Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Wäinö#16]

Ja mitä tulee termiin lateraalisyöttö, niin sehän on ollut jo iät ajat jalkapallon puolella käytössä. On yhdentekevää sitten puhutaanko lateraalisyötöstä alaspäin vai alaspäin suuntautuvasta viistosyötöstä.

Jalkapallossa on lisäksi käytössä termi diagonaalisyöttö ja mielestäni kuvaamasi puolustajien syöttö on täsmällisesti diagonaalisyöttö taaksepäin. Minustakin termi oli tuossa jutussa turhaa kikkailua ja sotkee käsitteitä. Mutta loppujen lopuksi se oli varsin pieni detalji tuossa jutussa, joka, kaikella kunnioituksella, oli silti edelleen yksi huonoimmista jonka olet kirjoittanut. Oli siellä toki asiaakin, mutta sitä samaa olet toistanut mielestäni jo ihan tarpeeksi. Enemmän se oli taas kerran purkaus Erkan henkilöä kohtaan. Samat haukut vuosien varrelta sieltä löytyi, kuin lähes kaikista muistakin Erkkaa koskevista jutuistasi. Ammattilainen lopettaisi jo.

Mieluummin lukisin tarkempaa analyysia joukkueiden pelitavoista, sillä yksittäisen katsojan on vaikea nähdä useita otteluita, etenkään jos ei halua pulittaa Urholle. Ja nimenomaan siltä kantilta, että kuinka hyvin joukkueet onnistuvat tekemisessään siihen nähden mitä he teoreettisesti yrittävät. Sinun juttusi peilautuu poikkeuksetta omaan näkemykseesi jääkiekosta. Toki ymmärrettäväähän se on, sillä jos haluaa kunnolla pureutua jonkun joukkueen pelitapaan vaatisi se monia haastatteluita tai vähintään sitä että kävisi seuraamassa harjoituksia. Jos työn tekisi kunnolla, pitäisi olla NHL-tyyliin yksi toimittaja per joukkue. Jutut tulee toki helpommin tiukassa aikataulussa copy-paste-metodilla, ja vaatiihan se B-junnujoukkueen valmentaminen jo ison panoksen, mutta tuolla työn laadulla "johtava" tuntuu säälittävältä vitsiltä.

 

[ProCoach]

Siffa on ansiokkaasti tilastoinut rytmejä jo jonkin aikaa eri peleistä, kiitos siitä. Toivottavasti tämä etenisi kuitenkin jossain vaiheessa, sillä on tuntuu aika epäoleelliselta katsella hyökkäyspelin rytmien määrää kun ei tiedä mihin ne johtaa.

 

[Fordél]

Toivottavasti tämä etenisi kuitenkin jossain vaiheessa, sillä on tuntuu aika epäoleelliselta katsella hyökkäyspelin rytmien määrää kun ei tiedä mihin ne johtaa.

Tätähän täällä on toivottu eli pelkillä luvuilla ei tee kovinkaan paljoa vaan tarvittaisiin jotain syvempää kuten juuri se, että mihin ne johtivat.

 

[janbo]

Esimerkki: Joukkue, joka perustaa kiekkokontrolliin, voi toimia siten, että se lähtee jossain kohtaa pakki-pakki-laita -puolinopeasti, mutta fiksu laituri lukee peliä nopeasti niin, että on järkevämpi palauttaa kiekko takaisin puolustajalle kuin tunkea eteenpäin ja menettää se (koska vastustaja ehtii kuin ehtiikin tällä kertaa ryhmittyä) ja antaa peliväline eli vallanväline vastustajalle. Ja jos strategiana on hyökätä paljon viiveellä, palautuksen saanut pakki voi kiekotella pakkiparinsa kanssa pelivälineen oman maalin taakse. Tällöin alkuperäinen pelitilanne on pakotettu palauttamalla puolinopeasta viiveeksi ja vastustaja joutuu pelaamaan ohjauspeliä. Ja jos vastustaja sitten kuitenkin ajaa maalin takaa puolustajat pois, ollaan onnistuttu siinä, mikä viivelähdön tarkoitus on ei lyödä ensin yksi vastustaja (on tyhmää tulla maalin taakse päälle!) ja sitten toisella syötöllä seuraava vastustaja.

Otin kattavasta kirjoituksestasi pätkän ja lihavoin kohdan, jota halusin kommentoida.

Harjoitusottelut mukaanlukien olen nähnyt tällä kaudella 50 JYPin peliä joko hallissa tai televisiosta. Jokaisessa kotiotteluissa, sekä monissa vierasotteluissa tulee useita tilanteita, kun JYPin kärkikarvaaja ajaa hidasta lähtöä virittelevän puolustajan kimppuun maalin taakse, jolloin toinen laitahyökkääjä luistelee kiekottoman puolustajan kimppuun. Puolustaja on pakotettu purkamaan ränniin tai nostamaan jalalla keskustaan, johon vapaana oleva JYPin sentteri reagoi tilanteen mukaan joko aggressiivisesti (erityisesti, jos kärkikarvaaja antaa hyvää takapainetta), tai passiivisemmin peittämällä syöttölinjat hyökkäävän joukkueen keskushyökkääjälle. Ensimmäisen onnistuessa päästään riistoon ja erinomaiseen maalipaikkaan. Jälkimmäisessä tapahtuu yleensä pitkä lateraalisyöttö ylöspäin laitahyökkääjälle, jotka päätyvät monesti harhasyötöiksi ja/tai pitkiksi kiekoiksi avaavan puolustajan kohdatessa vahvaa takapainetta. Frekvenssistään johtuen tämän täytyy olla pelitapaan kuuluva asia. Siispä jo sarjataulukon ja tehtyjen maalien/päästettyjen maalien määrät omalta osaltaan tukevat ajatusta, että ehkä se ei olekkaan niin "tyhmää ajaa maalin taakse päälle", jos se on oikein toteutettu. Esimerkiksi edellisessä JYP-KalPa ottelussa Pekka Virran joukkue suoraviivaisti peliään huomattavasti, eikä taaksepäin kiekottelua ja viivelähtöjä nähty yhtä paljoa kuin ennen. Ottelu oli huomattavasti aikaisempia tasaisempi ja KalPalla oli pitkästä aikaa realistiset mahdollisuudet voittaa ottelu Hippoksella.

 

[Johannes]

Lloyd Percivalin Hockey Handbookissa (s. 110-114) JYPin pelitapaa kutsutuaan painepeliksi (pressure play), kun se toimii. Kiekkoa ei päästetä ulos vastustajan sinisen sisältä voimakkalla luistelulla ja taklauksilla. Lopulta tämä pelitapa tuottaa tulosta jäähyn tai maalin muodossa. Kiekottelu kuuluu myös tähän pelitapaan Percivalin kirjan mukaan, mutta oleellista on se, että kiekko ei poistu pois vastustajan sinisen sisältä, vaan paine jatkuu ja jatkuu.

KalPan kiekottelua kuvataan siinä kirjassa sanoilla "pattern play". NHL:ssä on joskus tehty yleisötutkimus ja kansa halauisikin katsella eniten tätä kiekottelua. Siinä ideana on runsas syöttely, joka tuottaa paljon maalipaikkoja. Sen pelitavan käyttäminen vaatii fiksua syöttelyä ja ennalta suuniteltujen kuvioiden menestyksekästä toteuttamista.

Lisäksi kirjassa kuvataan "tight game", joka on sitä, että pidetään vastustajan pelaajat tiukassa otteessa ja odotellaan heidän turhautumistaan ja virheitä, joista sitten rangaistaan.

Neljäs pelitapa on prosenttipeli, jossa eri pelitapoja vaihdellaan pelin edetessä tilanteen mukaan. Pelitapa on kirjan mukaan vaativa pelaajille, koska pitää reagoida muuttuviin tilanteisiin pelaamalla eri pelitavoilla.

 

[Maple Leaf]

Lloyd Percivalin Hockey Handbookissa (s. 110-114) JYPin pelitapaa kutsutuaan painepeliksi (pressure play), kun se toimii. (...) Pelitapa on kirjan mukaan vaativa pelaajille, koska pitää reagoida muuttuviin tilanteisiin pelaamalla eri pelitavoilla.

Jatkoajan niille nuoremmille lukijoille, jotka olettavat jääkiekon keksityksi noin vuonna 2005 kerrottakoon tarkennuksenomaisesti, että Percivalin kirja ilmestyi vuonna 1951, siis 60 vuotta sitten.

 

[siffa]

Keskityn jatkossakin tilastoimaan katsomistani jääkiekko-otteluista omalta puolustusalueelta lähtevistä hyökkäyksistä hitaat, viiveet ja palautukset. Seuraava tilaisuus on tänään Mestis-ottelun SaPKo-KooKoo seuraaminen ja tuo helppo tilastoiminen. On mielenkiintoista nähdä Pekka Tirkkosen ja Ika Lehkosen pelikirjojen sisältö tältä osin.

Peli nähty ja tilastoitu. Tämän illan jälkeen näyttää siltä, että kiekkokontrollipelaamisen hegemonia on niin SM-liigassa kuin Mestiksessäkin Savossa. Tirkkosen SaPKo pelasi kontrolloituja hyökkäyksiä yllättäen enemmän kuin Ikan KooKoo. Kontrolloidut hyökkäykset aiheuttivat SaPKolle pelin hallinnan sekä hyökkäyspään aktiivisen karvaus- ja kulmapelin. KooKoon avauspeli ei toiminut paineen alla niinkuin odotin. SaPKo voitti pelin 5-1. SaPKo pelasi 5vs5 pelissä ison määrän viivelähtöjä (maalin taakse seisahtumisia, erittäin 6+1+6), lisäksi SaPKolla oli hidastamisia (pakki-pakki lähtöjä erittäin 3+2+2) sekä palautuksia 1+1+2. KooKoo luopui 5vs5 pelissä noista v+h+p hyökkäyksiinlähdöistä ottelun kuluessa luvuin 8+5+3.

 

[Toejoen Veikko]

KooKoo luopui 5vs5 pelissä noista v+h+p hyökkäyksiinlähdöistä ottelun kuluessa luvuin 8+5+3.

Seurausta mahdollisesti siitä, että joukkue oli tappiolla toisen erän alusta lähtien ja näin ollen tuli tarve pelata nopeammin myös pelikelloa vastaan?

 

[siffa]

Seurausta mahdollisesti siitä, että joukkue oli tappiolla toisen erän alusta lähtien ja näin ollen tuli tarve pelata nopeammin myös pelikelloa vastaan?

Näin mahdollisesti kävi. NHL:ssä olen nähnyt häviöllä olleen joukkueen lisäävän kiekkokontrollia häviötilanteessa. On siellä myös siirrytty usein pelkkään nopeaan pystysuunnan painejääkiekkoon takaa-ajotilanteessa. Päävalmentajien käskytysten mukaan mennään kulloinkin.

 

[Maple Leaf]

NHL:ssä olen nähnyt häviöllä olleen joukkueen lisäävän kiekkokontrollia häviötilanteessa. On siellä myös siirrytty usein pelkkään nopeaan pystysuunnan painejääkiekkoon takaa-ajotilanteessa.

Aijai, hurjaa! Että tappiolla olevat joukkueet saattavat yrittää monenmoisia tapoja tulla mukaan peliin? On tämä moderni aika kyllä ältsin vänkää!

 

[Kaukosäädin]

KalPan kiekottelua kuvataan siinä kirjassa sanoilla "pattern play". NHL:ssä on joskus tehty yleisötutkimus ja kansa halauisikin katsella eniten tätä kiekottelua. Siinä ideana on runsas syöttely, joka tuottaa paljon maalipaikkoja. Sen pelitavan käyttäminen vaatii fiksua syöttelyä ja ennalta suuniteltujen kuvioiden menestyksekästä toteuttamista.

Tummennus on minun.

Tuo on kyllä aivan sontaa. Tuo kiekottelu hidastaa peliä aivan helvetisti ja maalipaikat jäävät kyllä vähiin jos edes toinen joukkue pelaa kiekkokontrollia. Tänään esimerkiksi Ilves-KalPa pelissä KalPa käytti koko ajan tätä lateraalipalautusta ja Ilveksen maalivahdille kertui mm. ensi erässä kaksi torjuntaa ja kolmannessa erässä kolme torjuntaa.

Olen seurannut KalPan otteluiden torjunta- ja laukausmääriä ja ne ovat kaikista alhaisimpia SM-liigassa.

Sen sijaan jos vastakkain pelaa kaksi pystysuunnan joukkuetta, esimerkiksi Lukko ja JYP, maalipaikkoja syntyy runsaasti koska peli on äärimmäisen nopeaa (ja viihdyttävää!) ja virheitä sattuu runsaasti.

 

[Johannes]

Tottakai "pattern play" hidstaa peliä ja tuottaa ns. vähemmän tilanteita, varsinkin jos sitä pelaavat molemmat joukkueet. Peli hidastuu ihan silmissä "salibandyn" suuntaan, mutta maalipaikat ovat syntyessään laadukkaita ja kiekottelu onnistuessaan taidokkaan näköistä peliä. En minä sellaista lätkää haluaa katsella tai ainakaan maksaa lippua kahden kiekottelevan joukkueen pelin katsomisesta. Esim. JYP ja HIFK pelaavat usein keskenään sellaisia ottteluita, joissa sattuu ja tapahtuu. Peli on vauhdikasta molempiin suuntiin jne.

Hyvä kaukosäädin, kirjoitat ihan asiaa, kun kritisoit juttuani. Käytät kuitenkin sanaa "sontaa", joka tekee kirjoituksesi muusta sisällöstä merkityksettömän. Luuletko tosiaan, että sanan "sontaa" käyttäminen lisää kirjoituksen painoarvoa tai jotenkin vähentää minun mielipiteeni painoarvoa. Sana "sontaa" on vain teinix-käytöstä, joka saa sinut itsesi vaikuttamaan keskenkasvuiselta henkilöltä. Pystyt parempaan kuin yöllä kirjoittaessasi juttusi ja pilasit sen sanalla "sontaa".

 

[Fordél]

Hyvä kaukosäädin, kirjoitat ihan asiaa, kun kritisoit juttuani. Käytät kuitenkin sanaa "sontaa", joka tekee kirjoituksesi muusta sisällöstä merkityksettömän. Luuletko tosiaan, että sanan "sontaa" käyttäminen lisää kirjoituksen painoarvoa tai jotenkin vähentää minun mielipiteeni painoarvoa. Sana "sontaa" on vain teinix-käytöstä, joka saa sinut itsesi vaikuttamaan keskenkasvuiselta henkilöltä. Pystyt parempaan kuin yöllä kirjoittaessasi juttusi ja pilasit sen sanalla "sontaa".

Kukahan se nyt pilaa ja mitä? Sulla on joku ihme patouma tota "sontaa" sanan käyttöä kohtaan. Kaukosäätimeltä hyvä vastaväite, jota ei pilattu yhdellä sanalla. Tämä siksi, että runsas syöttely ei tuota paljon maalipaikkoja. Se on siis todellakin väärä väittämä ja uskon tämän olevan todistettavissa ihan tilastoinnilla. Sen sijaan oikea väittämä olisi ollut, että runsas syöttely eli toimiva kiekkokontrolli voi parantaa maalitekopaikkojen laatua, mutta samalla vähentää sekä omia että myös vastustajan maalintekopaikkoja.

 

[Johannes]

Kukahan se nyt pilaa ja mitä? Sulla on joku ihme patouma tota "sontaa" sanan käyttöä kohtaan. Kaukosäätimeltä hyvä vastaväite, jota ei pilattu yhdellä sanalla. Tämä siksi, että runsas syöttely ei tuota paljon maalipaikkoja. Se on siis todellakin väärä väittämä ja uskon tämän olevan todistettavissa ihan tilastoinnilla. Sen sijaan oikea väittämä olisi ollut, että runsas syöttely eli toimiva kiekkokontrolli voi parantaa maalitekopaikkojen laatua, mutta samalla vähentää sekä omia että myös vastustajan maalintekopaikkoja.

Ok, olet ihan oikeassa. Muotoilin kirjoitukseni eilen myöhään illalla hieman kömpelösti. Unohdin siitä sanat "vähemmän, mutta laadukkaampia", kun kirjoitin kiekkokontrollin tuottamista maalipaikoista. Et siis kirjoita sontaa hyvä Fordel. Itse en vaan näe, että esim. kirjoittaisin, että "Fordel, mielipiteesi on vitun tyhmä", olisi järkevä tapa ilmaista itseäni.

Olet Fordel myös oikeassa siinä, että toimiva kiekkokontrolli vähentää maalintekopaikkoja, mutta ne jäljelle jäävät ovat laadukkaampia ja tätä yritin eilenkin kirjoittaa, mutta ilmaisin itseni kehnosti aikaisemmassa kirjoituksessani. Muuten olen ihan sitä mieltä, että kirjoitat ihan paskaa, kun puutut vastaukseeni kaukosäädin-nickille. Happy now ?? : )

 

[Fordél]

Ok, olet ihan oikeassa. Muotoilin kirjoitukseni eilen myöhään illalla hieman kömpelösti. Et siis kirjoita sontaa hyvä Fordel. Itse en vaan näe, että esim. kirjoittaisin, että "Fordel, mielipiteesi on vitun tyhmä", olisi järkevä tapa ilmaista itseäni.

Jos en pysty perustelemaan väitettäni kunnolla tai jos se on jopa väärä niin mielipiteeni voi olla "vitun tyhmä". Vaikka kyseinen ilmaus ei ehkä paranna keskustelua, ei siitä kannata loukkaantua vaan kannattaa iskeä sanan säilällä ja hyvillä perusteluilla takaisin.

Muuten olen ihan sitä mieltä, että kirjoitat ihan paskaa, kun puutut vastaukseeni kaukosäädin-nickille. Happy now ?? : )

Sulla on tuohonkin ajatukseesi täysi oikeus. Tällä keskustelupalstalla voi jokainen kuitenkin antaa kommenttia kenen vastaukseen tahansa. En siis siitä loukkaannu, koska perustelusi on sontaa :)

 

[Johannes]

Jos en pysty perustelemaan väitettäni kunnolla tai jos se on jopa väärä niin mielipiteeni voi olla "vitun tyhmä". Vaikka kyseinen ilmaus ei ehkä paranna keskustelua, ei siitä kannata loukkaantua vaan kannattaa iskeä sanan säilällä ja hyvillä perusteluilla takaisin.

Sulla on tuohonkin ajatukseesi täysi oikeus. Tällä keskustelupalstalla voi jokainen kuitenkin antaa kommenttia kenen vastaukseen tahansa. En siis siitä loukkaannu, koska perustelusi on sontaa :)

En loukkaaanu siitä, jos joku kirjoittaa, että mielipiteeni on "vitun tyhmä", koska välillä kirjoitan vitun tyhmiä juttuja. Syynä on usein se, että ajattelen nopeammin kuin saan tekstiä tuotetuksi kirjoitukseeni, enkä muista tarkistaa tekstiä ennne kuin painan nappia "lähetä viesti". Sieltä jää siis osa pois, joka oli tarkoitus kirjoittaa lukijoiden ihasteltavaksi.

Kritiikkisi kritiikkiini on tietysti ihan paskaa, mutaa mitä siitä. : )

 

[P.Sihvonen]

Pelikirjakeskustelua

Harjoitusottelut mukaanlukien olen nähnyt tällä kaudella 50 JYPin peliä joko hallissa tai televisiosta. Jokaisessa kotiotteluissa, sekä monissa vierasotteluissa tulee useita tilanteita, kun JYPin kärkikarvaaja ajaa hidasta lähtöä virittelevän puolustajan kimppuun maalin taakse, jolloin toinen laitahyökkääjä luistelee kiekottoman puolustajan kimppuun. Puolustaja on pakotettu purkamaan ränniin tai nostamaan jalalla keskustaan, johon vapaana oleva JYPin sentteri reagoi tilanteen mukaan joko aggressiivisesti (erityisesti, jos kärkikarvaaja antaa hyvää takapainetta), tai passiivisemmin peittämällä syöttölinjat hyökkäävän joukkueen keskushyökkääjälle. Ensimmäisen onnistuessa päästään riistoon ja erinomaiseen maalipaikkaan. Jälkimmäisessä tapahtuu yleensä pitkä lateraalisyöttö ylöspäin laitahyökkääjälle, jotka päätyvät monesti harhasyötöiksi ja/tai pitkiksi kiekoiksi avaavan puolustajan kohdatessa vahvaa takapainetta. Frekvenssistään johtuen tämän täytyy olla pelitapaan kuuluva asia. Siispä jo sarjataulukon ja tehtyjen maalien/päästettyjen maalien määrät omalta osaltaan tukevat ajatusta, että ehkä se ei olekkaan niin "tyhmää ajaa maalin taakse päälle", jos se on oikein toteutettu.

Tämä on hyvä ja arvokas huomio. Myös Ässät, joka muuten matkii pitkälti JYPin pelitapaa, ajaa vastustajan pois maalin takaa, jossa tällä on viivelähtöaikeita.

Otan tällaisen kannan: Se, että maalin taakse päälle ajamalla saadaan vastustaja paniikkiin ja virheisiin on liki absoluuttista vastustajien heikkoutta. Jos näistä tilanteista kiekko hukataan (JYPille tai Ässille) kyse on kahdesta asiasta: vastustajien peli on tässä kohtaa organisoitu erittäin heikosti tai sitten yksilö sössii tilanteen (näitä molempia ilmenee kosolti).

Jos katsotaan NHL:n huippumatseja tai MM-finaalia tai maailmancupia tai vastaavia, niin fakta on, ettei maalin takaa ole mitään järkeä ajaa vastustajaa ulos. Se tarkoittaa aina ja väistämättä sitä, että yksi karvaaja on pihalla. Oikein organisoituna hetki, jolloin vastustaja tulee päälle maalin taakse, on kuin toiveuni. - Pakki jalalla ulos ja sen jälkeen jokin neljästä syöttösuunnasta käyttöön...
Mainitset "lateraalisyötön ylöspäin" tässä tilanteessa. Puhut asiaa! Mutta ongelma on siinä, että käytännössä aivan kaikkien SM-liigajoukkueiden laitahyökkääjät "karkaavat" tässä tilanteessa aivan liian ylös. Ja sen tähden JYP ja Ässät juhlivat...

Kiitos sinulle "janbo" asiallisesta kommentista, tällaisia vastakommentoin oikein mielellään.

Mutta sitten ovat nämä nimimerkit tyyppiluokkaa Maple Leaf ja choose_life. Onkohan siellä aitioa ja oikeaa elämää nimimerkkien takana ollenkaan!? Odottaisi, että edes yhden ainoan kerran siunaantuisi näiltä nimimerkeiltä lisäarvoa vaikkapa peliin liittyvään keskusteluun. Mutta jos ei ole kompetenssia niin ei ole kompetenssia. Hieno harrastushan sekin toki on, että käy oksentamassa uudestaan ja uudestaan netissä niiden päälle, jotka yrittävät keskustella itse pelistä.

Nimimerkin janbo nerokkuus on siinä, että hän on katsonut pelejä, esittää kysymyksen ja tavallaan vasta-argumentin - ja siitä syntyy keskustelua!
Johtava

 

[TosiFani]

Tämä on hyvä ja arvokas huomio. Myös Ässät, joka muuten matkii pitkälti JYPin pelitapaa, ajaa vastustajan pois maalin takaa, jossa tällä on viivelähtöaikeita.

Otan tällaisen kannan: Se, että maalin taakse päälle ajamalla saadaan vastustaja paniikkiin ja virheisiin on liki absoluuttista vastustajien heikkoutta. Jos näistä tilanteista kiekko hukataan (JYPille tai Ässille) kyse on kahdesta asiasta: vastustajien peli on tässä kohtaa organisoitu erittäin heikosti tai sitten yksilö sössii tilanteen (näitä molempia ilmenee kosolti).

Jos katsotaan NHL:n huippumatseja tai MM-finaalia tai maailmancupia tai vastaavia, niin fakta on, ettei maalin takaa ole mitään järkeä ajaa vastustajaa ulos...

Mielestäni karvaavan pelaajan pitää tiedostaa, kuka siellä maalin takana seisoo ja keitä on ottamassa syöttöä vastaan. NHL:ssä, MM-finaalissa tai maailmancup:ssa maalintakana seisova pakki on järjestään taitotasoltaan niin hyvä, että maalin taakse karvaus on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jos palataan SM-liigaan ja liigajoukkueiden pakkeihin, niin tilanne muuttuu huomattavasti.

Jos maalintakana seisoo vaikka Vatanen ja kentällä on JYP:n ykkönen, ei kannata karvata, mutta jos maalintakana seisoo Viitanen ja kentällä on JYP:n nelonen, niin mielestäni asia on harkitsemisen arvoinen. Tällöin kyseessä on valmentajien taktinen ennakoiminen eli tietyille pelaajille annetaan painetta, koska suurella todennäköisyydellä tästä seuraa muutama maalipaikka omille. Toisaalta kyseisen kentän hyökkäyssuunnitelma ei ole niin vaarallinen, että itsensä ulospelaaminen aiheuttaisi jatkuvasti vastustajalle maalipaikkoja.

 

[P.Sihvonen]

Mielestäni karvaavan pelaajan pitää tiedostaa, kuka siellä maalin takana seisoo ja keitä on ottamassa syöttöä vastaan. NHL:ssä, MM-finaalissa tai maailmancup:ssa maalintakana seisova pakki on järjestään taitotasoltaan niin hyvä, että maalin taakse karvaus on tuomittu epäonnistumaan. Mutta jos palataan SM-liigaan ja liigajoukkueiden pakkeihin, niin tilanne muuttuu huomattavasti.

Jos maalintakana seisoo vaikka Vatanen ja kentällä on JYP:n ykkönen, ei kannata karvata, mutta jos maalintakana seisoo Viitanen ja kentällä on JYP:n nelonen, niin mielestäni asia on harkitsemisen arvoinen. Tällöin kyseessä on valmentajien taktinen ennakoiminen eli tietyille pelaajille annetaan painetta, koska suurella todennäköisyydellä tästä seuraa muutama maalipaikka omille. Toisaalta kyseisen kentän hyökkäyssuunnitelma ei ole niin vaarallinen, että itsensä ulospelaaminen aiheuttaisi jatkuvasti vastustajalle maalipaikkoja.

Olen samaa mieltä nimimerkin TosiFani kanssa. Asia on juuri noin. MUTTA.

Satut ottamaan esimerkiksi JYPin, Vatasen ja Viitasen... JYP on joukkue, jota vastaan ei ole järkevää karvata maalin taakse oli siellä sitten vastassa ykkös- tai neljosvitja. Miksi? Siksi, että R. Dufva on organisoinut joukkueen pelin niin erinomaisesti. Kaikissa tapauksissa tällainen karvaustilanne on kuitenkin JYPiä vastaan kahden tai maksimissaan kolmen prässiä viittä vastaan. Alleviivaan: 2(tai 3) vs 5! SM-liigassa ei ole niin huonoja pelaajia ainuttakaan, etteivätkö he selviäsi tällaisesta ylivoimatilanteesta hengissä, jos vain syöttöetäisyydet ja viisikon rakenne ovat kunnossa. Vaikka Dufva ottaisi D-Teamista kolmosviisikon treeneihin ja sitten vähän ajan päästä pelehihin, se porukka selviytyisi (tyhmästä) maalin taakse karvaavasta vastustajasta.

Mutta tosi monia muita joukkueita vastaan juurikin kannattamasi Ässien tyhmänrohkea prässi maalin taakse toimii, koska niiden tiimien valmentajat eivät ole organisoineet tuota pelitilannetta yhtä hyvin kuin JYPin Dufva on.

Mutta siis oikeassa olet, TosiFani, Ässien yltiöprässi puree moniin vastustajien heikoimpiin pakkeihin ja hyökkäysvitjoihin, koska niiden peli on heikosti organisoitua.

Ja otin siis nyt kiinni myös Ässien pelaamisesta, vaikka sinä et sitä ansiokkaassa viestissäsi maininnutkaan.
Johtava

 

[JHag]

Onko olemassa mitään statistiikkaa siitä, miten tasakentällisin tehdyt maalit muodostuvat ja miten niitä tehdään? Muistelisin Westerlundin ja Summasen perustaneen oman pelifilosiansa aikanaan siihen, että vastahyökkäykset tuovat eniten maaleja, joten niiden tavoittelu pelivälineestä luopumisenkin hinnalla oli sallittua.

Sääli, että en kopioinut kalvoja, jotka olen kerran nähnyt EW:n esittämänä. Tämä on ajalta, jolloin keskialueen paitsio (punaviivasääntö) poistettiin ja sitä perusteltiin "pelin nopeutumisella" ja "maalitilanteiden ja sitä kautta maalien lisääntymisellä". Kumpikaan näistä ei toteutunut. EW väläytti kalvoillaan, kuinka pelin painopiste tasakentällisin siirtyi -odotetusti- keskialueelle punaviivasäännön poistuttua. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Hyökkäyssinisellä roikkuvat vastustajat pitää pyrkiä eliminoimaan katkomalla syöttölinjat heille. Niinpä sinne on pakko sijoittaa omia pelaajia. Näin tingitään hyökkäyspelaamisesta ja loppujen lopuksi punaviivasäännön poistaminen johti maalipaikkojen, maalien ja jopa taklausten vähenemiseen. Avauspelille tämä on tuottanut paljon uusia haasteita ja siksi suunnitellut hyökkäykseenlähdöt ovat huikea ase.

Tiivistettynä: Vanhan punaviivasäännön aikana (esim 97/98 -kausi) oli pointtia taistella irtokiekoista ja karvata hulluna. Kiekon pitäminen ei ollut niin olennaista kuin nykyään ja usein oli hyvä taktiikka antaa "heikomman" joukkueen pitää kiekkoa ja painostaa sitä virheisiin. Nyt kiekon pitäminen ja kiekollinen peli avauksineen on ehdoton menestyksen edellytys. Mielestäni irtokiekoista taisteleminen nykysäännöillä on vanhanaikaista pelaamista, ei niistä enää tule eniten maaleja tasakentällisin. Kiekon hallinta, kiekollinen peli, hyvät syöttölinjat, syöttö mieluummin taaksepäin omille kuin ristikulmaan toivotaan -asenteella. En tiedä, onko Erkalla plania siirtää Jokerien peliä kiekonhallinnan suuntaan nykyään?

 

[TosiFani]

Olen samaa mieltä nimimerkin TosiFani kanssa. Asia on juuri noin. MUTTA.

Satut ottamaan esimerkiksi JYPin, Vatasen ja Viitasen... JYP on joukkue, jota vastaan ei ole järkevää karvata maalin taakse oli siellä sitten vastassa ykkös- tai neljosvitja. Miksi? Siksi, että R. Dufva on organisoinut joukkueen pelin niin erinomaisesti. Kaikissa tapauksissa tällainen karvaustilanne on kuitenkin JYPiä vastaan kahden tai maksimissaan kolmen prässiä viittä vastaan. Alleviivaan: 2(tai 3) vs 5! SM-liigassa ei ole niin huonoja pelaajia ainuttakaan, etteivätkö he selviäsi tällaisesta ylivoimatilanteesta hengissä, jos vain syöttöetäisyydet ja viisikon rakenne ovat kunnossa...

Esimerkki oli ehkä huono, mutta idea tuli ymmärretyksi. Boldatun lauseen kohdalla olen kanssasi kyllä vähän erimieltä, esimerkkejä löytyy ihan kotikaupungin joukkueesta.

Ässät käyttää mielestäni erittäin vähän maalin taakse karvaamista, ainoastaan silloin kun vastustajan kentällinen on selvästi epätasapainossa. Jos peli pysäytetään maalin taakse, Ässät karvaa normaalissa pelitilanteessa erittäin harvoin maalin taakse, jos koskaan.

 

[Major Julli]

Mielestäni irtokiekoista taisteleminen nykysäännöillä on vanhanaikaista pelaamista, ei niistä enää tule eniten maaleja tasakentällisin. Kiekon hallinta, kiekollinen peli, hyvät syöttölinjat, syöttö mieluummin taaksepäin omille kuin ristikulmaan toivotaan -asenteella. En tiedä, onko Erkalla plania siirtää Jokerien peliä kiekonhallinnan suuntaan nykyään?

Muuten samaa mieltä kirjoituksesta, mutta osittain eriävä tähän: irtokiekoista tappeleminen/karvaus on ensiarvoisen tärkeää maalipaikkojen aikaan saamiseksi. Sen sijaan tämä ränni-karvaus pelityyli on kyllä vanhentunut, mutta edelleenkin on parempi vaihtoehto kiekonmenetyksen jälkeen hakea sitä heti aktiiivisesti takasin kuin pudottaa viisikko vastaanotto asemiin keskialueelle.

 

[DEFENCE]

Pelissä keskimäärin per joukkue:
*180 hyökkäystä
*2.1 maalia
*45 laukausta
*28 laukausta maalia kohti

110 hyökkäystä puolustusalueelta -> 25% maaleista (Hox! kaikki hyökkäykset 5v5)
37 keskialueelta -> 15%
33 hyökkäysalueelta -> 60%

Hyökkäystapa (tilasto ei erittele rytmejä tämän tarkemmin)
60% maaleista 30 vastahyökkäyksestä (nopea)
40% maaleista 120 organisoidusta hyökkäyksestä (viive/ puolinopea?)
0% maaleista 30 purkukiekosta

Hyökkäystehokkuus
110 hyökkäystä puolustusalueelta -> 4 maalintekotilannetta
37 hyökkäystä KA:lta -> 2 maalintekotilannetta
33 hyökkäystä HA:lta -> 7 maalintekotilannetta

pelianalyysi suomen maajoukkueen peleistä 2005-2007 (48 ottelua, 184 maalia)

lähde: IIHCE International Coaches Conference 2007

Tämä on ensisijaisesti Siffalle osoitettu kysymys johtuen miehen ansiokkaasta tilastoinnista. Toki muutkin voivat vastata jos (ja kun) tietoa löytyy.

Onko olemassa mitään statistiikkaa siitä, miten tasakentällisin tehdyt maalit muodostuvat ja miten niitä tehdään? Muistelisin Westerlundin ja Summasen perustaneen oman pelifilosiansa aikanaan siihen, että vastahyökkäykset tuovat eniten maaleja, joten niiden tavoittelu pelivälineestä luopumisenkin hinnalla oli sallittua.

Mielestäni olisi oleellista tietää muun muassa se, millaisista olosuhteista päästään useimmiten maalintekotilanteeseen ja voitaisiinko näitä tilanteita lisätä omalla pelitavalla. Oletuksena on kuitenkin se, että maalintekotilanteista tulee käytännössä aina samalla prosentilla maali riippumatta tilanteen luontitavasta. Toki tämä oletus voi olla vääräkin, sen myönnän.

Tuossa ylempänä on lainaus omasta viestistäni tästä ketjusta. Tuohon voisi lisätä, että tarvitaan noin 7 maalintekotilannetta yhtä maalia kohti.

Täälähän käydään aivan mahtavaa kiekkokeskustelua nykyään (ainakin niiltä jotka siihen oikealla vakavuudella ja avoimella mielellä osallistuu)! todella mielenkiintoista luettavaa!

 

[Maple Leaf]

Mutta sitten ovat nämä nimimerkit tyyppiluokkaa Maple Leaf ja choose_life. Onkohan siellä aitioa ja oikeaa elämää nimimerkkien takana ollenkaan!?

Ei ole. Ihan sellaista mitätöntä pihinää vain, varjoissa kuihtumista. Tunne, äly ja ymmärrys debiilin hattivatin luokkaa. Joillekin käy tässä modernissa maailmassa näin.

Mutta jos ei ole kompetenssia niin ei ole kompetenssia.

Jos kompetenssiksi luetaan halu ja kyky toistella itsestäänselvyyksiä muotoillen ne uuteen terminologiaan (vrt. "pakki syöttää laitaan tai keskelle, ah, mitä modernia ja vallankumouksellista kiekkoa"), olen mielelläni kompetenssirajoitteinen. Siitä kärsiessäni en kuitenkaan lähetä pimeästä kellaristani viestiä, jolla pyrkisin esimerkiksi loukkaamaan pelaajien lapsia. Kaikki nyt vaan eivät kykene olemaan Johtavia.

 

[Johannes]

Jääkiekko - enemmän kuin peli: helmikuu 2009
Tässä blogissa on Jukka Jalosen mietteitä esim. hyökkäyspelistä. Lainaan sieltä pieniä osia, jotka ovat siis Jukka Jalosen, eivät Johanneksen mietteitä:

"- Voittava jääkiekko perustuu huipputasolla puolustus- ja hyökkäyspelin tasapainoon. Ilman hyvin organisoitua ja tehokasta puolustuspeliä ei voi hyökätä tehokkaasti.
- Joukkueena hyökätään joko nopeasti vastaiskulla (organisoimatonta puolustusta vastaan hyökkääminen) tai kiekkoa pitäen ja kontrolloiden (organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen).
- Huipputasolla joukkue pääsee hyökkäämään organisoimatonta puolustusta vastaan noin 20 kertaa, mutta joutuu hyökkäämään keskimäärin 120 kertaa organisoitua puolustusta vastaan.
- 120 huonosti kontrolloitua hyökkäystä hyvin puolustavaa joukkuetta vastaan on pelillinen itsemurha.
- Organisoitua puolustusta vastaan hyökkääminen puolustus- tai keskialueelta johtaa erittäin usein päädyn käyttöön. Kova ränni, ristikulma tai ”chippi” painolliseen kulmaan ovat parhaimmillaan erinomaisia keinoja luopua kiekosta hetkellisesti ja saada aikaan välitön karvauspaine vastustajaan.
- Osa joukkueista rakentaa kontrolloidun hyökkäyksen ns. rintamana, osa nostaa pakkien taakse ja/tai väliin yhden tai kaksi ”haukea” eli kärkimiestä tekemään tilaa, repimään vastustajan puolustusta ja synnyttämään vauhtieroa vastustajaan.
- Molemmissa pelitavoissa on etunsa, mutta hyökkäyksen jatkuvuuden ja päätykiekkojen jälkeisen paineen luomisen kannalta rintamahyökkäys on tehokkaampi.
- Sudenkuoppa joukkueille ja valmentajille saattaa piillä siinä, että kontrolloidun hyökkäyspelin harjoittelu johtaa pelin hidastumiseen niin, ettei vastaiskuihin ymmärretä tai ehditä enää lähteä lainkaan vaan koko hyökkäyspeli on pelkkää kontrolloitua hyökkäämistä. Huippujoukkue osaa rytmittää hyökkäyspelinsä pelitilanteen ja ottelutilanteen (tilanne tulostaululla) mukaisesti.
- Oleellista on, ettei tehdä yksinkertaisesta asiasta liian vaikeaa ja monimutkaista.
- Puolustajat käynnistävät suurimman osan joukkueen hyökkäyksistä puolustus- ja keskialueelta ja ensimmäisen syötön merkitys hyökkäyksen etenemisen kannalta on aina ratkaiseva."

On siellä muutakin hyvää Jukka Jalosen ajattelua, mutta tuossa oli osa Jalosen kirjoituksesta.

Sudenkuoppa katselijan kannalta on juuri tuo, että kontrolloitu hyökkäyspeli hidastaa pelin seuraamisen erittäin helposti lähes salibandyn tyyliseksi ottelun seuraamiseksi, jos tätä pelitapaa käyttävät molemmat joukkueet. Jos ajatellaan peliä vain sen katselemisen kannalta, niin katsojaluvut kääntyvät voimakkaaseen laskuun, jos suomalaiseksi pelitavaksi valittaisiin kontrolloitu hyökkäyspeli, kaikkine hienouksineen, vaikka se toteutettaisiin suurella taitavuudella.