Vieläkään (ei yllätä) ei meidän norsunluutorneissa ole ajantasaista kuvaa siitä, mihin terveydenhuoltomme on luisumassa. Ketään asia ei juurikaan kiinnosta, joten olemme tanakasti edelleen systemaattisen romahduksen polulla.
Viimeksi eilen koitin avata hyvinvointialueen viskaalille missä oikeasti mennään, kun TAAS muutetaan käytäntöjä HVA:n uusien suunnitelmien mukaiseksi. Nämä suunnitelmat ja tavoitteet näyttävät hienoilta saatana ainoastaan paperilla. Kenttäväeltä ei kysellä mitään. Uusien menetelmien ja ohjelmistojen käyttöönotto on sanelupolitiikkaa.
Yhtään, siis ei YHTÄÄN uutta systeemiä ole vielä tullut käyttöön, joka jollain lailla sujuvoittaisi käytännön hoitotyön tekemistä. Miettikää sitä. Vituttaa aikalailla käydä katsomassa hienoja infotilaisuuksia videolta, joissa käytännön työstä irtaantuneet asiantuntijat esittelevät miten nyt toimitaan.
Omat hihani paloivat eilen kohdassa: "Nyt pitää sitten syödä ripeästi." Mitä helvettiä? Syödä ripeästi... Viimeiset 10 vuotta on ollut PAKKO syödä ripeästi, jos aikoo hoitaa potilaat säällisesti. Ei tällaista paskaa jaksaisi näillä vuosilla kuunnella ja katsella.
Tämä(kään) hallitus ei ole tekemässä asialle mitään. Sen sijaan eilenkin korviini kantautui jostain, että työvuorolisiin kajoaminen saattaisi jossain vaiheessa olla jollain pöydällä pohdinnassa. Siinä vaiheessa viimeistään veneestä on pohjatappi irti ja viimeinen ei ehdi sammuttaa valoja.
Jotkut elävät edelleen jossain harhakuplassa, että meillä kärsii vain vanhusten hoitaminen. Voin rehellisesti kertoa, että meillä vaarantuu tällä hetkellä ihan kaikenikäisten ihmisten potilasturvallisuus. Te ette uskoisi, millaisia potilastarinoita meillä jonottaa kiireellisiin toimenpiteisiin. Jos tähän ei herätä alan vetovoiman kasvattamiseksi ja uusien työntekijöiden rekrytoinnin helpottamiseksi esim. ulkomailta, niin terveydenhuoltomme tulevaisuus ei vain näytä huonolta, vaan se osin romahtaa.