Olen joskus aikaisemminkin tarttunut tähän väittämään, mutta millaiset kannustimet tuohon nykytilanteen päälle tarvittaisiin? Kuitupuusta saa hyvällä tuurilla omansa takaisin, jos sen joku muu kaataa, kun taas tukkipuulla voi oikeasti tehdä rahaa. Noiden hintaero on kyllä nykyiselläänkin hyvin merkittävä.
Hyvä pointti.
Tämä on nyt osittain oma tulkinta asiasta mut sanoisin että tässä asiassa on tullut ainakin se muutos että metsän omistus siirtyy entistä enemmän pien/suku pohjaisesta omistuksesta sijoitusomistukseen. Sijoituksilta odotetaan tietty tuotto ja puun sykli on aivan pirun hidas nykymaailman sijoitusmarkkinassa.
Toisinsanoen, lyhyen tähtäimen pikavoittojen määrä on lisääntynyt vaikka isommat rahat olisi saatavissa myöhemmin. Käsittääkseni tätä samaa ilmiötä tukee myös se minkä ikäistä puuta hakataan ja millä syklillä harvennuksia tehdään. Sykli on nopeutunut. Eikä tämä ole pelkästään ojituksen/lannoituksen takia. Sahateollisuus vaatii tietyn ikäisen puun jotta puutavara on laadukasta. Selluteollisuus ottaa vastaan paljon aikaisemmin ja hyväksyy laajalla skaalalla.
Edit. Ja mikä se parempi taloudellinen kannustin voisi olla, ei kai tähän yhtä oikeaa vastausta ole. Yksi tapa on lähestyä asiaa rahastoiden / sijoittajaryppäiden kautta jossa on tasaisempi tulovirta ja jakaumaa eri-ikäisten metsien suhteen.
Isomman omistajakokonaisuuden on helpompi sitoutua myymään pitkällä jänteellä ja enemmän vasta tukkipuu iässä. Toki ryppäässä sitten myös ne tukkipuumyyntien iso porkkana jää pienemmäksi.
Viimeksi muokattu: