Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Ei tällaista JYP-pelitapaa tarvitse kirjata ruutuvihkoon, omat silmät riittävät havainnoimisen välineeksi.

En ole nähnyt täällä kenenkään kehoittavankaan sinua tilastoinnin tekoon. Minä tilastoin aina oppiakseni pelistä jotain uutta. Ei tästä ole montaa vuotta, kun opettelin tilastoinnin avulla näkemään mm. joukkueiden pelintekoa keskustasta sentterien kautta, hyökkääjät rintamana edeten omilla kaistoillaan. Samoin mm. NHL:n kulmapeliä nollatoleranssin jälkeen olen tilastoinut. Niinkuin myös ohjauspelitavat ovat olleet tilastointini kohteina. Tilastointini ovat tallella ja ompa niiden tuloksia näkynyt sellaisinaan tämän JA:n lisäksi jopa Urheilulehdessä. Eihän niitä öitä NHL-pelien parissa vietetä ihan pelkästään pelin näkemisen ilosta vaan aina jää jotain merkintöjä jopa muillekin jaettavaksi.

Sinä Johannes olet jo riittävän useasti kertonut suoraan minulle, että et tilastointia jääkiekkopeleistä tee. Ei minulla ole siihen mitään sanomista. Uskon sinua vähemmälläkin toistamisella.

 

[siffa]

Laajempi analyysi, joka kattaisi muutakin kuin vain muutamaan pelitapaan liittyvän asian, olisi uskottavampaa ja vähentäisi analyysien välisiä eroja.

Olen odottanut sinulta näitä mainitsemiasi laajempia analyyseja. Jos kompetenssisi riittää aloittaa vaikkapa vain pienistäkin pelin analyyseista, niin täällähän on foorumi sitä varten vapaana. Tervetuloa analysoimaan peliä ja sen rakenteita. Minun tapani on ollut edetä systeemillä "hiljaa hyvää tulee" eli pienin askelin tarkan tilastoinnin avulla.

 

[Johannes]

"Noh, sanoi naakka kun nokka katkes".

Sinä Johannes olet jo riittävän useasti kertonut suoraan minulle, että et tilastointia jääkiekkopeleistä tee. Ei minulla ole siihen mitään sanomista. Uskon sinua vähemmälläkin toistamisella.

Sinä siffa olet taas toistellut sitä, että teet ruutuvihko-analyysiä, tuhlaten aikaasi esim. erilaisten lähtöjen laskemiseen, ilman syvempää analyysiä pelitavoista, niin lukuisia kertoja, että kertoisit aina vaan laskelmiesi määrät. Sinänsä minulle on ihan sama miten tuhlaat aikaasi, joten jatka tyylilläsi laskea lähtöjä paperille.

Me odotamme nimenomaan sinulta siffa, että pääsisit analyyseissäsi eteenpäin pelkästä lähtöjen lukumäärien laskemisesta paperille. Etko voisi kehittää analyysiäsi eteenpäin, kiitos.

 

[Fordél]

Olen odottanut sinulta näitä mainitsemiasi laajempia analyyseja. Jos kompetenssisi riittää aloittaa vaikkapa vain pienistäkin pelin analyyseista, niin täällähän on foorumi sitä varten vapaana. Tervetuloa analysoimaan peliä ja sen rakenteita. Minun tapani on ollut edetä systeemillä "hiljaa hyvää tulee" eli pienin askelin tarkan tilastoinnin avulla.

Tuo kohta oli tarkoitettu Johtavalle, joka työkseen analysoi peliä. Tällöin sitä odottaisi, että analyysit olisivat laajempia. Tietysti sitä voi keskittyä vain yhteen pelin osa-alueeseen, mutta silloin kannattaa jättää suurempien johtopäätösten tekeminen pois repertuaarista ja keskittyä vain siihen pelitavan analysointiin. Valitettavasti Johtava tekee tulkinnat vain pelitavan kautta eikä se aina tee oikeutta kokonaisuudelle.

Sinun analyysitapaan minulla ei ole nokan koputtamista. Hienoa, että joku jaksaa tehdä noin tarkkoja analyysejä yhdestä pelin osa-alueesta. Se on sitten eri asia, että mitä johtopäätöksiä voit aineistostasi kulloinkin vetää.

 

[siffa]

Me odotamme nimenomaan sinulta siffa, että pääsisit analyyseissäsi eteenpäin pelkästä lähtöjen lukumäärien laskemisesta paperille. Etko voisi kehittää analyysiäsi eteenpäin, kiitos.

Samat sanat sinulle kuin Fordélillekin eli miksi et itse tee pelianalyysiä täällä. Foorumi on vapaa. Eikä sinun tarvitse olla huolissasi ajankäytöstäni. Sehän on vain ja ainoastaan oma asiani, miten aikaani käytän. Sen olen todennut, että sinä käytät aikaasi mieluusti kommentoimassa kirjoituksiani ja eipä siinä minulla ole mitään sanomista. Jatketaan kukin omalla tyylillämme ja kiinnostuksellamme yhteiseen mielenkiintoiseen harrastukseemme.

Kun olet noita vanhoja aikoja muistellut, niin ilmeisesti olimme molemmat seuraamassa HIFK:n viimeisintä SM-liigamestaruuteen johtanutta HIFK-Ilves peliä. Muistatko tuon ottelun tähtiviisikon? Minä muistan sen. Matti Hagman kommentoi yläpuolellani niin Ilveksen kuin HIFK:n pelaajia. Muistan Hakin sanat edelleen hyvin tarkkaan. Silloin en vielä tehnyt tilastointeja peleistä.

 

[Gags]

Ei liene kenellekään yllätys, että minä olen ns. havumetsien kiekon ystävä, jonka ajattelumaailmassa puolustusalueella puolustetaan ja hyökkäysalueella hyökätään. Keskialue on minun ajattelumaailmassani välttämätön paha, enkä sen takia ole oikeastaan ikinä ollut kiinnostunut keskialueen pelaamisesta, sen paremmin kaistoittamisesta hyökkäyssuuntaan, kuin ansoittamisesta (trap) puolustussuuntaan. Ainoan poikkeuksen tässä tekee ns. westerlund-summaslainen suunnanmuutos- ja riistopeli, jonka P.Sihvonen aikanaan hyvin avasi Urheilulehdessä WC 2004 yhteydessä.

Tässä suomalaisessa kiekkokeskustelussa ja ennenkaikkea -analyysissä kelattiin käytännössä koko 1990-luku ja pitkä tovi 2000-lukuakin tuota keskialuetta ja sen pelaamista. Esitin aikanaan johtavalle analyytikolle toivomuksen, että päästäisiin pikkuhiljaa asioissa eteenpäin siihen oleelliseen; mitä tapahtuu omalla puolustusalueella ja mitä hyökkäysalueella, koska minun näkemykseni mukaan suomalaisen kiekkoilun ja kiekkoilijoiden suurimmat puutteet ovat näillä nimenomaisilla alueilla, ei keskialueen pelaamisessa.

Muistaakseni Johtava oli ainakin osittain samaa mieltä. Valitettavasti huomaan nyt että asiassa on menty vieläkin pidemmälle ja alaspäin, nyt analysoidaan keskialueen pelaamista omalta puolustusalueelta lähtien. Toki asiaa on yritetty puolustella sillä, että modernin kiekon hyökkäyspelaaminen alkaa jo omalta puolustusalueelta, mutta minäkin kaipaisin hiukan tukea ja vahvistusta tälle näkemykselle, että millaisiin tuloksiin tuo pelaaminen johtaa hyökkäyspäässä?

 

[Johannes]

Kun olet noita vanhoja aikoja muistellut, niin ilmeisesti olimme molemmat seuraamassa HIFK:n viimeisintä SM-liigamestaruuteen johtanutta HIFK-Ilves peliä. Muistatko tuon ottelun tähtiviisikon? Minä muistan sen. Matti Hagman kommentoi yläpuolellani niin Ilveksen kuin HIFK:n pelaajia. Muistan Hakin sanat edelleen hyvin tarkkaan. Silloin en vielä tehnyt tilastointeja peleistä.

En muista pelin tähtiviisikkoa ja minulle kevät 1998 on vielä ihan lähihistoriaa. Keskityimme lisäksi jatkoaika-maalin jälkeen juhlimaan mestaruutta, joten silloin ei kiinnostanut pelin tähtiviisikot yhtään, eivätkä ne kiinnosta oikeastaan vielä nytkään. Toni Sihvonen, jonka joku nimimerkki sattaa jopa tuntea henkilökohtaisesti (en arvaile kuka), teki pelin avausmaalin ja Olli Jokinen ratkaisi mestaruuden HIFK:lle jatkoaika-maalilla.

Jos sentimentaalisesti muistelen HIFK:n mestaruuksia, niin tulee keväät 1980 ja 1983 mieleen, varsinkin kauden 79-80 HIFK-joukkue, joka oli Wetzell (Majava), 1: Riihiranta-Neal; Esa Peltonen-Matti Hagman-Tommi Salmelainen, 2: Hirvonen-Lehtonen; Linnonmaa-Murto-Hannu Kapanen. 3: Pakola-Immonen; Lähteenmäki-Forss-Ilkka Sinisalo ja vaihtopelaajana ainakin Arto Sirviö, on jäänyt lämmöllä mieleen. Joukkue pelaso kunnon coast-to-coast höntsää pääosan peleistä ja runkosarjan peli saattoi päättyä 8-8 tai 10-8. Finaaleissa kaatui Ässät suoraan kolmessa pelissä ja mestaruusmaalin teki Ari Lähteenmäki ajassa 59:54. ne ajat tulevat joskus mieleen. 1997-98 on liian lähellä, että siihen saisi vielä nostalgista näkökulmaa. Pelissä oli vielä punaviiva kaudella 97-98, joten jääkiekko oli aika erilaisen näköistä kuin nykyään, joten ei kai niillä vanhoilla tilastoilla mitään tekisikään, muuten kuin kuriositeettina.

 

[Johannes]

Muistaakseni Johtava oli ainakin osittain samaa mieltä. Valitettavasti huomaan nyt että asiassa on menty vieläkin pidemmälle ja alaspäin, nyt analysoidaan keskialueen pelaamista omalta puolustusalueelta lähToki asiaa on tien. yritetty puolustella sillä, että modernin kiekon hyökkäyspelaaminen alkaa jo omalta puolustusalueelta, mutta minäkin kaipaisin hiukan tukea ja vahvistusta tälle näkemykselle, että millaisiin tuloksiin tuo pelaaminen johtaa hyökkäyspäässä?

Minuakin kiinostaisi analyyseissä se, että mitä tapahtuu oikeaoppisen rintamahyökkäyksen jälkeen, kun kiekko on riistetty takaisin vastustajalta. Mitä sitten tehdään, että luodaan mahdollisimman laadukkaita maalipaikkoja ja parhaassa tapauksesa tehtäisiin maali. Ihan sama millä lähdöllä on päästy siihen tiilanteeseen, että oma hyökkäys on tuottanut sellaisen muodostelman omalle viisikolle, joka on hetkellisesti ilman kiekkoa, että se tukee omaa puolustuspeliä parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä analyysiä kaivattaisiin nyt työkseen jääkiekkoa analysoivalta "The johtavalta". Kuinka toimitaan parhaiten kiekonriiston jälkeen vastustajan alueella ja millä pelitavoilla.

 

[Major Julli]

Olisi ihan mielenkiintoista kuulla siffalta miten Kärpät tulee kaatamaan JYPin play-offseissa, koska siffahan on pitkään jo kertonut pienenä teaserinä tulevasta sitä, että Kärpät nähdään tällä kaudella finaaleissa. Ja sarjataulukossa sekä säälien ekalla kierroksella täytyy tapahtua pikkuisen ihmeitä että muu vastus kuin JYP olisi Kärpillä puolivälierissä mahdollinen.

Elikkä miten Aravirta kyykyttää Dufvaa pelikirjasektorilla ja miten Kärppien motivoituneet tsekkitähdet pyörittävät JYPin maajoukkuemiehiä vilisevää rosteria?

 

[Wäinö#16]

Eli kehittäminen on hyvää, koska Jokerit käyttää monipuolisesti eri hyökkäyksiinlähtöjä. Tästä voidaan siis vetää se johtopäätös, että mielestäsi paras pelitapa on se, jossa käytetään näitä eri lähtöjä? Eikö tällöin voida suoraan tilastoista katsoa, että millä joukkueella homman pitäisi toimia ja millä ei?

Mielestäni se on niin, että ei ole olemassa mitään absoluuttista parasta pelitapaa, vaikka esim. PS kovasti koittaa jutuissaan niin sanoa. On ehkä trendejä, uskomuksia ja filosofioita, mutta ei niitä voi mitenkään tilastoilla tai tieteellisesti perustella, että näin ja näin kun pelaat niin mestaruus on sinun. Ja kun pelitavat lähestyvät toisiaan, kasvaa sitten yksilöiden, maalivahtipelin ja erikoistilanteiden merkitys entisestään. Joskus tietenkin käy niinkin, että pelitapa hakkaa pelitavan selkeästi, mutta silloinkin on vielä muuttujia, jotka voivat yksittäisen pelin kääntää toisinpäin. Jääkiekko-ottelu on erittäin monimutkainen prosessi tieteelliseen tutkimukseen. Toki nyt tiukemman tuomarilinjan ja kahden viivan syötön sallimisen aikakaudella on järkevää pitää kiekkoa enemmän oman joukkueen hallussa.

Paljon hedelmällisempää kuin erilaisten lähtöjen tilastointi olisi mielestäni tutkia joukkueen reagointitapoja erilaisiin tilanteiseen, vaikkapa kiekon menetyksiin tai pakille palautukseen ja kuinka optimaalisesti joukkue näihin nimenomaan viisikkona reagoi. Näitä on tosin tv-kuvasta mahdoton seurata kunnolla ja se vaatisi oikeastaan piippuhyllyllä olevaa kokokentän videokameraa, jotta näitä asioita voisi perusteellisesti tutkia ja opiskella. Joukkueet itse varmasti näin toimivatkin.

Se, että joku joukkue pelaa vaikka 16 rytmillä ja väillä palauttelee kiekkoja tuomareillekin, ei kerro vielä yhtään mitään joukkueesta ja sen hyvyydestä. Se voi olla vaikka sarjan viimeinen, kuten esim. Pelicans on nyt hyvin lähellä ja siellä vissiin on kuitenkin rytmit varsin hyvin hanskassa. Jossain muualla sen sijaan mättää pahasti. Siitä missä siellä mättää, tämä rytmeihin keskittyminen ei kerro yhtään mitään.

 

[Maple Leaf]

...Maple Leafin jotenkin jälkimodernistisen maailmankuvan mukaan jääkiekko elää täysin historiattomassa tilassa - mikään ei voi enää muuttua, kaikki on jo keksitty.

Nurinniskainen logiikka ja siitä seuraava totaalisen väärä johtopäätös, hyvä Johtava. Mielestäni jääkiekko (tai mikään ihmisen toiminta) ei todellakaan elä historiattomassa tilassa. Asiat rakentuvat toistensa päälle, ja uuttakin voi keksiä — mutta puolustajan syöttö hyökkääjälle ei ole mitään "uutta", "modernia" tai "vallankumouksellista".

Toisaalta: jos taas et osaa riviäkään kirjoittaa pelistä, niin ole ystävällinen ja jätä ne muut rauhaan, jotka haluavat asiaa yrittää.
Johtava

Johtava, sinä et päätä, mistä netin keskustelupalstoilla kirjoitetaan ja mihin banaliteetteihin toiset nimimerkit tarttuvat. Niin(kään) Johtava sinä et ole.

 

[Tiityy]

Totuus ei pala tulessakaan

Mitä enemmän luen Sihvosta ja mitä enemmän hän ymmärtää pelistä, sitä enemmän hän lähestyy Alpo Suhosta. Kyllä "noppavitonen" antaa mahdollisuuksia vaikka minkälaisiin lähtöihin. Sihvonen vain tekee siitä (tarkoituksella?) turhan teoreettista. Tunnen muutamia liigapelureita ja voin kertoa, etteivät he todellakaan tunne neljää viittä eri lähtötapaa. Virran "kiekottelu" kuuluu " jos ei ole paikkaa, niin älkää yrittäkö väkisellä".

Ei lätkä noin per*****n vaikea peli ole!

 

[siffa]

Tästä tulee vähän mieleen ketjun päähenkilö, jonka analyysit ovat myös aika suppeita. Ehkä juuri sen takia hän toisena päivänä suorastaan rakastaa Erkkaa ja toisena vihaa. Laajempi analyysi, joka kattaisi muutakin kuin vain muutamaan pelitapaan liittyvän asian, olisi uskottavampaa ja vähentäisi analyysien välisiä eroja.

Oletko siis kuitenkin lukenut Urheilulehteä, kun näin täällä ilmoitat ketjun päähenkilön tekemistä analyyseistä. Aiemmin ilmoitit, että et Urheilulehteä lue. Itse olen lukenut jokaisen "Johtavan" tekemän pelikirja-analyysin nyt jo lähes 7 vuoden ajalta. Mieleeni ei tule kuin yksi toinen jääkiekkotoimittaja, joka on avannut valmentajien pelikirja-asioita yhtä kokonaisvaltaisesti kuin "Johtava" UL:ssä. Samaan aikaan, kun "Johtava" sai Röngältä luvan alkaa kirjoittaa kattavia pelianalyysejä Urheilulehteen, ilmestyi Risto Pakariselta ansiokkaita Hockey-lehden numeroita. Rise kirjoitti jääkiekkojuttuja itse ja hänellä oli myös vierailevia asiantuntijoita lehdessään. Kesän 2004 Hockey-lehdessä on Pakariselta erittäin ansiokas ja kokonaisvaltainen kirjoitus ruotsalaisesta päävalmentajasta, Hardy Nilssonista. Risto Pakarinen (s.1967) ja Petteri Sihvonen (s. 1968) olivat Eino Pakarisen valmentaman ja Juha Junnon aluevalmentaman sekä allekirjoittaneen joukkuejohtaman Savo-Karjalan aluejoukkueen kahden ylimmän ketjun sentterit. Tuossa kesän 2004 Hockey-lehdessä nämä entiset pelikaverit analysoivat erittäin tarkkaan ja kokonaisvaltaisesti jääkiekkoa pelinä. Risto Pakarinen kirjoittaa laajassa Hardy Nilssonia koskevassa jutussaan erittäin ansiokkaasti ja perusteellisesti mm. Nilssonin torpedo-jääkiekon sisällöstä (pelikirjasta).

Petteri Sihvonen analysoi tuossa Hockey-lehden omassa 7 sivun kirjoituksessaan sitä, mikä meni pieleen Lahden Pelicanseissa hänen kakkos- ja päävalmentajakaudellaan, joka alkoi siitä, kun päävalmentaja Petteri Hirvonen sai potkut. Sihvonen kirjoittaa:"Me valmentajat lähdimme hakemaan aivan liian vaikeaa pelitapaa. Olimme yli-innokkaina mukana siinä prosessissa, jonka koimme olevan käynnistymässä suomalaisessa lätkässä: haistelimme, että puheenvuoro on siirtymässä puolustuspelaamiselta hyökkäyspelaamiselle. Meillä oli asialle oma termikin: treenasimme "hyökkäysalueen kokonaisvaltaista kombinaatiopeliä". Samaan aikaan "Johtava" oli aloittanut Urheilulehdessä kattavat ja kokonaisvaltaiset pelikirja-analyysinsa mm. Raimo Summasen kevään 2004 maajoukkueen pelikirjasta arvostellen sitä etukäteen aika kovasanaisesti. Syksyllä saimme lukea Urheilulehdestä sitten Summasen WC 2004:n pelikirjan sisällöstä, jota "Johtava" seurasi maajoukkueen valmistautumisleiriltä Vierumäeltä alkaen. Nyt muuttui "Johtavan" ääni kellossa, sillä hän ylisti alusta alkaen Summasen WC 2004 pelikirjaa. Täsmälleen samoin kävi Erkka Westerlundin päävalmentajuuden ajan maajoukkueiden pelikirjoille ja tarkat analyysit niistä olivat Urheilulehdessä. Tätä on sitten jatkunut vuodesta toiseen unohtamatta heti 2004 keväästä asti alkanutta kovaa kritiikkiä Suomen juniorijärjestelmän kyvyttömyydestä tuottaa riittävästi huippujääkiekkoilijoita tulevien maajoukkueiden käyttöön (ns. Nuori Suomi kritiikki).

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

 

[Fordél]

Oletko siis kuitenkin lukenut Urheilulehteä, kun näin täällä ilmoitat ketjun päähenkilön tekemistä analyyseistä. Aiemmin ilmoitit, että et Urheilulehteä lue. Itse olen lukenut jokaisen "Johtavan" tekemän pelikirja-analyysin nyt jo lähes 7 vuoden ajalta.

Ilman muuta olen lukenut Urheilulehteä ja Sihvosen kirjoituksia; enhän muuten voisi kritisoida häntä. Jotta jonkun henkilön ajatuksia ja näkemyksiä voi kritisoida, täytyy tuntea hänen tekstit ja tekemiset. Tämä tuli varmasti selväksi jo tapaus Alpo Suhosesta täällä aikanaan. Olen ilmoittanut, että en tule tilaamaan Urheilulehteä ja tätä kautta tukemaan sen toimintaa, koska hän on muutaman kerran syyllistynyt todella ala-arvoiseen journalismiin, henkilökohtaisuuksiin ja kaksinaismoralismiin eikä ole edes pyytänyt tekojaan anteeksi, niin kuin suoraselkäinen mies tekisi.

Silti annan ilman muuta tunnustuksen Sihvosen peliä koskevalla analyysille, jotka ovat tämän maan ehdotonta kärkeä. Hän on tehnyt siinä kohdin hienoa työtä suomalaiselle kiekkokeskustelulle.

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

Nostan myös sinulle hattua tekemistäsi tilastoista. On todella hienoa, että joku "amatööri" jaksaa suhtautua noin suurella intohimolla jääkiekkoon ja sen yhteen osa-alueeseen. Olet siinä kohdin todellinen tietäjä.

Se mitä kaipaisin analyyseistä, olisi pelin näkeminen enemmän reagointipelinä eli analysoitaisiin sitä miten kulloinkin on reagoitu, aivan kuten St_Patrick #16 tuossa ylempänä kirjoittaa. Näin toki osaksi tehdäänkin, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Lisäksi toivoisin, että analyyseissa otettaisiin enemmän huomioon pelaajamateriaali ja sen suhde pelitapoihin sekä ylipäänsä pelaajat eikä mentäisi niin valmentajakeskeisesti. Myös pelin henkisestä puolesta olisi välillä mukava kuulla juttuja. Pelissä on muuttujia vaikka kuinka ja pelitapa on vain yksi niistä.

Toki näitä kaikki on silloin tällöin sivuttu, mutta edelleen näen, että Johtava tekee liian suuria johtopäätöksiä ajatuksellaan, että "peli kertoo kaiken". Johtavalle se tuntuu kertovan vain pelitavallisia juttuja kun mielestäni se kertoo paljon muutakin. Ehkä se on vain uskottava, että yhden ihmisen aika ja taito eivät riitä kuin yhteen pelin osa-alueeseen, joten olisi toivottavaa, että muut toimittajat erikoistuisivat muihin alueisiin. Veikkaisin, että jos näin kävisi, Johtava lyttäisi muiden toimittajien touhun alta aikayksikön, mutta olisin kernaasti väärässä.

 

[Fordél]

Mielestäni se on niin, että ei ole olemassa mitään absoluuttista parasta pelitapaa, vaikka esim. PS kovasti koittaa jutuissaan niin sanoa.

Paljon hedelmällisempää kuin erilaisten lähtöjen tilastointi olisi mielestäni tutkia joukkueen reagointitapoja erilaisiin tilanteiseen, vaikkapa kiekon menetyksiin tai pakille palautukseen ja kuinka optimaalisesti joukkue näihin nimenomaan viisikkona reagoi.

Se, että joku joukkue pelaa vaikka 16 rytmillä ja väillä palauttelee kiekkoja tuomareillekin, ei kerro vielä yhtään mitään joukkueesta ja sen hyvyydestä. Se voi olla vaikka sarjan viimeinen, kuten esim. Pelicans on nyt hyvin lähellä ja siellä vissiin on kuitenkin rytmit varsin hyvin hanskassa. Jossain muualla sen sijaan mättää pahasti. Siitä missä siellä mättää, tämä rytmeihin keskittyminen ei kerro yhtään mitään.

Olen tämän ehkä jo täällä monesti sanonut, mutta ilmeisesti St_Patrick #16 kanssa meillä menee ajatukset pelistä hyvin yhteen (ainakin mun puolelta). Olen koko tekstistäsi täysin samaa mieltä, mutta kokosin tähän muutaman pääajatuksen, jotka korostuvat omassakin ajattelussa ja jotka ehkä eroavat tästä sihvosmaisesta näkökulmasta. Jälkimmäisessä peli nähdään liian mekaanisena ja systemaattisena toimintana, joka tapahtuu jossain tyhjiössä. Tottakai näin ei ole, mutta asioita pitää kärjistää, jotta näkökuntien erot tulisivat esille.

Mielestäni jääkiekko (kuin muutkin joukkuelajit) on juuri reagointipeli ja parhaimmillaan reagointia monella eri tasolla. Tämä siksi, että kyse on inhimillisestä toiminnasta. Reagointia on tapahduttava esimerkiksi vastustajan pelitapaan, vastustajan kuin joukkuetoverin pelaamiseen, omaan ja vastustajan henkiseen ja fyysiseen tilaan tai jopa yleisöön. Kaikki tämä reagointi lähtee yksilöstä (joko pelaajasta, valmentajasta tai vaikka yleisöstä) ja se päätyy aina yksilöön.

 

[Wäinö#16]

Kerrotko, Fordél, mitä sinä odotat jääkiekon laajemmalta analyysiltä, kun olet sitä täällä niin kovasti painottanut? Se tulikin selväksi, että et odottanutkaan kokonaisvaltaisuutta minulta, joka keskityn taylorismin periaatteiden mukaan tarkasti yksityiskohtiin ja pyrin sitä kautta pääsemään pikkuhiljaa käsiksi myös siihen, miten nuo yksityiskohdat liittyvät kokonaisvaltaisuuteen.

Se mitä itse odotan aloittelevana valmentajana, en tosin jääkiekon, on pureutumista syvemmälle peliin. Ja itse asiassa metodi "peli kertoo kaiken" on tähän mielestäni pahasti vaillinainen, etenkin jos koko ajan peilataan omaan ideaaliin pelitapaan. Metodi ei kerro tavoitteista ja tavoitteiden onnistumisesta mitään, jotka voivat eri joukkueilla olla hyvinkin erilaisia. Se vaatisi vähintäänkin sen, että pääsisi seuraamaan joukkueen harjoituksia jos valmentajat itse eivät halua sen enempää valottaa ajamaansa pelitapaa.

Esimerkiksi se kiinnostaisi millaisin erilaisin tavoin pyritään nykyään toteuttamaan puolinopea hyökkäys ja millaisia erilaisia tapoja on reagoida keventävään pakki-pakki-syöttöön. Sihvosen analyysit pysähtyvät yleensä siihen, että joukkue hyökkää vain nopeasti ja puolinopeasti, mutta sitä millä tavalla se sitä toteuttaa ei analysoida juuri ollenkaan. Eipä tämä loppujen lopuksi eroa ollenkaan siitä viivojen vetämisestä ruutupaperille.

 

[siffa]

Se mitä kaipaisin analyyseistä, olisi pelin näkeminen enemmän reagointipelinä eli analysoitaisiin sitä miten kulloinkin on reagoitu, aivan kuten St_Patrick #16 tuossa ylempänä kirjoittaa. Näin toki osaksi tehdäänkin, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Lisäksi toivoisin, että analyyseissa otettaisiin enemmän huomioon pelaajamateriaali ja sen suhde pelitapoihin sekä ylipäänsä pelaajat eikä mentäisi niin valmentajakeskeisesti. Myös pelin henkisestä puolesta olisi välillä mukava kuulla juttuja. Pelissä on muuttujia vaikka kuinka ja pelitapa on vain yksi niistä.

Kun lähemmin tarkastellaan esille ottamiasi tärkeitä aiheita, huomataan, että ollaan niistä samaa mieltä. Enkö minä ole juuri tilastoinut viime aikoina sitä, miten pelaaja yksilönä reagoi pelitilanteeseen? Omalta puolustusalueelta lähtevissä hyökkäyksissä pelaaja reagoi valmentajan pelikirjan mukaisesti. Kun joukkue pelaa pelkästään nopeita hyökkäyksiinlähtöjä omalta puolustusalueelta, niin pelaajan ei tarvitse reagoida muuten kuin muutamalla tavalla eli lähtee itse nopeasti jalalla ylöspäin tai syöttää nopeasti hyökkäyksen käynnistävän syötön ylöspäin. Syötöllä pelaaja voi tavoitella omaa kanssapelaajaa tai lyö kiekon laidan kautta keskialueelle tai purkaa sen keskialueelle. Nopeassa pystysuunnan jääkiekossa on pelaajalla vain muutama mahdollisuus reagoida siihen, mihin kiekon lähettää. Toinen ääripää on omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjä viidellä rytmillä pelaavat joukkueet. Silloin hyökkäyksen aloittavalla pelaajalla on hyvin useita mahdollisuuksia reagoida pelin avaamiseen. Tätä reagointipeliä olen viime aikoina tilastoinut eri maajoukkueiden, SM-liigan, Mestiksen ja NHL:n osalta. Tilastoin jatkossa vielä saman reagointipelin KHL:n ja Elitserienin osalta.

Pelaajamateriaalin osuus valmentajan käyttämään pelikirjaan ja näin eri pelitilanteiden reagoimiseen ei ole niin suuri kuin siitä väitetään. Tätä mieltä olen. Pelin henkinen puoli on niitä henkimaailman asioita, joista ollaan montaa eri mieltä. Pelaajan henkinen puoli rakentuu minun mielestäni siitä, miten hyvä on hänen fyysinen kuntonsa, mitkä ovat hänen pelitaitonsa ja miten valmentajan pelikirja tukee ja antaa turvallisuuden toteuttaa valmentajan vaatimuksia. Erittäin tärkeää pelaajan henkisen puolen vahvuudelle on valmentajan antama luottamus. Penkitettynä murenee hyvänkin pelaajan itsetunto ennemmin tai myöhemmin ja tämän valmentajat tietävät sekä käyttävät hyväkseen esim. silloin, kun haluavat pelaajan jättävän joukkueen. Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

 

[Fordél]

Pelaajamateriaalin osuus valmentajan käyttämään pelikirjaan ja näin eri pelitilanteiden reagoimiseen ei ole niin suuri kuin siitä väitetään. Tätä mieltä olen.

Mielestäni pelaajamateriaalin ja käytetyn pelitavan suhde on ihan keskeisessä asemassa menestyksessä tai menestymättömyydessä. Tässä kohdin taas on myös seuran muulla organisaatiolla keskeinen asema eli saadaanko palapeliin hankittua oikeanlaisia osia.

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Pelaajan henkinen valmius rakentuu tottakai mainitsemistasi asioista, mutta myös mm. motivaatiosta ja johtamisesta. Toisaalta tuo henkinen valmius on jo lähtökohtaisesti toisilla parempi kuin toisilla. Tottakai henkistä valmiutta voidaan kehittää sekä tukea mm. mainitsemillasia asioilla.

Mitä tulee lainattuun kohtaan niin en näe asiaa näin yksiselitteisenä. Summanenhan muistaakseni käytti hyödyksi tätä henkistä valmennusta ja ulkopuolista apua. Mieleeni muistuu myös yksittäisenä seikkana eräs KooKoon ja KalPan välinen ottelu, jossa kuopiolaisten piti viedä KooKoota kuin litran mittaa. No ennen peliä KooKoo käytti ulkopuolista apua henkisessä virittäytymisessä otteluun ja KooKoo taisi voittaa ottelun 5-0. Kyse on tottakai yksittäisestä esimerkikstä ja mikä ulkopuolisen avun merkitys oli voitossa, on mahdotonta sanoa. Silti en näe etteikö ulkopuolisella avulla voisi olla hyötyä ja suomalaisessa huippu-urheilussa on tulevaisuudessa enemmän keskityttävä myös henkiseen valmiuteen, joka ei tule pelkästään pelitavasta, fyysisistä ominaisuuksita ym.

 

[Lead Fossil]

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Ihan sama. Kyllä henkinen valmennus ja sen osaamisen pitää lähteä valmennustiimistä.

Niin - pelikirjoista tai -tavoista. 1980-luvulla meillä D/C -junioreina muutamia pelitapoja, luettelen ne mitä muistan:

ALOITUSVOITTO OMASSA PÄÄDYSSÄ:
- painoton pakki pudottaa maalin edestä päätyyn
- painollinen nappaa kiekkon
- pakki-pakki -syöttö
- avaus joko laitaan tai sentterille riippuen kumpi paremmin sijoittunut (vapaana)
- jos ei mahdollista palautus takaisin pakilta pakille

- joskus ehkä kokeiltiin pitkää avausta maalin kulmalta punaviivalle
"karkuun" lähteneelle ja leikkaavalle laiturille.

ALOITUSVOITTO KESKIALUEELLA
- käytännössä aina pakki-pakki

HYÖKKÄYSSINISEN YLITTÄMINEN
- laidasta aina yli
- sentteri takamieheksi ja painoton laituri maalille

KARVAAMINEN
- kahdella (laiturit) pakkeihin kiinni
- yhdellä (sentteri) ja laiturit ottaa laidat kiinni

Itse olen jo aika vieraantunut kiekosta, mutta jännä huomata että hei, meillähän oli 1980-luvulla jo "pelikirja". No, ehkä nuo nyt ovat perusosaamista, mutta nuhteita tuli jos noita ei noudattanut ja varsinkin tuota karvausta muistan että muutettiin pelin sisällä ja myös vastustajienkin mukaan.

 

[peruspata]

No, ehkä nuo nyt ovat perusosaamista,
mutta varsinkin tuota karvausta muistan että muutettiin pelin sisällä ja myös
vastustajienkin mukaan.

Tätä kaipaisin hieman jopa 2010-luvulla. Nykyään kun tuntuu välillä siltä, että pelin voittaa se, joka tilastollisesti tekee kaiken analyysien mukaan oikein. Ei suinkaan se, joka pystyy sopeuttamaan pelinsä vastustajaan ja tätä kautta luomaan tarvittavan määrän maaleja.

Sillä pitää nähdä yksittäisen tuloksen taakse ja kehittää lajia. Säälittävintä on jollain retroysärillä yrittää voittaa otteluita.

 

[Wäinö#16]

Kun lähemmin tarkastellaan esille ottamiasi tärkeitä aiheita, huomataan, että ollaan niistä samaa mieltä. Enkö minä ole juuri tilastoinut viime aikoina sitä, miten pelaaja yksilönä reagoi pelitilanteeseen?

Se mikä on oikeasti kiinnostavaa ja mikä erottaa hyvät joukkueet huonoista, on viisikkotason reagointi muuttuviin tilanteisiin ja oman kiekollisen pelaajan ratkaisuihin. Se puolestaan ei kunnolla selviä vetelemällä viivoja paperiin tv-lähetyksistä, vaan seuraamalla ottelua paikan päällä.

 

[Lead Fossil]

Tätä kaipaisin hieman jopa 2010-luvulla. Nykyään kun tuntuu välillä siltä, että pelin voittaa se, joka tilastollisesti tekee kaiken analyysien mukaan oikein. Ei suinkaan se, joka pystyy sopeuttamaan pelinsä vastustajaan ja tätä kautta luomaan tarvittavan määrän maaleja.

Sillä pitää nähdä yksittäisen tuloksen taakse ja kehittää lajia. Säälittävintä on jollain retroysärillä yrittää voittaa otteluita.

Tuli joo mieleen vielä kun muistilokeroita penkoo, että jos oli sovittu että karvataan yhdellä ja pelin ollessa tiukka eikä oikein kummallakaan otetta, niin sitten vaihdettiin esim. erän loppuun viideksi minuutiksi karvaus kahdella ja samalla saatettiin "kaikki pelaa hengessä" (vitsi) tiivistää kahteen ketjuun ja annettiin vastustajalle hiukan shokkihoitoa.

 

[Keltainen Jaffa]

Itse pitäisin edelleen erilliset henkisen puolen valmentajat (terapeutit ja psykologit) kaukana jääkiekkojoukkueesta.

Tähän on pakko puuttua. Esimerkiksi joukkueen tärkeimmän pelaajan eli maalivahdin homma on melkoista henkistä peliä, joka vaatii paljon itsekuria. Joskus henkisen kantin ylläpitämiseen ei riitä pelkästään maalivahtivalmentajan tuki.

Esim. Suomen maajoukkue on surullisen kuuluisa tiukoissa paikoissa sulamisistaan. Toinen esimerkki: HIFK jäätyi viime playoffeissa alkumetreillä, vaikka oli "suuri" ennakkosuosikki.

En ehdota, että urheilupsykologin pitäisi olla mukana joukkueessa suuressa roolissa, mutta silloin tällöin hän kävisi harjoituksissa ja jos valmentaja huomaa, että jollakulla on nyt ongelmia, voisi hän salassa muilta määrätä vaikeuksissa olevan pelaajan lanttumaakarille. Ei tämä tietenkään kaikkia hyödytä, mutta mielestäni tarvetta silti on.

Ja yksi psykologihan voi hoidella useamman joukkueen. Mitä haittaa siitä olisi?

Ruotsiin ja Ruotsin maajoukkueeseen käsittääkseni on hommattu jo useampi vuosi sitten "henkisen puolen valmentajia". En osaa sanoa, onko siitä ollut heille hyötyä, mutta he ovat silti edellä tässä(kin) asiassa meitä.

 

[Johannes]

Raimo Summanen: "Meidän päivä, s. 36-37", Jokereissa apuvalmentajani toiminut Jouko Lukkarila oli tutustunut, urheilupsykologi Juri Haninin ajatuksiin. Hanin toimi tutkimuskeskus KIHU:n vanhempana tutkijana. Hanin oli työskennellyt v.1999 Lukkarilan kanssa 18-vuotiaiden MM-kultaa voittaneessa jääkiekkomaajoukkkueessa, kehittäen sen tarpeisiin kysymyssarjan, jolla pyrittiin pelaajien yksilöllisen suoritustunteen kartoitukseen. "
"Haninin ajatukset perustuivat siihen, että tunnetilat kyllä vaikuttavat yksilön tai joukkueen suoritukseen - auttavasti tai tuhoavasti, mutta jokaisella pelaajalla on oma yksilöllisen tunnetilan taso, joka tämän tunnetilan saa aikaan. Tähän IZOF-malliin (Individual Zones of Optimal Functioning) perustuen on mahdollista ennustaa suoritustasoa ja käyttää yksilön vahvuuksia paremmin hyväksi.
Raimo Summanen (s. 39): "Olen aina uskonut vahvasti työpariajatteluun ja sitä olin myös valmentajana toteuttanut. Tarvitsisin mentorin, jonkun, jonka erityisalaa olisi nimenomaan ryhmädynamiikan hallinta. Tapaamisesta Juri Haninin kanssa sulkeutui viiden tunnin istunto, jonka pääaiheet olivat 1. NHL, 2. valmistavat leirit, 3. Roolituksen selkeys 4. Mediasuhteet ja 5. Analyysi ja valmistautuminen.
Raimo Summanen (s. 42): "Päätimme siltä istumalta palkata Jurin johtoryhmän ulkopuoliseksi analyytikoksi ja tueksi, johon minulla (Raimo Summanen) olisi suora yhteys päivittäin. Jurin avulla käsitykseni valmentamisesta monipuolistui."
Tällaisia kertoo Raimo Summanen itse kirjassaan "meidän päivä". kun valmistaa Suomen joukkuetta menestykseen v. 2004 World Cupissa.
Raimo Summanen ei ainakaan pitänyt kaukana itsestään Juri Hanin-nimistä henkisen puolen gurua ja tulos oli loistava, eikä varmaan vähiten Haninin työpanoksen ansiosta Summasen kanssa.

 

[Fordél]

Tällaisia kertoo Raimo Summanen itse kirjassaan "meidän päivä". kun valmistaa Suomen joukkuetta menestykseen v. 2004 World Cupissa.
Raimo Summanen ei ainakaan pitänyt kaukana itsestään Juri Hanin-nimistä henkisen puolen gurua ja tulos oli loistava, eikä varmaan vähiten Haninin työpanoksen ansiosta Summasen kanssa.

Näinhän se oli ja ihmettelen kyllä miksei Haninin tapaista ammattilaista ole Summasen jälkeen hyödynnetty systemaattisesti maajoukkueessa. Juuri se pelin osa-alue, joka Suomella tuntuu vuosi toisensa perään kusevan on yhtä heikossa hapessa vuodesta toiseen. Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä, mutta Jalonen on muistaakseni joskus ottanut asiaan kantaa. Jalosen näkymyksen mukaan valmennusryhmän henkinen valmennus riittää eikä ulkopuolisia apua tarvita.

Ihmettelen suuresti tätä ajattelutapaa, koska kuten Summasen ajattelutapaan kuuluu, koskaan ei voi olla liian valmistautunut tuleviin haasteisiin. Tämän pitäisi koskea niin pelitapaa kuin henkista valmiutta. Siinä missä valmennusryhmäänkin haetaan erilaista osaamista (taktinen osaaminen, motivointi, fysiikka, maalivahtipeli jne.), en ymmärrä miksi tähän kohtaan pitää vetää raja eikä henkisen puolen osaamista haluta hyödyntää maajoukkueessa. Kaikki kunnia Jaloselle, mutta vaikea nähdä häntä erityisesti tämän aiheen erityisosaajana.