Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[P.Sihvonen]

Palstatonttu

Jos kompetenssiksi luetaan halu ja kyky toistella itsestäänselvyyksiä muotoillen ne uuteen terminologiaan (vrt. "pakki syöttää laitaan tai keskelle, ah, mitä modernia ja vallankumouksellista kiekkoa"), olen mielelläni kompetenssirajoitteinen. Siitä kärsiessäni en kuitenkaan lähetä pimeästä kellaristani viestiä, jolla pyrkisin esimerkiksi loukkaamaan pelaajien lapsia. Kaikki nyt vaan eivät kykene olemaan Johtavia.

Nimimerkin Maple Leaf kompetenssi jääkiekon suhteen tällä palastalla riittää tasan siihen negatiiiviseen kitinään, jossa hän marisee ja ilkkuu siitä, mikä on modernia ja mikä ei, mikä on vallankumouksellista ja mikä ei. Kaikki on jo keksitty ajat sitten, ei mitään uutta auringon alla -tyyliin. - Minä voisin ottaa osaa mihin tahansa minkä tahansa alan keskusteluun noilla samoilla argumenteilla. Mutta se olisi oksettavaa nollakeskustelua ja suoranaista tyhmyyttä.

Mutta että tämä ei jäisi nimimerkin mollaamiseksi, niin pyydän sinua, Maple Leaf nyt tähän kohtaan tekemään oman linjauksesi sen suhteen, miten suomalaisessa jääkiekkoilussa pitäisi suhtautua "tilan voittamiseen" ja "tilan tekemiseen" pelin sisällä. Vierumäellä herrat Westelund ja Rautakorpi ovat olleet sitä mieltä, että tämä on haasteemme maalinteko- ja estopelin lisäksi. Ja, kas, Westerlund ja Rautakorpi siis näkevät ongelmia, vaikka Maple Leafin jotenkin jälkimodernistisen maailmankuvan mukaan jääkiekko elää täysin historiattomassa tilassa - mikään ei voi enää muuttua, kaikki on jo keksitty.

Ja nyt terävästi asiaan. Pyydän, että listaat Mapel Leaf tähän viisi kohtaa siitä, mikä jatkossa olisi oleellista "tilan voittamisen" ja viisi kohtaa "tilan tekemisen kannalta". Ota kantaa syöttösuuntiin ja pelaajien sijoittumisen kysymyksiin. Tällä tavoin voit osallistua luomaan "meidän peliä" eli sitä, mitä nyt Vierumäellä linjataan.

Kaiken pohjaksi voit luonnehtia samaa asiaa siinä katsannossa, miten nämä asiat ovat olleet ennen, sinun ikiaikaisessa jääkiekossasi, Maple Leaf.

Voit pohdiskella myös sitä (asia jota täällä palastaveli Cobol ansiokkaasti tarkasteli), että onko nollatoleranssijääkiekolla ollut mitään vaikutusta siihen, että onko peli muuttunut vai ei.

Toinen vaihtoehto on... että jatkat täällä palstatonttuna, jolla ei ole mitään annettavaa jääkiekkokeskustelulle.

Mutta siis, näytä kyntesi ja kirjoita pelistä! (Ja sekin käy, että näet vaivan ja hankit haamukirjoittajan, sillä siinä prosessissa saatat itsekin oppia jotain pelistä ja mikä tärkeintä: me muutkin mahdollisesti opimme.)

Toisaalta: jos taas et osaa riviäkään kirjoittaa pelistä, niin ole ystävällinen ja jätä ne muut rauhaan, jotka haluavat asiaa yrittää.
Johtava

 

[Johannes]

Jos nimimerkki siffa jatkaa edelleen ruutuvihkonsa kanssa tilastointia lähdöistä katsellessaan pelejä, niin paljon mielenkiintoisempaa kuin erilaisten lähtöjen lukumäärä olisi se, että siffa tilastoisi kuinka usein joukkueet pääsevät hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan ja jos siihen tietoon lisäisi millaiset lähdöt ovat tuottaneet hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan ja niiden lukumäärät, niin oltaisiin jo päästy eteenpäin siinä katsannossa, että millainen pelitapa tuottaa 5-5 pelissä parhaita maalipaikkoja.

 

[Wäinö#16]

Mutta siis, näytä kyntesi ja kirjoita pelistä! (Ja sekin käy, että näet vaivan ja hankit haamukirjoittajan, sillä siinä prosessissa saatat itsekin oppia jotain pelistä ja mikä tärkeintä: me muutkin mahdollisesti opimme.)

Toisaalta: jos taas et osaa riviäkään kirjoittaa pelistä, niin ole ystävällinen ja jätä ne muut rauhaan, jotka haluavat asiaa yrittää.
Johtava

Tätä toivoisin myös sinulta. Liian usein sorrut henkilöön menevään mollaamiseen Urheilulehden jutuissa ja menet sen taakse, että peli näyttää sinulle kaiken. Peli näyttää sinulle kaiken riippuen vähän siitä siitä kuka sitä peliä on siellä ollut tekemässä. Esimerkkinä vaikkapa Juhani Tamminen ja Raimo Summanen saavat olla aivan sysihuonoja ennen kuin osoitat sinne päin kriittistä sormea. Jukka Jalonen kuuluu samaan kastiin. Westerlund on sitten toisessa ääripäässä, jota vain jaksat vuodesta toiseen tölviä ties millä syyllä. Peliesitykset sentään estävät täydellisen lynkkaamisen. Teillä on ilmiselvästi henkilökohtaisia kaunoja, mutta se valitettavan rasittavaa lukijan kannalta lukea niitä lehdestä. Ehkä osa menee Röngän ja strategian piikkiin, mutta silti siellä on sinun nimesi allekirjoittamassa näitä oksennuksia kuten itse palstalle lanseerasit. Sinulla on potentiaalia kirjoittaa hyvin kiekosta ja ehkäpä jopa kehittää peliä. Sääli, että hukkaat sitä turhanpäiväisyyksiin.

 

[P.Sihvonen]

Go siffa!

Jos nimimerkki siffa jatkaa edelleen ruutuvihkonsa kanssa tilastointia lähdöistä katsellessaan pelejä, niin paljon mielenkiintoisempaa kuin erilaisten lähtöjen lukumäärä olisi se, että siffa tilastoisi kuinka usein joukkueet pääsevät hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan ja jos siihen tietoon lisäisi millaiset lähdöt ovat tuottaneet hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan ja niiden lukumäärät, niin oltaisiin jo päästy eteenpäin siinä katsannossa, että millainen pelitapa tuottaa 5-5 pelissä parhaita maalipaikkoja.

Minä taas toivon hartaasti, että nimimerkki siffa, kuka hänen lieneekään, jatkaisi ruutuvihkonsa kanssa nykyiseen maalliin sen, minkä maa- ja metsätaloustöiltään ehtii.

Nimittäin.

Siffan määrällinen analyysi auttaa ainakin minua erottelemaan valmentajien (hyökkäys)pelikirjat toisistaan. Näitä hyökkäyspelisuunnitelmia erittelevä ja erotteleva tekijä on nimenomaan "tilantekopelaamisen" (viivelähdöt, hidastaminen ja palauttaminen) määrä. Aivan kaikilla joukkueilla, pelitavasta riippumatta, on eniten nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä. On tärkeää tilastoida ne määrät, mitä kukin joukkue pelaa muuta kuin nopeaa ja puolinopeaa.

Nimimerkin Johannes toive siitä, että tilastoitaisiin hyökkäykset siitä, miten usein ja millä hyökkäyspelirytmillä joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan on hyvä ja tervetullut ehdotus. Näin jo toki tehdäänkin vaikkapa liigajoukkueiden piirissä.

Tässä on kuitenkin se tietyllä tapaa westerlundilainen ongelma (kirjoitin tästä taannoin Urheilulehdessä), että tarkastelun kohteeksi joutuu nollapisteestä lähtevä yksittäinen hyökkäys. Voin jo nyt kertoa, että joukkue kuin joukkue pääsee hyökkäämään 10-25 hyökkäystä organisoimatonta puolustusta vastaan - ja se on aina nopea tai puolinopea hyökkäys.

Tällainen tarkastelu ei ota ollenkaan huomioon omaa edellistä hyökkäystä (tai hyökkäysrytmiä) ja siitä seuraavaa vastustajan puolustustoimintaa - ja vasta sitten sitä hyökkäystä, jonka perässä palstaveli Johannes on. Eli tämä tapa katsoa ei huomio pelin VIRTAUSTA.

Fakta on, että tyyppiluokkaa sekä KalPa että JYP saavat saman määrän hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan - vaikka joukkueet pelaavat totaalisesti eri tavalla. Tässä on se syy, miksi on tavallaan hyödytöntä analyysin kannalta tilastoida pelkkiä onnistuneita hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan. Johtopäätös ei voi olla, että kannattaa koko ajan pelata nopeaa tai puolinopeaa. (Tai voi se olla johtopäätös [tästähän ammattilaiset kiistelevät], mutta se ei selviä tilastoimallapelkästään onnistuneita nopeita ja puolinopeita lähtöjä.

Joten tullaankin siihen, että olisi tarpeen yhdistää nimimerkkien Johannes ja siffa tilastoinnit. Mutta. Se vaatii tietokoneohjelmaa, ja hirmuista koodauskykyä vauhdissa. Tavallaan tämä ohjema on jo olemassa - Westerlundin Pelianalyysi. Mutta senkin puute ja etenkin tulkintapuute on ollut siinä, että ei olla tarkasteltu johtopäätöksissä pelin virtausta.

Itse saan tuon (multi-)analyysin tehtyä ruutuvihkolle, kun katselen pelin dvd:ltä vaihto vaihdolta ja on mahdollisuus kelata "nauhaa" taaksepäin.
Johtava

 

[Johannes]

Petri Matikainen kertoi kerran TV1:n Urheiluruudussa, että kiekonriiston jälkeen vastustajan alueella vastustajalta menee n. 3 sekuntia aikaa luoda organisoitu puolustus uudestaan ja sen 3 sekunnin aikan aikana on hyökkäävällä joukkueella mahdollisuus iskeä tätä organisoimatonta puolustusta vastaan, esim. maali.

Tuli vaan mieleen, että onko järkeä tuossa Petri Matikaisen ajatuksessa vai ei. Tämähän kuuluu painepelin tuottamiin mahdollisuuksiin iskeä, kun tulee tilaisuus ja siinä ei maalipaikan luomiseen ole tarvittu muuta kuin ensin sellainen hyökkäys, joka on johtanut jo vastustajan alueella oikeaan pelaajien puolustusryhmitykseen.

 

[P.Sihvonen]

Analyysin syvyydestä...

Minustakin P.Sihvonen-nickin vaatimukset Maple Leaf-nickille ovat täysin kohtuuttomia. Vastaa itse hyvä P.Sihvonen, että mitä järkeä on tilastoida lähtöjä numeraalisesti. Miksi et pääse analyyseissäsi eteenpäin. Pilkot hyökkäyspeliä mielenkiintoisesti, mutta et saa pilkkomisesta aikaan muuta kuin uusia palasia tai lateraalinen-tyylistä sanakikkailua, et kokonaisuuta siitä kuinka kannattaisi pelata eri pelitavoilla toisia pelitapoja vastaan ja miten esim. sm-liigajoukkueiden kannattaisi valmistautua tulevaan peliin, kun edessä on esim. HIFK-KalPa ottelu, jos taatusti kohtaa kaksi erilaisen pelitavan joukkuetta. Olet UL:n "The johtavana" U2:n biisi "Stuck in a moment you can`t get out of"-analyyseissäsi, jollain tapaa, mutta kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=14N_LEEhFZY

Kuten jo tuossa edellä viestissäni hahmottelen, näet, että omat analyysini tähtäävä laadulliseen eikä niinkään määrälliseen analyysiin. Mutta laadullisen analyysin pohjaksi tarvitaan määrällistä.

Tässä pieni näyte siitä, mitä on oma (ja eräiden hengenheimolaisteni) analyysi näiden hyökkäyspelirytmien suhteen:

HPK:n A-juniorit johtaa suvereenisti omaa sarjaansa. Heillä on aivan loistava tapa kääntää peli nopeasti keskialueelta, hyökätä vastaan ja tehdä maali. Mutta. Tässä ei ole MITÄÄN UUTTA. Johtopäätös ei ole, että keskialueelta kannattaa kääntää aina nopeasti. Tuota kääntöä edeltää aina PITKÄHKÖ KULMAPELI, jonka aikana vaihdetaan muutama oma tuore pelaaja kehiin. Sitten vastustaja purkaa ja roiskaisee kiekon keskialueelle, josta Kerhon A käy sen kääntämässä takaisin ja hyökkää väsynyttä ja epäorganisoitunutta vastustajaa vastaan. - No, eihän tässäkään ole mitään radikaalisti uutta, mutta tähän suuntaan olen viemässä suomalaisen jääkiekkoilun analyysiä osaltani. Eli ei tuijoteta enää yksittäiseen hyökkäykseen, vaan vähintäänkin on tarkasteltava myös edellisen oman hyökkäyksen laatua. Ja tähän katsantoon tarvitaan sitten mukaan kipeästi niitä eri hyökkäysrytmien määrällistä tilastointia.
Johtava

 

[P.Sihvonen]

Petri Matikainen kertoi kerran TV1:n Urheiluruudussa, että kiekonriiston jälkeen vastustajan alueella vastustajalta menee n. 3 sekuntia aikaa luoda organisoitu puolustus uudestaan ja sen 3 sekunnin aikan aikana on hyökkäävällä joukkueella mahdollisuus iskeä tätä organisoimatonta puolustusta vastaan, esim. maali.

Tuli vaan mieleen, että onko järkeä tuossa Petri Matikaisen ajatuksessa vai ei. Tämähän kuuluu painepelin tuottamiin mahdollisuuksiin iskeä, kun tulee tilaisuus ja siinä ei maalipaikan luomiseen ole tarvittu muuta kuin ensin sellainen hyökkäys, joka on johtanut jo vastustajan alueella oikeaan pelaajien puolustusryhmitykseen.

Kommenttini: Paras tapa saada valtava paine vastustajan päätyyn on vyöryä sinne rintamahyökkäyksellä kera pakin tuen keskialueelta, heittää päätykiekko - eli tavallaan luopua kiekosta, riistää se takaisin ja saada SITTEN se kolmen sekunnin momentum.

No, mites se parhaiten saadaan se rintamahyökkäys? Se saadaan viivelähdöllä tai hidastamalla.

- Eli taas: analyyttisen katseen on kohdistuttava toiseksi viimeisen oman hyökkäyksen laatutekijöihin...
Johtava

 

[Toejoen Veikko]

Jos peli pysäytetään maalin taakse, Ässät karvaa normaalissa pelitilanteessa erittäin harvoin maalin taakse, jos koskaan.

Muistini mukaan tässä on tapahtunut muutos kauden kuluessa. Alkukaudella Ässäpelaajat iskivät ärhäkämmin kiinni vastustajan maalin takana.

 

[Johannes]

Kommenttini: Paras tapa saada valtava paine vastustajan päätyyn on vyöryä sinne rintamahyökkäyksellä kera pakin tuen keskialueelta, heittää päätykiekko - eli tavallaan luopua kiekosta, riistää se takaisin ja saada SITTEN se kolmen sekunnin momentum.

No, mites se parhaiten saadaan se rintamahyökkäys? Se saadaan viivelähdöllä tai hidastamalla.

- Eli taas: analyyttisen katseen on kohdistuttava toiseksi viimeisen oman hyökkäyksen laatutekijöihin...
Johtava

Tätä minäkin oikeastaan tarkoitin kirjoituksellani, mutta ilmaisin kai itseäni taas epäselvästi aikaisemmassa kirjoituksessani, kun toistit asian pienillä tarkennuksilla.

Minusta tuo määrällinen analyysi kaipaa ilman mutta kyllä mukaan laadullisen analyysin ja hyökkäyspeli tulisi pilkkoa myös pelin virtausten osalta osiin ja saada aikaan joku synteesi, jonka avulla laadukkaiden maalipaikkojen luomisen analyysi kehittyisi eteenpäin ja tämä ilman mitään tietokone-ohjelmia.

 

[TosiFani]

Muistini mukaan tässä on tapahtunut muutos kauden kuluessa. Alkukaudella Ässäpelaajat iskivät ärhäkämmin kiinni vastustajan maalin takana.

Tämä on sitä pelitavan kehittymistä, pelaajista on tullut kärsivällisempiä, koska he ovat oppineet luottamaan pelitapaan. Näitä asioita on varmasti käyty monesti läpi kopissa dvd:ltä ja opetettu mikä kannattaa, mikä ei.

 

[Major Julli]

Fakta on, että tyyppiluokkaa sekä KalPa että JYP saavat saman määrän hyökkäyksiä organisoimatonta puolustusta vastaan - vaikka joukkueet pelaavat totaalisesti eri tavalla.

Mielenkiintoinen väite, jonka esität faktaksi. Kaipaisin todisteita sille, että tämä on totta. Loogisesti ajatellen, se joukkue joka pyrkii aktiivisten kiekonriistoon saa enemmän tilanteita, jossa peli kääntyy nopeasti - kun taas passiivisempi joukkue vähemmän. Ja ainakin laadussa on suuri ero, koska aktiivinen saa kiekon ylempänä ts. lähempänä vastustajan maalia.

 

[Toejoen Veikko]

Tämä on sitä pelitavan kehittymistä, pelaajista on tullut kärsivällisempiä, koska he ovat oppineet luottamaan pelitapaan. Näitä asioita on varmasti käyty monesti läpi kopissa dvd:ltä ja opetettu mikä kannattaa, mikä ei.

Olisiko kenties siten, että alkukaudesta iskettiin ärhäkämmin, koska vastustajien pelituntuma oli heikompaa ja siksi todennäköisyys kovemman karvauksen tuottamalle hyödylle oli suurempi?

 

[JHag]

..mutta edelleenkin on parempi vaihtoehto kiekonmenetyksen jälkeen hakea sitä heti aktiiivisesti takasin kuin pudottaa viisikko vastaanotto asemiin keskialueelle.

Tarkoitat takakarvausta? Ehdottomasti hyökkäysalueelle jo päästyä on syytä hakea kiekkokontrollia näin. Mutta jokaisesta irtokiekosta keskialueella ei kannata enää hakea pikahyökkäystä. Saa syöttää taaksepäinkin, pääasia että kiekko pysyy omilla. Suunnilleen näin sen tiivistäisin. Näin yhden matsin Tikin Jokipojilta - mieletöntä 90-luvun hulabaloota ja jokainen irtokiekko heitettiin samantien ylös. Tuli nostalginen fiilis.

 

[Jyrla]

Mielenkiintoinen väite, jonka esität faktaksi. Kaipaisin todisteita sille, että tämä on totta. Loogisesti ajatellen, se joukkue joka pyrkii aktiivisten kiekonriistoon saa enemmän tilanteita, jossa peli kääntyy nopeasti - kun taas passiivisempi joukkue vähemmän. Ja ainakin laadussa on suuri ero, koska aktiivinen saa kiekon ylempänä ts. lähempänä vastustajan maalia.

Väite on kiistämättä erittäin mielenkiintoinen. Olisi hauska nähdä se aineisto, jonka perusteella tuohon päätelmään on tultu.

Major Jullin logiikka toimii, mutta ei mielestäni ota riittävästi huomioon millaisessa tilanteessa vastustaja on, ennenkuin menettää kiekon tälle aktiivisiin kiekonriistoihin panostavalle vastustajalle.

Kiekkokontrolliin pyrkivä joukkue on todennäköisemmin puolustusvalmiimpi kiekon menettäessään (kenttätasapaino ja viisikon etäisyydet sekä ylimmän miehen etäisyys kiekkoon), kuin vain nopeita ja puolinopeita hyökkäyksiä suosiva joukkue (viisikko laajemmalla alueella ei mahdollista koko viisikon välitöntä aktiivista puolustamista).

Tällä logiikalla kiekkokontrollijoukkuetta vastaan tulee vähemmän tilaisuuksia hyökätä organisoitumatonta puolustusta vastaan.

Vastaavasti joukkue, joka hyökkää vain nopeasti ja puolinopeasti, antaa hyvän puolustusvalmiuden omaavalle joukkueelle useampia mahdollisuuksia hyökätä organisoitumatonta puolustusta vastaan.

Sihvosen esimerkissä oli varmasti tarkoitushakuisesti valittu Kalpan vertailupariksi juuri Jyp, jonka puolustuspelivalmius on selvästi paras nopeasti ylöspäin pelaavista joukkueista.

Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia eroja samalla tyylillä (vain nopeasti ja puolinopeasti) pelaavien joukkueiden osalta on siinä, kuinka monta hyökkäystä ne saavat organisoitumatonta puolustusta vastaan ja montako ne antavat.

Tämän jälkeen voisi perata ulos syitä, mikä ne erot aiheuttaa.

Sekava kommentti mielenkiintoiseen väittämään, toivottavasti edes joku ymmärsi.

 

[Keltainen Jaffa]

http://www.urheilulehti.fi/jaakiekko/sihvonen-jokereiden-peli-edistyy-rajuin-askelin

Sihvonen on sitten taas sitä mieltä, että Jokereilla menee hyvin.

Ihan hyvin kirjoitettu juttu ja asiaa on, mutta eikai kukaan kaipaa analyysejä peli-ilmeestä viikon välein. Ääripäästä toiseen, neroudesta virkavirheeseen, on nyt menty kolme kertaa muutaman tai yhden pelin otannalla.

Seuraavan viikon Jokerianalyysin voisi korvata vaikka noiden hyökkäyksiin lähtöjen nimien ja toteutustapojen avaamisella, sekä yhdistää muutamalla esimerkillä SM-liigajoukkue ja lähtötapa. Tästä ketjusta vain copy-pastena hiljattain julkaistut mainiot pohdinnat, mielestäni todella hyvä ja yleishyödyllinen artikkelin aihe.

 

[siffa]

Seuraavan viikon Jokerianalyysin voisi korvata vaikka noiden hyökkäyksiin lähtöjen nimien ja toteutustapojen avaamisella, sekä yhdistää muutamalla esimerkillä SM-liigajoukkue ja lähtötapa. Tästä ketjusta vain copy-pastena hiljattain julkaistut mainiot pohdinnat, mielestäni todella hyvä ja yleishyödyllinen artikkelin aihe.

Tänään Jokerit-Pelicans pelistä oli helppo todeta Westerlundin alkaneen kehittää jokereiden hyökkäyspeliä. Tilastoin omalta puolustusalueelta 5vs5 pelissä lähteneistä nopeista, puolinopeista, hidastamis-, viive- ja palautuslahdöistä hidastamiset+viiveet+palautukset. Hidastamiset=pakki-pakki-pakki syöttely, viiveet=maalin taakse pysähtyminen, palauttaminen=kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle. Jokereilla nluvut olivat erittäin (6+1+1)+(1+2+1)+(2+2+1). Vastustaja Pelicans pelasi tarkoituksella peliä hidastaakseen paljon viiveellä ja sen luvut olivat (3+8+1)+(2+2+1)+(3+6+1). Kaiken kaikkiaan peli oli yksi eniten H+V+P lähtöjä omalta puolustusalueelta sisältäneitä SM-liigapelejä, mitä olen tällä kaudella nähnyt.

Jokereiden ja Erkan kohdalta on todettava, että hyökkäyspelin kehittäminen on hyvässä mallissa ajatellen pudotuspelejä. Erittäin suuri ongelma Jokereilla on, että hyvistäkään hyökkäyksistä tulleista varmoista maalipaikoista ei saada maaleja tehtyä. Jokerit voitti pelin 3-1 ja kasi maaleistaan Jokerit teki yv:llä sekä 3. maalin Pelicans puolustaja Hurrin karkeasta virhesyötöstä omalla puolustusalueella. Kysymys siihen, että montako maalia syntyy noista omalta puolustusalueelta organisoiduista hyökkäyksiinlähdöistä, niin tänään ei niistä päättynyt maalintekoon yksikään. Pelicansin organisoidut H+V+P hyökkäykset tukehtuivat pääosin Jokereiden hyvin toimivaan keskialueen ohjauspeliin.

 

[Johannes]

Oli minustakin Jokerit-Pelicans teoreettisesti mielenkiintoinen peli, juuri siffan ruutupaperi-analyyseillä mittareina käyttäen. En tietenkään itse vaivaudu laskemaan mitään lähtöjen lukumääriä kappaleina. Olen jo ohittanut sen vaiheen, että en erottaisi ilman kappalemäärien laskemisia joukkueiden pelitapoja pelin avaamisen osalta ja muutenkin. Tottakai EW:n työ tuo vähitellen tulosta, josta Jokerit hyötyy jo keväällä 2011. Hän on Suomen "The johtava päävalmentaja".

Toisaalta peli oli suurimman osan aikaa kuin olisi katsellut hidastettua filmiä oikesta jääkiekko-pelistä. Viihteellisesti Jokerit-Pelicans oli todella huono ottelu yleisölle paikanpäällä ja TV:n välityksellä, sm-liigapeliksi. Jos Jokerit-Pelicans peli oli näyte tulevasta suomalaisesta jääkiekosta, niin "quo vadis" Suomen jääkiekko. Oletko matkalla ristiinnaulittavaksi kansainvälisellä tasolla vai koetko pelitavallisen kuoleman ihan itseksesi.

 

[siffa]

Juuri loppui Ottawa-Detroit peli 5-7 lukemin. Ottawa oli luopunut vielä pari viikkoa sitten pelaamastaan kiekkokontrollipelitavasta ja pelasi vain nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa. Detroit pelasi tuttua peliään: 8 hidastamista, 12 viivettä ja 5 palautusta ottelun aikana. Erityisesti nuo viiveet (maalin taakse pysähtyminen) kannattaa huomioida. Suomalaiset asiantuntijat SM-liigapelien studioissa ovat monet sitä mieltä, että kiekon "hautominen" maalin takana ei ole modernia jääkiekkoa. NHL:ssä parhaat joukkueet, Tampa Bay:ta lukuunottamatta, pelaavat myös viivelähtöjä. KHL:ssä ja Elitserienissä viivelähtöjä on vielä enemmän kuin NHL:ssä, joten mitä se kuuluisa moderni jääkiekko mahtaa tältä osin olla?

 

[Johannes]

Babcockin Detroitin modernia jääkiekkoa kritisoidaan Kanadan mediassa usein juuri siiitä, että vaikka joukkue pelaa ns. parasta jääkiekkkoa NHL:ssä ja Babcock on erittäin arvostettu päävalmentaja, niin joukkueen pelien seuraaminen on tylsää. Detroit hidastaa pelin niiin taidokkaasti, että katsoja melkein nukahtaa katsomoon tai TV:n ääreen Detroitin pelatesssa viivelähtöjään, hidastamisiaan ja hitaaan oloista, mutta äärimmäisen taidokasta kiekkokontrolli-peliä vastustajan alueella, saatuaan aikaan hyökkäyksen, jolla se pääsee kierrättämään kiekkoa pelaajalta toiselle sen alueella. Itse arvostan Babcockin valmennustaitoja erittäin korkealle ja pelaahan siellä HIFK:n yksi kaikkien aikojen parhaista ulkolaisvahvistuksista, Brian Rafalski, joka on yksi edelleeen yksi suosikkipelaajani, vaikka ulkoisesti muistuttaa "tommi kovasta", niin hänet valittiin Vancouverin olympiakisojen parhaaksi puolustajaksi.

Toivon, että jääkiekon pelaamisen osaamisen edistyessä pelin viihdearvo ei kärsi pelin hidastumisesta ja pelin virtauksen vähenemisestä esim. molempien joukkueiden hyökätesssä pelin aikana vain 120 kertaa, kun suoraviivaisemmin pelatessa hyökkäyksiä saattaa olla 180 kpl/joukkue yhden pelin aikana ja jos ajatellaan kokonaisuutta, niin pelin hidastuminen saattaa kääntää suuren yleisön mielenkiinnon peliin laskusuuntaaan ja pitkässä juoksussa se on pelille huono asia, vaikka pelin evoluuutio veisikin itse peliä eteenpäin totetuksen osalta. Jalkapallossa on tapana sanoa, että ottelu saattaa olla erittäin laadukas, vaikka se päättyisi loppunumeroihin 0-0. Tämä on totta, mutta en toivo jääkiekon evoluution vähentävän maalimääriä niin, että ne putoavat esim. vielä yhdellä lisää seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä on vaarana, kun kaikki joukkueet oppivat pelaamaan oikeaa modernia lätkää ja pystysuunnan kiekon pelaaminen jää vähitellen harvojen ja osaamattomien joukkueiden pelitavaksi, jolla ei menesty.

 

[Fordél]

Jokereiden ja Erkan kohdalta on todettava, että hyökkäyspelin kehittäminen on hyvässä mallissa ajatellen pudotuspelejä.

Mitkä ovat perustelut tälle väittämälle? Löytyvätkö ne muistiinpanoistasi eli eri hyökkäyksiinlähtöjen määrästä vai mistä?

 

[siffa]

Mitkä ovat perustelut tälle väittämälle? Löytyvätkö ne muistiinpanoistasi eli eri hyökkäyksiinlähtöjen määrästä vai mistä?

Kyllä perustelut löytyvät tilastoinnistani. Erkka panosti alkuun puolustuksen tiiveyden varmentamiseen ja, kun se on kunnossa, niin Jokerit on alkanut hyökätä omalta puolustusalueelta kaikilla viidellä rytmillä. Minusta Erkka on edennyt aivan normaalia tietä valmentamisessaan Jokereissa. Aravirta on edennyt Kärpissä saman sapluunan mukaan.

Olet aina silloin tällöin vaatinut minulta, että etenisin tilastoinnissani pidemmälle kuin vain omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjen lukumäärän seuraamisella. En aio lisätä tilastointia, koska se veisi pelin seuraamiselta liikaa huomiota. Tiedän, että SM-liiga- ja joidenkin Mestis-seurojen valmentajat tekevät erittäin tarkkaa ja laajaa videotilastointia seuraavasta vastustajasta. Itse en jälkikäteen videoita katsele, vaan tyydyn tällä hetkellä tuohon erittäin helppoon H+V+P-tilastointiin. Se kertoo kunkin päävalmentajan pelikirjan sisällön siltä osin.

Sen verran tulen poikkeamaan em. sanomastani, että seuraavasta Tampa Bay:n pelistä tilastoin omalta alueelta lähtevät nopeat ja puolinopeat (pakki-pakki) hyökkäykset. Tampa Bay pelaa juuri nyt menestyksellä nopeaa pystysuunnan jääkiekkoa, jossa H+V+P lähdöt ovat harvinaisia. Jos Tampa Bay lähtee lähes aina nopeasti liikkeelle omasta päästä, muistuttaa se Tamin 60 minuutin painepeliä, jolla hän vei vihdoin voittamisen kulttuurin Vaasaan.

 

[Fordél]

Kyllä perustelut löytyvät tilastoinnistani. Erkka panosti alkuun puolustuksen tiiveyden varmentamiseen ja, kun se on kunnossa, niin Jokerit on alkanut hyökätä omalta puolustusalueelta kaikilla viidellä rytmillä. Minusta Erkka on edennyt aivan normaalia tietä valmentamisessaan Jokereissa. Aravirta on edennyt Kärpissä saman sapluunan mukaan.

Eli Jokereiden hyökkäyspeli on hyvää, koska sillä on mielestäsi riittävässä määrin erilaisia hyökkäyksiinlähtöjä?

 

[JHag]

Mun tietääkseni EW ei vastaa yksin Jokereiden hyökkäyspelikuvioista. Hantta Virran sisääntulon jälkeen on tapahtunut selvästi kehitystä hyökkäyksiinlähdöissä. Onko Erkka laittanut puolustuspelin kuntoon, halunnut Virran ylläpitämään sitä ja sitten keskittynyt hyökkäykseen? Vai onko Hantta tuonut uusia kuvioita hyökkäyksiin kehittämällä pakiston kykyä rakentaa niiitä? Veikkaan itse tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.

 

[Johannes]

JHag 14.5.2007 Moskovan mm-kisojen finaalitappion jälkeen:
Westerlund tuhoaa suomalaisen jääkiekon - pohdintaa P.Sihvosen väittämästä - Sivu 4 - Jatkoajan keskustelupalsta
"Westerlundiin liittyen minulla on aina ollut sellainen näkemys, että pakkien peluuttaminen ei ole hänen vahvimpia alueitaan. Siinä missä Ara ja Summanen olivat pakkien suhteen todella tarkkoja roolituksen ja kätisyyden suhteen, Erkka harrastaa alakerrassa yleismiesjantusia. Aran ja Summasen aikaan pakit tekivät paljon maaleja ja varsinkin yv:ssä pelattiin runsaasti heidän kauttaan. Nyt oli pikkuisen paha pelata ensinnäkin siksi, että ei ollut kuin leftin pakkeja joukkueessa. Tällaista pakistoa ei olisi Ara ainakaan koonnut. Nyt Kukkonen ja Saravo (!) saivat luvan tukea hyökkäyksiä ja kummallakaan ei ole riittävästi käsiä siihen hommaan. Kukkosella on loistava pelisilmä ja siksi hän sai paljon tekopaikkoja varsinkin alkusarjassa ollen varmasti itsekin ihmeissään tilanteesta. Hienot kisat Kukkoselta kaikkiaan, mutta ei hän mikään kiekollinen nero ole, miksi peluuttaa häntä niin?

Ketjujen kokoajana Erkka on liki ilmiömäinen veitsenterävän analysointikykynsä vuoksi. Summanen täydensi häntä koko kentällistä koskevassa ajattelussa. Erkkahan uskaltaa tehdä ketjumuutoksiakin, mikä on harvinainen piirre suomalaisessa valmentajassa. Väitän, että Viuhkolasta ja Pyörälästä saatiin molemmista enemmän irti kierrättämällä, jopa filtittämällä."

 

[COLHC1980]

viivelähtöjä on vielä enemmän kuin NHL:ssä, joten mitä se kuuluisa moderni jääkiekko mahtaa tältä osin olla?

IFK:kin pelaa välillä tuolla viivelähdöllä. Yleensä, mitä pidempään pakki kiekkoa oman maalin takana hautoo, niin sitä paskempi on syöttö tai hyökkäys yleensä. Tämä siis koskien vain IFK:n harjoittamaa viivelähtöä.