Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[siffa]

Tähän edelleen vastausta odotellen. Onko tosiaan niin, ettei sivun viimeisiä viestejä osata lukea?

Riittikö vastaukseni sinulle? Vastasin toistamaasi kysymykseen, vaikka et kysymystäsi juuri minulle tehnytkään.

 

[Delter]

Jos minä sitten vastaan tähän omalta osaltani, vaikka et ole kysymystäsi osoittanut kenellekään nimimerkille. Pekka Virta on termin "palauttaminen" taustahahmo. Virran "ylikiekollinen" pelitapa sai aikoinaan kovaa arvostelua Suomessa. Menestystä ei ollut tullakseen ja mm. Urheilulehdessä Petteri Sihvonen tyrmäsi suoralta kädeltä Pekka Virran pelikirjan. Kuitenkin Petteri Sihvonen alkoi tutustua tarkemmin Virran ja KalPa:n pelisysteemiin. Tuloksena oli se, että hän kirjoitti UL:ssä myönteisemmin Virran peluuttamasta jääkiekosta, koska siinä oli mm. kaikkien pelien ydinajatus pitää pelivälinettä itsellään optimaalisen paljon. Sihvonen alkoi yhdessä valmentajakaverinsa Yrjänheikin kanssa valmentaa HPK:n B-junioreita tuon Virran ylikiekollisen pelitavan suuntaan ja mennen kiekottelussa vielä Virran KalPaakin pidemmälle. Virran KalPa palutti/palauttaa tarvittaessa kiekon jo kiekotellen alkaneesta hyökkäyksestä keskialueelta takaisin omalle puolustusalueelle uutta hyökkäyksiinlähtöä varten.

Palauttaminen on ollut nähtävissä KalPa:n pelissä jo vuosia, mutta omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähdön rytmitykseksi nopean, puolinopean ja viivelähdön lisäksi termi "palauttaminen" on tullut ihan hiljattain. Olen seurannut sen jälkeen joukon NHL-, SM- ja Mestis-pelejä. Palauttaminen on hyvin yleistä. Vain Mestiksen Tikin Jokipoikien ja NHL:n Tampa Bayn peleistä en palauttamisia ole havainnut.

Riittikö vastaukseni sinulle? Vastasin toistamaasi kysymykseen, vaikka et kysymystäsi juuri minulle tehnytkään.

Kyllä vain, paremmin kuin hyvin. Kiitos siitä.

Otaksumani että palauttaminen on kanonisoitu pelikirjakeskusteluun vasta ihan hiljattain, ei siis kaiketi ole ihan väärä. Minulle asia aukeni vain muutama kuukausi takaperin Urheilulehteä lukiessani. Vallitseekohan kaikkien pelikirja-analyytikkojen keskuudessa konsensus siitä, että palauttaminen voidaan tosiaan luokitella omaksi "rytmikseen", vai onko se Urheilulehden lanseeraus? Palauttaminen kun muistuttaa tietyiltä perinteistä hidasta lähtöä. Erona että kiekkoa pelataan järjestelmällisesti myös alaspäin. Miten kolmesta tuli yhtäkkiä neljä, vaikka palauttaminen on pelitapana ollut käytössä jo vuosia (Tre Kronor)?

Kysymyksiin saa toki vastata muutkin kuin siffa.

 

[Johannes]

Palauttaminen, joka on hieno termi suomenkielellä jääkiekkoon, on kuulunut Ruotsin maajoukkueen pelisapluunaan niin kauan kuin muistan. Kun vastustajan trap on kohdallaan, niin ei lyödä rännikiekkoa, luopuen kiekosta, vaan palautetaan kiekko takaisinpäin, vähän tai vähän enemmän ja aloitetaan hyökkäys alusta, jollain rytmillä ja ehkä uutta reittiä. Pyritään hallitsemaan vallan välinettä eli kiekkoa, eikä välillä luovuta kiekon hallinnasta, ellei ole pakko.

UL:n ja PS:n juttusapluunat on ilmeisesti niin loppuun syöty, että piti keksiä jotain ns. uutta, tyyliin "sim-sala-bim, 4. rytmi, palauttaminen". Muuten ei ole uutta pseudofiksua analyysiä lisää UL:n sivujen täytteeksi. On siellä UL:ssa paljon oikeaa asiaakin jääkiekosta, joten en tyrmää koko lehteä jääkiekko-kirjoittamisen osalta.

Pekka Virta fiksuna valmentajana tietysti tutkii jääkiekon pelitapoja ja ottaa löytämistään "rytmeistä" tai mistä hyvänsä löytämästään, sopivimmat KalPan käyttöön, kuten ilmeisesti tämän "palauttamisen".

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

 

[siffa]

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

Siirrytään sitten tähän uuteen aiheeseen, kun saatiin Delterin kanssa selväksi hänen kysymyksensä. Tässä on Johannekselta hyvää pohdintaa.

Palauttaminen on ollut olennainen osa jääkiekkoa jo kymmeniä vuosia. Se erottaa omalta osaltaan myös päävalmentajien pelikirjoja toisistaan. Juhani Tamminen ja Guy Boucher ovat päävalmentajia, joiden pelikirjaan ei kuulu kiekon palauttaminen keskialueelta omalle puolustusalueelle. He ovat myös erinomaisesti menestyneitä päävalmentajia. Guy Boucher on vasta 39-vuotias Tampa Bay:n päävalmentaja, joka on raketin tavoin noussut juniori- ja AHL-valmentajasta maailman eliittivalmentajien joukkoon. Tamin pelikirja poikkeaa suurimmasta osasta SM-liigan ja Mestiksen joukkueiden pelikirjoista. Olen seurannut nyt paljon NHL-jääkiekkoa ja Bouches on piristävä poikkeus siellä.

Kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle voi tapahtua ainakin jo omasta käynnistyneestä hyökkäyksestä (Kalpa, HPK:n A- ja B-juniorit) tai keskialueen kiekon riiston jälkeen (hyvin yleistä kaikissa maailman johtavissa seura- ja maajoukkueissa) . Silloin, kun joukkue pelaa palauttamalla taaksepäin, ei hyökkäys ole nopea, puolinopea tai viivelähtö eteenpäin. Se on neljäs tapa aloittaa hyökkäys omalta puolustusalueelta. Näin yksinkertaisesta asiasta on jälleen kyse. Kun kiekko on palautettu takaisin omalle puolustusalueelle, on kiekon vastaanottaneen pelaajan reagoitava siihen, miten hän käynnistää aivan uuden hyökkäyksen: nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä.

 

[Wäinö#16]

Silloin, kun joukkue pelaa palauttamalla taaksepäin, ei hyökkäys ole nopea, puolinopea tai viivelähtö eteenpäin. Se on neljäs tapa aloittaa hyökkäys omalta puolustusalueelta. Näin yksinkertaisesta asiasta on jälleen kyse. Kun kiekko on palautettu takaisin omalle puolustusalueelle, on kiekon vastaanottaneen pelaajan reagoitava siihen, miten hän käynnistää aivan uuden hyökkäyksen: nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä.

Siis meinaatko, että kiekon palauttaja tietää jo hyökkäykseen lähdettäessä, että nyt pelataan palautushyökkäys vai tapahtuuko näin vain, jos viivehyökkäys epäonnistuu tai ei enää tunnukaan järkevältä?

 

[siffa]

Siis meinaatko, että kiekon palauttaja tietää jo hyökkäykseen lähdettäessä, että nyt pelataan palautushyökkäys vai tapahtuuko näin vain, jos viivehyökkäys epäonnistuu tai ei enää tunnukaan järkevältä?

Hyvä kysymys. Joskus näyttää siltä, kun katsoo KalPa:n hyökkäyksiinlähtöjä, että koko viisikko tietää sen, että kiekko palautetaan takaisin puolustusalueelle. Siellä on KalPalla yksi hyökkääjä kelaamassa volttaamalla vauhtia ja puolustaja syöttää palautetun kiekon tälle täydessä vauhdissa olevalle hyökkääjälle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pääosin jo alkaneista hyökkäyksistä kiekko palautetaan sen takia, että halutaan pitää kiekko oman joukkueen hallinnassa ja, kun vastustaja estää hyökkäyksen etenemisen, niin pelaaja reagoi valmentajan pelikirjan mukaisesti palauttamalla kiekon omalle puolustusalueelle. Tamin ja Boucherin pelikirjat eivät tätä tapaa sisällä, joten ne etenevät aina ylöspäin syötellen tai lyömällä päätykiekon.

Toki KalPakin lyö pääosin päätykiekon silloin, kun oma hyökkäys tukehtuu keskialueelle, mutta harjoiteltu pelikirja mahdollistaa aina silloin tällöin myös palautuksen.

 

[Delter]

Palauttaminen, joka on hieno termi suomenkielellä jääkiekkoon, on kuulunut Ruotsin maajoukkueen pelisapluunaan niin kauan kuin muistan. Kun vastustajan trap on kohdallaan, niin ei lyödä rännikiekkoa, luopuen kiekosta, vaan palautetaan kiekko takaisinpäin, vähän tai vähän enemmän ja aloitetaan hyökkäys alusta, jollain rytmillä ja ehkä uutta reittiä. Pyritään hallitsemaan vallan välinettä eli kiekkoa, eikä välillä luovuta kiekon hallinnasta, ellei ole pakko.

Tuon taktiikan laajamittaisempi käyttö muuttaisi jääkiekkoa melkoisesti. Pelin tempo laskisi ja hyökkäykset olisivat pääosin ripeitä syöksyjä vastustajan puolustusalueelle. Salibandyssa palauttaminen kuuluu jokaisen joukkueen pelitapaan. Hyökkäykset ovat vastahyökkäyksiä lukuunottamatta melko maltillisia, joissa eestaas palloa sahaamalla luodaan tilaa ja odotetaan iskupaikkaa. Hyvät joukkueet pitävät palloa useita minuutteja syöttämällä usein myös alaspäin ja hyökkäyksiin lähdetään ns. alakolmion avulla jossa alimmalle pelaajalle voidaan tarvittaessa aina syöttää. Pallosta ei käytännössä koskaan luovuta vapaaehtoisesti heittämällä se vastustajan päätyyn. Voisiko salibandy olla tässä suhteessa ruotsalaisen pelitavan innoittajana?

UL:n ja PS:n juttusapluunat on ilmeisesti niin loppuun syöty, että piti keksiä jotain ns. uutta, tyyliin "sim-sala-bim, 4. rytmi, palauttaminen". Muuten ei ole uutta pseudofiksua analyysiä lisää UL:n sivujen täytteeksi.

Tätä juuri pohdiskelin, että onko kauniille lapselle vain annettu uusi nimi. Minulle tuo neljäs rytmi on ihan uusi käsite, vaikka sitä pelitapaa ovat käyttäneet joukkueet jo vuosia.

Onko palauttaminen 4.lisäys hitaaseen, puolinopeaan tai nopeaan rytmiin on makuasia, koska palauttamisen jälkeen rytmi lienee hidas, puolinopea tai nopea.

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

 

[Juhaht]

Tää on kyllä takuuvarmaa huumoria tää ketju.

Lätkä on niin simppeli peli, että hiukan ihmetyttää tarve luoda yksinkertaisimmillekin asioille hienoilta kalskahtavia nimiä. Mutta kaipa niillä voidaan sitten hämätä taas urheilulehdestä maksavia uskomaan, että asiasta kirjoittavat tietävät jotain mitä muut eivät.

 

[siffa]

Tätä juuri pohdiskelin, että onko kauniille lapselle vain annettu uusi nimi. Minulle tuo neljäs rytmi on ihan uusi käsite, vaikka sitä pelitapaa ovat käyttäneet joukkueet jo vuosia.

Tässä todistat, että palauttaminen on kuulunut jo vuosia (itse asiassa vuosikymmeniä) jääkiekon pelikirjoihin. Eli mistään uudesta nimestä ei ole kyse. Sensijaan palauttaminen on niinkuin kirjoitat ollut jo pitkään yksi tapa käynnistää hyökkäys oman puolustusalueen kautta. Se on siis ollut jo pitkään neljäs rytmi omalta puolustusalueelta lähteneisiin hyökkäyksiin. Miksi sitä ei voisi ottaa esille myös pelikirjakeskusteluun, koska se on yksi osa sitä?

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

Hyvin usein NHL-, KHL-, Elitserien-, SM-liiga- ja Mestisjoukkueet käynnistävät nopean hyökkäyksen palautuksen jälkeen nopealla ja pitkällä syötöllä hyökkääjälle lähelle vastustajan siniviivaa. Usein hyökkäys käynnistetään pakki-pakki puolinopealla hyökkäyksellä. Harvemmin pakki-pakki-pakki tai maalin taakse menemällä ja sinne pysähtymällä viivelähdöillä. KalPa:n ja HPK:n junioreiden käyttämä jatkokiekottelu on harvinaisempaa ainakin vielä ehkä KHL:ää ja Elitserieniä lukuunottamatta.

 

[Johannes]

Tästä olen varovaisesti eri mieltä, sillä kiekon pyörittäminen omalla alueella antaa toisaalta myös aikaa vastustajalle organisoida puolustusta. Miten palauttamisen jälkeen on mahdollista järjestää nopea hyökkäys? Esimerkiksi Kalpaa vastaan kannattaa unohtaa liika karvaaminen ja keskittyä sumputtamaan keskialueelta alkaen.

Hyväksyn, että teoriani ei ole aukoton. Ei ole helppoa hyökätä nopeasti palauttamisen perään.

Yksi vaihtoehto nopeaan hyökkäykseen palauttamisen jälkeen saattaisi kuitenkin olla se, että vastustajan esim. toinen pakki lähtee väärään aikaan vaihtoon tai sitten ylivoimapelin aikana ensin palautus ja sitten nopea hyökkäys perään. Nämä jututhan, miten toimitaan edessä näkyvän kenttätilanteen mukaan, lähtee tietysti huippupelaajilla selkärangasta....

Siffa: Ruotsin joukkueet ovat käyttäneet "palauttamista" vuosikymmeniä ja menestyksellä, mutta miksi sitä pelin osa-aluetta pitää kutsua neljänneksi rytmiksi. Ilmeisesti kaudella 2011-12 kulmapeliä hyökkäyspäässä sanotaan viidenneksi rytmiksi tai keksitään keksimällä jotain muuta vastaavaa "viisautta" UL:n myymiseen. Sheddenin "fiaskokiekossa" oli tuo ominaisuus, että palautuksen jälkeen tehtiin nopea syöttö vastustajan siniselle. Onko UL keksinyt "fiaskokiekon" ja se on nyt 4. rytmi nimeltään, jos tehdään palauttamisen perään nopea hyökkäys.

 

[Delter]

Tässä todistat, että palauttaminen on kuulunut jo vuosia (itse asiassa vuosikymmeniä) jääkiekon pelikirjoihin. Eli mistään uudesta nimestä ei ole kyse. Sensijaan palauttaminen on niinkuin kirjoitat ollut jo pitkään yksi tapa käynnistää hyökkäys oman puolustusalueen kautta. Se on siis ollut jo pitkään neljäs rytmi omalta puolustusalueelta lähteneisiin hyökkäyksiin. Miksi sitä ei voisi ottaa esille myös pelikirjakeskusteluun, koska se on yksi osa sitä?

Hölmöä kysyä tätä sinulta, koska et kyseistä aviisia ammatiksesi edusta, mutta miten Urheilulehti on vasta hiljattain herännyt tähän mystiseen neljänteen rytmiin? Jopa kaikesta pelin näkevä Petteri puhui aikaisemmin vain kolmesta hyökkäysrytmistä, vaikka ilmeisesti vuosikymmenet käytössä on ollut neljä.

Näinköhän Pekka Virta herätti Johtavan - tai jopa sinut siffa - todellisuuteen? Tai ainakin siihen numeeriseen ajattelutapaan, jota Johtavan kanssa kirjoituksienne perusteella edustatte.

 

[siffa]

Siffa: Ruotsin joukkueet ovat käyttäneet "palauttamista" vuosikymmeniä ja menestyksellä, mutta miksi sitä pelin osa-aluetta pitää kutsua neljänneksi rytmiksi. Ilmeisesti kaudella 2011-12 kulmapeliä hyökkäyspäässä sanotaan viidenneksi rytmiksi tai keksitään keksimällä jotain muuta vastaavaa "viisautta" UL:n myymiseen. Sheddenin "fiaskokiekossa" oli tuo ominaisuus, että palautuksen jälkeen tehtiin nopea syöttö vastustajan siniselle. Onko UL keksinyt "fiaskokiekon" ja se on nyt 4. rytmi nimeltään, jos tehdään palauttamisen perään nopea hyökkäys.

Hyökkäävän joukkueen kannalta kulmapeliä pelataan hyökkäysalueen kulmissa. Se ei ole siis omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämistä. Eli jälleen kerran, Johannes, kyse on ollut aivan eri asioista, mistä taas kirjoitat.

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

 

[Johannes]

Hyökkäävän joukkueen kannalta kulmapeliä pelataan hyökkäysalueen kulmissa. Se ei ole siis omalta puolustusalueelta hyökkäyksiinlähtöjen rytmittämistä. Eli jälleen kerran, Johannes, kyse on ollut aivan eri asioista, mistä taas kirjoitat.

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

Entä, jos palauttaa kiekon hyökkäysalueen kulmasta omalle puolustusalueelle, esim. maalivahdille, joka jatkaa kiekon keskialueelle omalle puolustajalle. Monesko rytmi tästä tulee.

Minä kirjoitan siitä, että UL:n, jossa PS työskentelee, on nähtävästi vuodesta toiseen nähtävä evoluutiota jääkiekon pelitavoissa, vaikka vain joku uusi fiksu valmentaja, kuten Pekka Virta, soveltaisi vanhoja viisauksia oman joukkueensa peliin. Minun ei tarvitse myydä ajatuksiani jääkiekosta, UL:n on myytävä lehteään. Siksi voin heitellä sarkastisia heittojani UL:n pseudoviisauksista jääkiekosta, kuten kaudella UL:n kirjoituksiin ilmestyneestä neljännestä rytmistä.

Ironian tajusi lienee myös olematon, kun kirjoitin tuosta viidennestä rytmistä kaudella 11-12 kulmapelin kautta, niin se oli ironiaa.

Mutta koko pointti onkin, että onko "palauttaminen" neljäs rytmi vain UL:n keksimä juttu myydäkseen lehteään. Onko palauttaminen vain osa pelin pelaamista vai neljäs rytmi.

 

[siffa]

Näinköhän Pekka Virta herätti Johtavan - tai jopa sinut siffa - todellisuuteen? Tai ainakin siihen numeeriseen ajattelutapaan, jota Johtavan kanssa kirjoituksienne perusteella edustatte.

Homma on edennyt omalta kohdaltani siten, että jääkiekon parissa olin ollut pitkän ajan eri tehtävissä ennenkuin Johtava Jukka Röngän ratkaisevalla avulla alkoi avata Urheilulehdessä jääkiekon pelikirjojen sisältöjä. En ollut kiinnittänyt niihin mitään huomiota, vaikka niitä oli kertynyt 80-luvulta alkaen Jääkiekkoliiton ja eri seurojen päävalmentajien tekeminä hyllyille pölyttymään. Tutkin nuo pelikirjat tarkoin ja hankin vielä Kouvolassa asuessani jalkapallopuolelta MyPa:n pelikirjan, jonka oli tehnyt Juha Malinen. Olin siis 100%:n varma, että jalkapallon tapaan jääkiekko oli pelikirjapeli. Sitten tuli tuo Alpo Suhosen kirjoitus jääkiekon pelikirjojen ja taylorismin yhteyksistä jo kymmenien vuosien takaa myös esille kansioiden kätköistä. Jääkiekkoa olen nyt oppimassa pelien kautta ja toteamassa sekä tilastoimassa yhtä/kahta asiaa kerrallaan. Johtavan sanoin, peli näyttää kaiken.

Minä edustan ihmislähtöistä johtamistapaa, jossa yksilö on kaiken keskiössä. Pelaajat siellä peliä pelaavat. Pelikirjat antavat pelaajille turvan tehdä jäällä oikeita reagointeja, joita pyritään harjoittelemaan etukäteen harjoituksissa.

 

[msg]

Niin jääkiekko, tuo palloiluperheen äpärälapsi, on ollut piristävä poikkeus pallopelien joukossa, koska siitä on pääosin puuttunut pelivälineen leipominen omalla alueella.
Ja jääkiekkohan on myös siltä osin ollut palloperheessä poikkeus, että pelivälinettä pitävään pelaajaan on saanut kohdistaa sääntöjenkin puitteissa hyvinkin voimakkaan fyysisen kontaktin.

Nythän NHL:ää myöten(siis ainakin siffan mukaan) on taklauksien määrää sääntotulkinnoilla rajoitettu ja mukaan on otettu laajamittaisemmin pelivälieen pelaaminen alaspäin ja sen hautominen omalla alueella.

Nämä muutoksen ovat tuoneen jääkiekon, tuon palloperheen äpärälapsen, lähemmäs palloperheiden suurta perhettä.

Ennen jääkiekko oli nopeutta ja fyysisyyttä arvostavien pelaajien ja katsojien peli. Johtavat analyytikot ja numeerisesti lajia tarkkailevat älyköt ovat olleet vähissä kiekkokatsomossa, mutta tähän on tulossa suurimittainen muutos. Entiset fyysisen ja nopean pelin ystävät jättävät katsomot kyllästyttyään katselemaan peliä, jossa ei ole taklauksia, tunnetta ja jossa pelivälinettä leivotaan omalla alueella kyllästymiseen asti.

Entistä useammat matsit päättyvät vähämaalisina ja maalivahtien torjunnatkin jäävät entistä useammin 20 torjunnan tuntumaan, koska hyökkäyksien määrä vähenee dramaattisesti kunhan kaikki joukkueet ymmärtävät alaspäin syöttelyn autuuden.

Pelikirjaihmisille, anlyytikoille ja ruutuvihkomiehille tämä on varmaan mieleen, kun äpärälapsesta tulee salonkikelpoinen pelikirjalaji. Sääli vain niitä liigaseurojen toimitusjohtajia ja myyntimiehiä, jotka joutuvat jatkossa myymään luistimilla pelattavaa salibandyä.
Tulavaisuuden yleisömääriä voi hahmottaa vaikka katsomalla Salibandyliigan katsojakeskiarvoja, mutta mitäpä äpärälapsi ei tekisi päästäkseen pallopelien perhealbumin kuviin. Jos se sitten vaatii lajin fyysisen ja nopean perusluonteen totaalista muuttamista ja katsojien karkoittamista vaikkapa vapaaotteluta katsomaan, niin sitten se vaatii.

 

[choose_life]

Analyytikoille ja ruutuvihkomiehille tämä on varmaan mieleen, kun äpärälapsesta tulee salonkikelpoinen pelikirjalaji. Mutta mitäpä äpärälapsi ei tekisi päästäkseen pallopelien perhealbumin kuviin.

Jepjep. Tästä joku oikea (psyko)analyytikko voisi vetäistä ilkeänkin allegorian siihen elävän elämän (kiekko)todellisuuteen, jonka kanssa keskustelulla on taas yhtä paljon tekemistä kuin Petteri Sihvosella ja journalismilla... mutta annetaan nyt olla.

Jos se sitten vaatii lajin fyysisen ja nopean perusluonteen totaalista muuttamista ja katsojien karkoittamista vaikkapa vapaaottelua katsomaan, niin sitten se vaatii.

Vapaaottelu on muuten hieno laji, suosittelen. Siinä selittelyllä, takinkäännöillä, pseudo"tieteellisillä" itsestäänselvyyksillä ja ruutuvihkoilla pärjää, jos mahdollista, vielä huonommin kuin jääkiekossa - ja sanojen ja tekojenkin on ikään kuin pieni pakko vastata toisiaan, tai touhu loppuu lyhyeen:).

 

[Johannes]

Sheddenin pelikirjassa lähdettiin omalta puolustusalueelta hyvin usein nopeasti hyökkäyksiin eli puolustajat syöttivät nopeasti hyökkäyssiniviivalla seisoneelle hyökkääjälle. Nämä nopeasti omasta päästä lähteneet hyökkäykset päätyivät silloin tällöin pitkiksi kiekoiksi.

Niinkuin kirjoitin, niin palauttamisen jälkeen voidaan lähteä omalta puolustusalueelta nopeasti, puolinopeasti tai viiveellä hyökkäyksiin.

Luulen kyllä todistaneeni paikanpäällä aika paljon enemmän Sheddenin valmentamia pelejä kuin sinä siffa. Olin HIFK:n kausikorttikatsoja, kun Shedden valmensi HIFKiä kaudella 05-06. Kirjoittelet ihan omiasi, jos väität, ettei Sheddenin pelitapaan kuulunut osana palauttaminen ja nopea hyökkäys sen perään. Ainoa ketju, joka omaksui tämän osan ns. neljännestä rytmistä, jota UL herjasi fiaskokiekoksi, oikein hyvin, oli Luttinen-Hauhtonen-Salmelainen. Pitkiä kiekkoja tuli paljon, mutta sehän on vain kehnoa toteuttamista muiden ketjujen osalta, ei muuta. Opetat muita asiassa, josta et todellisuudessa ole oikein kartalla, jälleen kerran.

Lisäksi, et kutsu enää palauttamista neljänneksi rytmiksi, vaan kirjoitat, että "palauttamisen jälkeen" lähdetään omalta alueelta jollain tutuista kolmesta rytmistä.

 

[siffa]

Kirjoittelet ihan omiasi, jos väität, ettei Sheddenin pelitapaan kuulunut osana palauttaminen ja nopea hyökkäys sen perään.

Näin varmasti tekisin. Sen takia en niin ole kirjoittanutkaan.

Edit: Vapaaottelut on otettu puheenaiheeksi. Itse seuraan UFC-turnauksia ja olen niistä jonkin verran täällä JA:ssa kirjoitellutkin. UFC 126 ja huipputaitava ottelija Anderson Silva on nähtävä livenä aivan ehdottomasti tuossa helmikuun alkupäivinä.

 

[Johannes]

Siffa: Shedden oli siis edistyksellinen valmentaja, jonka pelisapluunaan kuului jo 5 kautta sitten palauttaminen ja sen jälkeen nopea hyökkäys.

Huomaan, että et näin väittänytkään tässä ketjussa. Se onkin ollut UL, joka ei ole ymmärtänyt Sheddenin pelitavan nyansseja osaamattomuuttaan ja kirjoitellut fiaskokiekosta, kun olisi pitänyt kirjoittaa, että "Shedden yrittää opettaa HIFK:lle edistyksellistä palauttaminen/nopea hyökkäys-pelitapaa osana HIFK:n muuta pelitapaa."

Entäpä palauttaminen neljäntenä rytminä, oletko siffa kirjoittanut siitäkään asiasta vai onko palauttaminen nyt vain osa peliä ja sen jälkeen lähdetään eteenpäin jollain kolmesta tutusta rytmistä.

 

[Keltainen Jaffa]

Olikos se nyt viikko sitten, kun Sihvonen Seppäsen kanssa Urheilulehden sivuilla videossaan kehui Jokerien pelillistä ilmettä ja Westerlundia, erityisesti sitä, että Erkka laittoi ensin Jokereiden puolustuspelin kuntoon ja vasta sitten alkoi opettamaan hankalampia juttuja. Takinkäännös positiivisempaan suuntaan oli niin huomattava ja korni, että jäin odottamaan, koska takki kääntyy uudestaan ja alkaa kunnon tylytys (erityisesti koska Jokerien pelaaminen on aivan hiljattain alkanut olla ihan suolesta - taas).

Ja tänään ilmestyneessä Urheilulehdessähän se tylytys taas alkoi, kahta kauheampana.

Jokerithan ei pelaa nyt hyvin, se on fakta, mutta mikä minua todella kummastuttaa uudessa artikkelissa on Sihvosen analyysit. Sihvosen mukaan Jokereiden pitäisi pelata samanlaista kiekkoa (pelikirjaa) kuin Torinon hopeamaajoukkue, koska valmentaja on sama. Eihän se näin voi toimia. Sihvonen ei ota ollenkaan huomioon pelaajiston laatua tai luonnetta.

Hetki sitten Sihvonen suitsutti sitä, että aloitettiin puolustuksesta uuden opiskelu ja se on Westerlundin NEROUTTA. Nyt kelkka on kääntynyt niin, että on Kekäläisen surkeutta, että ei aloitettu hyökkäämisestä uuden opiskelu. Nyt hyökkäys-puolustus-hyökkäys olisi ainoa oikea tärkeysjärjestys.

Jokereiden pitäisi myös pystyä käyttämään viittä (5) eri hyökkäykseen lähtöä. Olenko ajastani jäljessä, mutta eikö niitä ollut neljä? Koska se viides keksittiin?


Sori, minulta pärkyää rasat (= palaa hihat) Sihvosen tekstejä lukiessa turhanki helposti, mutta mielestäni tuossa on pari huomion arvoista pointtia, Jokereiden peli-ilmeestä huolimatta.

 

[Wäinö#16]

Olihan tuo taas hirvittävän paska artikkeli, vaikka sitä lukisi ihan ilman mitään värilaseja. Sihvosella alkaa yksinkertaisesti loppumaan vieteristä veto ja tuntuu, että noita juttuja tulee nyt ihan perinteisellä copy-paste-metodilla. Kuvat vaan vaihdetaan ja vähän otsikoita muutellaan. Ja se pitää muistaa mainita, että Westerlund on mulkku ja käärme sekä takinkääntäjä, Torinon hopea oli vain ja ainoastaan Sihvosen ansioita, kun briljantilla tavalla UL puuttui maajoukkueen peliin MM-kisoissa 2005 ja Torinossa oli sitten taas pelilaput kunnossa, kun Sihvonen oli kertonut kuinka tulee pelata (huoh...). Optimaalinen pelitapa on pelata neljällä rytmillä, täsmällisemmin sanottuna viidellä. Nämä rytmit kun löytyy, niin valmentaja on samantien briljantti nero. Shedden ja havumetsät taisi tästä jutusta jäädä epähuomiossa pois. Kaiken kruunaa lukuisat kirjoitusvirheet, esim. trapp, perinteiseen UL-tyyliin. Ja oikeastiko Sihvonen meinaa, että oli Kekäläiseltä ammattivirhe olla kysymättä Westerlundilta ajatteleeko hän pelistä hyökkäys-puolustus-hyökkäys? Eiköhän Kekäläisen ja Westerlundin keskinäinen luottamus perustu vähän muihin asioihin, että tuollaista tarvii edes kysyä.

Oikeasti Sihvonen on aikaa sitten hukannut analyytikon tehtävän ytimen. Se on nimenomaan analysoida joukkueita ja niiden peliä. Mielellään mahdollisimman syvällisesti ja siten että valmentajien kanssa olisi edes jotain interaktiota. Ei tunkea joka paikkaan omaa ajatustaan optimaalisesta pelitavasta ja jättää muut analyysit tekemättä. Tällä kaudella on heitelty mutuilua sinne tänne ja kaikkea peilataan tähän omaan täydelliseen pelitapaan. En edes muista milloin olisin viimeksi lukenut edes kohtalaisen jutun Sihvoselta. Petterillä on liian suuri ego toimittajan rooliin, että voisi hoitaa hommaan laadukkaasti. Ehkä mahdollinen HPK:n A-junnujen valmennus ensi kaudella hivelisi jo sen verran egoa, että juttujen laatukin samalla paranisi.

 

[eh]

Kiekon palauttaminen keskialueelta puolustusalueelle voi tapahtua ainakin jo omasta käynnistyneestä hyökkäyksestä (Kalpa, HPK:n A- ja B-juniorit)

Lisätäänpä listaan IFK:n A-juniorit. Harmi kun Göran Stubb seuraili viime lauantaina videokameransa kanssa vain Ruuttua, muuten voisi olla saatavilla hyvää videomateriaalikin aiheesta.

 

[Kaukosäädin]

Jokereiden pitäisi myös pystyä käyttämään viittä (5) eri hyökkäykseen lähtöä. Olenko ajastani jäljessä, mutta eikö niitä ollut neljä? Koska se viides keksittiin?

Etkö hyvä mies ymmärrä, että mitä enemmän sitä parempi.

Vielä vuosi sitten modernia jääkiekkoa oli Sihvosen mukaan kolmen hyökkäysrytmin (nopea, puolinopea, viivelähtö) käyttäminen, mutta nyt se ei ole enää mitään. Jääkiekko kehittyy koko ajan hurjin harppauksin ja nyt on muotia pelata viidellä rytmillä. Ilves yritti Lukko pelissä uutta kuuden(rytmin)taktiikan pajuojalaista jääkiekkoa, jossa kiekko palautettiin ensin maalivahdille, jonka jälkeen jäälle tuli kuudes kenttäpelaaja kuudennesta aallosta ja haki kiekon maalivahdilta. Tästä tilanteesta tuomittiin kuitenkin jäähy.

 

[Johannes]

Jääkiekko, tuo pallopelien äpärälapsi, on tullut vaiheeseen, jossa peli kehittyy valon nopeudella. Einsteinin teorian mukaan , kun nopeus lähestyy valon nopeutta, niin kappaleen, tässä tapauksessa tekstin, painoarvo nousee äärettömäksi. Uusien rytmien löytyminen jääkiekosta on siis väistämätöntä, koska muuten vauhti hidastuu poispäin valon nopeudesta ja tekstin painoarvo pienenee. Siksi pelin evoluutio on viikottainen prosessi, vuosikymmenten pysähtyneisyyden ajan jälkeen.

 

[msg]

Olisi kyllä mukava kuulla johtavan ja johtavaa peesaavien mielipide siitä onko jääkiekon perusolemus nopeana kontaktilajina muuttumassa oleellisesti kohti muita suuria pallopelejä ja onko tämä se suunta, johon jääkiekkoa halutaan viedä.

Minusta tämä alaspäin syöttäminen ja pelivälineen leipominen omassa päässä sekä taklauksien vähentämien muuttaa lajin perusluonnetta oleellisesti kohti salibandyä tai jalkapalloa. Itse olen aina pitänyt lajeista, joissa hyökkäyksien määrä on suuri ja peli on nopeaa. Koripallossahan alaspäin syöttäminen ja pallon leipominen omassa päädyssä on aikarajoituksissa estetty. On miettittävä että jos ja kun jääkiekko lähenee salibandyä, niin pitäisikö jääkiekkossakin ottaa joku aikaraja, jonka aikana kiekko pitää saada joko keskiviivan yli tai hyökkäysalueelle?