Peter Jackson ja Tolkienin Hobitti

[Ted Raikas]

Hobitista olisi ollut rakennettavissa toimiva leffasaaga ilman, että katsojia aliarvoidaan ja aliarvioidaan heidän kykyä kestää rauhallista kerrontaa, kirjanjuoneen olennaisena osana kuuluvia tapahtumia - eivät kaikki tämän ajan ihmiset mitään ADHD-koohottajia ole, eivät todellakaan!

Tämä ja kuten olen jo muutamaan otteeseen tässä ketjussa sanonut, niin olisipa tässä pysyttäydytty siinä alkuperäissuunnitelmassa ja niissä kahdessa elokuvassa. Tämä tarina laajennuksineen olisi saatu kahden kolmituntisen elokuvan puitteissa ihan hyvin kerrottua ja noita pakollisia venytyksiä ja kiertelyjä ja kaarteluja olisi voitu rutkasti vähentää. Tiedä sitten miten paljon se olisi kaikenlaiseen tasohyppelyyn ja vastaavaan vaikuttanut, kenties sitä olisi ollut suhteessa ihan yhtä paljon. Kukapa tietää. Silti varmasti olisi ollut huomattavasti tiiviimpi ja aiheeseen paremmin syventyvä kokonaisuus ja jäänyt monia turhia juttuja pois.

No, mutta raha puhuu...

 

[KwutsNI]

Tuo tynnyripako on nimenomaan reippaasti muunneltu miten se menee kirjassa.

Taisin tulla viestissäni väärin ymmärretyksi. Tarkoitin, että käsittääkseni extended editionissa ei sentään ole lisätty enää enempää tynnyriajelua.

Jacksonin Hobitti vol 1, 2 ja 3 seuraa alkuperäisteosta sen verran löyhästi ja luo aasinsiltoja Sormusten herran taustoihin siten, että a) tiukkapipoisimpien Tolkien-friikkien pitää unohtaa alkuperäisteokset ja 2) kaikkien pitää nauttia actionista, haltijoista ja örkeistä filmitrilogian omilla ehdoilla. Kaksi osaa nähneenä suosittelen.

Jos tykkäisin katsella CGI-hahmoja pomppimassa edestakaisin vailla minkäänlaista vaaran tuntua, ostaisin ennemmin suoraan videopelin. Pääsisipä ainakin ohjaamaan yhtä ukoista...

A propos, jos haluaa pelata peliä Keski-Maassa, suosittelen Medieval II Total Waria Third Age - Total War -modilla. En lakkaa hämmästelemästä, kuinka paljon energiaa ihmiset ovat jaksaneet uhrata tehdäkseen tuon ilman korvausta, mutta kunnioitan ja kiitän heitä.

Tämä ja kuten olen jo muutamaan otteeseen tässä ketjussa sanonut, niin olisipa tässä pysyttäydytty siinä alkuperäissuunnitelmassa ja niissä kahdessa elokuvassa. Tämä tarina laajennuksineen olisi saatu kahden kolmituntisen elokuvan puitteissa ihan hyvin kerrottua ja noita pakollisia venytyksiä ja kiertelyjä ja kaarteluja olisi voitu rutkasti vähentää. Tiedä sitten miten paljon se olisi kaikenlaiseen tasohyppelyyn ja vastaavaan vaikuttanut, kenties sitä olisi ollut suhteessa ihan yhtä paljon. Kukapa tietää. Silti varmasti olisi ollut huomattavasti tiiviimpi ja aiheeseen paremmin syventyvä kokonaisuus ja jäänyt monia turhia juttuja pois.

Samaa mieltä, että kaksi elokuvaa olisi riittänyt mainiosti. Joskin todennäköisesti olisi vähennetty turhia tarinanpätkiä, ja jätetty toiminta ennalleen...

Kolmella leffallakin homma olisi voinut toimia. Luin nyt uudestaan Mustan Nuolen referaattia DOS:n extended editionista, ja seuraava kohta pomppasi silmään:

Esimerkiksi kakkososan loppuvääntö, jossa käppänät olivat Smaugin kanssa hippasilla oli ylimääräinen lisäys tarinaan, joka tehtiin vasta pickup-kuvauksissa vuoden päästä varsinaisten kuvausten jälkeen kun oli selvinnyt, että kahden elokuvan sijasta tehtäisiin kolme. Kohtausta ei ollut olemassakaan, mutta Jackson oli sitä mieltä, että koska kakkososa tulisi loppumaan tiettyyn kohtaan, niin siihen kohtaan tarvittaisiin jonkinlainen loppuhuipennus sen sijaan, että oltaisiin menty kuten kirjassa (tätä versiota Jackson kutsui epäfilmaattiseksi). Sitten Jackson kehitti lähes lennossa takaa-ajokohtaukset ja samalla efekti/äänimiksausporukka paiski töitä järkyttäviä tuntimääriä putkeen, kunnes saivat viimeisen raakamiksauksen ns. printtikuntoon viimeisen mahdollisen vuorokauden pikkutunneilla.

Miksi, voi miksi, tuo loppuhuipennus ei voinut olla Smaugin kuolema? (Hmmm, olisiko pitänyt laittaa spoiler-tageihin? No, kirja ilmestyi vuonna 1937.) Silti kolmanteen leffaan jäisi Dol Guldur ja viiden armeijan taistelu, joten ei siitä toimintaa puuttuisi. Olisi vältetty yksi täysin turha kohtaus, ja jäänyt hyvin aikaa kunnolla käsitellä kolmannessa kääpiöiden, haltioiden ja ihmisten keskinäiset kiistat, Sauronin ajaminen pois ja vieläpä niiden* viiden armeijan taistelu. Nyt kakkososa oli sanalla sanoen täysin turha. Toki trilogioiden kakkososat tuppaavat olemaan...



*: Viittaan niillä tietenkin Jacksonin valintaan tehdä leffa nimeltä "The Battle of the Five Armies", kun kirjassa on "The Battle of Five Armies" (linkki Wikipediaan, joka jostain syystä sisältää kuvaukset keskimaassa käydyistä taisteluista...).

 

[MustatKortit]

Ihme valitusta sekä tässä, että Star Wars-ketjussa, joidenkin mielestä olisi ilmeisesti parempi, ettei tulisi leffoja ollenkaan.

En minäkään kaikilta osin ole tyytyväinen näihin filkkoihin, mutta onhan tämän nyt ihan kiva mennä katsomaan näitä pätkiä joululomalla. Paskaa on joukossa varmasti, mutta jos mietin vaikka edellistä osaa, niin nämä Gandalf-pätkät Dol Guldurissa olivat todella hienoja ja vaikuttavia - ja ennen kaikkea kiinnostavia, vaikkeivät kirjasta Hobitti löydykään.

 

[Ted Raikas]

Odotin kanssa, että Smaug saisi surmansa jo toisen osan lopussa, mutta luultavasti sitten elokuvantekijöille liian maukas hahmo, että sitä ei malta olla käyttämättä kolmannessakin elokuvassa.

 

[KwutsNI]

Ihme valitusta sekä tässä, että Star Wars-ketjussa, joidenkin mielestä olisi ilmeisesti parempi, ettei tulisi leffoja ollenkaan.

Ihme valitusta. Ihan kuin ihmiset eivät saisi kritisoida leffoja, joita he ovat odottaneet ja joiden näkemisestä he ovat maksaneet, mutta joihin he ovat pettyneet.

Mitä tulee loppuun, olen sitä mieltä, että olisi ollut parempi, jos Peter Jackson ei olisi tehnyt Hobitti-elokuvia, vaan olisi saatu jonkun toisen ohjaajan näkemys Keski-Maasta. Guillermo del Toronhan piti tämä ensin tehdä, ja olisikin ollut jännä nähdä del Toron Synkmetsä.

Todetaan vielä se, että mielestäni LoTR-leffoja joskus kritisoidaan liikaakin, ja itsekin olen tähän syyllistynyt. Se johtuu nähdäkseni siitä, että ne ovat erittäin hyviä, ja vain pienellä viilauksella täydellisiä (toki jokaisella on oma näkemyksensä, mitä pitäisi viilata). Hobitti-leffat sen sijaan ansaitsevat kaiken saamansa kritiikin.

 

[Zolomy]

Jacksonin Hobitti vol 1, 2 ja 3 seuraa alkuperäisteosta sen verran löyhästi ja luo aasinsiltoja Sormusten herran taustoihin siten, että a) tiukkapipoisimpien Tolkien-friikkien pitää unohtaa alkuperäisteokset ja 2) kaikkien pitää nauttia actionista, haltijoista ja örkeistä filmitrilogian omilla ehdoilla. Kaksi osaa nähneenä suosittelen.

Kirjoja en saa lukemattomaksi, mutta kyllä nuo ylipitkät toimintakohtaukset (Jacksonin perisynti myös mm. King Kongissa), kököt erikoistehosteet ja Hobitti-elokuvien kaikin puolin heikompi laatu TSH-trilogiaan verrattuna on noteerattu myös monen kirjoja lukemattoman kriitikon ja fanin taholta. Kyllähän elokuvat kestonsa verran viihdyttävät, sitä en kiellä, ja sen vuoksi (sekä sen, että haluan tietää mistä urputan) aion katsoa myös kolmannen osan teatterissa. Jälkeenpäin kuitenkin tajuaa miten vähän niissä oikeastaan on sisältöä, enkä ole tuntenut mitään mielihalua katsoa kahta ensimmäistä osaa uudestaan, kun taas TSH tulee katsottua uudestaan aina vuoden-parin välein.

Ihme valitusta sekä tässä, että Star Wars-ketjussa, joidenkin mielestä olisi ilmeisesti parempi, ettei tulisi leffoja ollenkaan.

Joidenkin mielestä taas olisi parempi, että elokuva(t) olisivat lähempänä lähdemateriaalinsa tai edes edeltävän trilogian laatua.

Odotin kanssa, että Smaug saisi surmansa jo toisen osan lopussa, mutta luultavasti sitten elokuvantekijöille liian maukas hahmo, että sitä ei malta olla käyttämättä kolmannessakin elokuvassa.

Varmasti myös markkinoinnille maukas hahmo. Smaug on kuitenkin nimihenkilön ohella tarinan muistettavin hahmo, joten tuottajaportaassa on kenties järkeilty että tyhmempi katsoja jättää tulemasta kolmanteen leffaan jos "pääpahis" pätkitään jo toisessa.

Jostain luin, että Jackson päätti kuvata kakkosleffan lopun takaa-ajokohtauksen saatuaan tietää että duologia venytetään trilogiaksi. Tästä voisi päätellä että alun perin tarkoitus oli tappaa Smaug suunnilleen toisen osan puolivälissä. Tuo takaa-ajokohtaus on yksi trilogian ärsyttävämpiä, kaikki vaaran tunne puuttuu kun Thorin ja kumppanit tekevät sirkustemppuja Smaugin kuonon päällä. Jos tuo kohtaus oli pakko tehdä, niin Jackson olisi ronskisti voinut uhrata pari turhempaa kääpiötä. Kun elokuviin muutenkin lisätään mitä sattuu, olisi kirjasta poikkeaminen ollut pieni hinta sille, että tuolla kohtauksella olisi ollut joku pointti ja se olisi saanut Smaugin näyttämään oikeasti vaaralliselta vastustajalta. Kääpiöistä kuitenkin vain

Spoileri

Thorin, Balin, Gloin, Fili, Kili ja Bombur

ovat jollain lailla merkittävässä roolissa, muut ovat olleet lähinnä statisteja joilla kullakin on joku satunnainen kohtaus siellä täällä.

 

[MustatKortit]

Ihme valitusta. Ihan kuin ihmiset eivät saisi kritisoida leffoja, joita he ovat odottaneet ja joiden näkemisestä he ovat maksaneet, mutta joihin he ovat pettyneet.
...

...

Joidenkin mielestä taas olisi parempi, että elokuva(t) olisivat lähempänä lähdemateriaalinsa tai edes edeltävän trilogian laatua.

Aika ärhäkkää. Eihän tässä kyse ole siitä, etteikö saisi arvostella, olenhan sitä itsekin tehnyt näiden leffojen kohdalla. Mutta mitä tulee koko perheen Hollywood-blockbustereihin tällaisesta lapsille ja nuorille suunnatusta kirjasta, niin kovin yllättynyt ei voi olla, että mukana on takaa-ajoa ja tasohyppelyä.

Mitä lähdemateriaaliin tulee, niin minun mieleeni koko leffojen mielenkiintoisin aines on ollut täsä TSH-trilogiaan sitovaa matskua liittyen Dol Guldurin tapahtumiin, mitä kirjassa ei ole käytännössä ollenkaan.

Eikä isoin kritiikkini ehkä edes kohdistunut tähän Hobitti-valitukseen, nauratti ennemminkin se, kun joku ehti jo minuutin Star Wars-teaserin perusteella päätellä, että huonolta näyttää.

 

[KwutsNI]

Mutta mitä tulee koko perheen Hollywood-blockbustereihin tällaisesta lapsille ja nuorille suunnatusta kirjasta, niin kovin yllättynyt ei voi olla, että mukana on takaa-ajoa ja tasohyppelyä.

Sanoisin, että Hobitti-leffojen ongelma on se, että loppujen lopuksi Jackson ei oikein itsekään näytä tietävän, mitä on ollut tekemässä. Hän on yrittänyt samanaikaisesti tehdä niistä aikuismaisempia ja sitoa ne TSH-leffojen maailmaan ja tyylin, mutta ilmeisesti myös "säilyttää" lapsenomaisuuden tällä toiminnan korostamisella. Mutta tässä hän on mielestäni mennyt vikaan. TSH-leffoissa ei juuri ollut epäuskottavaa toimintaa (lukuun ottamatta Legolasin surffailuja yms., nämä ovat leffojen heikompia kohtia), ja jos tarkoitus oli tehdä Hobitista aikuinen versio, tämä tyyli olisi pitänyt pitää. Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä Hobitista lapsekas kuten kirjakin, ja jättää Dol Guldurit yms. vakavammat asiat pois. Olisin todennäköisesti pitänyt kummasta tahansa versiosta enemmän kuin saadusta sekasikiöstä.

Sen sanottuani todettakoon vielä, että trimmaamalla epäuskottavimmat takaa-ajo- ym. toimintakohtaukset ensimmäisestä leffasta olisi se ollut ihan oikeasti hyvä. Ja trimmaamalla vastaavat kohdat toisesta elokuvasta olisimme saaneet kaikkiaan kaksi elokuvaa kolmen sijaan...

 

[ms.qvist]

Ihme valitusta sekä tässä, että Star Wars-ketjussa, joidenkin mielestä olisi ilmeisesti parempi, ettei tulisi leffoja ollenkaan.

En minäkään kaikilta osin ole tyytyväinen näihin filkkoihin, mutta onhan tämän nyt ihan kiva mennä katsomaan näitä pätkiä joululomalla. Paskaa on joukossa varmasti, mutta jos mietin vaikka edellistä osaa, niin nämä Gandalf-pätkät Dol Guldurissa olivat todella hienoja ja vaikuttavia - ja ennen kaikkea kiinnostavia, vaikkeivät kirjasta Hobitti löydykään.

Voi olla, että olen ollut kritiikissäni liian ankata näitä Hobitti-leffoja kohtaan, mutta tavallaan kuvaavaa elokuville on se, että elokuvan kiehtovimmat ja usein monisyisimmät kohtaukset ovat niitä, joilla ei ole mitään tekemistä kirjan tarinan kanssa (tai tekemistä korkeintaan sivulauseessa) - pl. Bilbon ja Smaugin tarinointi toisen osan loppupuolella, joka oli kyseisen osan niistä harvoista onnistuneista kirjaan nivoutuneista kohtauksista.

Gandalfin ympärille sijoittuneet kohtaukset esim. Smaugin autiottamassa maassa ovat olennaisesti parempia mitä suurin osa näistä kääpiöiden ja hobitin hyppelyistä - ja leffan ee-versiossa tämä oikeastaan korostuu, koska Gandalf ja samalla Dol Guldur saavat olennaisesti lisää aikaa ja tarina syvenee entisestään, etenkin Sauronin "kohtaaminen" on hyvin voimakas ja dramaattinen kohtaus.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Voi olla, että olen ollut kritiikissäni liian ankata näitä Hobitti-leffoja kohtaan, mutta tavallaan kuvaavaa elokuville on se, että elokuvan kiehtovimmat ja usein monisyisimmät kohtaukset ovat niitä, joilla ei ole mitään tekemistä kirjan tarinan kanssa (tai tekemistä korkeintaan sivulauseessa) - pl. Bilbon ja Smaugin tarinointi toisen osan loppupuolella, joka oli kyseisen osan niistä harvoista onnistuneista kirjaan nivoutuneista kohtauksista.

Omasta mielestäni Bilbon ja Klonkun "arvoituksia pimeässä" oli tehty ihan pieteetillä.

Samoin kääpiöiden kokoontuminen Repunpäähän oli ainakin osaaltaan ihan onnistunut, vaikka siinä nyt oli otettu aika paljon vapauksiakin. Peikkojen kohtaaminenkin oli ihan ok, vaikka kenties vähän liikaa kohkaamista olikin. Kakkosossa sitten tosiaan Smaugin kanssa käyty keskustelu toimi. Synkmetsässäkin oli hetkensä.

Valkoisen neuvoston kokoontuminen ja Dol Guldurin tapahtumat sitten tosiaan elokuvasarjan parhaimmistoa ja tuon paikan jälkilöylyt oikeastaan kiinnosttaa tulevassa elokuvassa eniten.

 

[MustatKortit]

...

Gandalfin ympärille sijoittuneet kohtaukset esim. Smaugin autiottamassa maassa ovat olennaisesti parempia mitä suurin osa näistä kääpiöiden ja hobitin hyppelyistä - ja leffan ee-versiossa tämä oikeastaan korostuu, koska Gandalf ja samalla Dol Guldur saavat olennaisesti lisää aikaa ja tarina syvenee entisestään, etenkin Sauronin "kohtaaminen" on hyvin voimakas ja dramaattinen kohtaus.

vlad.

Johtunee siitä, että vaikka asiaa miten kääntelisi, niin Hobitti on lasten ja nuorten kirja, kun taas Dol Guldur-kohtaukset "vakavoittavat" elokuvan sanomaa, ollen oikeastaan ennemminkin jatkumoa TSH-saagalle, kuin Hobitille. Hienoja kohtauksia!

Omasta mielestäni Bilbon ja Klonkun "arvoituksia pimeässä" oli tehty ihan pieteetillä...

Tämä kohta oli kyllä mielestäni loistavasti toteutettu.

 

[ms.qvist]

Omasta mielestäni Bilbon ja Klonkun "arvoituksia pimeässä" oli tehty ihan pieteetillä.

Samoin kääpiöiden kokoontuminen Repunpäähän oli ainakin osaaltaan ihan onnistunut, vaikka siinä nyt oli otettu aika paljon vapauksiakin. Peikkojen kohtaaminenkin oli ihan ok, vaikka kenties vähän liikaa kohkaamista olikin. Kakkosossa sitten tosiaan Smaugin kanssa käyty keskustelu toimi. Synkmetsässäkin oli hetkensä.

Valkoisen neuvoston kokoontuminen ja Dol Guldurin tapahtumat sitten tosiaan elokuvasarjan parhaimmistoa ja tuon paikan jälkilöylyt oikeastaan kiinnosttaa tulevassa elokuvassa eniten.

Ensimmäisestä leffasta toki maininnanarvoinen kohtaus on Bolbon ja Klonkun "arvoitusleikki", joka oli ehdottomasti eräs koko kyseisen elokuvan parhaimpia kohtauksia.

Eikä se kääpiöiden kokoontuminen Repunpäähänkään surkea kohtaus ollut, vaikka osa kääpiöistä oli sinänsä pettymyksiä (tuolloin). Mutta siinä kohtauksessa oli kuitenkin miellyttävä tunnelma yhdistettynä Bilbon hämmennykseen, lievään kiukkuisuuteen ja hetkittäiseen aavistuksenomaiseen paniikkiin.

Mainitsemiesi kohtausten lisäkis pidin Smaugin autiottaman maan ee-versiossa siitä, että Beorn sai lisäaikaa olennaisesti ja vaikka kääpiöiden ja Beornin tapaaminen ee-versiossa ei mennyt aivan samalla tapaa kuin kirjassa, pidin tästäkin kohtauksesta - se oli niitä ee-version positiivisia extroja. Sen sijaan kokonaisuutena Synkmetsä ei minusta ollut niin kauhistuttava ja ahdistava millaisen kuvan Tolkien kirjassa metsästä rakensi. Kokonaisuus oli hiukan vesittynyt vaikka jokunen positiivinen pilkahdus pimeydessä olikin havaittavissa.

Dol Guldurista ei sitten tarvinne mitään enää aiemmin kirjoittamiini lisätä...

vlad.

 

[ms.qvist]

Tänään tuli käytyä katsomassa trilogian viimeinen osa eli Viiden armeijan taistelu - 3D ja HFR versio kyseessä.

En nyt tänään sen syvällisempiä itse elokuvasta kirjoittele - en siis ryhdy ruotimaan sitä spoilereiden myötä, sen aika on huomenna tahi ylihuomenna.

Nyt totean oikeastaan hyvinkin lyhyesti, että massiivinen taistelu oli elokuvassa minusta yllättävänkin hyvin pohjustettu, samaten Thorinin kääpiömielen "sairastuminen" oli kiitettävällä tavalla kuvattu - nämä tuon nyt näistä positiivisista puolista esille, mutta sitten se viiden armeijan massiivinen taistelu.

Olihan sitä aikansa ihan miellyttävää katsoa - mutta kun kyllästymisaste tuli saavutettua (eli reilun parinkymmenen minuutin jälkeen) alkoivat kohtaukset olla puuroa ja puuduttavaa tilanteiden toistoa, jotka eivät enää tarjonneet minulle suuren suurta nautintoa, ennemminkin kaihoisan toiveen, että elokuvassa päästäisi eteenpäin ja se loputon taisteleminen, täpärä pelastautuminen, kuoleminen sun muu loppuisi. Ja olihan Legolaskin jälleen kuvioissa...

Toki taisteluun mahtui hetkittäisiä "piristäviä" kohtia ja oivalluksia - mutta taistelu itsessään alkoi maistua puulta.

vlad.

 

[Kumielvis]

Kävin äsken katsomassa ja oli kyllä mielestäni aivan järkyttävän surkea tekele, paljon kahta edellistäkin osaa heikompi, jotka nekään eivät olleet mitenkään erityisen laadukkaita. En nyt sen enempää rupea vielä avaamaan, rageilen sitten parin päivän päästä kun on useampikin ehtinyt katsomaan, mutta toteampahan vain että perkeleen Legolas.

 

[Musta Nuoli]

Viiden armeijan taistelu oli kaksijakoinen lopetus tarinalle. Kuten vlad totesi, niin taisteluun alkoi puutumaan pahasti, lisäksi mölisevät örkkijohtajat Azog ja Bolg olivat tylsiä ja yksiulotteisia hahmoja joiden sitkeys oli yliampuvaa. Balrogit, peikot, lohikäärmeet ja varmaan sormusaaveetkin tuntuvat olevan Jacksonin elokuvissa haavoittuvampia kuin tämä tietokoneella värkätty isä ja poika -örkkikaksikko.

Koominen sivuhahmo Alfrid oli aluksi ihan hauska, mutta hahmoa ylikäytettiin ja samat ahneet toilailut jatkuivat turhan kauan.

Kuitenkin elokuvassa oli useita hienojakin hetkiä, erityisesti sekä Bilbon tunteenilmaukset että Valkoisen Neuvoston esiintulo. Myös Thorinin sisäinen kamppailu oli toteutettu tyylikkäästi, ja elokuva onnistui sitomaan sekä Hobitti-tarinan yhteen että pohjustamaan sopivasti Tarua Sormusten Herrasta.

Ristiriitaisuuksista huolimatta elokuva oli osapuilleen kolmen tähden kokonaisuus, josta tulee luultavasti selvästi parempi aikanaan kun extended edition ilmestyy. Nyt jo näki teatteriversiossa kohtia, joihin suurella todennäköisyydellä saisi täydentäviä kohtauksia tai syventävää, taustoittavaa uutta materiaalia.

Kääpiöt jäivät elokuvassa hieman turhan paitsioon ns. pääkääpiöitä (Thorin, Fili, Balin, osin Dwalin/Kili) lukuun ottamatta. Käppänät ryntäsivät jossain vaiheessa taistoon, jonka jälkeen suurinta osaa ei sitten nähtykään kuin suurin piirtein lopputeksteissä.

 

[KwutsNI]

Kiitokset kaikille suorista ja rehellisistä arvioista (lehtien kanssa sitä joutuu aina pohtimaan). Kuvausten perusteella kuulostaa juuri sellaiselta leffalta, jota vähän pelkäsin ja jota en halua nähdä. Eli joskus sitten alelaarista, jos sattuu kiinnostamaan vielä silloin.

 

[1936]

Ïtse taas pidin viimeisestä osasta. Ensimmäinen oli paras ja tämä viimeinen tuli aivan siihen kantaan. Hobitti-trilogia oli selkeästi tehty alustamaan TSH trilogiaa sen oman tarinansa lisäksi ja tässä onnistuttiin hyvin. Toki tietyt taistelukohtaukset puuduttivat liikaa, mutta annan taas kympin Jacksonille taustojen hahmottamisesta, mm. Sauronin nousun (ja tuhon) kuvaamisesta.

Siistiä, että omalle lapselle voi ensin katsotuttaa Hobitin ja sen jälkeen Taru Sormusten Herrasta, yhtenä kokonaisuutena.

 

[Ted Raikas]

Siistiä, että omalle lapselle voi ensin katsotuttaa Hobitin ja sen jälkeen Taru Sormusten Herrasta, yhtenä kokonaisuutena.

Luetuta ne kirjat heillä ennemmin.

Ankea ajatus, että jotkut katsoo nämä elokuvat ensin ja sitten vasta lukee kirjat, jos lukee.

 

[1936]

Luetuta ne kirjat heillä ennemmin.

Ankea ajatus, että jotkut katsoo nämä elokuvat ensin ja sitten vasta lukee kirjat, jos lukee.

Kiitos lastenkasvatusvinkeistä.

Olen lukenut kirjat ennen elokuvia ja toki ehdottomasti on hyvä ruokkia mielikuvitus ensin ennen kuin alkaa toisen näkemystä katsomaan.

 

[ms.qvist]

Kirjoitetaanpa nyt sitten hiukan lisää uusimmasta Hobitista eli kokonaista Viiden armeijan taistelusta, mutta sisällytän tähän viestiini lainauksena myös eilisen lyhyen viestini, koska eräissä kohdin viittaan siihen, joten lukijoiden ei tarvitse palata taaksen päin vaan he voivat lukaista viestini tästä - yleisöpalvelua nääs. Ja kohta joku tästäkin vittuuntuu, mutta so what!

Tänään tuli käytyä katsomassa trilogian viimeinen osa eli Viiden armeijan taistelu - 3D ja HFR versio kyseessä.

En nyt tänään sen syvällisempiä itse elokuvasta kirjoittele - en siis ryhdy ruotimaan sitä spoilereiden myötä, sen aika on huomenna tahi ylihuomenna.

Nyt totean oikeastaan hyvinkin lyhyesti, että massiivinen taistelu oli elokuvassa minusta yllättävänkin hyvin pohjustettu, samaten Thorinin kääpiömielen "sairastuminen" oli kiitettävällä tavalla kuvattu - nämä tuon nyt näistä positiivisista puolista esille, mutta sitten se viiden armeijan massiivinen taistelu.

Olihan sitä aikansa ihan miellyttävää katsoa - mutta kun kyllästymisaste tuli saavutettua (eli reilun parinkymmenen minuutin jälkeen) alkoivat kohtaukset olla puuroa ja puuduttavaa tilanteiden toistoa, jotka eivät enää tarjonneet minulle suuren suurta nautintoa, ennemminkin kaihoisan toiveen, että elokuvassa päästäisi eteenpäin ja se loputon taisteleminen, täpärä pelastautuminen, kuoleminen sun muu loppuisi. Ja olihan Legolaskin jälleen kuvioissa...

Toki taisteluun mahtui hetkittäisiä "piristäviä" kohtia ja oivalluksia - mutta taistelu itsessään alkoi maistua puulta.

vlad.

Yllä siis hyvin tiivistettynä ensihetken tunnelmat leffan loputtua ja näin vuorokautta myöhemmin on todettava, että tunnelmat leffan suhteen eivät ole kovinkaan kauheasti muuttuneet, eivät ainakaan positiivisempaan suuntaan - kenties hiukan negatiivisemmiksi ja on entistä voimallisemmin päällä tuntu, että leffan tiettyjä kohtia - esim. kauan odotettua armeijoiden välitästä taistelua - on aivan turhaan venytetty ja niihin on sovitettu elementtejä, jotka olisin jättänyt mielelläni pois. Samoin leffassa on muutamia muitakin kohtauksia jotka olisin olennaisella tapaa muuttanut tai muokannut vaikka perusrunko kohtalaisen hyvä olikin. Seuraavaksi spoilertagien myötä hiukan ruodintaa leffasta.

Smaug ja Järvikaupunki.

Spoileri

Smaug oli - kuten olettaa saattaa - juuri niin voimakas kuten sen pitkin olla, sen kynsissä Järvikaupunki oli kovin heppoinen ja ihmisien mahdollisuus puolustautumiseen oli hyvin rajallinen, elementit siis olivat oikein hyvät ja useat kohtaukset kohtalaisen hyvin toteutettu - jotkin kerronnan kannalta merkityksellisimmät kohtaukset oli toteutettu ikävän teennäisellä, turhaa dramatiikkaa nostattavalla, tavalla. Niin paljon kuin odotinkin Smaugin ja Bardin kohtaamista, niin minusta Jacksonin toteuttamistapa on kaikkea muuta kuin oivallinen. Minusta kohtaus pitkitettynä Smaugin ja Bardin kohtaamisena - jopa pienenä dialogina heidän välillä - oli liian teennäinen ja päälleliimatun oloinen. Minusta tämä dialogi ei ollut toimiva, koko kohtaus tietyllä tapaa rusensi sen mitä olin odottanut ja sen millaisena koin kohtauksen kirjassa. Smaugin kuolema ei ollutkaan mikään mahtava draama vaan lässähtänyt pannukakku! - Enkä todellakaan pitänyt siitä kuinka Smaugin nujertanut Musta Nuoli ammuttiin!

Järvikaupungin herra (Stephen Fry) jäi leffaversiossa suhteellisen vähälle huomiolle - mutta uskoisin, että hänen häpeilemättömästä ja petturimaisesta käytöksestä otetaan irti enemmän sitten aikanaan ilmestyvässä ee-versiossa, sen sijaan yllättävän paljon aikaa sai neuvonantajana toiminut Alfrid (Ryan Gage).

Spoileri

Alfridin rooli oli sikäli hyvä ettei siinä edes pyritty sortumaan mihinkään "ihmisenä kasvamiseen" vaan henkilö oli elokuvassa kaiken aikaa yhtälailla alhaisesti ja ahneesti käyttyvä omaa etuaan sumeilematta ajava roisto. Toisaalta olisin poistanut kohtauksen pari koska nyt hänen toimintaansa ryhdyttiin kuvaamaan alleviivatusti - tuli tunne, että ohjaaja halusi alleviivaten kuvata sen kuinka alhainen ja häikäilemätön henkilö oli kyseessä - vähäisempikin olisi riittänyt.

Viiden armeijan taistelu.

Spoileri

Kuten jo aiemmin kirjoitin, taistelua oli kiehtova katsoa aikansa - mutta vain aikansa eli se oli minusta kaikesta huolimatta ylimitoitettu ja paikoin jopa pitkästyttävä, jossa kohtaukset toistuivat toinen toisensa jälkeen ja sitä jäi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu samalla kuitenkin toivoen, että se taistelu jo vihdoin ja viimein loppuisi ja kuolleet laskettaisi ja lähdettäisi kotiin...

Ymmärrän sen, että taistelun oli oltava massiivinen - onhan koko leffa nimetty taistelun mukaan - mutta silti minulle sitä miekkailua, tappamista, paniikkia, pakokauhua, petturuutta ja urheutta - rumia örkkejä, mitä erinäisimpiä hirvityksiä oli aivan liikaa. Tässä taistelun keskellä Thorinin mielen sairastuminen kullan kiroukseen sai aivan liian vähän aikaa osakseen - se millaisen taistelun hän mielessään kävi oli minusta jopa mielenkiintoisempi mitä siellä ulkona käyty taistelu eri armeijoiden välillä. Se kuinka Thorin oli pettää omansa ja sukunsa oli olennaisesti voimallisempi taistelu ja vaikka Thorin lopulta voitti kullan kirouksen ja lähti tovereidensa kera taistoon örkkejä vastaan, tämä oli kuitenkin hyvin kuvattu ja se pieni kääpiö siellä jähmettyneen "kulta-altaan" päällä oli kaikella tapaa inhimillisesti koskettava hahmo ja se kruunun heittäminen ja kolahdus... Sen draama oli voimallisempi mitä ulkonakäydyn taistelun nostattama draama. Kenties me käymme lopulta suurimmat taistelut päämme sisällä...

Mutta sitten ne loput hengästyttävät yhteenotot vuoren ympäristössä - traagiset kuolemat, suvun sammuminen, rakkauden raastava todellisuus - se tuntui kaikki kuitenkin niin pieneltä ja sellaiselta, että oli ahdettu liikaa tapahtumia yhteen hetkeen. Ja lopulta, koko retkueen toiminnan kannalta merkittävimmistä henkilöistä huomattava osa sai minimaalisen vähän aikaa tässä elokuvassa. He olivat oman valtakuntansa puolesta käydyssä taistelussa statisteja - kaikella tapaa statisteja, vaikka heidän tunteista, epätoivosta ja vihasta - ja kenties orastavasta halveksunnasta sairastunutta Thorinia kohtaan olisi ollut ammennettavissa melkomoinen draama. Nyt tämä kaikki ohitettiin aivan liian helposti - köykäisesti - ja näkyvyyttä saivat monet muut hahmot aivan liian paljon. Örkkien oheen Legolas - jolla oli tässäkin leffassa ne oman manööverinsä, jotka tekivät tilanteista uuvuttavia ja nostattivat pintaan epätoivoisen tunteen. Enkä edes jaksa tämän enemmän mainita sitä raskasta elokuvaan upotettua rakkaustarinaa - vaikka nyt se ei niin vastenmieliseltä tuntunut mitä Legolas tuntui.

Mahdollisesti tulevina päivinä tuon vielä esille joitain hajanaisia ajatuksia elokuvasta ja tunnelmasta - nyt on rehellisyyden nimissä todettava, että trilogian päätösjakso ei millään muotoa noussut edukseen esille muista trilogian elokuvista. Liikaa ahdettu yhteen leffaan ja tehty kokonaisuudesta puuduttava ja puuromainen - edes Dol Guldurin tapahtumat eivät nyt tuoneet pelastusta, kenties sitten ee-versiossa enemmän. On tunnustettava, että jollen olisi ostanut trilogian aiempien elokuvien ee-versiota, tämän leffan ee-versio jäisi hyllylle, mutta koskapa nekin ovat kokoelmissani niin onhan se tämänkin leffan ee-versio sitten aikanaan ostettava. Toivon kuitenkin ettei Tolkienin perikunta anna Jacksonille mahdollisuutta tahrata Tolkienin perintöä enää tämän enempää.

vlad.

 

[teemu_s]

Jacksonin Hobitti vol 1, 2 ja 3 seuraa alkuperäisteosta sen verran löyhästi ja luo aasinsiltoja Sormusten herran taustoihin siten, että a) tiukkapipoisimpien Tolkien-friikkien pitää unohtaa alkuperäisteokset ja 2) kaikkien pitää nauttia actionista, haltijoista ja örkeistä filmitrilogian omilla ehdoilla. Kaksi osaa nähneenä suosittelen.

Mie olen samaa mieltä kuin Aurinkotuuli. Tämä oli vauhdikas lopetus Hobitti-trilogialle.

Thorinin hulluutta tuotiin mielestäni ihan riittävästi esiin. Ei tässä vaiheessa tarinaa enää hirvittävän paljon enempää olisi voinutkaan "taustoittaa" mitään.

Leffan hulppein kohtaus omalla tavallaan oli mielestäni Dol Guldurin yhteenotto alkupuolella.

 

[Ted Raikas]

Katselin tuossa The Hobbit: A Desolation of Smaugin Extended Editionin ja olihan se kyllä aavistuksen parempi kuin alkuperäinen. Lisätyt kohtaukset etenkin Beornin luona ja Dol Guldurissa olivat ihan tarinan kannalta hyödyllisiä ja olennaisia. Muutenkin leffa ehkä tuntui hitusen paremmalta nyt, kun ei tietty ole odotuksiakaan liiemmälti.

Saa nähdä jos ensi viikolla kerkeäisi käydä katselamssa trilogian viimeisen osan sitten.

 

[Wingman]

Tulipa mentyä Tolkienia fanittavan kaverin kanssa katsomaan kolmas Hobitti ensi-illassa. Tai -yössä. Sitä ennen piti tietenkin pika pikaa tarkastaa ne kaksi aikaisempaa osaa. Ensimmäinen oli sanalla sanoen lattea. Loputtoman pitkiä kohtauksia ja jossain vaiheessa totesin, että mitä sitä turhaan sankareiden puolesta jännittämään, kun aina löytyy viime tingassa joku pakotie. Toinen osa olikin sitten jo parempi, tosin lähinnä sen lohikäärmeen takia. Mielenkiintoinen hahmo. Kolmas olikin sitten taas vähän pettymys. Alkoi ihan mukavasti, mutta loppua kohden alkoi piiputtaa. Mä olen sitä mieltä, että tästä yksinkertaisesti puuttui se kunnon vihulainen. Örkit eivät saaneet sykettä nousemaan.

 

[FASlapsi]

Minäkin kävin tuon vikan osan viikonloppuna katsomassa. Hienon näköstä meininkiä toki, mutta vähän oli semmosta peräkkäisiä hienoja tappelukohtauksia vaan läntätty toinen toisensa perään, varsinkin leffan loppupuolella. Parhaat kohtaukset oli mun mielestä leffan alkupuolella, Smaugin Järvikaupungin tuhoaminen oli todella nätin näköstä. Ja sit tää Gandalfin vapautus oli yllättävän toimiva, ei oo tommosia loitsujuttuja ja haamuja ja ties mitä astraalipaskaa helppo saada valkokankaalla toimimaan. Christopher Lee on aina hauska nähdä ruudussa, tällä kertaa vielä hyviksien puolella. Mukavasti oli kanssa tuotu kääpiöistä ja haltioista vittumaisia piirteitä esiin,

Tuli taas mieleen että on ne kyllä perkeleen tyhmiä noi Gandalfit sun muut tyypit, aina ne lähtee kaikkea saatanan hankalaa ja vaarallista tekemään, sit lopussa meinaa tulla turpaan mut kotkat pelastaa kaiken. Nytkin ne parilla pyyhkäisyllä huitas helvettiin koko toisen pelottavan örkkiarmeijan ja ne semmoset helvetin isot madotkaan ei vissiin sit uskaltanu tehdä mitään ku linnut lens taivaalla. Eikö nyt vois vaan suoraan lähettää niille kotkille faksia että nyt pitäs tämmöstä tehdä, tulkaapa nyt tänne lentelemään niin menee vähän iisimmin tämäkin homma. Mut ei, nytkin piti jotain kääpiöitä vaan kasata ryhmään, ja sitten kun sormusta viedään tulivuoreen niin otetaan joo neljä näitä vässykkä-hobitteja ja ihmisiä pari ja joo yks kääpiö ja yks haltia, ai kotkia, no ei nyt vitussa, mitä me semmosille tehdään? Tarvotaan mieluummin 14 kuukautta vihollisia täynnä olevien metsien ja vuorien ja luolien ja soiden ja autiomaiden läpi sen sijaan että päivä lennettäis tulivuorelle ja nakattais Frodo helyineen sinne.

 

[teemu_s]

Tuli taas mieleen että on ne kyllä perkeleen tyhmiä noi Gandalfit sun muut tyypit, aina ne lähtee kaikkea saatanan hankalaa ja vaarallista tekemään, sit lopussa meinaa tulla turpaan mut kotkat pelastaa kaiken. Nytkin ne parilla pyyhkäisyllä huitas helvettiin koko toisen pelottavan örkkiarmeijan ja ne semmoset helvetin isot madotkaan ei vissiin sit uskaltanu tehdä mitään ku linnut lens taivaalla. Eikö nyt vois vaan suoraan lähettää niille kotkille faksia että nyt pitäs tämmöstä tehdä, tulkaapa nyt tänne lentelemään niin menee vähän iisimmin tämäkin homma. Mut ei, nytkin piti jotain kääpiöitä vaan kasata ryhmään, ja sitten kun sormusta viedään tulivuoreen niin otetaan joo neljä näitä vässykkä-hobitteja ja ihmisiä pari ja joo yks kääpiö ja yks haltia, ai kotkia, no ei nyt vitussa, mitä me semmosille tehdään? Tarvotaan mieluummin 14 kuukautta vihollisia täynnä olevien metsien ja vuorien ja luolien ja soiden ja autiomaiden läpi sen sijaan että päivä lennettäis tulivuorelle ja nakattais Frodo helyineen sinne.

Nuo kyseiset Pohjoisen Kotkat on sellaisia otuksia, joilla on todellakin oma tahto ja tekevät niin kuin itse haluavat. Vaikkakin ovat se Sormusten Herran ratsuväki, joka tulee aina viime hetkillä hätiin. Kotkat ovat Keskimaassa eläimille samaa kuin entit ovat puille.