Olen tässä ketjussa kritisoinut moneen kertaan suojaosan poistoa. Samalla olen tuonut asiaa esiin nimenomaan henkilökohtaisten avun tarvitsijoiden (välilliset työnantajat), sekä avustajien näkökulmasta.
Osa-aikaisen työn tarve ei tule katoamaan mihinkään, se lisääntyy. On ihan perusteltua pohdinta suojaosan poiston suhteen, jos kohteena on henkilö joka kieltäytyy tekemästä töitä yli suojaosan verran. Kaikkia ei voida kuitenkaan niputtaa samaan koriin.
Otetaan nyt tilanne, jossa henkilökohtaisen avun tarvitsija tarvitsee avustajaa vaikkapa kolmena/neljänä päivänä viikossa. Tähän on löydetty osa-aikainen työntekijä, joka soveltuu työhön. Molemmat hyötyvät suojaosasta, työnantajana toimiva avunsaaja sekä työntekijä. Työntekijä laitetaan hakemaan kokoaikaista työtä tai toista osa-aikaista työtä siihen rinnalle. Katsotaan tilannetta avun saajan, eli työnantajan näkökulmasta. Hän ei selviydy kotona ilman apua ja alkaa jo tuossa kohtaa etsiä usein tilalle uutta työntekijää. Hänellä on pelko omasta tulevaisuudestaan. Kuvitellaan, että avustaja ottaa toisen osa-aikaisen työn vastaan. Avustettava tarvitsee apua tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan. Ei se auta häntä yhtään, jos hänen avustajansa on silloin toisaalla toisessa osa-aikaisessa työssä.
Ei tämä ole niin yksinkertaista. Ei suojaosan poisto työllistä yhtään enempää, eikä sillä tule olemaan työllistäviä vaikutuksia. Minulle on aivan sama, onko kyseinen vastaantulo nimeltään suojaosa, osa-aikaisuuden tuki tai kohdentuuko se harkinnanvaraisesti ja tapauskohtaisesti. Jotakin tarvitaan, koska tuon osa-aikaisuuden tarve EI tule katoamaan mihinkään, vaan se pikemminkin lisääntyy tulevaisuudessa. Suojaosa on ollut hyvä kannustin ottamaan vastaan näitä töitä. Fakta on, että jonkun pitää nuo työt tehdä, sillä se toinen vaihtoehto on huomattavasti kalliimpi ja samalla epäinhimillisempi.
Mitä tulee kohdennettuihin leikkauksiin. On pitkä aika sanoa, että katsellaan parin vuoden päästä seurauksia. Meillä on jo nyt n.10% lapsista olosuhteissa, joissa toimeentulo on alta lipan. Mikä on tämä luku 2 vuoden päästä? Jos se on vahingollinen, niin ei niitä seurauksia korjata enää mitenkään. Näen inhimillistä hätää ja avun tarvetta työssäni päivittäin. Nykyinen lastensuojelun tila ja siihenkin kohdistuneet leikkaukset ovat hämmentäviä. Siellä on perusteltu tiettyjä toimia työllisyysvaikutuksilla, ilman että on edes konkreettista toivoa, että ne olisivat sellaisia.
