Keskustelu työttömyysturvan suojaosasta ja vuorotteluvapaasta osoittaa aika hyvin, että saavutetuista eduista tinkiminen on vaikeaa, vaikka ne perusteet kyseisten järjestelmien voimaantulolle ovat pitkälti poistuneet tai vaihtoehtoisesti järjestelmän toteutuminen on hyvin erilaista suhteessa tavoitteisiin (aikuiskoulutustuki). Esimerkiksi suojaosa luotiin silloin, kun työllisyysaste oli lähes 10 prosenttiyksikköä matalampi kuin nyt ja silloin osa-aikatyön sovittaminen työttömyysturvaan oli hallinnollisesti paljon kuormittavampaa, kun ei ollut nykyisenlaista tulorekisteriä. Vähän kärjistetysti 10 vuotta sitten hyvän koulutuksen suorittaneet saattoivat olla valmistumisen jälkeen tovin työttömänä, kun nyt vastaavat revitään töihin jo kesken opintojen. Minusta siis on merkittävästi vähentynyt kansantaloudellinen tarve tukea erityisesti osa-aikatyötä, kun kokoaikatyötä tekevistä on pulaa monilla aloilla.
Suomen demografialla pitäisi olla selvää, että työikäisestä ja työkykyisestä väestöstä pitää pystyä repimään enemmän irti. Vähintään jomman kumman, työn tuottavuuden tai työtuntien määrän pitää nousta oleellisesti, jotta julkistalous voi olla kestävällä tasolla. Todennäköisesti molempien.
Suojaosa on osittain ollut luomassa nykyistä markkinahäiriötä, jossa yhteiskunta osin elättää ylivoimaista enemmistöä esimerkiksi vähittäiskaupan työntekijöistä. Nykyinen diili on ollut otollinen sekä kauppiaille että kaupan alan tekijöille, mutta ei niinkään veronmaksajille. Kun veronmaksajat nyt osittain luopuvat subventoimasta, markkina todennäköisesti tähän sopeutuu siten, että osa kaupan alan työntekijöistä vaihtaa aloille, jossa tehdä kokoaikatyötä ja kaupan alan työnantajat reagoivat asiaan solmimalla aiempaa enemmän kokoaikaisia työsuhteita.
Työssäoloehdon kiristäminen ja ansiopäivärahan porrastus luo itse asiassa hyvin samankaltaista dynamiikkaa esimerkiksi rakennus- tai puutarha-alalle. Nykyisellään joku rakennusmaalari tai asfalttimies tulee hyvin toimeen tekemällä 4-5 kk helvetisti töitä ja muun ajan vuodesta makoilee sohvalla ansiosidonnaista nauttien. Ehtojen kiristyessä osaltaan työntekijät miettivät alan vaihtamista paremman toimeentulon saamiseksi ja osaltaan työnantajat reagoivat pyrkimällä tarjoamaan koville osaajille aiempaa enemmän työtä.
Inhimillisesti tarkasteltuna muutokset voivat olla kovia, mutta mielestäni näiltä osin hallituksen päätökset ovat oikeita tai ainakin oikean suuntaisia ja tähän viittaa myös vm:n laskelmat. Sitten taas esimerkiksi irtisanomissuojan heikentäminen, lakko-oikeuden kaventaminen tai ekan saikkupäivän palkattomuus ovat enemmän eturyhmäpolitikointia kuin kansantaloudellisesti oleellisia asioita.
yle.fi