Toisaalta jos miettii sitä, että työterveyden tarkoituksena on pitää ihmiset mahdollisimman hyvin työkuntoisina, niin silloin juuri fyssarit ja erikoislääkärit ovat useinkin ne tärkeimmät elementit siinä. Lisäisin vielä työpsykologit listalle. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että myös työntekijät oppisivat käyttämään näitä palveluita. Kun vaikkapa istumatyöstä aiheutuneita ongelmia hoidetaan tarvittaessa erikoislääkärin ja fyssarin voimin, niin myös eläkkeelle jää paljon terveempiä ihmisiä. Oikeastaan akuutti sairaanhoito on yksi turhimpia työterveyspalveluita, käydään näyttämässä lääkärille nuhaista nenää ja pikkuihottumaa, ja samaan aikaan vaikkapa ortopedin käyntiä pantataan kiven takana, vaikka sille on ihan oikeasti perusteltu tarve ja mitattavissa oleva hyöty.
Tää on just näin. Meillä työterveyteen kuuluu itsessään pelkkä minimi, mutta sen kaveriksi on sitten lyöty vakuutus, joka kattaa tyyliin aivan kaiken kiropraktikoista reseptilääkkeiden kautta sukupuolenkorjausleikkauksiin. Mutta ennen kaikkea luukutan, yhä edelleen, sitä miten firmassa suhtaudutaan työssä jaksamiseen. On terapiapalvelut niin anonyymisti, videovastaanottona kuin livenäkin, ja noiden olemassa olosta muistutetaan ihan kaiken aikaa. Vapaita ja lomia saa pitää niin paljon kuin vain tiimin tilanne antaa myöten, ja sapiskaa tulee, jos näyttää siltä, että lomia ei ole pidetty, niin esi-ihmiselle kuin työntekijälle itselleenkin.
Toiveeni olisi, että myös kotimaisissa yrityksissä herättäisiin siihen todellisuuteen, että vain hyvin voiva työntekijä on tuottava osa organisaatiota. Kyllähän moni jaksaa aikansa vetää vaikka pyhällä hengellä, mutta arki on silloin lähinnä vain selviytymistä. Harva ymmärtää tarjota työntekijöille sitä ennakoivaa apua, että ei päädytä tilanteeseen, jossa yhtäkkiä ollaan muutama kuukausi burnoutin tai uupumuksen vuoksi työkyvyttömänä. Voi toki olla rahallisesti hyväkin uhkapeli, mutta kertoo myös kaiken olennaisen yrityksen arvomaailmasta.