Kävin keskustelua asiasta Petterin kyselytunnilla. Edellisellä kerralla hän meuhkasi jollekin muulle, että pelikirja on numero yksi. Muut ovat täysin toissijaisia asioita. Eivät siiis täysin merkitsemättömiä, otetaan nyt sen verran takaisin, ettei paperalle tule paha mieli. Seuraavalla kerralla kysyin häneltä, että miten ei pienemmät SM-liigaseurat tappele veripäissään Sihvosen palveluista, jos näin on, että miehellä on niin kova pelikirja, ettei budjetit sun muut merkitse lähes mitään. Niin Petteri vastasi siihen, että hän näkee kysymyksestäni, etten ole valmentanut liigatasolla (No shit, Sherlock) ja toimiakseen parhaalla tavalla, hän tarvitsisi esim. Jokereiden tyylisen materiaalin.
En nyt millään jaksa kaivella sieltä UL:lästä mitään, mutta eiköhän sieltä löydy.
Se oli sitä Petterin pahinta pelikirjakuume-aikaa ja ei edes fanipojat täällä voi sitä kieltää, etteikö se koohotus olisi mennyt hieman yli aikoinaan. Nythän on selkeästi tapahtunut muutosta ja muutkin asiat saavat huomiota loppuunkalutun pelikirjajargonin lisäksi. Ehkä tästä kiitos kuuluu Esko Seppäselle, jolla myös lyö välillä jutut yli, mutta hän selkeästi tuonut tunnepuolen ja pelaajakeskeisyyden UL:ään.