Miksei tässäkin voisi sitä vastuuta pitää opiskelijalla itsellään? Valinta on tehty, ja jos se oli väärä, niin sitten tekee uuden tai hyväksyy virhevalinnan. Jos se motivaatio on huipussaan, ei liene mikään ongelma opiskella toistakin alaa ja/tai tutkintoa. Eikä siihen tarvitse valtion tukea. Jos ei omat rahat riitä, niin opintolainaa vaan kehiin.
Tämä on mielestäni syvempi kysymys kuin nuoren tekemä "virhevalinta". On monta todella hyvää syytä opiskella toinen tutkinto, yksi tärkeimpiä on työtilanteen muutos eri alojen kesken. Nykypäivänä tilanteet elää nopeasti ja on mielestäni enemmän viisautta vaihtaa paremman työllisyyden alalle kuin puskea pakolla loppuun nykyinen opintolainahyvityksen/tuen puuttumisen takia. Siinä jos jossain niitä tulevia työvuosia hukataan.
Toinen näkemys on kasvava tarve moniosaajille. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka tämä sote. Alalla on huutava pula (myöskin) terveysteknologiaan perehtyneistä IT osaajista. Ei tällaisia kombinaatioita kovin helposti koulun penkiltä löydy, näitä saadaan 1) työskentelemällä alalla jolloin kokemusta alasta kertyy 2) opiskelemalla alalle, ja tähän on muutama eri tapa eli täydennyskoulutus tai kaksi koulutusta. Täydennyskoulutukseen käsittääkseni saa nykyisellään tukea mutta toiseen saman tason tutkintoon ei?
Mielestäni hyödyt siitä että tuetaan ihmisten opiskelua myös monialaisesti on paljon suuremmat kuin siihen kuluva raha. Toki samaan yhteyteen täytyy sanoa että tuo tarve toiselle tutkinnolle pitää myös osata perustella, sen ei tulisi olla automaatio. Siihen taas voisi auttaa ja taitaa nykyiselläänkin olla yhteys työelämäpalveluihin.
Omalla kohdalla lähdin opiskelemaan ensin sitä joka oli ollut Lukiossa helppoa. Yhdessä vuodessa tajusin että väärä valinta, vaihdoin koulua. Toinen vuosi meni kuitenkin vielä ennen kuin uusi koulu alkoi koska ensimmäinen hakuaika meni ohi vielä miettiessä. Toiseen kouluun sain hyväksiluettua opintoja mutta siltikin tuki loppui palkattoman harjoittelun aikana. Sieltä koulusta kuitenkin tuli käteen sit se tutkinto ja alalla olen edelleen. Tarina olisi toinen jos olisin väkisin puskenut ensimmäisen koulun loppuun. Varmuudella voin sanoa että veroja olisin maksanut paljon vähemmän.
Ei monikaan nuori alle kaksikymppisinä tee loppuelämäksi rationaalisia päätöksiä. Opiskelupaikkaan vaikuttaa alan lisäksi sijainti, kaverit, mahdollien parisuhde jne ja myös nämä muut tekijät voivat osoittautua joksikin muuksi kuin odotti. Oppilaanohjausrahoja ja tukitoimintoja on peruskoulumatkalta karsittu joka myös näkyy omien vahvuuksien hankalammassa hahmottamisessa.
Nuorena saa ja pitää kokeilla, kyllä sitä työelämää kerkeää ihan tarpeeksi siltikin.
