Ongelma on usko tulevaisuuteen. Tai pikemminkin sen puute. Sotien jälkeen nuorilla aikuisilla ja nuorilla oli asiat huonommin, mutta oli toivoa paremmasta. Tulevaisuus näytti valoisalta, koska eli taso parani.
Nykyiset nuoret ovat pitkään aikaan sukupolvi, jonka elintaso tulee todennäköisesti laskemaan. Ei ole sellaista kehitystä ja näkymää. Tämän takia ei uskalleta tehdä lapsia tai ottaa asuntolainaa. Samasta syystä mielenterveysongelmat lisääntyy.
Meidän ns. parempiosaisten pitää kantaa oma vastuu siitä, että nuorille palautuu usko parempaan tulevaisuuteen.
Nuoriso ja lapsiperheköyhyyden lisääminen on iso virhe.
Tässä on pointtinsa, mutta liian yksinkertaistettuna.
Syntyvyyden romahtamisessa on erittäin paljon muitakin syitä kuin usko tulevaisuuteen. Yksi syy siihenkin on itseasiassa mukavoituminen. Lapsia ei haluta tehdä nuorina, koska halutaan nauttia elämästä ja vapaudesta. Kun se halu saada lapsia sitten venyy pitkälle päälle kolmenkympin niin se ei välttämättä enää onnistukaan tai lapsiluku jää toivottua pienemmäksi. Parin löytäminen on myös aiempaa vaikeampaa kun nykyihminen viihtyy paremmin verkossa kuin aidossa kanssakäymisessä. Jne.
Mielenterveysongelmien lisääntyminen on toki valtava ongelma. Tämäkin on kuitenkin sellainen asia, johon valtiovallalla on keinoja hoitaa oireita, mutta hyvin rajallisesti niitä syntysyitä. Nykyinen elämäntyylimme ja tapamme sairastuttaa ihmismieliä.