Kuuntele Yle Areenassa:
Maailma on aina ollut raadollisen epätasa-arvoinen. Muinaisesta orjayhteiskunnista 1800-luvun teollistumiseen asti, rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. 1900-luvulla tämä luonnonlaki kumottiin. Luotiin hyvinvointiyhteiskunta, joka jakoi rikkautta kaikille. Nyt olemme kuitenkin...
areena.yle.fi
Petteri Ur...orpon kannattaisi istua käsiensä päälle ja kutsua hyvä ystävänsä nalle mukaan kuuntelemaan tuo ohjelma. Saisi taas nähdä ja kuulla kun suurenmoinen ihminen nallukka taas hihittelisi ivallisesti, että kyllä hän tietää paremmin, ja että asiaan perehtyneet ihmiset ovat tietenkin väärässä.
Tuossa ohjelmassahan tulee myös kerrottua, mitö ne viimeaikaiset tutkimukset ovat oikeastaan kertoneet tuloerojen kasvun hyödyllisyydestä, kuin kerrotaan suhdelukua sille, miten sen absoluuttisen köyhyyden poistumista mittaillaan. Suhteellinen köyhyys kun tuntuu olevan isompi ongelma. Absoluuttisesta köyhyydestä hyvinkin suhteelliseen köyhyyteen siirtyneet ovat edelleen helvetin köyhiä, mutta pahinta on tosiaankin se ns "menestyneiden" suhteellinen köyhyys, jolla ei ole mitään rajoja, kun mikään ei koskaan riitä.
Aina puhutaan siitä kateellisesta köyhästä, joka ei ole viitsinyt opiskella ym, mutta hyvin vähän muista kateellisista löytyy asiaa, sillä joillekihan tuolla tuntuu olevan piikki lihassa kaikki mikä heiltä siirtyy sille pienituloisemalle, eli tekevät hartiavoimin työtä sen eteen, ettei vaan toinen saisi vappusatastaan, kun itse tarvitsee sen tonnin lisää.
Mutta joo, ihan mielenkiintoinen katsaus Rikastumiseen ja lopultakaan sen hyödyllisyydestä yhteiskunnille nyt toteutettavassa muodossaan. Suunta kun on taas vähän hukassa.
Tämän kuunnellessaan tulee taas väistämättä mieleen se suuren ja viisaan suomalaisen ministerin (silloin opetussellainen) Grahn-Laasosen suuri viisaus kun ilmoitti tosiaankin, ettei valtion (hallituksen ilmeisestikin tarkoitti) tehtävä ole huolehtia kansalaisistaan. Sinne muuten vaan kanslaiset heidät äänestää, mutta velvollisuudet ovatkin valinnan jälkeen ihan jossakin muualla kuin kansan asioissa.
Rikastumisen historia kiistatta on myös mielenkiintoinen, ja paljastaa oikein hyvin sitä pohjaa johon tuo on aikanaan luotu, ja jonka seurauksista osin edelleen päästään nauttimaan. Päivänvaloahan asia ei juurikaan kestäisi koko historiaan peilaten, ja siksi on valittu tie, jossa nyt vaan jatketaan elelyä siltä pohjalta. Orjuuttakin voidaan tarkastella monella tavalla, ja senkin historia on merkityksellinen sen suhteen miten omaisuudet ovat jakautuneet, kuinka niitä on luotu ja kuinka niiden perimistä edelleen jatketaan. Joten oikeastaan antaa perustetta myös sen perintöverotuksenkin pitämisille, vaikka sitä muuttaa voisikin rakenteeltaan sellaiseksi ettei se rankaise omaisuudesta, joka ei vielä tuo arvoa henkilön elämään.
Esiin tulee myös menossa oleva muutos, jossa valtiot tuntuvat unohtavan roolinsa sen tasa-arvoisuuden luomisessa ja ylläpitämisesssä sekä sen kehittämisessä, sekä sen merkityksestä mm yleiseen turvallisuuteen sekä demokratian tulevaisuuteen. Vaikka tilanne ei ehkä vielä ole niin vakava, niin tilanteessa jossa kaikenmaailman yksinvaltiaat muutenkin haastavat parastaikaa demokratioiden sietokykyä, ei lisääntyvä epätasa-arvo liene parasta lääkettä sen tulevaisuutta silmällä pitäen.
-
Eli Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on asia josta kannattaa pitää kiinni, ja jokaisen hallituksen PITÄÄ -ja siis aivan oikeasti pitää (miten asia ei nyt kyllä ole nykyisen hallituksen(kaan) kanssa ole- huolehtia nimenomaan sen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista, ja valitettavasti niiden joille se ei sovi, voisi olla hyvä etsiä paremmin omaan pirtaan sopiva paikka maailmassa, jotta eivät romahduta yhtä maailman parhaista talousmalleista haluamalla lisää palkkaeroja, lisääntyvää epätasa-arvoa sekä demokratian vaarantumista.
Siihen valitettavasti menee rahaa, mutta luulisin että se ehkä kannattaa maksaa. Sitäpaitsi veronmaksukykykin jakautuu paremmin kun valtio ei niinkään keskity rikastumisen tukemiseen, vaan laajemman vaurauden. Liian voimakkaat tuloerot eivät palvele myöskään taloudellista kehitystä, eikä bruttokansantuote ole sille myöskään oikea mittari perusteeksi, että hyvin menee. Lisäksi veronmaksukyvyn laajetessa on vähemmän apua tarvitsevia, sekä monella nyt veroista itkevällä -jotka eivät koskaan ole mitään yhteiskunnalta saaneet- olisi pienempi verotaakka. Olisi siis heillekin tasa-arvoista kun eivät kokisi pienessä ryhmässä olevansa vastuussa veroista suurimmaksi osaksi. Ja jos tällä hetkellä ovatkin, niin joutuu myös kysymään ihan aidosti, että mikä sitten on riittävästi, jos ei verojen jälkeen koe pärjäävänsä, vai onko se edelleen se -"Vielä vähän enemmän".