Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Tadu]

Ketkä pelaajista olivat mielestäsi onnistujia ottelussa?

Tuo on epäoleellinen kysymys.

Jääkiekkokeskustelu Sihvosen kanssa ei missään tapauksessa ole liian pelikirjakeskittynyttä. Ei missään tapauksessa.

 

[vilpertti]

Ehkä parasta ikinä, kun jääkiekosta yritetään tehdä filosofiaa ja omaa tulkintaa tuetaan latelemalla hienoin sanakääntein tuettuja tyhjänpäiväisyyksiä kuin kauppatieteen perusjulkaisuissa.

Pelikirjat. Tahtotilat. Nauran.

Tätä mieltä tiloista on juuri haastattelemani Schrödingerin kissa: "lol".

 

[Sateentekijä]

Kuka enää ottaa Sihvosen kirjoituksia vakavasti, kun mies katsoo Suomen pelejä baarissa huppelissa? En ainakaan minä.

"Eli sekä tahtotilaan että pelaajien osaamiseen liittyvät asiat ovat ikään kuin tälle pelille etukäteen annettuja faktoja. Ei jää jäljelle muu kuin pelitapojen ja niiden toteutuksen tarkastelu."

PS:ltä naurettavan kykenemätön perustelu. Tahtotilaa voi kuule aina parantaa, vaikka olisit sokea. Ikävää, että joudun korjaamaan Petterille näinkin yksinkertaisia faktoja.

Mitä tulee Sihvosen yksin melomiseen, niin se on vähintään nyt jätettävä oman onnensa nojaan. Turha siitä on enää paasata, kun jokainen tietää, kuinka ulapalla ukko on.

Onko muuten missään todistettu tieteellisesti, että nimimerkki siffa on Petterin kakkosnilkki? :D

 

[Viljuri]

Yritin lukea Sihvosen analyysia UL:n MMjääkiekkoextra -nimellä piinatusta julkaisusta ja melkoinen kokemus se on. Tuskimpa kovin montaa elämän aikana syntyy tunne että lähes jokaisessa virkkeessä on jotakin outoa.

jos ajatellaan valmentajan vaikeata asemaa, niin miksi Petteri haluaa kostaa kaikille virassa oleville kollegoilleen sepittämällä melkoista sumuverhoa? Valmentaja integroi eri ihmisten panoksia, eikä ole mikään Machiavelli, tai ainakin valmentajan pitäisi olla olemassa pelaajia varten eikä päinvastoin.

 

[siffa]

Onko muuten missään todistettu tieteellisesti, että nimimerkki siffa on Petterin kakkosnilkki? :D

Tuo on oikea lähestymistapa tähän jo ennen sinuakin täällä monia nimimerkkejä askarruttaneeseen kysymykseen. Tieteellisesti tämä on helposti todettavissa. Tarvitaan Suomen kielen kielioppiasiantuntijan, joita saattaa löytyä täältä keskuudestamme, analyysi kirjoitetun tekstin tyylistä ja kieliopillisesti oikein kirjoittamisesta. Eikös Petteri Sihvonen ole ilmoittanut olevansa kirjallisuuden maisteri? Minä olen jossain keskustelussa tunnustaunut olevani koulutukseltani diplomi-insinööri. Tekstianalyysi kertoo tieteellisesti, että kirjallisuuden maisterin ja DI:n kirjoituksien ero on kuin yöllä ja päivällä. Juristit ovat sitten kirjoitustyyliltään vielä asia erikseen ja niitäkin täältä löytyy.

 

[Pullamössö]

Minä olen jossain keskustelussa tunnustaunut olevani koulutukseltani diplomi-insinööri.

Tuon kyllä huomaa ihan muutenkin.

P.Sihvosella on hirveästi asiaa, mutta asian sisältö on usemmiten pyöreä nolla. "Hienoja" termejä ja kapulakieltä , mutta sisältö on niin diibadaapaa että ei siitä oikein saa hirveästi irti. Petterin ansiosta tämä pelikirja-keskustelu on vedetty aivan överiksi ja suomalaisessa jääkiekkossa ollaan jonkinlaisessa valmennus-keskeisyydessä. Samat lyhytsyöttöpelit, kolmet kaistat ym opitaan siellä C-junnuissa, hei ei tää oo mitään rakettitiedettä.

Vituttaa lähinnä se pätemisen tarve ja jonkinlainen lapsellinen "olen tätä asiaa vastaan koska muut pitävät sitä hyvänä" - meininki. Hymyilytti kun Tapsa kyseli ennen USA peliä kommentteja niin minulle ainaki välittyi isolla egolla varustettu mitäänsanomattomia fraaseja lateleva jääkiekko"älykkö".

Tällä palstalla käydään - kuten pitääkin - analyyttista jääkiekkokeskustelua, mutta täytyy myöntää että tällähetkellä monella kirjoittajalla menee pahasti metsään pelikirjojen kanssa. Perusasiat unohtuvat, kuten että valmentaja tekee "pelikirjan" (puhuttiinko ennen sitten siitä pelitavasta) joukkueeseen valittujen pelaajien ja heidän ominaisuuksien kautta eikä niin että olisi valmiina absoluuttinen kaava , johon sitten sijoitellaan pelaajia ketä nyt sattuu käytössä olemaan. Tottakai jokaisella valmentajalla on omat pelisysteemit jota opetetaan pelaajille mutta esim. Jukka Jalonen on ottanut kyllä niin paljon turhaa paskaa niskaan Maajoukkue-osion keskusteluissa että alkaa jo vähän säälittää - osa ihan aiheesta, mutta muistakaa nyt että siellä on ammatilaiset valmentamassa eikä tämä ole mitään pelikirja vs pelikirja peliä.

 

[Dieppe]

Yritin lukea Sihvosen analyysia UL:n MMjääkiekkoextra -nimellä piinatusta julkaisusta ja melkoinen kokemus se on.

Elä muuta sano. Kyllähän Sihvonen tahallaankin provosoi, mutta silti nuo tekstit alkaa mennä aika pahasti överiksi. Tiettyjen ihmisten jahtaaminen on niin läpinäkyvää, että se vähäinenkin uskottavuus, mikä hänellä joskus oli, on kuivunut kasaan. Alkuvuodesta Pelikirjapetteri kirjoitti Kalervosta todella nuoleskelevaan sävyyn. Samaan aikaa hakuun tuli Mestiksen kehityspäällikön paikka. Nyt tuohon virkaan on valittu Arto Sirviö. MMjääkiekkoextrassa Kummolaa lyödään jälleen kuin vierasta sikaa ja vielä kovempaa kuin ennen. Sattumaa???

Tuo kollegoiden jatkuva arvostelu on myös asia joka syö toimittajan/analyytikon uskottavuutta varsin reippaasti. Sitä paitsi Rantanen ja Nyholm vievät Petteriä kuin märkää rättiä kiekkotomittajina.

Ikävä kyllä Petteri Sihvosta ei oteta tällä hetkellä kovinkaan vakavasti kiekkopiireissä.

 

[Gags]

Ikävä kyllä Petteri Sihvosta ei oteta tällä hetkellä kovinkaan vakavasti kiekkopiireissä.

Jossain ei oteta vakavasti, jossain otetaan sitten taas liiankin vakavasti.

P.Sihvonen on erittäin vaikeasti analysoitava media-/kikekkopersoona. Toisaalta hänen kirjoituksensa/esiintymisensä ovat täysin absurdeja ja yliampuvia ja provosoivia, toisaalta hänen analyysinsa itse pelistä, kun jätetään kaikki henkilökohtaiset vendettat ja muu opportunismi sivuun, ovat poikkeuksellisen täsmällisiä ja paikkansapitäviä.

Valitettavaa näin jääkiekkoilun suurkuluttajana on, että hyvin harvoin enää P.Sihvonen pysyy ns. asian ytimessä, siinä missä hän on hyvä, pelianalyysien tekemisessä.

 

[Dieppe]

P.Sihvonen on erittäin vaikeasti analysoitava media-/kikekkopersoona. Toisaalta hänen kirjoituksensa/esiintymisensä ovat täysin absurdeja ja yliampuvia ja provosoivia, toisaalta hänen analyysinsa itse pelistä, kun jätetään kaikki henkilökohtaiset vendettat ja muu opportunismi sivuun, ovat poikkeuksellisen täsmällisiä ja paikkansapitäviä.

Hyvin kiteytetty. Haluan korostaa etten kuulu niiden Sihvosta kritisoivien joukkoon, jotka väittävät ettei mies ymmärtäisi mitään jääkiekosta. Kyllä hän taktisen puolen kuvioista on hyvin perillä. Sihvonen ei mielestäni ole kuitenkaan kovin hyvä mediapelissä. Kärjistäminen ja jopa provosointi voivat olla käyttökelpoisia tehokeinoja keskustelun herättäjinä. Minun mielipiteeni on ettei pelikirjapetteri hallitse noiden tehokeinojen käyttöä. Liiallinen ärsyttäminen vie keskustelua väärille raiteille ja keskusteluun osallistuu liikaa malttinsa menettäneitä ihmisiä. Surullisena esimerkkinä UL-studion kommenttiosasto, jossa Sihvosen ärsyttämät ihmiset käyvät pää punaisena haukkumassa Petteriä.

Toimittajana työskentely ei myöskään ole pelikirjapetterin vahvuuksia. Toisaalta ymmärrettävää, mutta toisaalta vuosia toimittajana työskennelleenä olisi voinut kuvitella että myös toimittajien koodisto olisi tarttunut puseroon. Enkä tarkoita tällä sitä että hänen tarvitsisi olla kaikkien toimittajakollegoiden kaveri. Jatkuva vieraisiin pöytiin huutelu on kuitenkin tarpeetonta ja syö hänen omaa uskottavuuttaan.

 

[mirasane]

Ja koko tuo lähtökohta että Tami sanoo suhteiden olen 65-20-15 ei edes tarkoita, että suhteet olisivat nuo, se on vain yksi mielipide tai arvio asiasta jota ei voi mitata.

Siffa on kuitenkin korostanut uskovansa noihin lukuihin myöntänyt, että tuosta valmentajan 15 prosentista kaksi kolmasosaa koskee muuta kuin pelikirjaa. Halusin kysyä tuota asiaa nimenomaan siffalta, koska kun hänkin on kerran myöntänyt, että pelikirja merkitsee lopulta alle viittä prosenttia pelin kokonaisuudesta, niin miksi siitä käytävää keskustelua täytyisi merkittävästi lisätä pelin olennaisempien seikkojen kustannuksella?

Siffa yllättäen ohitti tämän kysymyksen :)

 

[msg]

Ikävä kyllä Petteri Sihvosta ei oteta tällä hetkellä kovinkaan vakavasti kiekkopiireissä.

Niin kuinka vakavasti voisikaan ottaa sellaista henkilöä, joka julkisuudessa kertoo kuin hän yhdessä Urheilulehden porukan kanssa rakensi tätä Petteri Sihvonen -nimistä hahmoa? Kyseessähän on siis tarkoituksella luotu hahmo, jolla on tietty tehtävä Urheilulehden markkinointistragtegiassa. Jossain alla on sitten se oikea Petteri Sihvonen, joka koutsaa junnuja ja ajelee skootterilla.

Mistä te muut muuten erotatte ne oikeat ja asialliset analyysit ja kommentit niistä markkinointistrategian takia tehdyistä harkituista provokaatioista?

Osaatteko sanoa mikä versio nojaili Louhen kanssa siellä paikallisen baarin pöydässä Tapsan kanssa?

 

[dana77]

Mistä te muut muuten erotatte ne oikeat ja asialliset analyysit ja kommentit niistä markkinointistrategian takia tehdyistä harkituista provokaatioista?

Miksi niitä tarvitsisi erottaa toisistaan?

En minä ainakaan ole kiinnostunut siitä että kannattaako Petteri oikeasti itse vaikkapa Harri Rindellin suosimaa karvaustapaa, vaan siitä että mitkä ovat hänen perustelunsa tuolle näkemykselle. Ja vaikka Petteri provomielessä väittäisikin jotain ihan muuta kuin mitä mieltä hän oikeasti on ei tarkoita sitä etteikö lukija voisi olla perustellusti vastakkaista mieltä Petterin kanssa (jolloin hän olisi samaa mieltä provomielessä tehdyn jutun kanssa). Jos jutun perustelut ovat huonot, niin siten jutun lukeminen on ajanhukkaa ja menee samaan kasaan monien muiden kirjoittajien juttujen kanssa.

 

[Ramchester]

Halusin kysyä tuota asiaa nimenomaan siffalta, koska kun hänkin on kerran myöntänyt, että pelikirja merkitsee lopulta alle viittä prosenttia pelin kokonaisuudesta, niin miksi siitä käytävää keskustelua täytyisi merkittävästi lisätä pelin olennaisempien seikkojen kustannuksella?

Siffa yllättäen ohitti tämän kysymyksen :)

Ihmeellistä olisi, jos siffa tällaista olisi myöntänyt. Pelikirjahan sisältää kaiken. Suikkkasenkin pelikirjassa lukee, että Kai hankkii pelaajille vaikka uudet tyttöystävät, jos se parantaa joukkueen menestystä.

 

[msg]

Miksi niitä tarvitsisi erottaa toisistaan?

Eräätkin kirjoittajat tällä palstalla viittavat ko. hahmoon jonkinlaisena pelin johtavana analyytikkona, jolla on hallussaan syvin totuus modernista jääkiekosta. Ja nämä jotkut nimimerkit tuntuvat purematta nielevän kaikki jutut, vaikka onkin aivan selvää, että osa jutuista on tarkoitushakuista ja provokatiivista markkinointihuttua.

Kiinnostaisi vain tietää mistä nämä Petteriin auktoriteettina viittaavat tietävät milloin PS on tosissaan ja milloin puhuu Röngän markkinointistrategia.

 

[dana77]

Eräätkin kirjoittajat tällä palstalla viittavat ko. hahmoon jonkinlaisena pelin johtavana analyytikkona, jolla on hallussaan syvin totuus modernista jääkiekosta.

Ovatpa he hassuja. Jos jollain taholla on hallussaan syvin totuus modernista jääkiekosta, niin varmaan se näkyy hänen analyyseistään riippumatta siitä mikä nimi kirjoittajan kohdalla näkyy. Sihvosen jutuissa on joskus paljon hyvääkin, mutta itse en ole nähnyt kenenkään perustelevan näkemyksiään Sihvosen mielipiteittä. Sihvosen perusteita olen nähnyt sitä vastoin käytettävän. Ehkä voit osoittaa jonkun lainauksenkin havainnollistaaksesi tuollaista käytöstä.

Minä en itseasiassa henkilökohtaisesti usko, että mitään yhtä totuutta asiaan on edes olemassa.

 

[Wäinö#16]

Jalonen korostaa USA-pelin jälkimainingeissa tunnetta:

- Nyt on päästy sille tunnetasolle, että voidaan voittaa täällä pelejä. Tunnetaso on tärkein, sille pääseminen ei ole helppoa.

Sihvonen on mielestäni toistuvasti vähätellyt tunnetason merkitystä ja toitottanut, että tärkeissä peleissä tunne menee aina tasan ja erot tehdään pelitavalla. Ja vielä jotenkin niin, että kun pelitapa on kunnossa, niin se johtaa samalla myös korkeaan tunnetasoon. Kuluvan MM-turnauksen Tanska-peli osoitti tämän mielestäni lähes perusteettomaksi väitteeksi.

Toki toimiva pelitapa on siellä pohjalla, mutta jotta se pienten marginaalien peleissä saadaan myös käytäntöön, vaatii se jo taitavampaa joukkueen käsittelyä, psykologiaa, motivointia ja johtamista. Tällä hetkellä näyttää, että Jukka Jalonen on hyvällä kehitystiellä myös tällä saralla.

 

[kananlento]

Jalonen korostaa USA-pelin jälkimainingeissa tunnetta:

- Nyt on päästy sille tunnetasolle, että voidaan voittaa täällä pelejä. Tunnetaso on tärkein, sille pääseminen ei ole helppoa.

Tässä päästään asiaan. Jääkiekossa tunne ja se kuinka sen tunteen kanavoi oikeisiin asioihin kentällä, on monet kerrat tärkeämpi asia kuin pelitapa. Toki pelitapakin pitää olla kunnossa, että menestystä voi tulla mutta tämä keskustelu on viety niin yli, ettei siitä ota enää hullukaan selvää.

Yksikään valmentaja ei mieti että montas viivelähtöä otetaan tähän erään. Ennemminkin pelaajilla on tiedossa, että minkälaisessa tilanteessa peliä käännetään nopeasti ja milloin rauhoitetaan tilannetta. Kaikki ylimääräsiet analyysit ovat turhuutta. Tämä ei tosiaan ole mitään avaruustiedettä, siellä pelataan hei vaan kiekkoa.

 

[steepler]

Tässä päästään asiaan. Jääkiekossa tunne ja se kuinka sen tunteen kanavoi oikeisiin asioihin kentällä, on monet kerrat tärkeämpi asia kuin pelitapa.

Eikö tässä väitteessä ole ristiriita, tai mitä tarkoitat näillä oikeilla asioilla, ovatko ne pelitavasta jotenkin irrallisia asioita vai mitä? Eikö kuitenkin pelitapa lähtökohtaisesti määritä näitä oikeita asioita ja tätä kautta jos tunteella saadaan kanavoitua tekeminen oikeisiin asioihin niin se automaattisesti on myös pelitavan mukaista toimintaa.

Vai mitä katsot että pelitapa määrittää jos ei niitä oikeita asioita? Vai siis onko omassa tulkinnassasi pelitapa aina väärässä ja tunnepohjainen toiminta oikeaa, vai mitä tässä tarkoitetaan, en pysy kyllä mukana tässä ajattelussa.

edit. Niin vai tarkoitetaanko tässä että on tärkeintä saada tunne jotta pystytään sitä pelitapaa noudattamaan, että muuten kuin tunteella se ei ole mahdollista. Tosin tässä tilanteessa on vähän ongelmallista määrittää jompi kumpi selvästi tärkeämmäksi, tai siitä tulee pitkälti sellainen kumpi tuli ensin, kana vai muna, tyyppinen kiistely.

 

[kananlento]

Tosin tässä tilanteessa on vähän ongelmallista määrittää jompi kumpi selvästi tärkeämmäksi, tai siitä tulee pitkälti sellainen kumpi tuli ensin, kana vai muna, tyyppinen kiistely.

Meinasin koko tekstin deletoida ennen lähetystä, koska arvasin että joku tulee n. 10 kysymyksen kanssa vastaan.

Mutta mutta, ehkä kirjoitin huonosti ajatukseni. Eli pelitapa on toki tärkeä osa peliä, mutta tunne (muiden pelitapaan liittymättömien asioiden joukossa) esittää paljon suurempaa roolia jääkiekossa. Jos joukkue, kuten Tanska näissä kisoissa on todistanut. Saa hurmoksen päälle ja kanavoi sen "apinan raivon" kentällä pelaamiseen, niin se on ihan sama vaikka taktiikkana on lyödä kiekko aina punaisen jälkeen päätyyn. Oli tilanne mikä hyvänsä. Kuten joku jo sanoi, niin yleisellä tasolla ne "oikeat asiat" siellä kaukalossa opitaan joskus C-junnuissa.

jääkiekossa voi pärjätä jos jonkinäköisillä pelitavoilla, jos valmentaja osaa myydä ajatuksensa pelaajilla/osaa psyykata pelaajia sopivasti/joukkuehenki on helvetin hyvä/joukkueeseen sattuu sopivasti taitavia yksilöitä, jotka pystyvät nostamaan muiden tasoa jne jne jne.

Eli missään kohtaa en sanonut, että pelitapa määrittää vääriä asioita. Lähinnä alleviivaan sitä, että nämä pelik**** keskustelut on karannut ihan lapasesta jossain kohtaa.

Mutta jatkakaa toki, ei se minulta mitään pois ole.

 

[dana77]

Jos joukkue, kuten Tanska näissä kisoissa on todistanut. Saa hurmoksen päälle ja kanavoi sen "apinan raivon" kentällä pelaamiseen, niin se on ihan sama vaikka taktiikkana on lyödä kiekko aina punaisen jälkeen päätyyn.

Tahdotko sanoa, että Tanskalla ei ole näissä kisoissa hyvin selkeää pelitapaa, jota jokainen pelaaja tarkasti noudattaa vaan siellä ihan vaan tunteella pötkitään?

 

[kananlento]

Tahdotko sanoa, että Tanskalla ei ole näissä kisoissa hyvin selkeää pelitapaa, jota jokainen pelaaja tarkasti noudattaa vaan siellä ihan vaan tunteella pötkitään?

En, varmasti on taktiikatkin hallussa, mutta ei Tanskassa varmasti ole myöskään keksitty mitään uutta ubertaktiikkaa, jolla yhtäkkiä voitetaan kiekon suurmaita. Siellä on vaan jätkillä itseluottamus kunnossa, kun on huomattu että pärjätään. tämän LISÄKSI on saatu hyvä nippu kasaan, joukkueelle sopiva valmentaja/pelitapa jne jne. Eli jälleen kerran, se pelitapa on vain yksi osa peliä, eikä todellakaan mitään tiedettä.

Tämä on minun mielipiteeni, enkä usko että kukaan viivelähtöjen ja rintamahyökkäyksien laskijoista sitä hyväksyy, joten jätän tämän tähän. Ajattelinpa vain kommentoida, kun itse Jalonenkin asian nosti esille.

 

[steepler]

Kuten joku jo sanoi, niin yleisellä tasolla ne "oikeat asiat" siellä kaukalossa opitaan joskus C-junnuissa.

Niin eikö siellä C-junnuissakin kuitenkin pelitapaasioita opetella, vai mistä nämä oikeat asiat keksitään, niidenhän on pakko olla osa, ainakin jonkun, ajattelemaa pelitapaa.

jääkiekossa voi pärjätä jos jonkinäköisillä pelitavoilla, jos valmentaja osaa myydä ajatuksensa pelaajilla/osaa psyykata pelaajia sopivasti/joukkuehenki on helvetin hyvä/joukkueeseen sattuu sopivasti taitavia yksilöitä, jotka pystyvät nostamaan muiden tasoa jne jne jne.

Se on sitten eri asia jos haluaa keskustella siitä millainen pelitapa on paras, tai että onko joku pelitapa parempi kuin toinen jne. Tämä on kuitenkin asia erikseen. En oikein ymmärrä tälläistä haluaa määritellä mikä on mitenkin tärkeää sellaisessa asiassa jossa useampi asia on välttämättömyys. Siis oikeasti millään pelkällä primitiivisellä tunnereagoinilla tuskin jääkiekossa saadaan mitään aikaan. Tai tavallaan tässä tunnereagoinnissa on myös oltava taustalla pelitapaasiaa, vaikka voitaisiin ajatella että joku valmentaja ei antaisi muita ohjeita kuin reagoida tunteella niin jostain pelaajien on ammennetta silti jääkiekon pelitapatietoa toimintaansa jäällä, muutenhan koko touhu ei välttämättä edes näyttäisi jääkiekolta.

Jukka Jalonen ehkä vähän noissa kommenteissaan yksinkertaistaa, eikä tavallaan tarpeeksi tarkasti määrittele mitä tarkoittaa. Siis tunteella pelaaminen voi myös olla suuri riski jääkiekossa jos se ei kanavoidu pelitapaan. Se voi aiheuttaa esimerkiksi merkittävää kurittomuutta ja muutenkin jo lähtökohtaisesti kun siellä on viisi äijää samaan aikaan kaukalossa niin heillä on pakko olla jollain tasolla käsitys millaista yhteistyötä tekevät. Jos ajatellaan että askiin heitetään mielivaltaisesti viisi eri henkilöä reogoimaan vain omilla tunnereaktiolla niin jos ei ole mitään yhteistyösuunnitelmaa, eli pelitapaa, niin käytännössä se on ihan lottoa millaista pelaamista he pystyvät tuottamaan.

Sami Kapanen Valko-Venäjä pelin jälkeen sanoi että kun noudatettiin pelisysteemiä niin homma toimi, mutta välillä yliyrittämisen, eli tietyn tunnetilan, takia systeemiä ei noudatettu jolloin taas tuli vaikeampaa.

 

[Evil]

En, varmasti on taktiikatkin hallussa, mutta ei Tanskassa varmasti ole myöskään keksitty mitään uutta ubertaktiikkaa, jolla yhtäkkiä voitetaan kiekon suurmaita. Siellä on vaan jätkillä itseluottamus kunnossa, kun on huomattu että pärjätään. tämän LISÄKSI on saatu hyvä nippu kasaan, joukkueelle sopiva valmentaja/pelitapa jne jne. Eli jälleen kerran, se pelitapa on vain yksi osa peliä, eikä todellakaan mitään tiedettä.

Tanska tekee enemmän maaleja kuin vastustaja. Usein se riittää.

 

[kananlento]

Tanska tekee enemmän maaleja kuin vastustaja. Usein se riittää.

It's simple as that.

 

[mjr]

Sami Kapanen Valko-Venäjä pelin jälkeen sanoi että kun noudatettiin pelisysteemiä niin homma toimi, mutta välillä yliyrittämisen, eli tietyn tunnetilan, takia systeemiä ei noudatettu jolloin taas tuli vaikeampaa.

QED. Tietysti on pelitapa ja joukkueelle kuin joukkueelle on itsemurha luistaa siitä ja alkaa sooloilemaan. Tähän valmentajan antamaan pelitaktiikkaan sitoutumiseen tarvitaan sellaisia tunnetiloja kuin kurinalaisuus, luottamus, motivoituneisuus ja usko pelitavan toimivuuteen. Tämän lisäksi tietysti edellytetään tiettyjä teknisiä ja fyysisiä taitoja - esim. pelitapa, joka edellyttää luovaa ja nopeaa kiekollista peliä puolustajilta, ei todennäköisesti toimi jos joukkueen takalinjoilla on seitsemän puukättä.