Jos Orpon hallituksen hyvin pienellä toimella hillitään kustannusten kasvua edes jonkin verran, se on lähellä tavoitettaan. Ajattelu, jossa merkittävän inflaation ja muun kustannusnousun aikana tulos olisi 1:1 ilman muiden tekijöiden vaikutusta, ei ole järkevää. Kokonaan toinen asia on, tulisiko valtion ylipäätään tukea terveydenhoitoa niin hajanaisesti kuin nyt tehdään. On useita portaita, joilla on vielä oma johtonsa. Pirstaloituminen ei välttämättä ole kansantaloudellisesti ja ihmisten terveyden osalta järkevää.
Näin jyrkästi sairauskuluvakuutusten hinnat ovat nousseet – silti niiden suosio kasvaa ja käyttö on vilkasta
Korona-ajan helpotettua sairauskuluvakuutuksia myös käytetään aiempaa enemmän. Muun muassa yksityisen terveydenhuollon vastaanottokäyntejä kustantava vakuutus on jo noin 1,3 miljoonalla henkilöllä.yle.fi
Suomen terveydenhuolto on joka tapauksessa nykymuodossaan tiensä päässä, ja käytännössä ainut vaihtoehto on tuo selkeä keskittämisen jatkaminen julkisella ja yhteistyö yksityisen puolen kanssa. Se ei toki tarkoita mitä yleistä keskussairaaloiden alasajoa, vaan lähinnä niiden terveyskeskusten jokapäiväistä toimintaa, jotka nyt on olleet vähenemässä jo muutenkin, ja yksityiset laitokset ottaneet niitä(kin) pisteitä enemmän ja enemmän (Mehiläinen ja Terveystalo ym.) hieman isommossa keskuksissa. Näissä on monessa ollut jo kauan ihan leikkaustoimintaakin, mutta rahoitusmallit ovat edelleen ongelma.
Kuinka saada mahdollisimman kustannustehokkaasti yhdistettyä julkinen ja yksityinen sairaanhoito lähetteineen. Sen viisastenkiven kun tietäisi. Sitten on vielä ne haja-asutusaluiden uinuvat pisteet, joissa pitäisi kuitenkin tehdä vastaanottoa ainakin satunnaisesti, hyvinvointialueissa on niin monta muuttujaa tällä hetkellä, että ainakin itseäni vähän hirvittää kuinka tämä suuressa maassa ja tällä demografialla saadaan toimimaan.
