Vaikka itse tässä hetkessä lakkojen jälkeen puollan poliittisten lakkojen rajoituksia (joita alunperin ei olisi kuitenkaan tarvinnut edes tehdä), niin tässä lainaamassani mielestäni on se suurin pelko, miksi en silti voi sanoa olevani tyytyväinen.
Puheista huolimatta näyttää siltä, että hallituksen on tarkoitus kaivaa kuoppaa vielä paljon lisää ja nyt on tästä valssista otettu vasta ensi tahdit. Oma luottamus siihen, että näin suuri valmistelu ei johtaisi suurempiin, vielä ilmoittamattomiin, työntekijöiden ja heikossa asemassa olevien kurittamistoimiin, on häviävän pieni. Haiseehan se aika pahasti, että poliittiset lakot, AY-liikkeen jäsenmaksut ja kaikki muut liittojen aseman heikennykset oli agendalla jo alusta alkaen. Erityisesti poliittisten lakkojen kieltäminen etukäteen on aika pahaenteistä ja ilman niiden rajoituksia tuskin olisi ollut koko lakkoa. Mutta hintalapusta voi nyt vapaasti syyttää SAK:ta ja saada perustelut sille miksi rajoitukset ovat tarpeellisia, kun ongelma on pitkälti itse luotu.
Sepä se, ja kun Suomalaisen demokratian muoto on se mikä se on, niin tällaisia lakeja ei saada todennäköisesti enää koskaan muutettua takaisin, joten idologinen muutoshan tämä oli, ja mielestäni kohti autoritääristä järjestelmää valuminen on ihan yhtä perseestä täysin huolimatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan.
Näitä saa ihan rauhassa perustella "demokraattisiksi" sekä sitä kunnioittaviski toimiksi, mutta mulle on ihan sama onko kyseessä diktatuuri, demokratia tai jokin muu ns "poliittinen" järjestelmä missä mitään kansalaisten oikeuksia rajoitetaan lainsäädännöllä, ja erityisestikin silloin kun kyseessä kaikesta huolimatta on sellainen väkivallaton muoto.
Kun lisäksi huomioidaan Suomen edustuksellinen demokratia, joka perustuu paskaa jauhavien ihmisten henkilövaaleina käytävään sirkukseen, mutta valinnan jälkeen siirrytäänkin siihen "puoluepolitiikkaan", josta hyvin moni asia toimissa on vieläpä sellaista, josta todennäköisesti ei monikaan ole ääntänsä antanut, niin eipä tuota oikein voi kovin demokraattisena pitää.
Koska poliittista päätäntää selkeästikin hallitsee tietynlainen omahyväisyys, ja osin jopa kyvytömien ihmisten hallinto, niin kyllä tässä alkaisi olemaan enemmänkin aika sellaiselle sveitsin mallille, että ei ihan pääse puolueet touhuamaan mitä sattuu ja tekemään niitä "kauppojaan" sekä selänpesujaan siellä taustalla.
Mutta selkeästikin joitakin ihmisiä tietynlainen alisteisuus kiihottaa, ja erityisesti jos on siellä alistavana osapuolena, niin minkäpä tälle sitten mahtaa, ja tällä mennään.
Itse en näin jo muutenkin sekavassa ja herkässä maailman poliittisessa ilmapiirissä lähtisi kyllä juurikaan koettelemaan isosti niitä demokratian rajoja toimimalla nähdyllä tavalla, mutta koska Suomen erittäinkin typerä poliittinen järjestelmä sen sallii ja mahdollistaa, niin jotenkin tämän ääliömäisyyden kanssa sitten vaan pitää oppia elämään.
Mutta kuten sanottu, että kun se ihminen ei muista historiaansa, tai halua ainaakn muistaa, niin se kiertorata on sitä myöten valmis. Samaan pisteeseen tullaan väistämättä, ja voipi olla että suuri "rauhanprojekti" EU:kin tullee vielä tiensä päähän, kun ei kykene oikein pullonkorkkeja tai vegeruokien nimityksiä parempaan kehitykseen edes keskenään.
/img-s3.ilcdn.fi/69605405d85a4973750b2ed4beb190ce22971721e0ff6e752cab33537a6a17f1.jpg)
