Tässäkin voisi käyttää ehkä yhtä Euroopan tunnetuinta äärioikeistotutkijaa. Saksalaista sosiologi Wilhelm Heitmeyeria. Esittely löytyy
tästä. Jotta jokin ryhmä on äärioikeistolainen, tarvitaan myös väkivaltainen pyrkimys kaataa yhteiskunta. Samaan Suomessa ovat päätyneet mm. Jouko Jokisalo ja Markku Jokisipilä.
Tunnettujen suomalaisdemarien sekoilu äärioikeiston ja fasismin kanssa on käsittämätöntä. Asiaan perehtyneistä tutkijoista varmaan 60-70 prosenttia on humanisteja, liberaaleja ja vasemmistolaisia.
Demarikieli tarttuu ja tuo sinunkin "Millä termillä äärioikeistoa pitäisi Euroopassa kutsua, että Kokoomuslaiset eivät pahoita mieltänsä" on siitä yksi ikävä osoitus.
Wilhelm Heitmeyerin näkemyksen mukaan äärioikeistolaisuus ei välttämättä edellytä väkivaltaa. Heitmeyerin tutkimus on keskittynyt äärioikeistolaisuuteen, väkivaltaan, muukalaisvihaan ja sosiaaliseen hajoamiseen, ja hän korostaa näitä ilmiöitä ruokkivia sosiaalisia olosuhteita. Hän kehitti sosiaalisen hajoamisen teorian selittämään väkivaltaa, äärioikeistolaisuutta ja etnisiä/kulttuurisia konflikteja, väittäen, että hajoamisen kokemus ja pelko lisäävät konfliktien määrää ja vähentävät kykyä säädellä niitä.
Heitmeyerin tutkimus on myös keskittynyt nuorten äärioikeistolaiseen suuntautumiseen ja sen rooliin väkivallan oikeuttamisessa, mikä viittaa siihen, että hän pitää väkivaltaa mahdollisena äärioikeistolaisuuden seurauksena, mutta ei välttämättömänä määrittävänä piirteenä.
Haastattelussa Heitmeyer käsitteli, kuinka tietyt asenteet väestössä voivat oikeuttaa väkivaltaa, kun ne nähdään normaaleina, korostaen väkivaltatekojen erottamisen sosiaalisesta ilmapiiristä tärkeyttä. Hän ehdottaa, että väkivaltaa tekevät pääasiassa nuoret, mutta väkivaltaa oikeuttavat vihamieliset asennemallit tulevat usein vanhemmilta sukupolvilta. Tämä osoittaa, että hän näkee väkivallan äärioikeistolaisuuden ilmentymänä, joka nousee tietyistä sosiaalisista olosuhteista, mutta ei ole "äärioikeistolaisuuden" termin sisäänrakennettu osa.
Heitmeyer keskustelee myös siitä, kuinka sosiaalinen hajoaminen ja disorientaatio voivat johtaa tiettyjen ryhmien syrjintään, mikä voi vuorostaan edistää äärioikeistolaisuuden nousua. Hän toteaa lisäksi, että nämä ilmiöt ovat yleisempiä taloudellisesti heikoilla alueilla, mikä viittaa siihen, että taloudellinen konteksti on äärioikeistolaisuuden synnyssä keskeinen tekijä.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Heitmeyer näkee äärioikeistolaisuuden monimutkaisena sosiaalisena ilmiönä, johon vaikuttavat erilaiset tekijät ja joka voi ilmetä eri tavoin, mukaan lukien mutta ei rajoittuen väkivaltaan.