Tänään se sitten tapahtui. Peruutin meinaan Urheilulehden tilauksen.
Miksi tilata lehteä, joka ei tarjoa enää mitään uutta luettavaa?
Summasen potkuista on kohta kulunut aikaa kaksi vuotta ja Sihvonen jaksaa edelleen itkeä siitä, ettei miehen annettu käyttäytyä miten mies itse haluaa. Hohhoijaa. Myös Kummolan ja Kurrin ajojahti on jatkunut toista vuotta ja tänään Sihvosen säälittävien juttujen sarja täydentyi kirjoituksella, jossa Sihvonen kehottaa Kurria eroamaan maajoukkueen GM:n tehtävistä.
Ja yllätys yllätys, Kurrin korvaajaksi kun löytyisi niin tuttuja kavereita. Olis toi Summasen Rami ja Tammisen Juhani. Kas kun ei keksinyt ujuttaa vielä Toni Sihvosta mukaan soppaan. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka säälittävältä Sihvonen saa itsensä näyttämään. Petteri Sihvonen, Raimo Summanen ja Juhani Tamminen muodostavat pyhän kolminaisuuden.
Sihvonen lupasi ennen Torinon kisoja, että hän saattaa kehuakin Westerlundia, jos siihen on aihetta, katinkontit. Jos Leijonat alisuorittaa, on syy Erkassa. Jos Leijonat voittaa olympiakultaa, on se pelaajien ansiota. Krediittejä valmennukselle ei heru, koska Summasta ei penkin takana nähdä. Ja kuten mies itse uusimmassa lehdessä totesi, niin Kurri on epäonnistunut täydellisesti työssään, vaikka Leijonat toisivat kultaa Suomeen.
Se mikä asiassa on mielestäni kaikkein surullisinta on se, että Sihvonen saa kirjoittaa niinkin ansiokkaaseen ja perinteiseen lehteen kuin Urheilulehti. Kaiholla olen lukenut lehtiä ennen Sihvosta ja ihastellut Urheilulehden yleisilmettä, esimerkiksi juttu Leeds Unitedin rappiosta on aivan loistava. Nykyään lehteä voi helposti kutsua urheilumaailman seiskaksi, päätoimittaja Röngän uuden linjauksen mukaan kun näköjään on tärkeintä tehdä mahdollisimman rajuja lööppejä ja kytätä siinä sivussa muiden lehtien ja muiden toimittajien tekemisiä.
Mutta ei se mitään. Tiedän etten ole ainoa, joka on samasta syystä lopettanut lehden tilaamisen, enkä ole varmasti viimeinenkään. Rönkä päätti jossain vaiheessa tehdä Sihvosesta brändin, jolla on sitten hyvä myydä lehteä eteenpäin. Onneksi tuollaiset brändit eivät ole ikuisia, ei ne Kummelin vitsitkään enää kymmenennellä kerralla niin paljon naurata.
Itkuvirteni lopuksi teen lupauksen: heti kun Petteri Sihvonen on potkittu pois Urheilulehden toimituksesta ja lehti alkaa taas keskittymään oleelliseen, tilaan opuksen juoksujalkaa. Sitä odotellessa luen vaikka Aku Ankkaa.