Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

  • 2 855 342
  • 13 140
Suosikkijoukkue
Timo Rajalan Kultainen Takki
Mitä tarkoitat tuolla viivelähtöjen tulkinnalla? Niiden seuraaminen ja tilastoiminenhan on yksinkertaista rastin laittamista oikeaan ruutuun silloin, kun niitä peleissä esiintyy. Viivelähdöt olen määritellyt täällä jo useaan kertaan, joten en kertaa niitä.
Tarkoitan sitä, että jos sinulla on tilasto pelistä mikä kertoo kuinka monta em. hyökkäykseen lähtöä joukkue tekee pelissä, niin mitä johtopäätöksiä tuosta voi vetää (sen itsestäänselvyyden lisäksi, että joukkue A teki x määrän hitaita, y määrän puolinopeita ja z määrän nopeita lähtöjä). Kai sinä jotenkin pyrit noita tilastointejasi tulkitsemaan? Vai piirteletkö rasteja ruutuihin vain piirtämisen ilosta?
 
Mitä tarkoitat tuolla viivelähtöjen tulkinnalla? Niiden seuraaminen ja tilastoiminenhan on yksinkertaista rastin laittamista oikeaan ruutuun silloin, kun niitä peleissä esiintyy. Viivelähdöt olen määritellyt täällä jo useaan kertaan, joten en kertaa niitä.

Mitä ne nyt sitten sinulle kertovat? Onko viivelähdöt sinun mielestäsi syy vai seuraus? Olisiko esim. TPS-pakit lätkineet kiekkoja toisilleen, jos kenttä olisi ollut avoinna hyökkäyspäätyyn asti? Vai olisiko tuo lätkyttely johtunut Jypin kahden miehen karvauksesta ja keskialueen miehityksestä? Kumpi oli ensin, Tepsin viivelähtö vai Jypin kahden miehen karvaus?

Eikös se nyt ole ihan selvä asia ilman tilastojakin, että jos pakki pystyy syöttämään omalta maalilta kiekon hyökkäyssiniviivalla vapaana olevalle pelaajalle, niin se sen myöskin tekee. Ja kun vastustaja karvaa korkealta, niin ennemmin syötellään poikittain kuin yriteään päästä karvaajasta väkisin ohi kiekon kanssa ja otetaan riski kiekon hukkaamiseen omalla siniviivalla karvaajalle, josta vastustaja pääsee vastaiskuun.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.

No, miten sen selität, että omien tilastojesi mukaan HPK vei viivelähdöt 15-3 1. finaalin 3. erässä ja kahdessa ensimmäisessä erässä niitä oli suunnilleen yhtä paljon molemmilla joukkueilla. TPS luopui viivelähdöistä 3. erässä ja vei erän 3-1 ja käänsi pelin voitokseen 4-2. Miten TPS muutti pelitapaansa 3. erään, kun viivelähdöt loppuivat.
 

Fordél

Jäsen
Siffalta tivaisin vielä näihin kysymyksiin näkökantoja, jotta keskustelu menisi oikeasti eteenpäin vaikka toki viivelähdöistäkin on mukava turista.

1. Väitätkö, että Westerlund ei ole noin sanonut kun kerran kirjoitat "I-S veikkaaja väittää sanoneen"?

2. Kun kerran olet noin paljon Suhosen ja Westerlundin johtamisoppeja vastaan niin kerrotko mikä niissä tökkii?
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Sihvonen voisi keskustelun selvyydeksi luoda kirjan, jossa puhuttaisiin siitä, mikä on jääkiekon pelikirja. Käsittääkseni kyse on ennaltasovituista liikeradoista kentällä.

Kiekon ylöstuontiin liittyviä sovittuja juttuja pyritään toteuttamaan. Mutta eihän kiekkopelin voiton kannalta tapahtuvat ratkaisut tapahdu siinä, teetkö sen yhden jättösyötyön vielä vai jätätkö sen väliin ja heität kiekon päätyyn.

Korostaisin pelaajien välistä yhteistyötä kentällä. Pelin vaistoaminen on tärkeää. Ennaltasovittujen liikeratojen noudattaminen saattaa nopeasti johtaa tuhoon, kun peli on kuitenkin aina suhteessa vastustajaan.

Kun keskialue on ylitetty, hyökkäyspäässä mennään vaistoamisella ja reagoimisella, yhteistyön voimalla. Ei siellä toteuteta mitään pelikirjankuvioita, vaan pyritään voittamaan vastustaja ovelilla siirroilla.

Jääkiekkoa ei ole pelikirjapeli, vaan pelaajien yhteistyö- ja vaistopeli.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Lukekaapa arvon nimi"kirjoitan tänne noin viikon välein, että Petteri Sihvonen ymmärtää jääkiekosta vain pelikirjat"merkit Urheilulehden uusimman numeron sivu 23. Siinä Petteri Sihvonen kirjoittaa pelikirjan olevan pieni osa valmentamisen ja pelin kokonaisuutta. Hän kirjoittaa myös valmennusprosessin neljän ominaisuutta ovat TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ: psyyke, tekniikka, fysiikka ja taktikka. Siis tässä järjestyksessä. On käsittämätöntä, että viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen samat kirjoittajat kirjoittavat potaskaa ymmärtämättä itse lukemaansa.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Esim. SM-liigan neljän parhaan joukkueen joukkoon selvisi kolme hitaita lähtöjä pelikirjassaan sisältäneitä joukkueita. Voisin sanoa, että tällä sektorilla tapahtui melkoinen yllätys, kun nopeasti ja puolinopeasti hyökkäyksiin lähtevät joukkueet putosivat JYP:iä lukuunottamatta finaaliotteluiden ulkopuolelle. Tietysti tässä tilanteessa tulee mieleen kysymys siitä, että mikä se pelikirjan merkitys loppujen lopuksi saattaakin olla.

Viittaat siis tällä ilmeisesti siihen, että Sm-liigassa menestytään yllättävästi eri tavalla kuin kiekkomaailman huipulla? Olympiafinaalissa pelanneet joukkueethan eivät pelanneet viivelähtöjä, eli tässä suhteessa olemme eri linjoilla maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden kanssa. Edellyttäen, että tilastointi tehdään samalla tavalla kaikissa otteluissa.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Hän kirjoittaa myös valmennusprosessin neljän ominaisuutta ovat TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ: psyyke, tekniikka, fysiikka ja taktikka. Siis tässä järjestyksessä. On käsittämätöntä, että viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen samat kirjoittajat kirjoittavat potaskaa ymmärtämättä itse lukemaansa.

Te nyky-fanit (minä olen ex) kun tunnutte pitävän tilastoinnista niin voisitko esittää tässä jakauman Sihvosen kirjoituksista noista aihepiireistä? On toki totta, että silloin tällöin muistetaan todellisuuskin noin selustan turvaamiseksi, mutta en oikein muista yhtään teilausta enkä kauheasti kehujakaan häneltä, jotka eivät perustuisi tähän suhteelliseen pieneen osatekijään. Tunnustan kyllä, etten nykyään juurikaan seuraa hänen kirjoitteluaan, on vähän samassa ryhmässä kuin Pekka Jalonen tässä suhteessa.
 

Sateentekijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Anaheim Ducks - pelaajista: Joe Sakic
Hän kirjoittaa myös valmennusprosessin neljän ominaisuutta ovat TÄRKEYSJÄRJESTYKSESSÄ: psyyke, tekniikka, fysiikka ja taktikka. Siis tässä järjestyksessä. On käsittämätöntä, että viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen samat kirjoittajat kirjoittavat potaskaa ymmärtämättä itse lukemaansa.

On käsittämätöntä, että Sihvonen on Urheilulehden sivuilla puhunut iät ja ajat, kuinka pelikirja määrää peliä ja nyt sitten kertoo lehdessään mielipiteensä, että peliin vaikuttaa muutkin osa-alueet. Miksi vasta nyt? Vai onko kenties jo aiemmin puhunut lehdessään näistä muistakin tekijöistä kuin vain pelikirjasta.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Suosittelen lukemaan sen uusimman lehden. Kun muut osatekijät ovat ammattilaistasolla tasan, nousee taktiikka ratkaisevaan asemaan, vaikka se onkin alkutekijöissä pienimerkitykseninen. Yrittäkää ymmärtää mitä tarkoitetaan, ilman niitä värilaseja.
 

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Suosittelen lukemaan sen uusimman lehden. Kun muut osatekijät ovat ammattilaistasolla tasan, nousee taktiikka ratkaisevaan asemaan, vaikka se onkin alkutekijöissä pienimerkitykseninen. Yrittäkää ymmärtää mitä tarkoitetaan, ilman niitä värilaseja.

Erinomaista, jos Sihvonen sentään lehdessä pysyy kohtuullisemmalla linjalla. Joskus olen itsekin lehdestä löytänyt aivan eritasoisia juttuja Sihvoselta kuin nämä videoklipit ja itsensä haastattelut. Tämäkin puhuu yhä enemmän sen puolesta, että Sihvonen käyttää nettiversiota ikään kuin omana bloginaan, jossa ajaa läpi asioitaan, joille on omistautunut. Lehdessä puolestaan ilmeisesti sitten enemmän ammattimaisella linjalla.

Olkoon tuo näkemys taktiikasta sitten sinun tai Sihvosen, niin kuitenkin olempa kuullut myös sanottavan, että jos kaikki osa-alueet ovat tasan, tunne/tahto/psyyke puolella vahvempi voittaa. Molempi parempi.
 

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Tätä ketjua lukiessani koin herätyksen. Nimittäin, mikäli pelikirja sisältää niin pelitavalliset, taktiset, tekniset, fyysiset, sosiaaliset kuin psykologiset ulottuvuudet, niin siitä voisi käyttää kansanomaisempaa termiä ammattitaito. Näkemys voittavasta jääkiekosta ja kuinka saada käsissä olevasta materiaalista paras irti, eikö se ole valmentajan mittari joka mittaa ammattitaitoa. Kenties tätä termiä voisi alkaa seuraavaksi iskostamaan kansan syviin riveihin ja kenties levittää sitä myös havumetsien maille.

Tavataan vielä teille totisille tahvoille: A-M-M-A-T-T-I-T-A-I-T-O
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
On käsittämätöntä, että Sihvonen on Urheilulehden sivuilla puhunut iät ja ajat, kuinka pelikirja määrää peliä ja nyt sitten kertoo lehdessään mielipiteensä, että peliin vaikuttaa muutkin osa-alueet. Miksi vasta nyt? Vai onko kenties jo aiemmin puhunut lehdessään näistä muistakin tekijöistä kuin vain pelikirjasta.

Aika kova kepulainen saa olla, että pysyy perässä näissä takinkäännöissä.

Seuraavassa linkki Jatkoajan Paavo Väyrynen-ketjuun, lukekaapa viesti numero 132.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=11030&highlight=paavo+v%E4yrynen&page=6

Kyllä minä ainakin muistan hyvin vielä, kun Sihvonen meuhkasi, että budjeteilla ja pelaajamateriaalilla, puhumattakaan jostain joukkuehenkipaskasta, ei ole mitään merkitystä, vaan ja ainoastaan pelikirjalla.

No niin, nyt on taas oma Sihvos-pelikirja päivitetty. Pelikirja onkin vain pieni osa kokonaisuutta. Tällä mennään sitten taas, saas nähdä kuinka kauan...
 
Viimeksi muokattu:

siffa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport, Kärpät, Detroit Red Wings
Viittaat siis tällä ilmeisesti siihen, että Sm-liigassa menestytään yllättävästi eri tavalla kuin kiekkomaailman huipulla? Olympiafinaalissa pelanneet joukkueethan eivät pelanneet viivelähtöjä, eli tässä suhteessa olemme eri linjoilla maailman parhaiden jääkiekkojoukkueiden kanssa. Edellyttäen, että tilastointi tehdään samalla tavalla kaikissa otteluissa.

En tarkoita sitä, vaan, että kaiken kaikkiaan yllättävät joukkueet olivat neljän parhaan joukossa, paitsi JYP oli ennakkoon jo yksi suosikeista. Yllättävät joukkueet sen takia, että niiden pelaajabudjetit olivat pieniä sekä se, että viime kautena JYP meni mestaruuteen pystysuunnan nopealla ja puolinopealla pelillä. Lukko päivitti pelikirjansa myös Dufvan ja Tammisen pelikirjojen suuntaan pelitavan osalta. Näytti pitkään siltä, että nopean avauksen joukkueet menisivät finaaleihin.

Olympiafinaalista keskusteltiin jo aiemmin. TV-studiossa Sakke Pietilä vitsaili ennen peliä Pasi Nurmiselle, että tänään ei sitten nähdä viivelähtöjä. Ensimmäisellä erätauolla ilmoitti Nurminen Pietilälle, että nähtiin tasan yksi viivelähtö, pakki-pakki-pakki, ja heti pelin alkuun. Nurmiselta jäivät kuitenkin huomioimatta 1. erän Kanadan 7 ja USA:n 5 viivelähtöä. Jo se, että Anaheimin aikainen pakkipari Scott Niedermayer ja Chris Pronger pelasi yhtä aikaa vaihtoja olympiakisoissa, takasi silloin tällöin pakki-pakki-pakki viivelähtöjä. Scott Niedermayer on pelin rytmittämisen mestari ja häneltä nähtiin niin nopeita, puolinopeita (pakki-pakki) ja erilaisia viivelähtöjä. Kolmannessa erässä Kanada pelasi enää yhden viivelähdön ja USA kolme. Todennäköisesti kolmannen erän nopea peli päästä päähän jäi joillekin analysoijille mieleen ja kerrottiin juuri noin, kuin kirjoitat, että olympiafinaalissa ei pelattu viivelähtöjä.

Tilastoinnin olen tehnyt samalla tavalla kaikissa seuraamissani otteluissa.
 

Jone29

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, sympatiat KalPalle
Kyllä minä ainakin muistan hyvin vielä, kun Sihvonen meuhkasi, että budjeteilla ja pelaajamateriaalilla, puhumattakaan jostain joukkuehenkipaskasta, ei ole mitään merkitystä, vaan ja ainoastaan pelikirjalla.

Etsisitkö jostain materiaalia, missä Sihvonen näin väittää. En muista tällaista nähneeni.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Etsisitkö jostain materiaalia, missä Sihvonen näin väittää. En muista tällaista nähneeni.

Tähän on turha jäädä odottelemaan vastausta. Perustuu täysin mutu-tuntumaan ja esittämään "en ymmärrä lukemaani, mutta tässä puhutaan pelikirjasta ja olen periaatteessa vastaan" ryhmitykseen.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Olkoon tuo näkemys taktiikasta sitten sinun tai Sihvosen, niin kuitenkin olempa kuullut myös sanottavan, että jos kaikki osa-alueet ovat tasan, tunne/tahto/psyyke puolella vahvempi voittaa. Molempi parempi.

Mitä tarkoitat tällä? Mainitsemasi tunne/tahto/psyyke on ensimmäisenä Sihvosen listalla. Jos siinä on eroa, vahvempi voittaa. Jos nämä ja kolme muuta tekijää ovat tasan, taktiikka nousee ratkaisevaan osaan. Näin käy useasti ammattilaiskiekkoilussa, koska kolme ensimmäistä tekijää ovat aika vakioita.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tähän on turha jäädä odottelemaan vastausta. Perustuu täysin mutu-tuntumaan ja esittämään "en ymmärrä lukemaani, mutta tässä puhutaan pelikirjasta ja olen periaatteessa vastaan" ryhmitykseen.

Katselin hieman arkistoja, mutta en löytänyt sieltä artikkelia, jossa PS kertoo ettei pelaajamateriaalilla ole merkitystä. Tämä artikkeli liittyi Tammisen pelikirjaan ja PS kehui Tammista siitä, että hän luottaa aina samaan pelikirjaan.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Mitä tarkoitat tällä? Mainitsemasi tunne/tahto/psyyke on ensimmäisenä Sihvosen listalla. Jos siinä on eroa, vahvempi voittaa. Jos nämä ja kolme muuta tekijää ovat tasan, taktiikka nousee ratkaisevaan osaan. Näin käy useasti ammattilaiskiekkoilussa, koska kolme ensimmäistä tekijää ovat aika vakioita.

Tähän löytyy Sihvosen oma kirjoitus tältä palstalta, kun hän keväällä 2006 vastasi minulle Ässien hurmoksesta. Täytyy etsiä.
 

papera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
Olympiafinaalista keskusteltiin jo aiemmin. TV-studiossa Sakke Pietilä vitsaili ennen peliä Pasi Nurmiselle, että tänään ei sitten nähdä viivelähtöjä. Ensimmäisellä erätauolla ilmoitti Nurminen Pietilälle, että nähtiin tasan yksi viivelähtö, pakki-pakki-pakki, ja heti pelin alkuun. Nurmiselta jäivät kuitenkin huomioimatta 1. erän Kanadan 7 ja USA:n 5 viivelähtöä. Jo se, että Anaheimin aikainen pakkipari Scott Niedermayer ja Chris Pronger pelasi yhtä aikaa vaihtoja olympiakisoissa, takasi silloin tällöin pakki-pakki-pakki viivelähtöjä. Scott Niedermayer on pelin rytmittämisen mestari ja häneltä nähtiin niin nopeita, puolinopeita (pakki-pakki) ja erilaisia viivelähtöjä. Kolmannessa erässä Kanada pelasi enää yhden viivelähdön ja USA kolme. Todennäköisesti kolmannen erän nopea peli päästä päähän jäi joillekin analysoijille mieleen ja kerrottiin juuri noin, kuin kirjoitat, että olympiafinaalissa ei pelattu viivelähtöjä.

Tilastoinnin olen tehnyt samalla tavalla kaikissa seuraamissani otteluissa.

Nimenomaan vitsailu on tässä avainsana. Nurmisen näkemän viivelähtö ei liity milään tavalla mihinkään vakavasti otettavaan pelilliseen analyysiin. Kyseessä ei esinnäkään ollut viivelähtö. Olympiafinaalin ensimmäisessä erässä, eikä koko ottelussa, pelattu viivelähtöjä, vaikka olet jollain laskentakonstilla saanut ilmoittamasi luvut laskettua. Kysyin jo aiemmassa ketjussa esimerkkiä missä näet viivelähdän olympiafinaalin avauserässä. Vastausta en ole saanut. Uskon, että sinulla on mahdollisuus halutessasi palata otteluun ja esittää edes yksi esimerkki viivelähdöstä. Viivelähtöjä, kuten muitakin pelillisiä nyansseja ei lasketa matemaattisesti tietyllä kaavalla, esim. pakki-pakki ei ole viivelähtö, vaan aina on katsottava pelitilanne. Oliko pelaajalla mahdollisuus pelata nopeasti eteenpäin vai ottiko hän viivelähdön? Tätä asiaa ei, pyynnöistä huolimatta, ole tässä ketjussa kunnolla selvitetty.

Minusta kyse on ennemmin siitä, että on luettu urheilulehdestä kolmen joukkueen neljästä pelanneen viivelähtöjä. Petteri Sihvoselta voi kysyä pelattiinko olympialaisissa viivelähtöjä. Pomminvarma vastaus on: ei pelattu. Kysymys on siitä, miten viivelähdöt lasketaan ja jos esimerkiksi JYPin pelaamisessa ja olympiafinaalin joukkueiden pelaamisessa saa laskettua tällä tavalla selkeän eron, on kyse ainoastaan analyytikon karkeasta ammattivirheestä.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Viivelähtöjä, kuten muitakin pelillisiä nyansseja ei lasketa matemaattisesti tietyllä kaavalla, esim. pakki-pakki ei ole viivelähtö, vaan aina on katsottava pelitilanne. Oliko pelaajalla mahdollisuus pelata nopeasti eteenpäin vai ottiko hän viivelähdön? Tätä asiaa ei, pyynnöistä huolimatta, ole tässä ketjussa kunnolla selvitetty.

Jos otetaan tuo kriteeriksi, niin TV-kuvasta on mahdoton laskea viivelähtöjä, koska TV:n kautta ei näe koko kaukaloa ja kaikkia pelaajia. Yleensäkin pelin analyysi TV-kuvasta on aika hassua, saman syyn takia, jonka jo kirjoitin. Täytyy istua katsomossa ja riittävän korkealla, vähintään jossain rivillä 10, että saa pelistä koko kuvan.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Suosittelen lukemaan sen uusimman lehden. Kun muut osatekijät ovat ammattilaistasolla tasan, nousee taktiikka ratkaisevaan asemaan, vaikka se onkin alkutekijöissä pienimerkitykseninen.

Kaiketi sillä tarkennuksella, että pelaajamateriaalia ei tässä vielä oteta huomioon. Kun nuo kaikki neljä osatekijää ovat hyvin usein huipulla suhteellisen tasoissa niin viime kädessä varmasti ratkaisee materiaalin leveys. Minusta on hyvä, että Sihvonen onkin kaiken aikaa kiihkeästi saarnannut sitä, että pelitaktiikalla ei ole mitään erityisen keskeistä osuutta jääkiekossa vaan että sillä on lopultakin kaikkien muiden tekijöiden joukossa melko vaatimaton osuus (etenkin kun huipputasolla käytännössä kaikki valmentajat omaavat riittävän taktisen osaamisen). Pyydän sinulta ja Petteriltä vilpittömästi anteeksi väärinkäsitystäni! Mutta vähän moittisin kyllä Sihvosta epäselvästä ilmaisusta, jotenkin tuosta kaikesta vuodatuksesta tuli ihan päinvastainen käsitys. No, nyt olemme kaikki tämän suhteen viisaampia.
 

Dee Snider

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jatkoaika Cancer Fighters
Kävin keskustelua asiasta Petterin kyselytunnilla. Edellisellä kerralla hän meuhkasi jollekin muulle, että pelikirja on numero yksi. Muut ovat täysin toissijaisia asioita. Eivät siiis täysin merkitsemättömiä, otetaan nyt sen verran takaisin, ettei paperalle tule paha mieli. Seuraavalla kerralla kysyin häneltä, että miten ei pienemmät SM-liigaseurat tappele veripäissään Sihvosen palveluista, jos näin on, että miehellä on niin kova pelikirja, ettei budjetit sun muut merkitse lähes mitään. Niin Petteri vastasi siihen, että hän näkee kysymyksestäni, etten ole valmentanut liigatasolla (No shit, Sherlock) ja toimiakseen parhaalla tavalla, hän tarvitsisi esim. Jokereiden tyylisen materiaalin.

En nyt millään jaksa kaivella sieltä UL:lästä mitään, mutta eiköhän sieltä löydy.

Se oli sitä Petterin pahinta pelikirjakuume-aikaa ja ei edes fanipojat täällä voi sitä kieltää, etteikö se koohotus olisi mennyt hieman yli aikoinaan. Nythän on selkeästi tapahtunut muutosta ja muutkin asiat saavat huomiota loppuunkalutun pelikirjajargonin lisäksi. Ehkä tästä kiitos kuuluu Esko Seppäselle, jolla myös lyö välillä jutut yli, mutta hän selkeästi tuonut tunnepuolen ja pelaajakeskeisyyden UL:ään.
 
Viimeksi muokattu:

K.Pylkkänen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Mitä tarkoitat tällä? Mainitsemasi tunne/tahto/psyyke on ensimmäisenä Sihvosen listalla. Jos siinä on eroa, vahvempi voittaa. Jos nämä ja kolme muuta tekijää ovat tasan, taktiikka nousee ratkaisevaan osaan. Näin käy useasti ammattilaiskiekkoilussa, koska kolme ensimmäistä tekijää ovat aika vakioita.

Tarkoitan sitä, että usein nimenomaan playoff-kiekkolussa tai muissa ns. ratkaisupeleissä tämän tunnepuolen ja yhteishengen ym. ajatellaan olevan se ratkaiseva tekijä. Esimerkiksi finaaleihin päässeet joukkueet ovat jo raivanneet tiensä läpi raskaan runkosarjan ja pudotuspelit. Näissä peleissä taktinen ja tekninen taito on jo punnittu ja tasoeroa finalistien välillä niillä osa-alueilla on usein vaikea löytää. Vaikka siis painotuseroja ja laadullisia eroavaisuukia onkin. Näin ollen korvien välistä löytyvä viimeinen vaihde ratkaissee voittajan.
Sportin kevään 2009 sensaatio on tästä aika hyvä esimerkki. Taktisella, teknisellä ja fyysisellä osaamisella Sport hoiti mestiksen, mutta Ässien tiukille laittaminen, oli korostuneesti mentaalipuolen juttu. Empä ole kuullut vielä kenenkään puhuneen, että Tammisen taktinen nerous vei Sportin melkein liigaan. Tamminen itse puhui koko ajan "tuon kentällä helvetin latautuneen Sportin". Myös Suhosen hieman pilkallisessakin nimityksessä "primitiivijääkiekko", viitattiin tähän raivoon, jonka Tami oli onnistuneesti joukkueeseensa saanut ladattua. Taktiset kuviot olivat sivuseikka siinä mielessä, että tämä nopea lyhytsyöttöpeli oli jo valmiiksi joukkueen hallussa varmasti niin hyvin kuin se oli mahdollista. Mentaalisesti puolestaan intensiteetti sen kun vain kasvoi aina viimeiseen otteluun saakka.

Mutta jos kerran Petterikin on tätä mieltä, niin sittenhän ei ole epäselvyyksiä.
Minulla ei ole mainitsemiasi värilaseja Petterin suhteen, mutta muuten tietoni jääkiekosta ovat kyllä vajavaiset. Kaikki kriittiset viestit Sihvosta kohtaan, jotka olen kirjoittanut, ovat joko lähteneet hänen yksipuolisesta pelikirjan korostamisesta UL:n nettiversiossa tai muuten silmiinpistävän yliolkaisesta esiintymisestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös