Ei se ole mitään vastuunpakoilua, että huomauttaa edellisen vasemmistohallituksen luoneen sen SOTE himmelin. Sinne ne rahat menevät, haluttiin sitä ymmärtää tai ei.
Toivottavasti tämän ymmärtäminen Suomessa yleistyy peruskoulun talouskasvatuksen myötä. Ei Suomi nouse veroja korottamalla. Yksi Suomen ongelmista on liian korkeat verot, ei liian matalat. Itseasiassa tämä on Suomessa viety jopa niin pitkälle, että meillä on todella korkeita veroprosentteja, jotka eivät kerää lähes ollenkaan veroja koska prosentin takia tällaista toimintaa ei Suomessa juuri harrasteta. Valitettavasti se veroprosentti on meille rakkaampi kuin veroeuro. Tässä esimerkiksi yksityinen investointi rahoitus. Sielläkään ongelma ei ole edes korkea veroprosentti, vaan se että sen joutuu maksamaan Suomessa liiketoiminnan perspektiivistä etukäteen.
Vastuunpakoilua on se, että kriittisessä tilanteessa pitäisi juurikin tuon terveydenhuollon rahoituksen sekä järjestämisen vastuu siirtää kokonaisuudessaan valtiolle, ja sen myötä myös purkaa nyt täysin sekopäinen maakuntahallintohimmeli, sekä yleisestikin vähentää tarvetta kuntapuolen tehtävien suhteen juurikin poistamalla terveydenhuolto rasittamasta kuntia.
Ensinnäkin säästyy rahaa, ja lisäksi vastuun kantavat sitten juurikin ne päättäjät ihan itse, jolloin sitten kantavat siitä myös sen vastuunkin, jos ei homma pelitä, ja hoito ei tavoita tasa-arvoisesti ihan jokaista kansalaista oikeudenmukaisesti.
Vastuun pakoilua on myös sekin, että ei löydy uskallusta purkaa tuota päällekkäisten himmelien verkostoa, eli poistamalla yhtälöstä yksityisen terveydenhuollon, sekä erilaiset vakuutushimmelit, joilla jaellaan lähinnä ilmaista rahaa, joka tuskin sekään helpottaa kokonaisuutta. Tässä vaan pitää ne rahat pistää ns samaan koriin, eli sinne julkiselle puolelle, sillä se kuitenkin jokatapauksessa joutuu sen vastuunkin kantamaan, yksityisen lähinnä kerätessä vain heille jonkun lahjoittamia varoja ilman isompaa vastuuta yhtään mistään, sillä sehän ei sovi rahan maksimoisen kulttuuriin -se vastuunkanto nimittäin, ainakaan jos puhutaan yhteiskuntavastuusta.
Vastuunpakoilua on myöskin kyvyttömyys tehdä yritystuista vieläkin vastullisempia sen suhteen mitä niillä saadaan, kuin myöskin sen verotuksen epäkohtien korjaaminen mm pääomaverotuksen suhteen, kuin myös mainitsemieni holdingperseilyiden, joiden turvin veroja vältellään.
Toisin kuin ehkäpä moni muu, minä kun en usko veropakoilun missään muodossa palvelevan yhteiskuntien toimintaedellytyksiä.
Mutta eipä se mitään. Me emme vain jaa samaa maailmankuvaa ja arvoja. Se kaiketi on sinänsä ihan ok, mutta nähtävissähän se nyt on, että huonosti menee demokratioilla tällä hetkellä, ja tahti se vain kiihtyy, sillä eriarvoisuus on nyt vaan menossa sellaisilla raiteilla, että heikompaa hirvittää.
Kuten mainitsinkin, niin ei sen myyntitahdin kiihdytysajo enää palvele yhteiskuntia juurikaan, ja sen muut kustannukset yhteiskunnille alkavat olemaan jo kohta sellaista luokkaa, että sekään ei paljoa naurata.
Ehkä siis on aika palata vähän takaisin päin, ja ymmärtää, että eipä sitä ikuista kasvua oikein taida olla olemassa, kuin ihan väkisin puserrettuna, joten sekin energia joka sen ylläpitämiseen vaaditaan, kannattaa ehkä jo kohta suunnata johonkin ihan oikeasti kehittävään.
Kuten myös jo todettua, niin siellä kovan luokan tutkijoidenkin keskuudessa on ihan tietoa aiheesta, että mm niitä sairauksia pystyttäisiin hyvinkin jo tässä kohtaa suureksii osaksi parantamaan, mutta joillekin se ei vaan ole sopinut, sillä on ollut tärkeämpää lobbata ja ylläpitää ihmisten elämän kannalta tehottomampaa järjestelmää, joka nielee rahaa pohjattomaan kaivoon, ja usein vieläpä veroja parhaansa mukaan kierrellen, sekä tekemällä hoidosta niin kallista, että se lienee jatkossa yhtä harvemman oikeus.
En osaa oikein arvostaa sellaista toimintaa.
Tuohon jälkimmäiseen kappaleeseesi verotuksen suhteen pitäisi syventyä enemmän, ja osasta -jos oikein ymmärsin asian- olen ehkä jopa samaa mieltä.
Itse kuitenkin puhun verotuksesta jo isommassa kuvassa, jossa entistäkin voimakkaammin pitää saada globaali verotus oikeudenmukaiseksi, ja sieltä kaikki irti, sillä vastuu tuhoistakin on siellä suurimmaksi osaksi, joten vastuunkin pitää olla. Ja lisäksi siellä puhutaan jo sellaisista summista, että niillä kyllä valtio jo toinenkin pitää kyllä halutessaan huolen kansalaistensa hyvinvoinnista, jos vaan halua löytyy.
Mutta kyllähän se tosiasia on, että rahanjakautuminen on aivan sairaan keskittynyttä, ja eipä se juuri yhteiskuntia kehitä, sillä sekin raha on poissa monesta kohteesta, jossa se palvelisi paljon paljon paremmin kuin nyt.
Se todennäköisesti myös ohjautuisi paremmin, kuin satunnaislahjoituksilla "onnekkaille", joille ase arpa osuu, tai joka muuten palvelee lahjoittajan etuja. Mutta tätähän ei tietenkään voi varmuudella sanoa, koska se riippuu myös paljon vallitsevasta yhteiskuntajärjestelmästä.