No tämä on lähinnä YLE:n syytä, koska siellä ei tuotannonkaan puolesta varsinaisesti haluta näihin asioihin paneutua, vaan tyydytään raapaisemaan pintaa ja sitten pusketaan johonkin täysin pelisisällöttömään ohjelmaan.
Tämä on totta, ei kukaan oikeasti kaipaa näitä Inkan "nilkat vai varpaankynnet"-kyselyjä. YLE vain luulee, että se on viihdettä kaikelle kansalle. Nurmisella ja Ruudulla on tällä hetkellä ollut eniten annettavaa myös pelitapakysymyksissä, ja Nurmiselle tietenkin maalivahtipeli on tuttua kauraa.
Petteri Sihvonen on siinä oikeassa, että pelin sisällöstä pitäisi olla kiinnostuneempi. Raja kulkee vain siinä, että Sihvosen terminologia menee niin hiuksia pilkkoviin nyansseihin, ettei siitä jää maallikolle, edes lajia seuraavalle, mitään käteen. Tuleehan sieltä hyviä pointteja välillä Sihvosen jutuista, mutta pääosin tilanne on sama kuin lähtisi keskustelemaan 12-vuotiaan kanssa ydinfysiikan hienouksista.
Pubiruusut 2010 Hämeenlinnan kiertueella Sihvosen tärkeimmät mittarit erien ja koko pelin arvioinnissa olivat kiekkokontrolli ja valmennusrohkeus. Tärkeitä näkökulmia ovat molemmat, kiekkokontrollilla voi varmasti selittää jotain, mutta mitä iloa on kiekkokontrollista, jos/kun se ei realisoidu tulostaululla.
Tietysti nyt on niin, että Suomelta puuttuvat snaipperit, Jokinen ei ole parhaimmillaan ykkösketjussa, koska tehokkuus on ollut luokkaa naurettava. Yksi on kuitenkin hienoa, Jokinen on luonut paikkoja varmaan jo toistakymmentä ketjukavereillekin, mutta kun sielläkään ei ole viimeistely sujunut. Kansalla ja varsinkin Jatkoajan analyytikoilla on toki selkeä näkemys siitä, että kaikki on Jokisen syytä.
No tuo kommentti oli täysin sisällötön, hänhän ei tarjonnut mitään vaihtoehtoja mitkä toimisivat paremmin vaan tyytyi vain toteamaan että kiekko pussiin, tuollainen kommentti ei oikeasti tarjoa yhtään mitään.
Totta, kommentti oli sisällötön, mutta kuitenkin melko lailla oltiin asian ytimessä. Olennaisin ero on siinä, että pelikirjafanaatikkojen maailmassa Jukka Jalonen on onnistunut, kun kiekkokontrollin prosentti on tilastoissa luokkaa 60-70 %. Yksittäinen tulos ei merkitse mitään. Tavallaan se nyt on niin oikeastikin, "normaalikisoissa" pelataan 6 turhaa peliä ennen ensimmäistä tosikoitosta. Nyt kun pienet jääkiekkomaat lyövät luuta kurkkuun B- ja C-maajoukkueille, turhien pelien merkitys on kasvanut. Enää ei voida ajatella, että mitäs tuloksesta, kunhan pidetään kiekkoa.
Minä pidin oikeasti härskinä väitettä, että Tanska-peli oli hyvä ja Saksa-peli huono. Ei kaikkia juttuja näe pelikirjan tilastosivuilta. Se on ihan sama, miten kontrolloidusti pakki oli yhteensä koko pelissä minuuttitolkulla oman maalin takana hellimässä maalirautoja tai laitaa. Sihvosella on kyky ottaa tärkeitä pointteja ja yksitellen nostaa ne ihan suhteettoman laajoihin sfääreihin. Siinä on todella kyse johtavasta analyysistä.
Minä näin Tanska-pelin järkyttävänä ja Saksa-pelin jo hieman parempana, tosin päätöserä oli karmea. Hyvä peli oli vasta USA:ta vastaan, siinä enää vain jenkkien tuhlailu esti sen, ettei muutamien nimeltä mainitsemattomien pakkien toilailut aiheuttaneet keskipisteen aloituksia.
Tietysti tarvitaan, tätä juuri tarjoitin että jos pelkästään heitetään joku fraasi että pelataan tunteella, tai tarvitaan tunnetila, niin se on enemmän tai vähemmän yksinkertaistamista, eikä ihan voi tietää mitä tarkoitetaan ilman tarkennuksia.
Minun mielestäni aiheestakin parjattu studio on kuitenkin tarjonnut vastausta (Nupen ja Tuomon ansiosta) siihen, miten maalineduskahakat, taklaukset yms. voi nostaa tunnetilaa pelissä. Samoin tietysti se, että pelaajat tsemppaavat toisiaan ja luovat näin yhdessä tekemisen tunnelmaa pelin aikana.