Itse uskon vielä, että se katsoja, joka näkee HIFK:n Mikael Granlundin jäällä tai JYPin Sami Vatasen, näkee sen jääkiekon, johon suuntaan Suomen jääkiekkoa pitää kehittää ja tarvitsemme 10-15 samanlaista nuorta tulevaisuuden osaajaa, joiden kanssa voitamme isojen kisojen kultamitalin seuraavan kerran.
Kyllä meiltä sitten löytyy se pelitapa-guru, joka keksii sen pelitavan, jolla tulee kultamitali, kun on n. 15 Granlundia ja Vatasta, maalivahtejahan meillä kyllä aina on täydentämään muu joukkue menestykseen.
En usko, että suomalainen juniorivalmennus kykenee koskaan tuottamaan viittätoista tai edes kymmentä Granlundin tasoista (ikäluokan tasoon maailmanlaajuisesti verrattuna) huippua, jotka vaikuttaisivat samaan aikaan A-maajoukkueessa. Teoriassahan se on tietenkin mahdollista, mutta mielestäni A-maajoukkueen tavoite ja toiminta-ajatus ei voi perustua vain sellaiseen fantasiaan.
Nykyinen suuntaus, jossa pelaajia pyritään kehittämään ensisijaisesti yksilöinä
vie varmasti suomalaista jääkiekkoa eteenpäin kaikilla tasoilla. Taitavammat yksilöt mahdollistavat monipuolisempien taktiikoiden käyttämisen aiempaa korkeammalla tasolla. Tästä huolimatta on vaikeaa uskoa, että lähitulevaisuudessa (10v sisällä) päästäisiin tilanteeseen, jossa arvokisoihin lähdettäessä Suomen joukkue olisi taitotasoltaan paras, kun kisoihin osallistuvat kaikki maailman parhaat pelaajat (olympialaiset etc.). Tämä liityy jo yksinomaan pelaajavolyymiin.
Mitä lähemmäs suomalaiset pääsevät yksilötaidoissa maailman huippua, sitä paremmat menestymisen mahdollisuudet meillä on. Silti pidän suomalaisena vahvuutena pelitapa-asioita, sillä niiden paremmalla osaamisella voidaan kuroa kiinni vastustajan mahdollista taitoetua.
Olisi tyhmää tyytyä kasvattamaan viisitoista Granlundia ja olla varma, että kun heidät on kasvatettu, löytyy jostakin pelitapa-guru, joka tuo menestystä Suomelle.