Mitä jääkiekkoilijoiden henkisiä ominaisuuksia sinun mielestäsi tulisi ulkopuolisten henkisten valmentajien kehittää, ja vielä miten tämä tapahtuu käytännössä?
Olen henkisten valmentajien kannattaja, mutta koska minulla ei ole psykiatriasta tietoa, väittäisin että vastauksen löytämiseksi tähän vaadittaisiin nimenomaan alan ihminen.
Lähinnä nyt tulee mieleen pettymysten käsitteleminen, vakavasta vammasta toipumisessa auttaminen, pelissä keskittymisen parantaminen.
Jos itse peilaan "uraani" SM-tason ampujana tähän aiheeseen, niin olisin tarvinnut terapeutin apua mm. juurikin tuossa keskittymiskyvyn ylläpitämisessä suorituksen aikana. Lisäksi silloin tällöin, kun yksityiselämäni meni päin v*ttua, ei tietenkään urheilusuoritukseni olleet kovin kummoisia. Keskittymiskyky oli tuolloin todella huonoa, omat ongelmat pyörivät silmissä koko ajan. Myös harjoitteluinto on ollut hukassa tosi usein. Ei siinä valmentaja (isäni) paljoa voinut tehdä mitään, hän pystyy auttamaan vain fyysisen suorituksen täydellisyydessä. Helpompi olisi ollut puhua näistä ongelmista jollekin lanttumaakarille, joka olisi tsempannut, auttanut jaksamaan.
Otetaanpa oikein esimerkki tältä ammuntakaudelta. Viime vuosina on tullut harjoiteltua todella paljon, yksityiselämän tilanteista huolimatta. Nyt alkukaudesta ei meinannut tulla mistään mitään. En osunut hyvin sitten niin millään, koska murehdin yksityisasioitani, joita en tässä avaa. Viikko sitten yksityiselämän tilanne laukesi, hetken aikaa ammuin ihan päin pakaroita, mutta nyt, nyt kun henkinen solmu on viimein auennut, ammun paremmin kuin koskaan. Vasta nyt kun henkiset hommat ovat suht. kunnossa, rankasta harjoittelustani on alkanut olla jotain hyötyä ja saatan parhaimmillani pärjätä huippuja vastaan. Siis ihan pienikin henkinen helpotus voi auttaa paljon.
Vaikka minä jaksoin harjoitella ilman henkistä valmentajaa, en usko että se on ainakaan helpompaa paljon näkyvämmän urheilulajin ja kovemman painetilan omaavalle ammattilaiselle. Urheilu on siis muutakin kuin pelinavaustapojen lukumäärää ruutupaperilla.
Tosin SM-tason ammuntaani ei välttämättä voi verrata suoraan jääkiekkoon. Ammunnassa keskittymiskyvyn puutteesta johtuva käsien tärinä on suurta verrattuna nelosketjun energiajyrän adhd-taklaamiseen :D