Koska maassamme on yleissitovat TESsit ja isohko osuus palkankorotuksista tulee yleiskorotuksina kaikille, on ”hyville tekijöille” mahdollinen korotusvara pienempi, kun niille ”laiskoille mätisäkeille” menee sopimusten myötä iso osa korotusvarasta.
En ole tutustunut kansainväliseen vertailuun, mutta esimerkiksi Saksassa työntekijät ovat aivan samalla järjestäytyneet kuin Suomessa eikä se ole estänyt palkkojen erkanemista toisistaan siellä. Itse asiassa palkat eriävät Saksassa rankemmin kuin Suomessa sukupuolien välillä.
Ihan aidosti pidän siitä oikeistolaisesta ajatuksesta, että palkat nousisivat nimenomaan parhaimmilla tekijöillä, jos TES mahdollistaisi sen. Työnantajapuolihan on jo vuosia ajanut sitä, että työntekijät neuvottelisivat palkkansa ns. 1to1 yleisen TESin mukaan. Suhteessa firmaan yksi työntekijä on kuitenkin aina neuvottelujen heikompi osapuoli. Maailman esimerkit eivät tue sitä väitettä, että työntekijöiden palkkataso on parempi, jos he neuvottelevat suoraan firman kanssa. Itse asiassa esimerkit osoittavat melko lailla vastapäistä.
Jostain syystä oikeistolaisessa talouspolitiikassa on monen mielestä ihan ok, että työnantaja järjestäytyy, mutta työntekijöiden järjestäytyminen koetaan jatkuvasti massiiviseksi ongelmaksi. Mikä siinä työntekijöiden järjestäytymisessä niin harmittaa? Palkkaa voi nostaa jo nyt ihan neuvottelemalla työntekijöiden kanssa. Palkkaan liittyy muutenkin sellainen asia, että ennen kuin tällainen suora neuvottelumalli voisi syntyä, täytyisi palkoista olla jonkinlainen aito julkisuusperiaate.
Oma kokemukseni on esimerkiksi, että oman työnantajan jakamat henkilökohtaiset lisät menevät niille, jotka niitä muistavat riittävän usein pyytää. Mutta meillä on hyvin erilaisia työntekijöitä. Toiset mittaavat työnantajaa ja ellei palkankorotusta työnantajan puolelta ikinä ehdoteta niin työntekijä äänestää jaloillaan.