Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Tästä tulee vähän mieleen ketjun päähenkilö, jonka analyysit ovat myös aika suppeita. Ehkä juuri sen takia hän toisena päivänä suorastaan rakastaa Erkkaa ja toisena vihaa. Laajempi analyysi, joka kattaisi muutakin kuin vain muutamaan pelitapaan liittyvän asian, olisi uskottavampaa ja vähentäisi analyysien välisiä eroja.

Oletko siis kuitenkin lukenut Urheilulehteä, kun näin täällä ilmoitat ketjun päähenkilön tekemistä analyyseistä. Aiemmin ilmoitit, että et Urheilulehteä lue. Itse olen lukenut jokaisen "Johtavan" tekemän pelikirja-analyysin nyt jo lähes 7 vuoden ajalta. Mieleeni ei tule kuin yksi toinen jääkiekkotoimittaja, joka on avannut valmentajien pelikirja-asioita yhtä kokonaisvaltaisesti kuin "Johtava" UL:ssä. Samaan aikaan, kun "Johtava" sai Röngältä luvan alkaa kirjoittaa kattavia pelianalyysejä Urheilulehteen, ilmestyi Risto Pakariselta ansiokkaita Hockey-lehden numeroita. Rise kirjoitti jääkiekkojuttuja itse ja hänellä oli myös vierailevia asiantuntijoita lehdessään. Kesän 2004 Hockey-lehdessä on Pakariselta erittäin ansiokas ja kokonaisvaltainen kirjoitus ruotsalaisesta päävalmentajasta, Hardy Nilssonista. Risto Pakarinen (s.1967) ja Petteri Sihvonen (s. 1968) olivat Eino Pakarisen valmentaman ja Juha Junnon aluevalmentaman sekä allekirjoittaneen joukkuejohtaman Savo-Karjalan aluejoukkueen kahden ylimmän ketjun sentterit. Tuossa kesän 2004 Hockey-lehdessä nämä entiset pelikaverit analysoivat erittäin tarkkaan ja kokonaisvaltaisesti jääkiekkoa pelinä. Risto Pakarinen kirjoittaa laajassa Hardy Nilssonia koskevassa jutussaan erittäin ansiokkaasti ja perusteellisesti mm. Nilssonin torpedo-jääkiekon sisällöstä (pelikirjasta).

Petteri Sihvonen analysoi tuossa Hockey-lehden omassa 7 sivun kirjoituksessaan sitä, mikä meni pieleen Lahden Pelicanseissa hänen kakkos- ja päävalmentajakaudellaan, joka alkoi siitä, kun päävalmentaja Petteri Hirvonen sai potkut. Sihvonen kirjoittaa:"Me valmentajat lähdimme hakemaan aivan liian vaikeaa pelitapaa. Olimme yli-innokkaina mukana siinä prosessissa, jonka koimme olevan käynnistymässä suomalaisessa lätkässä: haistelimme, että puheenvuoro on siirtymässä puolustuspelaamiselta hyökkäyspelaamiselle. Meillä oli asialle oma termikin: treenasimme "hyökkäysalueen kokonaisvaltaista kombinaatiopeliä". Samaan aikaan "Johtava" oli aloittanut Urheilulehdessä kattavat ja kokonaisvaltaiset pelikirja-analyysinsa mm. Raimo Summasen kevään 2004 maajoukkueen pelikirjasta arvostellen sitä etukäteen aika kovasanaisesti. Syksyllä saimme lukea Urheilulehdestä sitten Summasen WC 2004:n pelikirjan sisällöstä, jota "Johtava" seurasi maajoukkueen valmistautumisleiriltä Vierumäeltä alkaen. Nyt muuttui "Johtavan" ääni kellossa, sillä hän ylisti alusta alkaen Summasen WC 2004 pelikirjaa. Täsmälleen samoin kävi Erkka Westerlundin päävalmentajuuden ajan maajoukkueiden pelikirjoille ja tarkat analyysit niistä olivat Urheilulehdessä. Tätä on sitten jatkunut vuodesta toiseen unohtamatta heti 2004 keväästä asti alkanutta kovaa kritiikkiä Suomen juniorijärjestelmän kyvyttömyydestä tuottaa riittävästi huippujääkiekkoilijoita tulevien maajoukkueiden käyttöön (ns. Nuori Suomi kritiikki).

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

 

[Fordél]

Oletko siis kuitenkin lukenut Urheilulehteä, kun näin täällä ilmoitat ketjun päähenkilön tekemistä analyyseistä. Aiemmin ilmoitit, että et Urheilulehteä lue. Itse olen lukenut jokaisen "Johtavan" tekemän pelikirja-analyysin nyt jo lähes 7 vuoden ajalta.

Ilman muuta olen lukenut Urheilulehteä ja Sihvosen kirjoituksia; enhän muuten voisi kritisoida häntä. Jotta jonkun henkilön ajatuksia ja näkemyksiä voi kritisoida, täytyy tuntea hänen tekstit ja tekemiset. Tämä tuli varmasti selväksi jo tapaus Alpo Suhosesta täällä aikanaan. Olen ilmoittanut, että en tule tilaamaan Urheilulehteä ja tätä kautta tukemaan sen toimintaa, koska hän on muutaman kerran syyllistynyt todella ala-arvoiseen journalismiin, henkilökohtaisuuksiin ja kaksinaismoralismiin eikä ole edes pyytänyt tekojaan anteeksi, niin kuin suoraselkäinen mies tekisi.

Silti annan ilman muuta tunnustuksen Sihvosen peliä koskevalla analyysille, jotka ovat tämän maan ehdotonta kärkeä. Hän on tehnyt siinä kohdin hienoa työtä suomalaiselle kiekkokeskustelulle.

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

Nostan myös sinulle hattua tekemistäsi tilastoista. On todella hienoa, että joku "amatööri" jaksaa suhtautua noin suurella intohimolla jääkiekkoon ja sen yhteen osa-alueeseen. Olet siinä kohdin todellinen tietäjä.

Se mitä kaipaisin analyyseistä, olisi pelin näkeminen enemmän reagointipelinä eli analysoitaisiin sitä miten kulloinkin on reagoitu, aivan kuten St_Patrick #16 tuossa ylempänä kirjoittaa. Näin toki osaksi tehdäänkin, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Lisäksi toivoisin, että analyyseissa otettaisiin enemmän huomioon pelaajamateriaali ja sen suhde pelitapoihin sekä ylipäänsä pelaajat eikä mentäisi niin valmentajakeskeisesti. Myös pelin henkisestä puolesta olisi välillä mukava kuulla juttuja. Pelissä on muuttujia vaikka kuinka ja pelitapa on vain yksi niistä.

Toki näitä kaikki on silloin tällöin sivuttu, mutta edelleen näen, että Johtava tekee liian suuria johtopäätöksiä ajatuksellaan, että "peli kertoo kaiken". Johtavalle se tuntuu kertovan vain pelitavallisia juttuja kun mielestäni se kertoo paljon muutakin. Ehkä se on vain uskottava, että yhden ihmisen aika ja taito eivät riitä kuin yhteen pelin osa-alueeseen, joten olisi toivottavaa, että muut toimittajat erikoistuisivat muihin alueisiin. Veikkaisin, että jos näin kävisi, Johtava lyttäisi muiden toimittajien touhun alta aikayksikön, mutta olisin kernaasti väärässä.

 

[Fordél]

Mielestäni se on niin, että ei ole olemassa mitään absoluuttista parasta pelitapaa, vaikka esim. PS kovasti koittaa jutuissaan niin sanoa.

Paljon hedelmällisempää kuin erilaisten lähtöjen tilastointi olisi mielestäni tutkia joukkueen reagointitapoja erilaisiin tilanteiseen, vaikkapa kiekon menetyksiin tai pakille palautukseen ja kuinka optimaalisesti joukkue näihin nimenomaan viisikkona reagoi.

Se, että joku joukkue pelaa vaikka 16 rytmillä ja väillä palauttelee kiekkoja tuomareillekin, ei kerro vielä yhtään mitään joukkueesta ja sen hyvyydestä. Se voi olla vaikka sarjan viimeinen, kuten esim. Pelicans on nyt hyvin lähellä ja siellä vissiin on kuitenkin rytmit varsin hyvin hanskassa. Jossain muualla sen sijaan mättää pahasti. Siitä missä siellä mättää, tämä rytmeihin keskittyminen ei kerro yhtään mitään.

Olen tämän ehkä jo täällä monesti sanonut, mutta ilmeisesti St_Patrick #16 kanssa meillä menee ajatukset pelistä hyvin yhteen (ainakin mun puolelta). Olen koko tekstistäsi täysin samaa mieltä, mutta kokosin tähän muutaman pääajatuksen, jotka korostuvat omassakin ajattelussa ja jotka ehkä eroavat tästä sihvosmaisesta näkökulmasta. Jälkimmäisessä peli nähdään liian mekaanisena ja systemaattisena toimintana, joka tapahtuu jossain tyhjiössä. Tottakai näin ei ole, mutta asioita pitää kärjistää, jotta näkökuntien erot tulisivat esille.

Mielestäni jääkiekko (kuin muutkin joukkuelajit) on juuri reagointipeli ja parhaimmillaan reagointia monella eri tasolla. Tämä siksi, että kyse on inhimillisestä toiminnasta. Reagointia on tapahduttava esimerkiksi vastustajan pelitapaan, vastustajan kuin joukkuetoverin pelaamiseen, omaan ja vastustajan henkiseen ja fyysiseen tilaan tai jopa yleisöön. Kaikki tämä reagointi lähtee yksilöstä (joko pelaajasta, valmentajasta tai vaikka yleisöstä) ja se päätyy aina yksilöön.

 

[Wäinö#16]

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

Se mitä itse odotan aloittelevana valmentajana, en tosin jääkiekon, on pureutumista syvemmälle peliin. Ja itse asiassa metodi "peli kertoo kaiken" on tähän mielestäni pahasti vaillinainen, etenkin jos koko ajan peilataan omaan ideaaliin pelitapaan. Metodi ei kerro tavoitteista ja tavoitteiden onnistumisesta mitään, jotka voivat eri joukkueilla olla hyvinkin erilaisia. Se vaatisi vähintäänkin sen, että pääsisi seuraamaan joukkueen harjoituksia jos valmentajat itse eivät halua sen enempää valottaa ajamaansa pelitapaa.

Esimerkiksi se kiinnostaisi millaisin erilaisin tavoin pyritään nykyään toteuttamaan puolinopea hyökkäys ja millaisia erilaisia tapoja on reagoida keventävään pakki-pakki-syöttöön. Sihvosen analyysit pysähtyvät yleensä siihen, että joukkue hyökkää vain nopeasti ja puolinopeasti, mutta sitä millä tavalla se sitä toteuttaa ei analysoida juuri ollenkaan. Eipä tämä loppujen lopuksi eroa ollenkaan siitä viivojen vetämisestä ruutupaperille.

 

[siffa]

Se mitä kaipaisin analyyseistä, olisi pelin näkeminen enemmän reagointipelinä eli analysoitaisiin sitä miten kulloinkin on reagoitu, aivan kuten St_Patrick #16 tuossa ylempänä kirjoittaa. Näin toki osaksi tehdäänkin, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Lisäksi toivoisin, että analyyseissa otettaisiin enemmän huomioon pelaajamateriaali ja sen suhde pelitapoihin sekä ylipäänsä pelaajat eikä mentäisi niin valmentajakeskeisesti. Myös pelin henkisestä puolesta olisi välillä mukava kuulla juttuja. Pelissä on muuttujia vaikka kuinka ja pelitapa on vain yksi niistä.

Kun lähemmin tarkastellaan esille ottamiasi tärkeitä aiheita, huomataan, että ollaan niistä samaa mieltä. Enkö minä ole juuri tilastoinut viime aikoina sitä, miten pelaaja yksilönä reagoi pelitilanteeseen? Omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä pelaaja reagoi valmentajan pelikirjan mukaisesti. Kun joukkue pelaa pelkästään nopeita hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta, niin pelaajan ei tarvitse reagoida muuten kuin muutamalla tavalla eli lähtee itse nopeasti jalalla ylöspäin tai syöttää nopeasti hyökkäyksen käynnistävän syötön ylöspäin. Syötöllä pelaaja voi tavoitella omaa kanssapelaajaa tai lyö kiekon laidan kautta keskialueelle tai purkaa sen keskialueelle. Nopeassa pystysuunnan jääkiekossa on pelaajalla vain muutama mahdollisuus reagoida siihen, mihin kiekon lähettää. Toinen ääripää on omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjä viidellä rytmillä pelaavat joukkueet. Silloin hyökkäyksen aloittavalla pelaajalla on hyvin useita mahdollisuuksia reagoida pelin avaamiseen. Tätä reagointipeliä olen viime aikoina tilastoinut eri maajoukkueiden, SM-liigan, Mestiksen ja NHL:n osalta. Tilastoin jatkossa vielä saman reagointipelin KHL:n ja Elitserienin osalta.

Pelaajamateriaalin osuus valmentajan käyttämään pelikirjaan ja näin eri pelitilanteiden reagoimiseen ei ole niin suuri kuin siitä väitetään. Tätä mieltä olen. Pelin henkinen puoli on niitä henkimaailman asioita, joista ollaan montaa eri mieltä. Pelaajan henkinen puoli rakentuu minun mielestäni siitä, miten hyvä on hänen fyysinen kuntonsa, mitkä ovat hänen pelitaitonsa ja miten valmentajan pelikirja tukee ja antaa turvallisuuden toteuttaa valmentajan vaatimuksia. Erittäin tärkeää pelaajan henkisen puolen vahvuudelle on valmentajan antama luottamus. Penkitettynä murenee hyvänkin pelaajan itsetunto ennemmin tai myöhemmin ja tämän valmentajat tietävät sekä käyttävät hyväkseen esim. silloin, kun haluavat pelaajan jättävän joukkueen. Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

 

[Fordél]

Pelaajamateriaalin osuus valmentajan käyttämään pelikirjaan ja näin eri pelitilanteiden reagoimiseen ei ole niin suuri kuin siitä väitetään. Tätä mieltä olen.

Mielestäni pelaajamateriaalin ja käytetyn pelitavan suhde on ihan keskeisessä asemassa menestyksessä tai menestymättömyydessä. Tässä kohdin taas on myös seuran muulla organisaatiolla keskeinen asema eli saadaanko palapeliin hankittua oikeanlaisia osia.

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Pelaajan henkinen valmius rakentuu tottakai mainitsemistasi asioista, mutta myös mm. motivaatiosta ja johtamisesta. Toisaalta tuo henkinen valmius on jo lähtökohtaisesti toisilla parempi kuin toisilla. Tottakai henkistä valmiutta voidaan kehittää sekä tukea mm. mainitsemillasia asioilla.

Mitä tulee lainattuun kohtaan niin en näe asiaa näin yksiselitteisenä. Summanenhan muistaakseni käytti hyödyksi tätä henkistä valmennusta ja ulkopuolista apua. Mieleeni muistuu myös yksittäisenä seikkana eräs KooKoon ja KalPan välinen ottelu, jossa kuopiolaisten piti viedä KooKoota kuin litran mittaa. No ennen peliä KooKoo käytti ulkopuolista apua henkisessä virittäytymisessä otteluun ja KooKoo taisi voittaa ottelun 5-0. Kyse on tottakai yksittäisestä esimerkikstä ja mikä ulkopuolisen avun merkitys oli voitossa, on mahdotonta sanoa. Silti en näe etteikö ulkopuolisella avulla voisi olla hyötyä ja suomalaisessa huippu-urheilussa on tulevaisuudessa enemmän keskityttävä myös henkiseen valmiuteen, joka ei tule pelkästään pelitavasta, fyysisistä ominaisuuksita ym.

 

[Lead Fossil]

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Ihan sama. Kyllä henkinen valmennus ja sen osaamisen pitää lähteä valmennustiimistä.

Niin - pelikirjoista tai -tavoista. 1980-luvulla meillä D/C -junioreina muutamia pelitapoja, luettelen ne mitä muistan:

ALOITUSVOITTO OMASSA PÄÄDYSSÄ:
- painoton pakki pudottaa maalin edestä päätyyn
- painollinen nappaa kiekkon
- pakki-pakki -syöttö
- avaus joko laitaan tai sentterille riippuen kumpi paremmin sijoittunut (vapaana)
- jos ei mahdollista palautus takaisin pakilta pakille

- joskus ehkä kokeiltiin pitkää avausta maalin kulmalta punaviivalle
"karkuun" lähteneelle ja leikkaavalle laiturille.

ALOITUSVOITTO KESKIALUEELLA
- käytännössä aina pakki-pakki

HYÖKKÄYSSINISEN YLITTÄMINEN
- laidasta aina yli
- sentteri takamieheksi ja painoton laituri maalille

KARVAAMINEN
- kahdella (laiturit) pakkeihin kiinni
- yhdellä (sentteri) ja laiturit ottaa laidat kiinni

Itse olen jo aika vieraantunut kiekosta, mutta jännä huomata että hei, meillähän oli 1980-luvulla jo "pelikirja". No, ehkä nuo nyt ovat perusosaamista, mutta nuhteita tuli jos noita ei noudattanut ja varsinkin tuota karvausta muistan että muutettiin pelin sisällä ja myös vastustajienkin mukaan.

 

[peruspata]

No, ehkä nuo nyt ovat perusosaamista,
mutta varsinkin tuota karvausta muistan että muutettiin pelin sisällä ja myös
vastustajienkin mukaan.

Tätä kaipaisin hieman jopa 2010-luvulla. Nykyään kun tuntuu välillä siltä, että pelin voittaa se, joka tilastollisesti tekee kaiken analyysien mukaan oikein. Ei suinkaan se, joka pystyy sopeuttamaan pelinsä vastustajaan ja tätä kautta luomaan tarvittavan määrän maaleja.

Sillä pitää nähdä yksittäisen tuloksen taakse ja kehittää lajia. Säälittävintä on jollain retroysärillä yrittää voittaa otteluita.

 

[Wäinö#16]

Kun lähemmin tarkastellaan esille ottamiasi tärkeitä aiheita, huomataan, että ollaan niistä samaa mieltä. Enkö minä ole juuri tilastoinut viime aikoina sitä, miten pelaaja yksilönä reagoi pelitilanteeseen?

Se mikä on oikeasti kiinnostavaa ja mikä erottaa hyvät joukkueet huonoista, on viisikkotason reagointi muuttuviin tilanteisiin ja oman kiekollisen pelaajan ratkaisuihin. Se puolestaan ei kunnolla selviä vetelemällä viivoja paperiin tv-lähetyksistä, vaan seuraamalla ottelua paikan päällä.

 

[Lead Fossil]

Tätä kaipaisin hieman jopa 2010-luvulla. Nykyään kun tuntuu välillä siltä, että pelin voittaa se, joka tilastollisesti tekee kaiken analyysien mukaan oikein. Ei suinkaan se, joka pystyy sopeuttamaan pelinsä vastustajaan ja tätä kautta luomaan tarvittavan määrän maaleja.

Sillä pitää nähdä yksittäisen tuloksen taakse ja kehittää lajia. Säälittävintä on jollain retroysärillä yrittää voittaa otteluita.

Tuli joo mieleen vielä kun muistilokeroita penkoo, että jos oli sovittu että karvataan yhdellä ja pelin ollessa tiukka eikä oikein kummallakaan otetta, niin sitten vaihdettiin esim. erän loppuun viideksi minuutiksi karvaus kahdella ja samalla saatettiin "kaikki pelaa hengessä" (vitsi) tiivistää kahteen ketjuun ja annettiin vastustajalle hiukan shokkihoitoa.

 

[Keltainen Jaffa]

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Tähän on pakko puuttua. Esimerkiksi joukkueen tärkeimmän pelaajan eli maalivahdin homma on melkoista henkistä peliä, joka vaatii paljon itsekuria. Joskus henkisen kantin ylläpitämiseen ei riitä pelkästään maalivahtivalmentajan tuki.

Esim. Suomen maajoukkue on surullisen kuuluisa tiukoissa paikoissa sulamisistaan. Toinen esimerkki: HIFK jäätyi viime playoffeissa alkumetreillä, vaikka oli "suuri" ennakkosuosikki.

En ehdota, että urheilupsykologin pitäisi olla mukana joukkueessa suuressa roolissa, mutta silloin tällöin hän kävisi harjoituksissa ja jos valmentaja huomaa, että jollakulla on nyt ongelmia, voisi hän salassa muilta määrätä vaikeuksissa olevan pelaajan lanttumaakarille. Ei tämä tietenkään kaikkia hyödytä, mutta mielestäni tarvetta silti on.

Ja yksi psykologihan voi hoidella useamman joukkueen. Mitä haittaa siitä olisi?

Ruotsiin ja Ruotsin maajoukkueeseen käsittääkseni on hommattu jo useampi vuosi sitten "henkisen puolen valmentajia". En osaa sanoa, onko siitä ollut heille hyötyä, mutta he ovat silti edellä tässä(kin) asiassa meitä.

 

[Johannes]

Raimo Summanen: "Meidän päivä, s. 36-37", Jokereissa apuvalmentajani toiminut Jouko Lukkarila oli tutustunut, urheilupsykologi Juri Haninin ajatuksiin. Hanin toimi tutkimuskeskus KIHU:n vanhempana tutkijana. Hanin oli työskennellyt v.1999 Lukkarilan kanssa 18-vuotiaiden MM-kultaa voittaneessa jääkiekkomaajoukkkueessa, kehittäen sen tarpeisiin kysymyssarjan, jolla pyrittiin pelaajien yksilöllisen suoritustunteen kartoitukseen. "
"Haninin ajatukset perustuivat siihen, että tunnetilat kyllä vaikuttavat yksilön tai joukkueen suoritukseen - auttavasti tai tuhoavasti, mutta jokaisella pelaajalla on oma yksilöllisen tunnetilan taso, joka tämän tunnetilan saa aikaan. Tähän IZOF-malliin (Individual Zones of Optimal Functioning) perustuen on mahdollista ennustaa suoritustasoa ja käyttää yksilön vahvuuksia paremmin hyväksi.
Raimo Summanen (s. 39): "Olen aina uskonut vahvasti työpariajatteluun ja sitä olin myös valmentajana toteuttanut. Tarvitsisin mentorin, jonkun, jonka erityisalaa olisi nimenomaan ryhmädynamiikan hallinta. Tapaamisesta Juri Haninin kanssa sulkeutui viiden tunnin istunto, jonka pääaiheet olivat 1. NHL, 2. valmistavat leirit, 3. Roolituksen selkeys 4. Mediasuhteet ja 5. Analyysi ja valmistautuminen.
Raimo Summanen (s. 42): "Päätimme siltä istumalta palkata Jurin johtoryhmän ulkopuoliseksi analyytikoksi ja tueksi, johon minulla (Raimo Summanen) olisi suora yhteys päivittäin. Jurin avulla käsitykseni valmentamisesta monipuolistui."
Tällaisia kertoo Raimo Summanen itse kirjassaan "meidän päivä". kun valmistaa Suomen joukkuetta menestykseen v. 2004 World Cupissa.
Raimo Summanen ei ainakaan pitänyt kaukana itsestään Juri Hanin-nimistä henkisen puolen gurua ja tulos oli loistava, eikä varmaan vähiten Haninin työpanoksen ansiosta Summasen kanssa.

 

[Fordél]

Tällaisia kertoo Raimo Summanen itse kirjassaan "meidän päivä". kun valmistaa Suomen joukkuetta menestykseen v. 2004 World Cupissa.
Raimo Summanen ei ainakaan pitänyt kaukana itsestään Juri Hanin-nimistä henkisen puolen gurua ja tulos oli loistava, eikä varmaan vähiten Haninin työpanoksen ansiosta Summasen kanssa.

Näinhän se oli ja ihmettelen kyllä miksei Haninin tapaista ammattilaista ole Summasen jälkeen hyödynnetty systemaattisesti maajoukkueessa. Juuri se pelin osa-alue, joka Suomella tuntuu vuosi toisensa perään kusevan on yhtä heikossa hapessa vuodesta toiseen. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta Jalonen on muistaakseni joskus ottanut asiaan kantaa. Jalosen näkymyksen mukaan valmennusryhmän henkinen valmennus riittää eikä ulkopuolisia apua tarvita.

Ihmettelen suuresti tätä ajattelutapaa, koska kuten Summasen ajattelutapaan kuuluu, koskaan ei voi olla liian valmistautunut tuleviin haasteisiin. Tämän pitäisi koskea niin pelitapaa kuin henkista valmiutta. Siinä missä valmennusryhmäänkin haetaan erilaista osaamista (taktinen osaaminen, motivointi, fysiikka, maalivahtipeli jne.), en ymmärrä miksi tähän kohtaan pitää vetää raja eikä henkisen puolen osaamista haluta hyödyntää maajoukkueessa. Kaikki kunnia Jaloselle, mutta vaikea nähdä häntä erityisesti tämän aiheen erityisosaajana.

 

[Koke72]

Näinhän se oli ja ihmettelen kyllä miksei Haninin tapaista ammattilaista ole Summasen jälkeen hyödynnetty systemaattisesti maajoukkueessa. Juuri se pelin osa-alue, joka Suomella tuntuu vuosi toisensa perään kusevan on yhtä heikossa hapessa vuodesta toiseen. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta Jalonen on muistaakseni joskus ottanut asiaan kantaa. Jalosen näkymyksen mukaan valmennusryhmän henkinen valmennus riittää eikä ulkopuolisia apua tarvita.

Löysin tällaisen jutun, jossa Jukka Jalonen kertoo näkemyksiään henkisestä valmennuksesta. Siinä nyt ei suoraan sanota miten maajoukkueessa tällä hetkellä toimitaan.

 

[Fordél]

Löysin tällaisen jutun, jossa Jukka Jalonen kertoo näkemyksiään henkisestä valmennuksesta. Siinä nyt ei suoraan sanota miten maajoukkueessa tällä hetkellä toimitaan.

Ne lausunnot, joita itse muistan, olivat kyllä selkeästi vanhempia eli kyse ei ollut tästä, mutta liekö sitten Jalosenkin näkökanta muuttunut (tai sitten muistini pettää). Joka tapauksessa nyt Jalosen suusta tuli oikein järkeviä lausuntoja ja toivottavasti henkinen valmennus korostuu jatkossa myös maajoukkueessa, koska siitä voidaan todella saada hyötyä, aivan kuten Jalonen toteaa.

 

[Gags]

Jukka Jalosella ja Raimo Summasella, Erkka Westerlundia lukuunottamatta ehkä suomalaisen jääkiekkoilun kovimmalla tekijäkaksikolla, näköjään aika yhtenevät mielipiteet henkisestä valmennuksesta ja ihan yllättynyt en ole siitä, että nämä ajatukset ei käy yksiin klapipinojen sankarin kanssa.

 

[Mack]

Johtava. Muuten varsin mielenkiintoiset videonne Urheilulehden sivuilla ovat tekniseltä laadultaan aivan karmeita, joku voisi jopa puhua oksennuksesta. Eikö Sihvoselle voisi esim. laittaa mikrofonia niihin lähetyksiin? Kai jonkun kansanopiston viestinnän linjan tyypit voisivat käydä jeesaamassa? Keskitytte niin paljon viivelähtöihin ja keskikaistoihin, että unohdatte pitää huolta viestinnänne laadusta.

 

[siffa]

Jukka Jalosella ja Raimo Summasella, Erkka Westerlundia lukuunottamatta ehkä suomalaisen jääkiekkoilun kovimmalla tekijäkaksikolla, näköjään aika yhtenevät mielipiteet henkisestä valmennuksesta ja ihan yllättynyt en ole siitä, että nämä ajatukset ei käy yksiin klapipinojen sankarin kanssa.

Minä en tunne muita kuin Veltto Virtasen, joka on antanut pitempiaikaista henkistä valmennusta jääkiekkojoukkueelle. Raimo Summasen ja Juri Haninin yhteistyö on täällä käsitelty moneen kertaan. Hanin oli Summasen sparraaja. Jukka Jalonen kertoo, että hänellä on myös henkisen puolen sparraaja, lähinnä keskustelija silloin, kun Jalonen on keskustelun tarpeessa. Onko siis Jukka Jalosen maajoukkueella tai yhdelläkään SM-liiga- tai Mestis-joukkueella tietojesi mukaan erillinen henkisen puolen valmentaja? Silloin tällöin toki voidaan pitää muutaman kerran henkisen puolen konsulttitilaisuus myös jääkiekkojoukkueelle, mutta, jos Jukka Jalonen ja Raimo Summanen ovat sitä mieltä, että jääkiekkojoukkue tarvitsee erillisen henkisen puolen valmentajan, niin missä joukkueissa nämä terapeutit vaikuttavat tällä hetkellä?

 

[TosiFani]

Minä en tunne muita kuin Veltto Virtasen, joka on antanut pitempiaikaista henkistä valmennusta jääkiekkojoukkueelle. Raimo Summasen ja Juri Haninin yhteistyö on täällä käsitelty moneen kertaan. Hanin oli Summasen sparraaja. Jukka Jalonen kertoo, että hänellä on myös henkisen puolen sparraaja, lähinnä keskustelija silloin, kun Jalonen on keskustelun tarpeessa...

Tätä työskentelytapaa voidaan kutsua työnohjaukseksi ja voidaan katsoa henkisen puolen valmennukseksi.

 

[Uuhis #97]

Jukka Jalosella ja Raimo Summasella, Erkka Westerlundia lukuunottamatta ehkä suomalaisen jääkiekkoilun kovimmalla tekijäkaksikolla, näköjään aika yhtenevät mielipiteet henkisestä valmennuksesta ja ihan yllättynyt en ole siitä, että nämä ajatukset ei käy yksiin klapipinojen sankarin kanssa.

Jaahas, fanipojat taas unohtavat että kummankin näytöt tuolla maajoukkuepuolella jäivät lopulta aika köykäisiksi, mutta lähinnä pelaajistosta lähtöisin tulleella ryhtiliikkeellä(joka Jalosen kohdalla konkretisoitui olympialaisten viimeisessä erässä ja Summasen kanssa World Cupin pudotuspelivaiheessa), lähtökohtaisesti Westerlund on se ainut tekijä näistä kolmesta.

 

[tant gredulin]

Minä en tunne muita kuin Veltto Virtasen, joka on antanut pitempiaikaista henkistä valmennusta jääkiekkojoukkueelle. Raimo Summasen ja Juri Haninin yhteistyö on täällä käsitelty moneen kertaan. Hanin oli Summasen sparraaja. Jukka Jalonen kertoo, että hänellä on myös henkisen puolen sparraaja, lähinnä keskustelija silloin, kun Jalonen on keskustelun tarpeessa.

Ideaalimaailmassa valmentajalla itsellään on kykyä suhtautua pelaajiinsa ihmisinä ja löytää ne kohdat, joiden avulla he motivoituvat. Ihmiset ovat erilaisia ja pelaajatkin ovat ihmisiä :) Joku motivoituu kritiikistä, joku kannustuksesta. Hyvin harva poikkeus on 'itseohjautuva' psykofyysinen kokonaisuus.

Kaikilla valmentajilla ei tietenkään tuota kykyä - tai edes energiaa siihen valmentamisen ohella - ole ja silloin kuulostaakin järkevältä käyttää ulkopuolista tukea.

 

[Gags]

Jaahas, fanipojat taas unohtavat...

Olen tämän palstan kovin Jukka Jalonen-fani!

 

[siffa]

Ideaalimaailmassa valmentajalla itsellään on kykyä suhtautua pelaajiinsa ihmisinä ja löytää ne kohdat, joiden avulla he motivoituvat. Ihmiset ovat erilaisia ja pelaajatkin ovat ihmisiä :) Joku motivoituu kritiikistä, joku kannustuksesta. Hyvin harva poikkeus on 'itseohjautuva' psykofyysinen kokonaisuus.

Kaikilla valmentajilla ei tietenkään tuota kykyä - tai edes energiaa siihen valmentamisen ohella - ole ja silloin kuulostaakin järkevältä käyttää ulkopuolista tukea.

Hienoja lauseita, joita on kirjoitettu tämän teeman osalta jo vuosikymmeniä. Toinen juttu on se, että nämä ajatukset eivät toteudu käytännössä. Summasen ja Jukka Jalosen kohdalla he ovat itse olleet maajoukkueidensa pelaajien henkiset valmentajat saatuaan sparrausta tukihenklöiltään oman työnsä tekemiseen. Kysyn edelleen, että missä ovat ne terapeutit, jotka on palkattu joukkueen pelaajien henkisen puolen valmentajiksi?

 

[TosiFani]

Hienoja lauseita, joita on kirjoitettu tämän teeman osalta jo vuosikymmeniä. Toinen juttu on se, että nämä ajatukset eivät toteudu käytännössä. Summasen ja Jukka Jalosen kohdalla he ovat itse olleet maajoukkueidensa pelaajien henkiset valmentajat saatuaan sparrausta tukihenklöiltään oman työnsä tekemiseen. Kysyn edelleen, että missä ovat ne terapeutit, jotka on palkattu joukkueen pelaajien henkisen puolen valmentajiksi?

Ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta säännöllisestä työnohjauksesta, jossa etsitään työkaluja esim. valmentajalle, koska et tunnu ymmärtävän aiheesta mitään. Puhut sparrauksesta ja terapeuteista, ymmärtämättä termien oikeaa merkitystä. Henkinen valmennus ei ole Veltto Virtasen puhesessioita koko joukkueelle vaan yksilöiden kehittämistä.

 

[siffa]

Ilmeisesti sinulla ei ole kokemusta säännöllisestä työnohjauksesta, jossa etsitään työkaluja esim. valmentajalle, koska et tunnu ymmärtävän aiheesta mitään. Puhut sparrauksesta ja terapeuteista, ymmärtämättä termien oikeaa merkitystä. Henkinen valmennus ei ole Veltto Virtasen puhesessioita koko joukkueelle vaan yksilöiden kehittämistä.

Tarkoitin juuri sitä, että Summanen ja Jukka Jalonen ovat saaneet työnohjausta mentoreiltaan. He ovat toimineet sitten joukkueidensa pelaajien henkisinä valmentajina. Nyt on ollut kyse siitä, että joukkueen pelaajia varten en tiedä palkatun erillisiä henkisiä valmentajia, Veltto Virtasta lukuunottamatta. Onko sinullakaan osoittaa tästä esimerkkejä? Puhetta pelaajien henkisen puolen valmentajien tarpeesta on ollut vuosikymmeniä, mutta teot ovat jääneet vähäisiksi. Mistä tiedät, minkälaista henkistä valmennusta Veltto aikoinaan Ilveksen pelaajille antoi, kun väheksyt hänen työtään?