Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[TosiFani]

Olen samaa mieltä nimimerkin TosiFani kanssa. Asia on juuri noin. MUTTA.

Satut ottamaan esimerkiksi JYPin, Vatasen ja Viitasen... JYP on joukkue, jota vastaan ei ole järkevää karvata maalin taakse oli siellä sitten vastassa ykkös- tai neljosvitja. Miksi? Siksi, että R. Dufva on organisoinut joukkueen pelin niin erinomaisesti. Kaikissa tapauksissa tällainen karvaustilanne on kuitenkin JYPiä vastaan kahden tai maksimissaan kolmen prässiä viittä vastaan. Alleviivaan: 2(tai 3) vs 5! SM-liigassa ei ole niin huonoja pelaajia ainuttakaan, etteivätkö he selviäsi tällaisesta ylivoimatilanteesta hengissä, jos vain syöttöetäisyydet ja viisikon rakenne ovat kunnossa...

Esimerkki oli ehkä huono, mutta idea tuli ymmärretyksi. Boldatun lauseen kohdalla olen kanssasi kyllä vähän erimieltä, esimerkkejä löytyy ihan kotikaupungin joukkueesta.

Ässät käyttää mielestäni erittäin vähän maalin taakse karvaamista, ainoastaan silloin kun vastustajan kentällinen on selvästi epätasapainossa. Jos peli pysäytetään maalin taakse, Ässät karvaa normaalissa pelitilanteessa erittäin harvoin maalin taakse, jos koskaan.

 

[Major Julli]

Mielestäni irtokiekoista taisteleminen nykysäännöillä on vanhanaikaista pelaamista, ei niistä enää tule eniten maaleja tasakentällisin. Kiekon hallinta, kiekollinen peli, hyvät syöttölinjat, syöttö mieluummin taaksepäin omille kuin ristikulmaan toivotaan -asenteella. En tiedä, onko Erkalla plania siirtää Jokerien peliä kiekonhallinnan suuntaan nykyään?

Muuten samaa mieltä kirjoituksesta, mutta osittain eriävä tähän: irtokiekoista tappeleminen/karvaus on ensiarvoisen tärkeää maalipaikkojen aikaan saamiseksi. Sen sijaan tämä ränni-karvaus pelityyli on kyllä vanhentunut, mutta edelleenkin on parempi vaihtoehto kiekonmenetyksen jälkeen hakea sitä heti aktiiivisesti takasin kuin pudottaa viisikko vastaanotto asemiin keskialueelle.

 

[DEFENCE]

Pelissä keskimäärin per joukkue:
*180 hyökkäystä
*2.1 maalia
*45 laukausta
*28 laukausta maalia kohti

110 hyökkäystä puolustusalueelta -> 25% maaleista (Hox! kaikki hyökkäykset 5v5)
37 keskialueelta -> 15%
33 hyökkäysalueelta -> 60%

Hyökkäystapa (tilasto ei erittele rytmejä tämän tarkemmin)
60% maaleista 30 vastahyökkäyksestä (nopea)
40% maaleista 120 organisoidusta hyökkäyksestä (viive/ puolinopea?)
0% maaleista 30 purkukiekosta

Hyökkäystehokkuus
110 hyökkäystä puolustusalueelta -> 4 maalintekotilannetta
37 hyökkäystä KA:lta -> 2 maalintekotilannetta
33 hyökkäystä HA:lta -> 7 maalintekotilannetta

pelianalyysi suomen maajoukkueen peleistä 2005-2007 (48 ottelua, 184 maalia)

lähde: IIHCE International Coaches Conference 2007

Tämä on ensisijaisesti Siffalle osoitettu kysymys johtuen miehen ansiokkaasta tilastoinnista. Toki muutkin voivat vastata jos (ja kun) tietoa löytyy.

Onko olemassa mitään statistiikkaa siitä, miten tasakentällisin tehdyt maalit muodostuvat ja miten niitä tehdään? Muistelisin Westerlundin ja Summasen perustaneen oman pelifilosiansa aikanaan siihen, että vastahyökkäykset tuovat eniten maaleja, joten niiden tavoittelu pelivälineestä luopumisenkin hinnalla oli sallittua.

Mielestäni olisi oleellista tietää muun muassa se, millaisista olosuhteista päästään useimmiten maalintekotilanteeseen ja voitaisiinko näitä tilanteita lisätä omalla pelitavalla. Oletuksena on kuitenkin se, että maalintekotilanteista tulee käytännössä aina samalla prosentilla maali riippumatta tilanteen luontitavasta. Toki tämä oletus voi olla vääräkin, sen myönnän.

Tuossa ylempänä on lainaus omasta viestistäni tästä ketjusta. Tuohon voisi lisätä, että tarvitaan noin 7 maalintekotilannetta yhtä maalia kohti.

Täälähän käydään aivan mahtavaa kiekkokeskustelua nykyään (ainakin niiltä jotka siihen oikealla vakavuudella ja avoimella mielellä osallistuu)! todella mielenkiintoista luettavaa!

 

[Maple Leaf]

Mutta sitten ovat nämä nimimerkit tyyppiluokkaa Maple Leaf ja choose_life. Onkohan siellä aitioa ja oikeaa elämää nimimerkkien takana ollenkaan!?

Ei ole. Ihan sellaista mitätöntä pihinää vain, varjoissa kuihtumista. Tunne, äly ja ymmärrys debiilin hattivatin luokkaa. Joillekin käy tässä modernissa maailmassa näin.

Mutta jos ei ole kompetenssia niin ei ole kompetenssia.

Jos kompetenssiksi luetaan halu ja kyky toistella itsestäänselvyyksiä muotoillen ne uuteen terminologiaan (vrt. "pakki syöttää laitaan tai keskelle, ah, mitä modernia ja vallankumouksellista kiekkoa"), olen mielelläni kompetenssirajoitteinen. Siitä kärsiessäni en kuitenkaan lähetä pimeästä kellaristani viestiä, jolla pyrkisin esimerkiksi loukkaamaan pelaajien lapsia. Kaikki nyt vaan eivät kykene olemaan Johtavia.

 

[Johannes]

Jääkiekko - enemmän kuin peli: helmikuu 2009
Tässä blogissa on Jukka Jalosen mietteitä esim. hyökkäyspelistä. Lainaan sieltä pieniä osia, jotka ovat siis Jukka Jalosen, eivät Johanneksen mietteitä:

"- Voittava jääkiekko perustuu huipputasolla puolustus- ja hyökkäyspelin tasapainoon. Ilman hyvin organisoitua ja tehokasta puolustuspeliä ei voi hyökätä tehokkaasti.
- Joukkueena hyökätään joko nopeasti vastaiskulla (organisoimatonta puolustusta vastaan hyökkääminen) tai kiekkoa pitäen ja kontrolloiden (organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen).
- Huipputasolla joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan noin 20 kertaa, mutta joutuu hyökkäämään keskimäärin 120 kertaa organisoitua puolustusta vastaan.
- 120 huonosti kontrolloitua hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan on pelillinen itsemurha.
- Organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen puolustus- tai keskialueelta johtaa erittäin usein päädyn käyttöön. Kova ränni, ristikulma tai ”chippi” painolliseen kulmaan ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja luopua kiekosta hetkellisesti ja saada aikaan välitön karvauspaine vastustajaan.
- Osa joukkueista rakentaa kontrolloidun hyökkäyksen ns. rintamana, osa nostaa pakkien taakse ja/tai väliin yhden tai kaksi ”haukea” eli kärkimiestä tekemään tilaa, repimään vastustajan puolustusta ja synnyttämään vauhtieroa vastustajaan.
- Molemmissa pelitavoissa on etunsa, mutta hyökkäyksen jatkuvuuden ja päätykiekkojen jälkeisen paineen luomisen kannalta rintamahyökkäys on tehokkaampi.
- Sudenkuoppa joukkueille ja valmentajille saattaa piillä siinä, että kontrolloidun hyökkäyspelin harjoittelu johtaa pelin hidastumiseen niin, ettei vastaiskuihin ymmärretä tai ehditä enää lähteä lainkaan vaan koko hyökkäyspeli on pelkkää kontrolloitua hyökkäämistä. Huippujoukkue osaa rytmittää hyökkäyspelinsä pelitilanteen ja ottelutilanteen (tilanne tulostaululla) mukaisesti.
- Oleellista on, ettei tehdä yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa ja monimutkaista.
- Puolustajat käynnistävät suurimman osan joukkueen hyökkäyksistä puolustus- ja keskialueelta ja ensimmäisen syötön merkitys hyökkäyksen etenemisen kannalta on aina ratkaiseva."

On siellä muutakin hyvää Jukka Jalosen ajattelua, mutta tuossa oli osa Jalosen kirjoituksesta.

Sudenkuoppa katselijan kannalta on juuri tuo, että kontrolloitu hyökkäyspeli hidastaa pelin seuraamisen erittäin helposti lähes salibandyn tyyliseksi ottelun seuraamiseksi, jos tätä pelitapaa käyttävät molemmat joukkueet. Jos ajatellaan peliä vain sen katselemisen kannalta, niin katsojaluvut kääntyvät voimakkaaseen laskuun, jos suomalaiseksi pelitavaksi valittaisiin kontrolloitu hyökkäyspeli, kaikkine hienouksineen, vaikka se toteutettaisiin suurella taitavuudella.

 

[P.Sihvonen]

Palstatonttu

Jos kompetenssiksi luetaan halu ja kyky toistella itsestäänselvyyksiä muotoillen ne uuteen terminologiaan (vrt. "pakki syöttää laitaan tai keskelle, ah, mitä modernia ja vallankumouksellista kiekkoa"), olen mielelläni kompetenssirajoitteinen. Siitä kärsiessäni en kuitenkaan lähetä pimeästä kellaristani viestiä, jolla pyrkisin esimerkiksi loukkaamaan pelaajien lapsia. Kaikki nyt vaan eivät kykene olemaan Johtavia.

Nimimerkin Maple Leaf kompetenssi jääkiekon suhteen tällä palastalla riittää tasan siihen negatiiiviseen kitinään, jossa hän marisee ja ilkkuu siitä, mikä on modernia ja mikä ei, mikä on vallankumouksellista ja mikä ei. Kaikki on jo keksitty ajat sitten, ei mitään uutta auringon alla -tyyliin. - Minä voisin ottaa osaa mihin tahansa minkä tahansa alan keskusteluun noilla samoilla argumenteilla. Mutta se olisi oksettavaa nollakeskustelua ja suoranaista tyhmyyttä.

Mutta että tämä ei jäisi nimimerkin mollaamiseksi, niin pyydän sinua, Maple Leaf nyt tähän kohtaan tekemään oman linjauksesi sen suhteen, miten suomalaisessa jääkiekkoilussa pitäisi suhtautua "tilan voittamiseen" ja "tilan tekemiseen" pelin sisällä. Vierumäellä herrat Westelund ja Rautakorpi ovat olleet sitä mieltä, että tämä on haasteemme maalinteko- ja estopelin lisäksi. Ja, kas, Westerlund ja Rautakorpi siis näkevät ongelmia, vaikka Maple Leafin jotenkin jälkimodernistisen maailmankuvan mukaan jääkiekko elää täysin historiattomassa tilassa - mikään ei voi enää muuttua, kaikki on jo keksitty.

Ja nyt terävästi asiaan. Pyydän, että listaat Mapel Leaf tähän viisi kohtaa siitä, mikä jatkossa olisi oleellista "tilan voittamisen" ja viisi kohtaa "tilan tekemisen kannalta". Ota kantaa syöttösuuntiin ja pelaajien sijoittumisen kysymyksiin. Tällä tavoin voit osallistua luomaan "meidän peliä" eli sitä, mitä nyt Vierumäellä linjataan.

Kaiken pohjaksi voit luonnehtia samaa asiaa siinä katsannossa, miten nämä asiat ovat olleet ennen, sinun ikiaikaisessa jääkiekossasi, Maple Leaf.

Voit pohdiskella myös sitä (asia jota täällä palastaveli Cobol ansiokkaasti tarkasteli), että onko nollatoleranssijääkiekolla ollut mitään vaikutusta siihen, että onko peli muuttunut vai ei.

Toinen vaihtoehto on... että jatkat täällä palstatonttuna, jolla ei ole mitään annettavaa jääkiekkokeskustelulle.

Mutta siis, näytä kyntesi ja kirjoita pelistä! (Ja sekin käy, että näet vaivan ja hankit haamukirjoittajan, sillä siinä prosessissa saatat itsekin oppia jotain pelistä ja mikä tärkeintä: me muutkin mahdollisesti opimme.)

Toisaalta: jos taas et osaa riviäkään kirjoittaa pelistä, niin ole ystävällinen ja jätä ne muut rauhaan, jotka haluavat asiaa yrittää.
Johtava

 

[Johannes]

Jos nimimerkki siffa jatkaa edelleen ruutuvihkonsa kanssa tilastointia lähdöistä katsellessaan pelejä, niin paljon mielenkiintoisempaa kuin erilaisten lähtöjen lukumäärä olisi se, että siffa tilastoisi kuinka usein joukkueet pääsevät hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan ja jos siihen tietoon lisäisi millaiset lähdöt ovat tuottaneet hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan ja niiden lukumäärät, niin oltaisiin jo päästy eteenpäin siinä katsannossa, että millainen pelitapa tuottaa 5-5 pelissä parhaita maalipaikkoja.

 

[Wäinö#16]

Mutta siis, näytä kyntesi ja kirjoita pelistä! (Ja sekin käy, että näet vaivan ja hankit haamukirjoittajan, sillä siinä prosessissa saatat itsekin oppia jotain pelistä ja mikä tärkeintä: me muutkin mahdollisesti opimme.)

Toisaalta: jos taas et osaa riviäkään kirjoittaa pelistä, niin ole ystävällinen ja jätä ne muut rauhaan, jotka haluavat asiaa yrittää.
Johtava

Tätä toivoisin myös sinulta. Liian usein sorrut henkilöön menevään mollaamiseen Urheilulehden jutuissa ja menet sen taakse, että peli näyttää sinulle kaiken. Peli näyttää sinulle kaiken riippuen vähän siitä siitä kuka sitä peliä on siellä ollut tekemässä. Esimerkkinä vaikkapa Juhani Tamminen ja Raimo Summanen saavat olla aivan sysihuonoja ennen kuin osoitat sinne päin kriittistä sormea. Jukka Jalonen kuuluu samaan kastiin. Westerlund on sitten toisessa ääripäässä, jota vain jaksat vuodesta toiseen tölviä ties millä syyllä. Peliesitykset sentään estävät täydellisen lynkkaamisen. Teillä on ilmiselvästi henkilökohtaisia kaunoja, mutta se valitettavan rasittavaa lukijan kannalta lukea niitä lehdestä. Ehkä osa menee Röngän ja strategian piikkiin, mutta silti siellä on sinun nimesi allekirjoittamassa näitä oksennuksia kuten itse palstalle lanseerasit. Sinulla on potentiaalia kirjoittaa hyvin kiekosta ja ehkäpä jopa kehittää peliä. Sääli, että hukkaat sitä turhanpäiväisyyksiin.

 

[P.Sihvonen]

Go siffa!

Jos nimimerkki siffa jatkaa edelleen ruutuvihkonsa kanssa tilastointia lähdöistä katsellessaan pelejä, niin paljon mielenkiintoisempaa kuin erilaisten lähtöjen lukumäärä olisi se, että siffa tilastoisi kuinka usein joukkueet pääsevät hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan ja jos siihen tietoon lisäisi millaiset lähdöt ovat tuottaneet hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan ja niiden lukumäärät, niin oltaisiin jo päästy eteenpäin siinä katsannossa, että millainen pelitapa tuottaa 5-5 pelissä parhaita maalipaikkoja.

Minä taas toivon hartaasti, että nimimerkki siffa, kuka hänen lieneekään, jatkaisi ruutuvihkonsa kanssa nykyiseen maalliin sen, minkä maa- ja metsätaloustöiltään ehtii.

Nimittäin.

Siffan määrällinen analyysi auttaa ainakin minua erottelemaan valmentajien (hyökkäys)pelikirjat toisistaan. Näitä hyökkäyspelisuunnitelmia erittelevä ja erotteleva tekijä on nimenomaan "tilantekopelaamisen" (viivelähdöt, hidastaminen ja palauttaminen) määrä. Aivan kaikilla joukkueilla, pelitavasta riippumatta, on eniten nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä. On tärkeää tilastoida ne määrät, mitä kukin joukkue pelaa muuta kuin nopeaa ja puolinopeaa.

Nimimerkin Johannes toive siitä, että tilastoitaisiin hyökkäykset siitä, miten usein ja millä hyökkäyspelirytmillä joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan on hyvä ja tervetullut ehdotus. Näin jo toki tehdäänkin vaikkapa liigajoukkueiden piirissä.

Tässä on kuitenkin se tietyllä tapaa westerlundilainen ongelma (kirjoitin tästä taannoin Urheilulehdessä), että tarkastelun kohteeksi joutuu nollapisteestä lähtevä yksittäinen hyökkäys. Voin jo nyt kertoa, että joukkue kuin joukkue pääsee hyökkäämään 10-25 hyökkäystä organisoimatonta puolustusta vastaan - ja se on aina nopea tai puolinopea hyökkäys.

Tällainen tarkastelu ei ota ollenkaan huomioon omaa edellistä hyökkäystä (tai hyökkäysrytmiä) ja siitä seuraavaa vastustajan puolustustoimintaa - ja vasta sitten sitä hyökkäystä, jonka perässä palstaveli Johannes on. Eli tämä tapa katsoa ei huomio pelin VIRTAUSTA.

Fakta on, että tyyppiluokkaa sekä KalPa että JYP saavat saman määrän hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan - vaikka joukkueet pelaavat totaalisesti eri tavalla. Tässä on se syy, miksi on tavallaan hyödytöntä analyysin kannalta tilastoida pelkkiä onnistuneita hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan. Johtopäätös ei voi olla, että kannattaa koko ajan pelata nopeaa tai puolinopeaa. (Tai voi se olla johtopäätös [tästähän ammattilaiset kiistelevät], mutta se ei selviä tilastoimallapelkästään onnistuneita nopeita ja puolinopeita lähtöjä.

Joten tullaankin siihen, että olisi tarpeen yhdistää nimimerkkien Johannes ja siffa tilastoinnit. Mutta. Se vaatii tietokoneohjelmaa, ja hirmuista koodauskykyä vauhdissa. Tavallaan tämä ohjema on jo olemassa - Westerlundin Pelianalyysi. Mutta senkin puute ja etenkin tulkintapuute on ollut siinä, että ei olla tarkasteltu johtopäätöksissä pelin virtausta.

Itse saan tuon (multi-)analyysin tehtyä ruutuvihkolle, kun katselen pelin dvd:ltä vaihto vaihdolta ja on mahdollisuus kelata "nauhaa" taaksepäin.
Johtava

 

[Johannes]

Petri Matikainen kertoi kerran TV1:n Urheiluruudussa, että kiekonriiston jälkeen vastustajan alueella vastustajalta menee n. 3 sekuntia aikaa luoda organisoitu puolustus uudestaan ja sen 3 sekunnin aikan aikana on hyökkäävällä joukkueella mahdollisuus iskeä tätä organisoimatonta puolustusta vastaan, esim. maali.

Tuli vaan mieleen, että onko järkeä tuossa Petri Matikaisen ajatuksessa vai ei. Tämähän kuuluu painepelin tuottamiin mahdollisuuksiin iskeä, kun tulee tilaisuus ja siinä ei maalipaikan luomiseen ole tarvittu muuta kuin ensin sellainen hyökkäys, joka on johtanut jo vastustajan alueella oikeaan pelaajien puolustusryhmitykseen.

 

[P.Sihvonen]

Analyysin syvyydestä...

Minustakin P.Sihvonen-nickin vaatimukset Maple Leaf-nickille ovat täysin kohtuuttomia. Vastaa itse hyvä P.Sihvonen, että mitä järkeä on tilastoida lähtöjä numeraalisesti. Miksi et pääse analyyseissäsi eteenpäin. Pilkot hyökkäyspeliä mielenkiintoisesti, mutta et saa pilkkomisesta aikaan muuta kuin uusia palasia tai lateraalinen-tyylistä sanakikkailua, et kokonaisuuta siitä kuinka kannattaisi pelata eri pelitavoilla toisia pelitapoja vastaan ja miten esim. sm-liigajoukkueiden kannattaisi valmistautua tulevaan peliin, kun edessä on esim. HIFK-KalPa ottelu, jos taatusti kohtaa kaksi erilaisen pelitavan joukkuetta. Olet UL:n "The johtavana" U2:n biisi "Stuck in a moment you can`t get out of"-analyyseissäsi, jollain tapaa, mutta kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=14N_LEEhFZY

Kuten jo tuossa edellä viestissäni hahmottelen, näet, että omat analyysini tähtäävä laadulliseen eikä niinkään määrälliseen analyysiin. Mutta laadullisen analyysin pohjaksi tarvitaan määrällistä.

Tässä pieni näyte siitä, mitä on oma (ja eräiden hengenheimolaisteni) analyysi näiden hyökkäyspelirytmien suhteen:

HPK:n A-juniorit johtaa suvereenisti omaa sarjaansa. Heillä on aivan loistava tapa kääntää peli nopeasti keskialueelta, hyökätä vastaan ja tehdä maali. Mutta. Tässä ei ole MITÄÄN UUTTA. Johtopäätös ei ole, että keskialueelta kannattaa kääntää aina nopeasti. Tuota kääntöä edeltää aina PITKÄHKÖ KULMAPELI, jonka aikana vaihdetaan muutama oma tuore pelaaja kehiin. Sitten vastustaja purkaa ja roiskaisee kiekon keskialueelle, josta Kerhon A käy sen kääntämässä takaisin ja hyökkää väsynyttä ja epäorganisoitunutta vastustajaa vastaan. - No, eihän tässäkään ole mitään radikaalisti uutta, mutta tähän suuntaan olen viemässä suomalaisen jääkiekkoilun analyysiä osaltani. Eli ei tuijoteta enää yksittäiseen hyökkäykseen, vaan vähintäänkin on tarkasteltava myös edellisen oman hyökkäyksen laatua. Ja tähän katsantoon tarvitaan sitten mukaan kipeästi niitä eri hyökkäysrytmien määrällistä tilastointia.
Johtava

 

[P.Sihvonen]

Petri Matikainen kertoi kerran TV1:n Urheiluruudussa, että kiekonriiston jälkeen vastustajan alueella vastustajalta menee n. 3 sekuntia aikaa luoda organisoitu puolustus uudestaan ja sen 3 sekunnin aikan aikana on hyökkäävällä joukkueella mahdollisuus iskeä tätä organisoimatonta puolustusta vastaan, esim. maali.

Tuli vaan mieleen, että onko järkeä tuossa Petri Matikaisen ajatuksessa vai ei. Tämähän kuuluu painepelin tuottamiin mahdollisuuksiin iskeä, kun tulee tilaisuus ja siinä ei maalipaikan luomiseen ole tarvittu muuta kuin ensin sellainen hyökkäys, joka on johtanut jo vastustajan alueella oikeaan pelaajien puolustusryhmitykseen.

Kommenttini: Paras tapa saada valtava paine vastustajan päätyyn on vyöryä sinne rintamahyökkäyksellä kera pakin tuen keskialueelta, heittää päätykiekko - eli tavallaan luopua kiekosta, riistää se takaisin ja saada SITTEN se kolmen sekunnin momentum.

No, mites se parhaiten saadaan se rintamahyökkäys? Se saadaan viivelähdöllä tai hidastamalla.

- Eli taas: analyyttisen katseen on kohdistuttava toiseksi viimeisen oman hyökkäyksen laatutekijöihin...
Johtava

 

[Toejoen Veikko]

Jos peli pysäytetään maalin taakse, Ässät karvaa normaalissa pelitilanteessa erittäin harvoin maalin taakse, jos koskaan.

Muistini mukaan tässä on tapahtunut muutos kauden kuluessa. Alkukaudella Ässäpelaajat iskivät ärhäkämmin kiinni vastustajan maalin takana.

 

[Johannes]

Kommenttini: Paras tapa saada valtava paine vastustajan päätyyn on vyöryä sinne rintamahyökkäyksellä kera pakin tuen keskialueelta, heittää päätykiekko - eli tavallaan luopua kiekosta, riistää se takaisin ja saada SITTEN se kolmen sekunnin momentum.

No, mites se parhaiten saadaan se rintamahyökkäys? Se saadaan viivelähdöllä tai hidastamalla.

- Eli taas: analyyttisen katseen on kohdistuttava toiseksi viimeisen oman hyökkäyksen laatutekijöihin...
Johtava

Tätä minäkin oikeastaan tarkoitin kirjoituksellani, mutta ilmaisin kai itseäni taas epäselvästi aikaisemmassa kirjoituksessani, kun toistit asian pienillä tarkennuksilla.

Minusta tuo määrällinen analyysi kaipaa ilman mutta kyllä mukaan laadullisen analyysin ja hyökkäyspeli tulisi pilkkoa myös pelin virtausten osalta osiin ja saada aikaan joku synteesi, jonka avulla laadukkaiden maalipaikkojen luomisen analyysi kehittyisi eteenpäin ja tämä ilman mitään tietokone-ohjelmia.

 

[TosiFani]

Muistini mukaan tässä on tapahtunut muutos kauden kuluessa. Alkukaudella Ässäpelaajat iskivät ärhäkämmin kiinni vastustajan maalin takana.

Tämä on sitä pelitavan kehittymistä, pelaajista on tullut kärsivällisempiä, koska he ovat oppineet luottamaan pelitapaan. Näitä asioita on varmasti käyty monesti läpi kopissa dvd:ltä ja opetettu mikä kannattaa, mikä ei.

 

[Major Julli]

Fakta on, että tyyppiluokkaa sekä KalPa että JYP saavat saman määrän hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan - vaikka joukkueet pelaavat totaalisesti eri tavalla.

Mielenkiintoinen väite, jonka esität faktaksi. Kaipaisin todisteita sille, että tämä on totta. Loogisesti ajatellen, se joukkue joka pyrkii aktiivisten kiekonriistoon saa enemmän tilanteita, jossa peli kääntyy nopeasti - kun taas passiivisempi joukkue vähemmän. Ja ainakin laadussa on suuri ero, koska aktiivinen saa kiekon ylempänä ts. lähempänä vastustajan maalia.

 

[Toejoen Veikko]

Tämä on sitä pelitavan kehittymistä, pelaajista on tullut kärsivällisempiä, koska he ovat oppineet luottamaan pelitapaan. Näitä asioita on varmasti käyty monesti läpi kopissa dvd:ltä ja opetettu mikä kannattaa, mikä ei.

Olisiko kenties siten, että alkukaudesta iskettiin ärhäkämmin, koska vastustajien pelituntuma oli heikompaa ja siksi todennäköisyys kovemman karvauksen tuottamalle hyödylle oli suurempi?

 

[JHag]

..mutta edelleenkin on parempi vaihtoehto kiekonmenetyksen jälkeen hakea sitä heti aktiiivisesti takasin kuin pudottaa viisikko vastaanotto asemiin keskialueelle.

Tarkoitat takakarvausta? Ehdottomasti hyökkäysalueelle jo päästyä on syytä hakea kiekkokontrollia näin. Mutta jokaisesta irtokiekosta keskialueella ei kannata enää hakea pikahyökkäystä. Saa syöttää taaksepäinkin, pääasia että kiekko pysyy omilla. Suunnilleen näin sen tiivistäisin. Näin yhden matsin Tikin Jokipojilta - mieletöntä 90-luvun hulabaloota ja jokainen irtokiekko heitettiin samantien ylös. Tuli nostalginen fiilis.

 

[Jyrla]

Mielenkiintoinen väite, jonka esität faktaksi. Kaipaisin todisteita sille, että tämä on totta. Loogisesti ajatellen, se joukkue joka pyrkii aktiivisten kiekonriistoon saa enemmän tilanteita, jossa peli kääntyy nopeasti - kun taas passiivisempi joukkue vähemmän. Ja ainakin laadussa on suuri ero, koska aktiivinen saa kiekon ylempänä ts. lähempänä vastustajan maalia.

Väite on kiistämättä erittäin mielenkiintoinen. Olisi hauska nähdä se aineisto, jonka perusteella tuohon päätelmään on tultu.

Major Jullin logiikka toimii, mutta ei mielestäni ota riittävästi huomioon millaisessa tilanteessa vastustaja on, ennenkuin menettää kiekon tälle aktiivisiin kiekonriistoihin panostavalle vastustajalle.

Kiekkokontrolliin pyrkivä joukkue on todennäköisemmin puolustusvalmiimpi kiekon menettäessään (kenttätasapaino ja viisikon etäisyydet sekä ylimmän miehen etäisyys kiekkoon), kuin vain nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä suosiva joukkue (viisikko laajemmalla alueella ei mahdollista koko viisikon välitöntä aktiivista puolustamista).

Tällä logiikalla kiekkokontrollijoukkuetta vastaan tulee vähemmän tilaisuuksia hyökätä organisoitumatonta puolustusta vastaan.

Vastaavasti joukkue, joka hyökkää vain nopeasti ja puolinopeasti, antaa hyvän puolustusvalmiuden omaavalle joukkueelle useampia mahdollisuuksia hyökätä organisoitumatonta puolustusta vastaan.

Sihvosen esimerkissä oli varmasti tarkoitushakuisesti valittu Kalpan vertailupariksi juuri Jyp, jonka puolustuspelivalmius on selvästi paras nopeasti ylöspäin pelaavista joukkueista.

Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia eroja samalla tyylillä (vain nopeasti ja puolinopeasti) pelaavien joukkueiden osalta on siinä, kuinka monta hyökkäystä ne saavat organisoitumatonta puolustusta vastaan ja montako ne antavat.

Tämän jälkeen voisi perata ulos syitä, mikä ne erot aiheuttaa.

Sekava kommentti mielenkiintoiseen väittämään, toivottavasti edes joku ymmärsi.

 

[Keltainen Jaffa]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-jokereiden-peli-edistyy-rajuin-askelin

Sihvonen on sitten taas sitä mieltä, että Jokereilla menee hyvin.

Ihan hyvin kirjoitettu juttu ja asiaa on, mutta eikai kukaan kaipaa analyysejä peli-ilmeestä viikon välein. Ääripäästä toiseen, neroudesta virkavirheeseen, on nyt menty kolme kertaa muutaman tai yhden pelin otannalla.

Seuraavan viikon Jokerianalyysin voisi korvata vaikka noiden hyökkäyksiin lähtöjen nimien ja toteutustapojen avaamisella, sekä yhdistää muutamalla esimerkillä SM-liigajoukkue ja lähtötapa. Tästä ketjusta vain copy-pastena hiljattain julkaistut mainiot pohdinnat, mielestäni todella hyvä ja yleishyödyllinen artikkelin aihe.

 

[siffa]

Seuraavan viikon Jokerianalyysin voisi korvata vaikka noiden hyökkäyksiin lähtöjen nimien ja toteutustapojen avaamisella, sekä yhdistää muutamalla esimerkillä SM-liigajoukkue ja lähtötapa. Tästä ketjusta vain copy-pastena hiljattain julkaistut mainiot pohdinnat, mielestäni todella hyvä ja yleishyödyllinen artikkelin aihe.

Tänään Jokerit-Pelicans pelistä oli helppo todeta Westerlundin alkaneen kehittää jokereiden hyökkäyspeliä. Tilastoin omalta puolustusalueelta 5vs5 pelissä lähteneistä nopeista, puolinopeista, hidastamis-, viive- ja palautuslahdöistä hidastamiset+viiveet+palautukset. Hidastamiset=pakki-pakki-pakki syöttely, viiveet=maalin taakse pysähtyminen, palauttaminen=kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle. Jokereilla nluvut olivat erittäin (6+1+1)+(1+2+1)+(2+2+1). Vastustaja Pelicans pelasi tarkoituksella peliä hidastaakseen paljon viiveellä ja sen luvut olivat (3+8+1)+(2+2+1)+(3+6+1). Kaiken kaikkiaan peli oli yksi eniten H+V+P lähtöjä omalta puolustusalueelta sisältäneitä SM-liigapelejä, mitä olen tällä kaudella nähnyt.

Jokereiden ja Erkan kohdalta on todettava, että hyökkäyspelin kehittäminen on hyvässä mallissa ajatellen pudotuspelejä. Erittäin suuri ongelma Jokereilla on, että hyvistäkään hyökkäyksistä tulleista varmoista maalipaikoista ei saada maaleja tehtyä. Jokerit voitti pelin 3-1 ja kasi maaleistaan Jokerit teki yv:llä sekä 3. maalin Pelicans puolustaja Hurrin karkeasta virhesyötöstä omalla puolustusalueella. Kysymys siihen, että montako maalia syntyy noista omalta puolustusalueelta organisoiduista hyökkäyksiinlähdöistä, niin tänään ei niistä päättynyt maalintekoon yksikään. Pelicansin organisoidut H+V+P hyökkäykset tukehtuivat pääosin Jokereiden hyvin toimivaan keskialueen ohjauspeliin.

 

[Johannes]

Oli minustakin Jokerit-Pelicans teoreettisesti mielenkiintoinen peli, juuri siffan ruutupaperi-analyyseillä mittareina käyttäen. En tietenkään itse vaivaudu laskemaan mitään lähtöjen lukumääriä kappaleina. Olen jo ohittanut sen vaiheen, että en erottaisi ilman kappalemäärien laskemisia joukkueiden pelitapoja pelin avaamisen osalta ja muutenkin. Tottakai EW:n työ tuo vähitellen tulosta, josta Jokerit hyötyy jo keväällä 2011. Hän on Suomen "The johtava päävalmentaja".

Toisaalta peli oli suurimman osan aikaa kuin olisi katsellut hidastettua filmiä oikesta jääkiekko-pelistä. Viihteellisesti Jokerit-Pelicans oli todella huono ottelu yleisölle paikanpäällä ja TV:n välityksellä, sm-liigapeliksi. Jos Jokerit-Pelicans peli oli näyte tulevasta suomalaisesta jääkiekosta, niin "quo vadis" Suomen jääkiekko. Oletko matkalla ristiinnaulittavaksi kansainvälisellä tasolla vai koetko pelitavallisen kuoleman ihan itseksesi.

 

[siffa]

Juuri loppui Ottawa-Detroit peli 5-7 lukemin. Ottawa oli luopunut vielä pari viikkoa sitten pelaamastaan kiekkokontrollipelitavasta ja pelasi vain nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Detroit pelasi tuttua peliään: 8 hidastamista, 12 viivettä ja 5 palautusta ottelun aikana. Erityisesti nuo viiveet (maalin taakse pysähtyminen) kannattaa huomioida. Suomalaiset asiantuntijat SM-liigapelien studioissa ovat monet sitä mieltä, että kiekon "hautominen" maalin takana ei ole modernia jääkiekkoa. NHL:ssä parhaat joukkueet, Tampa Bay:ta lukuunottamatta, pelaavat myös viivelähtöjä. KHL:ssä ja Elitserienissä viivelähtöjä on vielä enemmän kuin NHL:ssä, joten mitä se kuuluisa moderni jääkiekko mahtaa tältä osin olla?

 

[Johannes]

Babcockin Detroitin modernia jääkiekkoa kritisoidaan Kanadan mediassa usein juuri siiitä, että vaikka joukkue pelaa ns. parasta jääkiekkkoa NHL:ssä ja Babcock on erittäin arvostettu päävalmentaja, niin joukkueen pelien seuraaminen on tylsää. Detroit hidastaa pelin niiin taidokkaasti, että katsoja melkein nukahtaa katsomoon tai TV:n ääreen Detroitin pelatesssa viivelähtöjään, hidastamisiaan ja hitaaan oloista, mutta äärimmäisen taidokasta kiekkokontrolli-peliä vastustajan alueella, saatuaan aikaan hyökkäyksen, jolla se pääsee kierrättämään kiekkoa pelaajalta toiselle sen alueella. Itse arvostan Babcockin valmennustaitoja erittäin korkealle ja pelaahan siellä HIFK:n yksi kaikkien aikojen parhaista ulkolaisvahvistuksista, Brian Rafalski, joka on yksi edelleeen yksi suosikkipelaajani, vaikka ulkoisesti muistuttaa "tommi kovasta", niin hänet valittiin Vancouverin olympiakisojen parhaaksi puolustajaksi.

Toivon, että jääkiekon pelaamisen osaamisen edistyessä pelin viihdearvo ei kärsi pelin hidastumisesta ja pelin virtauksen vähenemisestä esim. molempien joukkueiden hyökätesssä pelin aikana vain 120 kertaa, kun suoraviivaisemmin pelatessa hyökkäyksiä saattaa olla 180 kpl/joukkue yhden pelin aikana ja jos ajatellaan kokonaisuutta, niin pelin hidastuminen saattaa kääntää suuren yleisön mielenkiinnon peliin laskusuuntaaan ja pitkässä juoksussa se on pelille huono asia, vaikka pelin evoluuutio veisikin itse peliä eteenpäin totetuksen osalta. Jalkapallossa on tapana sanoa, että ottelu saattaa olla erittäin laadukas, vaikka se päättyisi loppunumeroihin 0-0. Tämä on totta, mutta en toivo jääkiekon evoluution vähentävän maalimääriä niin, että ne putoavat esim. vielä yhdellä lisää seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä on vaarana, kun kaikki joukkueet oppivat pelaamaan oikeaa modernia lätkää ja pystysuunnan kiekon pelaaminen jää vähitellen harvojen ja osaamattomien joukkueiden pelitavaksi, jolla ei menesty.

 

[Fordél]

Jokereiden ja Erkan kohdalta on todettava, että hyökkäyspelin kehittäminen on hyvässä mallissa ajatellen pudotuspelejä.

Mitkä ovat perustelut tälle väittämälle? Löytyvätkö ne muistiinpanoistasi eli eri hyökkäyksiinlähtöjen määrästä vai mistä?