarmo Liukkosen luentoon aiheesta Mentaalivalmennus.
 

Museoesine

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP ja muut keskisuomalaiset
EDIT: Pienellä googletuksella törmäsin KSML:n artikkeliin (23.3.2007)*, josta ilmenee Paanasen toimineen valmennushommissa Diskoksessa ja JYP:n A-junioreissa. Sitä en tiedä, mitä Paananen puuhaa nykyisin. Ehkä JYP-fanit osaavat valaista.
Paananen valmensi JYPin A-nuoria vielä viime kaudella, mutta vaihtoi kesällä pestejä ex-joukkuekaverinsa ja D Teamin silloisen kakkosvalmentajan Marko Virtasen kanssa päikseen. Paanasesta tuli näin Jukka Ahvenjärven apuri Deen valmennukseen ja Virtanen luotsaa A-nuoria.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Katselin tuossa äsken nauhalta viimeöisen Detroit-Rangers pelin, jonka Detroit voitti 3-2. Noista oman alueen lähdöistä nyt täällä on paljon puhuttu, joten ajattelin jättää niiden seuraamisen hieman pienempään rooliin ja tarkkailla peliä hieman toisesta näkökulmasta. Seurasin ottelussa hieman molempien joukkueiden keskialueen ylitystä, sekä etenkin sitä miten hyökkäys siniviivan ylittänyt pelaaja toimi kiekon kanssa.

Erot pelitavoissa tulivat varsin selvästi esiin, Detroit toi käytännössä koko ottelun ajan kiekon keskialueen yli vahvasti jalalla tai syöttelemällä ja siniviivan ylitettyään useimmiten hakivat syötöillä maalipaikkoja, tai sitten aloittivat kulmamyllytyksen. Tämähän on tietysti sitä paljon puhuttua kiekkokontrolli pelaamista. Rangers puolestaan pelasi paljon suoraviivaisemmiin, ensimmäisessä erässä he pelasivat todella paljon päätykiekkojen kautta ja toisessa sitten enemmän pitkillä pystyavauksilla tai sitten laitojenkautta roiskimalla alue kerrallaan (eli omista laidankautta roiskaisemalla keskialueelle jossa koitettiin taistella kiekko Detroitin alueelle). Kolmannessa myös Rangers tuli keskialueen yli hieman hallitummin jalalla tai syötöillä. Mutta suurin ero tuli sitten siniviivan ylittäneen pelaajan toiminnassa, sillä jos Detroit piti kiekkoa ja haki enemmän paikkoja syötöillä ja kiekon pitämisellä, niin Rangersin pelaajat siniviivan ylitettyään lähes joka kerta laukoivat kiekon suoraan maalille. Tuli vaan jossain vaiheessa mieleen, että Howardilla oli melko helppoa Detroitin maalilla kun tiesi käytännössä varmasti, että voi valmistautua suoraan laukaukseen heti viivan jälkeen. Tosin eihän mikään ole aivan mustavalkoista, molemmat maalithan Rangers teki nimenomaan syöttämällä hyökkäysalueella vapaalle miehelle takatolpalle, liekö Howard sitten tosiaan varttui laukausta noissakin tilanteissa? Jossain kohtia vain tuli mieleen, että onko tuollainen jääräpäinen laukominenkaan aina fiksua, se kun tosiaan on niin ennalta arvattavaa.

Kaikkineen kuitenkin hyvin mielenkiintoinen ottelu, ehkä noita siniviivan ylityksen jälkeisiä tapahtumia voisi ruveta seuraamaan laajemminkin kuin vain yksittäisessä ottelussa. Hyökkäyksiin lähdöistähän siffa täällä erittäin ansiokkaasti raportoikin, kyllä nekin kiinnostavat ja valoittavat paljon joukkueiden pelitapoja, vaikka ovatkin vain pieni osa pelikirjaa.

Että tälläistä, paljon mielenkiintoista asiaa tässä ketjussa käsitellään.
 

Fordél

Jäsen
Tänään KooKoo-LeKi-ottelun toisessa erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse ja toinen pakki laidan viereen. KooKoo karvasi maalin taakse kahdella hyökkääjällä, jolloin maalin takana ollut pakki heitti laitaan pakki-pakki-syötön. Tähän kohtaan iski toinen KooKoon laitureista, sai kiekon riiston ja pelasi maalille. KooKoolle syntyi näin vaarallinen maalintekotilanne.

Tämä kävi muutamaan otteeseen pelin aikana. Kolmannessakin erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse, johon syksyi jopa pari KooKoon karvaajaa (molemmilta puolilta). Tuloksena oli pakin hätäinen ja heikko avausyritys LeKin laiturille, mutta kiekko päätyikin KooKoolle. No suoraa vastaiskua siitä ei luonnollisesti saatu kun KooKoolla oli kaksi hyökkääjää paitsiossa, mutta kiekko saatiin haltuun.

Riippuu siis hyvin paljon tilanteesta ja pelaajasta kuka siellä maalin takana on. Ei KooKookaan läheskään joka kerta karvaa näin agressiivisesti, mutta joissain paikoissa se näyttää toimivan. Eilisessä pelissä toimi muistaakseni niinä muutamana kertana kun sitä kokeiltiin.
 

Kiekko-Kolli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks & KooKoo
Kolmannessakin erässä LeKin pakki vetäytyi oman maalin taakse, johon syksyi jopa pari KooKoon karvaajaa (molemmilta puolilta). Tuloksena oli pakin hätäinen ja heikko avausyritys LeKin laiturille, mutta kiekko päätyikin KooKoolle. No suoraa vastaiskua siitä ei luonnollisesti saatu kun KooKoolla oli kaksi hyökkääjää paitsiossa, mutta kiekko saatiin haltuun.

Riippuu siis hyvin paljon tilanteesta ja pelaajasta kuka siellä maalin takana on. Ei KooKookaan läheskään joka kerta karvaa näin agressiivisesti, mutta joissain paikoissa se näyttää toimivan. Eilisessä pelissä toimi muistaakseni niinä muutamana kertana kun sitä kokeiltiin.

Tätä on kyllä nähty jonkin verran kauden mittaan, useimmiten toisen erän puolenvälin jälkeen ja kolmannessa erässä jos ei olla selvässä johdossa. Ensimmäisessä erässä en muista näitä tilanteita ihan hirveästi nähneeni. Jotenkin olen antanut itseni ymmärtää, että kyseistä paineistusta on käytetty tilanteissa joissa vastustaja on alkanut väsyä, mikä taas kielisi KooKoon melko vakuuttavan hyvästä fyysisestä kunnosta. Tuohan toimii varsinkin toisessa erässä hyvin, kun matka vaihtoon on pitkä, jolloin vaihdot voi vähän venyä ja kentällä näin ollen on hieman väsyneempiä miehiä, jolloin painetta antamalla vastustajan virheiden määrä lisääntyy.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Se mikä on oikeasti kiinnostavaa ja mikä erottaa hyvät joukkueet huonoista, on viisikkotason reagointi muuttuviin tilanteisiin ja oman kiekollisen pelaajan ratkaisuihin. Se puolestaan ei kunnolla selviä vetelemällä viivoja paperiin tv-lähetyksistä, vaan seuraamalla ottelua paikan päällä.

Ilmoittaudun myös havumetsäteamiin, kun totean, että pelaajien henkilökohtaiset taidot molemmissa päädyissä vaikuttavat lopulliseen tulokseen eniten. Meillä voi olla tosiaankin liigan häntäpäässä joukkue, joka osaa monenlaiset lähdöt ja rytmitykset, mutta niistäkään ei ole apua, jos jengi on kädetön ja arka. Vedän ihan näkemieni matsien perusteella esimerkiksi Kalpan: Kapasen ja Sahlstedtin aikaan peli toimi ja ratkaisupaikoissa oli mukana paljon henkilökohtaista taitoja. Nytkin joukkue on pelannut ainakin Hgissä erinomaisen liikkuvasti ja kiekkoa kontrolloiden. Mutta käsiä ei ole ja maaleja ei tule.

Sanokaas: Oletetaan, että joukkueen pelikirja on huikean tarkka ja menestystä haetaan ainoastaan opeteltujen kuvioiden kautta - onko tällaiseen joukkueeseen mitään järkeä ottaa hyvösiä, granlundeja, pulkkisia, peltosia...? Pelaajia joilla on jotain mitä ei rahalla eikä treenamisellakaan saa = visioita ja taitoa & rohkeutta tehdä myös kokonaan omia ratkaisuja. Meillähän ihastellaan Granlundissa, Pulkkisessa ja Vatasessa nimenomaan sitä, että he eivät ole puukätisiä robotteja, vaan isoja yksilöitä. Ja he improvisoivat paljon.

edit: Viivevastaus Johannekselle: Juuri näin koin Erkan tilanteen jo -07 ja uskon Virran panoksen olevan kohtuuiso koskien Jokerien pakkipeliä
 
Viimeksi muokattu:

ultrar

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Arsenal
Ilmoittaudun myös havumetsäteamiin, kun totean, että pelaajien henkilökohtaiset taidot molemmissa päädyissä vaikuttavat lopulliseen tulokseen eniten.

Tässä aika pitkälle samaa mieltä, lisäten vielä, että henkilökohtaiset virheet ovat usein se maaliin johtanut "virhe", erilaiset pelitaktiikat tietysti osaltaan vaikuttavat näiden epäonnistumisten syntymisiin, mutta usein ne kuitenkin ovat täysin pelikirjasta irrallisia. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen viikonlopulta Järventien moka keskialueella, jonka jälkiseurauksena Pulkkinen teki juuson suosiollisella avustuksella maalin. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto, jos joku on tilastoinut, kuinka suuri osuus maaleista syntyy näiden selkeiden virheiden kautta? Ymmärrän myös sen, että miten se virhe määritellään on vaikeaa, mutta tapaus Järventie lauantaina oli esimerkkinä selvä, Del Grosso eräässä ottelussa Jokereita vastaan, Kurvinen muistaakseni myös Jokereita vastaan, näitä nyt tulee ainakin heti mieleen muutama. On hienoa, että keskustelu pelikirjasta on avannut minunkin käsitystä pelistä lisää, toisaalta peli on kuitenkin usein yksittäisten sattumien summa, johon pelikirja on vaikuttanut vain pieneltä osaltaan. On maalivahtien länkiä, tuomarivirheitä, näitä De Grosso avauksia ja vastapainoksi Peltosen tai Pulkkisen loistavia yksilösuorituksia.
 

DEFENCE

Jäsen
Tässä aika pitkälle samaa mieltä, lisäten vielä, että henkilökohtaiset virheet ovat usein se maaliin johtanut "virhe", erilaiset pelitaktiikat tietysti osaltaan vaikuttavat näiden epäonnistumisten syntymisiin, mutta usein ne kuitenkin ovat täysin pelikirjasta irrallisia. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen viikonlopulta Järventien moka keskialueella, jonka jälkiseurauksena Pulkkinen teki juuson suosiollisella avustuksella maalin. Olisikin mielenkiintoista nähdä tilasto, jos joku on tilastoinut, kuinka suuri osuus maaleista syntyy näiden selkeiden virheiden kautta? Ymmärrän myös sen, että miten se virhe määritellään on vaikeaa, mutta tapaus Järventie lauantaina oli esimerkkinä selvä, Del Grosso eräässä ottelussa Jokereita vastaan, Kurvinen muistaakseni myös Jokereita vastaan, näitä nyt tulee ainakin heti mieleen muutama. On hienoa, että keskustelu pelikirjasta on avannut minunkin käsitystä pelistä lisää, toisaalta peli on kuitenkin usein yksittäisten sattumien summa, johon pelikirja on vaikuttanut vain pieneltä osaltaan. On maalivahtien länkiä, tuomarivirheitä, näitä De Grosso avauksia ja vastapainoksi Peltosen tai Pulkkisen loistavia yksilösuorituksia.

Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building
 
Viimeksi muokattu:

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Tästä asiasta ex-NHL valmentajalla Bob Murdochilla oli mielenkiintoinen tilasto, jossa tilastoitiin pelaajan tekemiä ratkaisuja kiekollisena. Tilastoinnin mukaan jos pelaajien oikeiden ja väärien ratkaisujen suhde on 60%-40%, joukkue häviää pelinsä selvästi. Jos suhde on 70%-30% joukkue voittaa selvästi muutaman maalin erolla. 65% on kriittinen raja, 60-65% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka tappio. 65-75% oikeita ratkaisuja kiekollisena niukka voitto.
Tämä tosin ei sulje pelikirjaa pois. Hyvä kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen on toki yksilön oivaltamistakin, Mutta pelikirja mahdollistaa yhteisen tilanteen mukaisen toiminnan tai ainakin auttaa siinä.

linkki videoon, jossa Murdoch puhuu asiasta (n. 6 minuutin kohdalla)
Bob Murdoch on Team Building

Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?
 

DEFENCE

Jäsen
Mielenkiintoinen tilasto. Nämä tilastoidut oikea-väärä ratkaisut on varmaankin määritelty ennen ottelua? Eikös silloin puhuta jo pelikirjasta? Sieltä löytyvät ratkaisut ovat lähtökohtaisesti oikeita ja sooloilut vääriä?

Ei tietenkään voida vetää noin suoraa johtopäätöstä kokonaisuudesta, mutta kiekonhallinta ja viisas kiekosta luopuminen eivät lähtökohtaisesti ole yksilön oivaltamista, vaan sovitun pelikirjan noudattamista.

Ei siinä auta mitään, jos yksi oivaltaa pelata kiekonhallintaan perustuvaa peliä, jos muut lyövät surutta ränniin aina kun paikka on.

Onko nämä Murdochin oikea-väärä ratkaisut listattu jossakin?

Pelaajan haaste on tunnistaa tilanne oikein ja valita tilanteeseen sopiva/"oikea" ratkaisu. Pelikirja auttaa valinnan teossa ja auttaa neljää kiekotonta pelaajaa reagoimaan oikein tilanteeseen ja kiekollisen ratkaisuun.
En tiedä onko listaa näkyvillä missään. Listassa on varmaan seuraavia asioita:
onnistunut syöttö - harhasyöttö
Oikea luopuminen - turha luopuminen
Ampuu paikasta - jättää ampumatta
Syöttää avoimelle pelaajalle - jättää syöttämättä
Jne.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Ostan tuon tilaston! 70-30 on helvetin paljon parempi suhdeluku kuin 60-40 kolme-eräisessä nopeassa pelissä, jonka jokaisella minuutilla on "mahdollisuus" tehdä kiekollinen virhe. Sen verran olen joskus ynnäillyt itse, että olen laskenut aloitusvoitot ja syöttöjen laadun = syöttö omille tai suoraan vastustajalle. Jätin pois ratkaisemattomat ja epäselvät tilanteet. Otoksena tv:stä tulleita liigaotteluita, yhteensä 7 kpl, ei peliajan tasureita. Pelkästään aloitusten voittaminen antaa yllättävän hyvän indikaattorin lopputulokselle. Otoksessa oli vain yksi ottelu, jossa aloitukset hävinnyt joukkue voitti ottelun ja tässä matsissa mv-peli oli ko. joukkueen vastustajalta surkeaa. Syötötkin menivät enemmän omille paremmin aloittaneissa joukkueissa. Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.
 

Jyrla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves.
Kaikki kunnia pelikirjalle, mutta sanoisin, että jääkiekon perusasioiden osaaminen on kaiken menestyksen perusta. Perusasiat: aloitukset, syötöt, kaksinkamppailut, mv-peli. Luettelin alueita, jotka tulevat pelikirjateoretisoinnin ulkopuolelta.

Tarkoitit tässä tapauksessa varmaan tekemisen laatua, etkä sitä, että esimerkiksi tiettyyn paikkaan syöttäminen tai syötön hakeminen eivät olisi pelikirjan sisältöä? On aika suuri merkitys sillä, mihin syöttää, vaikka syöttö onnistuisikin.

Aloitukset on puhtaasti mies-miestä vastaan tilanne, jossa ratkaisee yksilö.
Eiköhän jokaista aloitusta lähdetä aina voittamaan.

Syötöt joko onnistuvat tai epäonnistuvat. Tässä on kyse pelaajan taidosta syöttää ja ottaa syöttö vastaan. Lisäksi kyse on siitä, millaista tarjontaa ja mihin kiekottomat pelaajat luovat. Seisovatko suorin polvin vastustajan siniviivalla, kun kiekko on pakilla oman maalin takana vaiko eivät.
Väittäisin, että syöttöjen onnistumiseen voi vaikuttaa vahvasti pelikirjalla.

Kaksinkamppailu on harvoin lähtötilanteessa tasapuolinen. Yleensä toisella pelaajalla on siinä tavalla tai toisella syntynyt etu. Itse kaksinkamppailun lopputulosta alkutilanne ei ratkaise, mutta vaikuttaa suuresti.
Kaksinkamppailutilateiden syntymiseen jollakin omaa joukkuetta suosivalla tavalla voi vaikuttaa pelikirjalla.

Mv-peliin vaikuttaa moni seikka. Erityisesti tietenkin se, onko maalivahti hyvä vai heikompi. Joukkue edessä puolustaa joko kurinalaisemmin tai löysemmin ja se vaikuttaa suuresti mv-työskentelyyn. Siihen, kuinka hyvin puolustustyöskentely mv-peliä tukee, voi vaikuttaa pelikirjalla.

Totta kai kaikissa edellisissä tekemisen laatu on oleellisinta. Asioissa vain tapaa olla monta puolta.
 

JHag

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Leijonat vm. -88 ja -92
Jyrla; Kyllä, pelikirja vaikuttaa ehdottomasti syöttötyöskentelyyn. Jos hyökkäyspelin avaaminen on joukkueella kateissa, ei hyvälläkään avaajalla ole ketään, kenelle syöttää. Mutta pointtasin tuossa tekemisen laatua eniten; syötön lähettäminen, syötön nopeus, kyky ottaa vastaan. Näitä treenattiin ainakin omina aikoinani uuvuksiin asti. Ihailen suuresti pelaamisen tasoa, jossa etenevän pelaajan ei tarvitse katsella koko ajan taakseen kiekon tulemista. Se tulee juuri sinne, minne pitääkin. Venäläiset hyökkääjät läväyttivät muutaman aivan huikean "silmät selässä" -kuvion eilen illalla.

Omana pointtinaan otan esille sen, että nykyään näkee käsittämättömän paljon ylivoimapeliä, jonka aikana joukkueen ykkösviisikko antaa kätisyyteen nähden paskoja syöttöjä. Rightin jätkä saa liian usein syötön rystypuolelle jne. Näitä ei juurikaan näe NHL:ssä ja tämä menee henkilökohtaisen osaamisen piikkiin. Suomessa tuntuu riittävän, että tietää missä kaveri on ja syöttö lähtee sinne suuntaan. Sen ei kuitenkaan pitäisi suuntautua vaikealle puolelle tai pelaajan jalkoihin.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Kun Zidlicky pelasi HIFK:ssa viimeisiä kausiaan, niin sen ajan HIFK-valmennus peluutti Marekia sinisellä A-katsomon puoleisessa nurkassa 1. ja 3. erässä ja C-puolella 2. erässä, ylivoimalla, vaikka Zidlicky on rightin puolen pakki. Marek Zidlicky, Wild - Stats - NHL.com - Players
Pakkiparina taisi olla usein Robert Kantor tai joku muu leftin puolen puolustaja. Silloin ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun pakki-pakki syötöt onnistuivat niin kehnosti HIFK:n yv-pelissä kun Z oli ainakin väärällä puolella ja samoin myös yv-pakkipari, joka taisi olla 2003-05 usein leftin Toni Söderholm. Pakkien laukauksista ei tietysti ollut tietoakaan, eikä näkökokemuksia, kun pelasivat väärillä puolilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös