Olen kanssasi eri mieltä. Tai sanotaan, että olen kanssasi tietyistä kohdin eri mieltä, muttet välttämättä ole tässä väärässä. Yksittäisen ihmisen (ml. minä) on hyvin vaikea arvioida makrotason asioita laadullisesti, koska tosiasiallisesti avoimia työpaikkoja välittäviä sivustoja on netissä todella paljon tänä päivänä. Aika monella alalla on ihan omat paikkansa, joissa ilmoittavat - valtiolla ja kunnalla usein esimerkiksi kuntarekry. Jos kuitenkin lähdetään katsomaan näitä perustyöpaikkoja niin moni aloittaa tällaisesta oikotien kaltaisesta sivustosta, jolla sitten näkee vähän yleiskuvaa siitä, millaisia paikkoja on tarjolla.Jos työnantaja tarvitsee uuden kokoaikaisen työntekijän, hän palkkaa käytännössä aina (erikoistehtävät kuten juristit poislukien) jonkun, joka on jo sisällä organisaatiossa tekemässä osa-aikatyötä. Jos omista osa-aikaisista ei kertakaikkiaan löydy sopivaa, sitten otetaan joku joka tekee vastavaa työtä toisessa organisaatiossa osa-aikaisena. Vasta aivan viimeisenä saatetaan harkita sellaista, joka ei ole työelämässä ollenkaan, vaan työttömänä.
Puhuin tässä omassa esimerkissäni näistä kahdesta dominoivasta alasta, joilla ei todellakaan osa-aikaisista tehdä kokoaikaisia työntekijöitä vaan työnantaja palkkaa mieluummin armeijan pienituntisia. Olen tästä asiasta esimerkiksi kaupan alalla 100 % varma, koska niin monta vuotta tein siellä töitä. Itse olin jopa niin mielenvikainen, että minä olisin voinut tehdä jopa urani kaupassa, mutta se oli kovin vaikeaa, koska kehitysmahdollisuuksia ei ollut ja toisaalta vähäiset tunnit olivat kroonisia eli niitä ei saanut edes pyytämällä lisää vaan aina oli tarve käsipareille, joten mieluummin palkataan uusia. Tämä on käytännössä tällä alalla romuttanut työntekijän aseman, koska työssä käytännössä roikut aina löysässä hirressä, koska sinussa on niin vähän panosta korvattavaksi, että se on helposti täytetty.
Jos ongelman tunnistaa ja todelliseksi myöntää niin silloin varmaan olisi syytä miettiä sitä, että näiden ihmisten täytyisi jollakin tavalla olla tuottavia yhteiskunnassa siinä välissä, kun he ovat osa-aikaisia eivätkä ole vielä lähelläkään kokoaikaista sopimusta. Ja juuri tässä tullaankin siihen, mitä itse olen täällä kritisoinut, että tämä systeemi työmarkkinoilla ei muutu sen vuoksi, että tukihana menee kiinni, koska eivät työnantajat edelleenkään yhtään nopeammin ole muuttamassa sopimuksia. Sen vuoksi työttömyys muodostaakin ns. tupla-ansan, josta on vaikea päästä pois: yhtäältä työttömyys johtaa herkästi siihen, että kokee jo valmiiksi huonoa omaatuntoa siitä, ettei voi olla yhteiskunnan täysijäsen sellaisella panoksella kuin haluaisi ja toisaalta se työttömyydestä työlliseksi käveltävä reitti on työttömälle itselleen kohtuuton. Sinun pitäisi tehdä useampaa eri osa-aikatyötä ja luopua omasta vapaa-ajastasi kokonaan, jotta voisit elättää itsesi.Mutta loppukaneettina: jos haluaa kokoaikatyöhön (sama koskee vakituisia tehtäviä), suurin osa paikoista menee niille, jotka ovat jo valmiiksi osa-aikatyössä (tai määräaikaisessa tehtävässä). Suurin kannustin mennä osa-aikatyöhön onkin siinä, että se on lähes ainoa reitti kokoaikatöihin monissa ammateissa. Ja niin pitkään kuin osa-aikaisia (tai määräaikaisia) tehtäviä on olemassa, en näe asiaan muutosta. Väärinhän se olisi kaikkia niitä kohtaan. jotka ovat jo tulleet sisään organisaatioon epätyydyttävistä ehdoista huolimatta, että olisi jokin oikotie työttömille nousta suoraan työttömyydestä muiden ohi kokoaikaiseen (tai vakituiseen) tehtävään.
Minä vieroksun todella paljon tätä kokoomuksesta pursuavaa ihmiskuvaa, jossa ihminen on ainoastaan yksi palanen siinä koneessa, jonka pyörittäminen jatkuu ja jatkuu. Työttömyys on psykologisesti lamauttava kokemus eli ihminen ei ole edes parhaassa tilanteessa hakemaan töitä, mutta päälle tulee vielä yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja työnantajan suora syrjintä. Jokainen tietää, että työttömyys on tagina niin huono ihmiselle, että sen ei tarvitse olla edes pitkä pätkä niin työnantajat alkavat katsoa kieroon.