Mutta onko se uhriutuminenkaan mikään ratkaisu huono-osaiselle?
Pointtini on ollut koko ajan, että autetaan ihmisiä, jotka haluavat ottaa apua vastaan. Olen ehdottanut eri ketjuissa mm. seuraavia keinoja.
a) Työkyvyttömien poimiminen pois pitkäaikaistyöttömien joukosta terveydenhuollon piiriin ja avun tarjoaminen esimerkiksi terapian muodossa. Pelkästään se, että ihminen saa osakseen huomiota, nostaa hänen omanarvontuntoaan ja samalla toimintakykyään. Joskus pienikin sysäys riittää.
On hyvin eri asia olla terapeutin huomioima kuin Kelan piiskaama. Ihminen tahtoo kokea olevansa arvokas ja tarvittu. Kun joku kuuntelee, kun jollekin saa kertoa omat tunteensa, se auttaa.
b) Kouluttautuminen. Suurin osa pitkäaikaistyöttömistä on lähetellyt hakemuksia iät ja ajat. Jos ei tärppää hyvinä aikoina eikä huonoina aikoina, on selvää, että syrjäytyneestä taustasta ei entisellä koulutuksella nousta.
Tukia pitäisi voida käyttää kouluttautumiseen. Niitä tulisi maksaa opintosuorituksia vastaan. Jos opinnot eivät etene, tuet pitäisi lakkauttaa.
c) Kouluttautumiseen liittyvä taustan piilottaminen. Työnantajalla ei pitäisi olla oikeutta nähdä työnhakijan entistä historiaa uudelleenkouluttautumisen jälkeen, jos se ei uuteen työhön mitenkään liity. Jos syrjäytynyt opiskelee kokiksi, hänen pitäisi voida hakea luottavaisin mielin työtä kokin papereilla eikä pelätä entistä mielenterveyshistoriaansa.
Tiedän, että monet uudelleen kouluttautuvat pelkäävät aivan hirveästi, että heidän harjoittelunsa ei johda työpaikkaan, vaan että he joutuvat hakemaan papereilla, koska siihen se sitten tyssää.
d) Valtion tarjoamat työpaikat kaikkine lomaetuineen ja eläkekertymineen. Tämä ei varmasti oikeistolle kalleutensa vuoksi kelpaa, mutta tosiasia kuitenkin on, että monia auttaisi, kun työpaikkaa ei tarvitsisi hakea vaan kun sinne voisi mennä. Matala kynnys auttaisi.
e) Nopeasti juoksemaan lähtevä sosiaaliturva, johon liitetään työntekijöiden oikeuksien raju heikentäminen. Mitä huonommat ovat työntekijöiden oikeudet, sitä helpompi heikko-osaisten on saada työtä. Aamulla töihin tullut pitäisi pystyä potkimaan iltapäivällä pois. Tällöin sosiaalista vastuuta tuntevat yrittäjät kenties uskaltaisivat antaa pitkäaikaistyöttömillekin mahdollisuuden.
Tämä malli ei kuitenkaan toimi, jos sosiaaliturva ei käynnisty salamannopeasti ja jos se on rankaisuluontoinen.
f) Työnantajien velvollisuus palkata huonokuntoisia valtion tuella. Tämä lienee käytettävissä olevista keinoista halvin. Hakemukset eivät työllistä, vaan työnantajat työllistävät. Jos työnantajan asenne on kategorinen ei ongelmataustaisille, hakemusten lähettely on joutavanpäiväistä jumppaa.
Aivan hirveästihän tällainen tulisi maksamaan, mutta ei heikko-osaisten työllistäminen ideologiallakaan toimi. Tarvitaan käytännön tekoja. On päätettävä, hyväksytäänkö työttömyys vai tahdotaanko työllistää. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan saattaa tulla halvemmaksi hyväksyä työttömyys. Näin on todennäköisesti siksi, että pohjalta on pitkä matka ylös. Ylös tarkoittaa tässä tapauksessa kelpaamista työnantajille.