Nyt on myös ennustettu Suomen maajoukkueelle menestyksekästä kautta. Jos tämä trendi jatkuu, niin Suomi ei pääse olympialaisissa edes pudotuspeleihin. Eli ne jotka uskovat karmoihin ym. niin varatkaa lääkettä tuskaan olympiakisojen ajaksi.
Jotenkin itselleni ei myöskään ole auennut, mikä se pelin evoluutio oikein on. Se voi toki olla, että syöttöjen määrä jatkossa vähenee, mutta epäilen vahvasti. Maailman huipulla on kuitenkin ehkä 7 maata, jotka pystyvät voittamaan arvokisoissa. Näistä Kanada ja USA pelaavat ikiaikaisella pelikirjalla, Tsekki kyttäilee edelleen vastaiskuja, Slovakiasta on viime kevään perusteella mahdotonta sanoa mitään, Ruotsi on pelannut kiekkokontrollia jo vuosia ja Venäjä on Bykovin aikana käyttänyt monenkirjavaa pelisysteemiä riippuen ihan vastustajasta (hyvänä esimerkkinä Suomi-välierä pari vuotta sitten Kanadassa).
Jos tästä sillisalaatista näkee vielä pelin evoluution, niin ei voi kuin onnitella.
Ja yksi fakta jääkiekossa pysyy: jääkiekko-ottelut ratkeavat edelleen ikiaikaisesti erikoistilannepelaamiseen ja maalivahtipeliin.
Sihvosen pelikirja-analyysin kautta mestaruuteen voisi toimia, jos jääkiekkoa pelattaisiin vain ja ainoastaan 5-5-pelinä ja päätypeliä ei saisi pelata lainkaan. Lisäksi pelit turnauksissa ovat nopeasti ohi, jolloin yksittäisen ottelun tulos on pakko nostaa pelitapojen edelle. Ja silloin harjoiteltuna pitää olla vähintään kaksi erilaista tapaa, muuten voi käydä kylmät. Ja koska ennustaminen on kivaa, oma ennustukseni on tämä: Suomi tulee pelaamaan vastustajan mukaisesti joko kolmella tai kahdella rytmillä, ei vastustajasta huolimatta. Aivan kuten viime keväänä.
Itse kääntäisin kyllä astelemaa melkein toisin päin: suomalainen jääkiekko hyötyy siitä, että kaikki eivät pelaa samalla SM-liigassa tavalla. Kun SM-liigan pelaaja joutuu valmistautumaan jokaiseen otteluun eri taktiikalla pelaavaa vastustajaa vastaan, kehittää se takuuvarmasti myös tilannetajua.
Kun katsoi esimerkiksi, miten Lukko riisti KalPaa vastaan kiekot viivelähdöissä, oli tilanne varmasti opettavainen ja erinomaista videokamaa. Sen sijaan jotain toista joukkuetta vastaan, joka puolustaa vasta keskialueelta, joutuu KalPa ratkomaan ongelman eri tavalla. Tämä esimerkkinä. On toki kunnioitettavaa että KalPa pitää kiinni pelitavastaan viimeiseen asti, mutta oliko mukavaa matkustaa bussissa 6-0 tappion jälkeen?
Ehkä olennaisin kysymys onkin: ei se, mikä pelitapa vaan mitkä pelitavat?
Tämä siksi, että kansainvälisissä otteluissa jokainen vastaantuleva joukkue pelaa käytännössä eri tavalla. Jos "pelin evoluution pelikirja" ei yksittäisessä ottelussa toimikaan ja tilalla ei ole mitään vaihtoehtoa, niin mitäs sitten? "Hyvä juttu jätkät, että pidettiin pelikirjasta kiinni, vaikka hävittiin"?
Eri asiansa on vielä se, että suomalaiset eivät pelaa NHL-joukkueissaan eurooppalaisella vaan kanadalaisella pelitavoilla. Onko Suomella varaa harjoitella kisojen alku?