Palataanpa takaisin elokuva-aiheisiin eli ostinpa minäkin taannoin extended editionin Hobitin toisesta osasta. Syystä tai toisesta en ole pidennettyä elokuvaa katsonut vielä ollenkaan vaan aloitin suoraan bonuksista. Ensimmäinen bluray-kiekko sisälsi yli viisi tuntia dokumentteja, toinen bonuskiekko sisältää myös saman verran, joten tuttuun tapaan rahoille tulee vastinetta.
Syy tähän oli se, että vaikka kakkososa Hobitista olikin onnistuneempi kuin elokuvateoksen ensimmäinen osa, niin siitä huolimatta elokuvaversioon ei päässyt samalla tavoin sisälle kuin Sormusten Herraan. Viimeksi Hobitin ykkösosan kanssa auttoi kummasti kun katsoi pitkät bonusdokumentit läpi, jolloin elokuvanteon prosessi, tarinamuutosten sisäinen logiikka sekä ennen kaikkea kääpiönäyttelijät tulivat tutummiksi.
Päätin jatkaa samaa rataa tässäkin ja vieläpä siten, että aloitan katsomalla toistakymmentä tuntia dokumentteja ennen pidennettyä versiota. Nyt siis puolet takana, ja metodini toimii. Kakkososan tietyt asiat tuntuvat nyt perustellummilta ja tietyt vajavaisuudet saavat ainakin selityksen ja motiivin, vaikka niitä kaikkia en allekirjoitakaan.
Esimerkiksi kakkososan loppuvääntö, jossa käppänät olivat Smaugin kanssa hippasilla oli ylimääräinen lisäys tarinaan, joka tehtiin vasta pickup-kuvauksissa vuoden päästä varsinaisten kuvausten jälkeen kun oli selvinnyt, että kahden elokuvan sijasta tehtäisiin kolme. Kohtausta ei ollut olemassakaan, mutta Jackson oli sitä mieltä, että koska kakkososa tulisi loppumaan tiettyyn kohtaan, niin siihen kohtaan tarvittaisiin jonkinlainen loppuhuipennus sen sijaan, että oltaisiin menty kuten kirjassa (tätä versiota Jackson kutsui epäfilmaattiseksi). Sitten Jackson kehitti lähes lennossa takaa-ajokohtaukset ja samalla efekti/äänimiksausporukka paiski töitä järkyttäviä tuntimääriä putkeen, kunnes saivat viimeisen raakamiksauksen ns. printtikuntoon viimeisen mahdollisen vuorokauden pikkutunneilla.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kääpiöahjokohtauksen olisi voinut jättää poiskin ja että tarina olisi ylipäätään mahtunut kahteen osaan, mutta vaikka en tuon kohtauksen suurin fani jatkossakaan ole, niin ainakin sitä katsoessa voi jatkossa miettiä siihen käytettyä aikaa, vaivaa ja viime hetkien rasitusta, jolloin kohtaus saa enemmän painoarvoa. Ja onhan se toki vaikuttavan oloinen kohtaus audiovisuaalisesti, vaikka Tolkienin tarinan kannalta vähän tarpeeton.
Bonusdokkarien katsominen auttaa myös pääsemään lisää kääpiöitä näyttelevien ihmisten persooniin kiinni, ja sitä kautta itse kääpiöihin, joista edelleen osa on ollut valkokankaalla hieman pimennossa. Melkoisia veijareita, ja kova rasitus on ollut esimerkiksi Stephen Hunterin esittämällä Bomburilla. Tynnyrilaskukohtauksia kuvattaessa mies, rooliasu, märkäpuku ja näiden läpimärkä yhdistelmä painoi kuulemma parhaimmillaan jopa 170 kiloa ennen kuin vesi saatiin valutettua vaatteista ja mies ulos vaatteista/roolipuvusta. Tuossa ovat nivelet koetuksella.