Tän laskun vois itseasiassa osoittaa Kepun toimistolle kahden edellisen hallituskauden toimista yhdistelmänä.
Kepu ehdottomasti änkyröi lähes kaikissa ilmastotoimissa viimeisimmällä hallituskaudella, mutta yhtäältä myös Marin antoi heille myöden ja vaikuttikin siltä, ettei ilmastotoimet ja elinkeinoelämän vihreä siirtymä kovinkaan korkealla Marinin prioriteettilistalla ollut. Vihreät puolestaan ymmärsi ongelman, mutta oli Marinin suuntaan viime hallituskaudella valitettavasti täysin hampaaton.
Mutta sitä edeltävällä hallituskaudella Kepu teki mielestäni erittäin paljon hyvää elinkeinoelämän vihreän siirtymän osalta. Sipilä itsekin elinkeinoelämästä tulleena ymmärsi sen, missä Suomen tulevaisuuden kasvumahdollisuudet ovat. Lisäksi hallituksessa oli kaksi erityisen vahvasti asiaan vihkiytynyttä ministeriä: Kai Mykkänen ja Kimmo Tiilikainen. Silloin vihreää siirtymää ei tosin vielä kutsuttu vihreäksi siirtymäksi, vaan tässä käytettiin termiä cleantech. Myös pilkatun biotalous (piotallous) -kokonaisuuden alla tehtiin paljon hyviä asioita, kuten esimerkiksi panostukset biopolttoaineisiin sekä muovin korvaamiseen biopohjaisilla materiaaleilla.
Vihreä siirtymä ei ole mikään "pehmeä arvo" tai "ideologiakysymys", vaan n.k. "kovaa" elinkeinopolitiikkaa, joka on Suomen lähitulevaisuuden suurin mahdollisuus päästä voimakkaalle kasvu-uralle ja pelastaa hyvinvointivaltio. Siksi en itse ole missään vaiheessa ollut huolissani siitä, etteikö "oikeistolainen elinkeinopolitiikka" sinänsä veisi voimakkaasti vihreää siirtymää eteenpäin. Ongelma vihreän siirtymän kannalta ei ole missään tapauksessa oikeistolainen talous- ja elinkeinopolitiikka (näen melkeinpä päinvastoin), vaan se, että persut eivät ymmärrä asian taloudellista näkökulmaa vaan vetävät sen osaksi identiteettipolitiikkaansa. Lisäksi vituttaa raskaasti, että juuri elinkeinoministerinä pitää olla tuo palikka.