Samaa sokeutta itselleen löytyy poliittisen kentän molemmilta laidoilta.
Totta kai. Keskustelua veisi eteenpäin, kun itse kukin myöntäisi kirjoittavansa tunteistaan käsin eikä yrittäisi esiintyä objektiivisena havainnoijana, joka tietää.
Poliittiset ketjut ovat siitä viehkeitä, että niissä
tiedetään varmoja totuuksia, jotka asiaa työkseen tutkiville ovat epävarmoja. Poliittinen ohjelma on hyvä, kun se tuntuu hyvältä, vaikka tutkimukset kyseenalaistaisivat sen toimivuuden suhteessa omiin päämääriin.
Politiikka on vain yksi uskonnon muoto, mutta koska ihmisille on vaikea tunnustaa omaa irrationaalista uskonnollisuuttaan, he esiintyvät kuin puhuisivat tiedon ja järjen varassa.