Hyökkäysrytmit
Väitätkö muuten edelleen palauttamista "rytmiksi". Saako jo nauraa. Paluttamisen jälkeen lähdetään eteenpäin jollain rytmillä, muuta palauttaminen ei ole rytmi.
Olen analyytikkona halunnut pilkkoa (hyökkäys)peliä ja sen rytmejä osiin sen tähden, että a) niistä tultaisiin tietoisiksi ja b) niitä varten voitaisiin alkaa kehittää harjoitteita.
Tausta on tässä: Erkka Westerlund palautti Vierumäellä hyökkäysrytmikeskustelun vanhaan terminologiaansa, jossa puhutaan "tilan voittamisesta" (eteenpäin pelaaminen) ja "tilan tekemisestä" (kiekkokontrolli). Tämä jaottelu on varsin hyvä ja toimiva. Muun muassa Jukka Jalonen sanoi alkavansa käyttää tätä termistöä sen takia, että saadaan tuotettua yhteistä kieltä ja käsitteistöä kiekkoiluumme.
Oma osuuteni tässä sopassa on se, että haluan pilkkoa etenkin "tilan tekemistä" osiin sen takia, että tämä osa-alue on suomalaisessa jääkiekkoilussa ollut teoreettisesti ja etenkin käytännön kaukalotouhussa pahasti kesannolla. "Tilan tekeminen" eli kiekkokontrolli vaatii omat hyökkäysrytmit ja etenkin syöttösuunnat.
Tilaa voidaan tehdä pelaamalla puolinopeasti (tilanteko tapahtuu erittäin nopeasti tässä tapauksessa yhden poikittaissyötön verran); pelaamalla hidastamalla (pakki-pakki-pakki -NHL-tyyliin); pelaamalla viivelähtöjä (pysähdytään oman maalin taakse ja kerätään oma viisikko kasaan); ja palauttamalla jo lähtenyt hyökkäys takaisin kiekottelemalla peliväline takaisin hyökkääjiltä puolustajille.
Palauttaminen rytminä on "tilan tekemisen" kannalta erittäin tärkeä hyökkäämisen rytmi. Valmentaja voi määritellä sen, milloin palautetaan luomalla asian suhteen erilaisia harjoitteita. Periaate voi olla, että kiekko pitää palauttaa, jos vastassa on viisi vastustajan puolustusasemiin organisoitunutta pelaajaa. Kovempi linjaus on se, ettei tungeta ylöspäin, jos vastassa on neljä pelin alla puolustavaa vastustajaa.
Ja mitä tulee termiin lateraalisyöttö, niin sehän on ollut jo iät ajat jalkapallon puolella käytössä. On yhdentekevää sitten puhutaanko lateraalisyötöstä alaspäin vai alaspäin suuntautuvasta viistosyötöstä.
Kumpaa sinä käyttäisit: Alaspäin suuntautuva viistosyöttö vai lateraalisyöttö alaspäin? Arjen valmennuksessa mukana olevana olen huomannut, että lateraalisyöttö on terävä ja napakka ilmaus.
Sanojen ja termien tehtävä on auttaa valmentajia ja pelaajia, ei siinä sen kummmempaa. Otetaan esimerkiksi termi "rintamahyökkäys". Lanseerasin sen siksi, että tietynlaiselle hyökkäykselle syntyisi Suomessa yhteinen ymmärrys pelkän selkeän sanan muodossa. Nyt kaikki puhuvat rintamahyökkäyksistä ja tietävät mitä sillä tarkoitetaan. Ja seuraava askel oli, että syntyi ymmärrys siitä, että minkälaiset syötöt synnyttävät rintamahyökkäyksiä ja mitkä eivät. Tiedetään, että jos peli tehdään pelinpuolen laidan kautta, on suuri vaara, että tämä laitahyökkääjä putoaa pois rintamasta (ellei sentteri liiku tietyllä lailla alakautta). Ja niin edelleen.
Ja jos olenkin nimennyt monia asioita, ei se tarkoita sitä, että olisin keksinyt niiden taustalla olevat jutut uudestaan. Se vain on fakta, että valmentaminen on puhumista ja termien käyttämistä. Tässä kohtaa olen ottanut tehtäväkseni palvella suomalaista jääkiekkoa omalta osaltani.
Mutta siis kertauksen vuoksi: hyökkäysrytmit ovat nopea, puolinopea, hidastaminen, viiveellä lähteminen ja palauttaminen (plus kiekottelu sen jälkeen).
Johtava
