Jymyltä taas hieno nousu, Mikko Korhonen ratkaisi toisen jakson lyömällä neljännen aloittavalla pallon väliin ja Jimi Heikkinen sai kunnian tuoda 2-1 -voittojuoksun. Superissa olikin sitten vain yksi joukkue.
Ihan näppärään paikkaan kävi Korhonen napsauttamassa 2-1 niitin. Oli nimittäin Mikon ensimmäinen lyöntivuoro koko pelissä ja kaiken lisäksi ensimmäinen lyönti ko. lyöntivuorolla.
Ensimmäistä kertaa Saarikentällä ja mukavaa oli. Mikäli Sotkamo ja Vimpeli kohtaavat pudotuspeleissä täytyy mennä uudestaan. Kyllä nuo vesistöt tuossa ympärillä tuo mukavaa lisäjännitystä peliin. Harhaheitto voi tulla yllättävän kalliiksi.
Kaksijakoinen ottelu kyllä, ensimmäisellä jaksolla Vimpeli sai Sotkamosta hyvän otteen Hotakaisen kunnarilla joka meni mielestäni helpohkosti koppariparin välistä. Harmittava nukahdus ottelun alkuun, kun Sotkamo oli saanut aiemmin koko Vimpelin kärjen pois kentältä. Ylipäätänsä sanoisin että Vimpelin kärjeltä heikko peli, toisaalta lyöntivuorot alkoivat melkein poikkeuksetta joko vitosesta tai kutosesta. Haukkala pääsi muutamaan kertaan numerolla 9 hyvin kentälle, mutta Haapakoski sitten poltti miehen tai kopitti pois. Ei tuo numero 2 tunnu oikein Haapakoskelle sopivan, pelottavan varmasti menee kyllä itse kentälle, vaikka sitten kolmannella lyönnillä. Sotkamo pääsi aloittamaan yleensä numerosta 6 tai 7. Vimpeli sai sitten tuon kunnarin voimin pidettyä jakson hyvin hallussaan, Sotkamo sai 3 yksittäistä juoksua, mutta Vimpeli onnistui aina sen tarvittavan juoksun raapaisemaan. 4-3 Vimpelille.
Toiselta jaksolta lähtien Sotkamon ulkopeli tiivistyi selvästi, mutta oma sisäpelikin oli heikohkoa. Jokaiseen vuoroon joku yksittäinen huono ulkopeli suoritus joltain tärkeältä kaverilta, joko Hartikainen, Komulainen tai Kohonen kävi sopivaan väliin polttamassa kärjen pois. Komulaiselta nähtiin ottelussa pari todella hienoa vaihtoa, mutta ottelun loppua kohti mennessä suoritustaso laski pahasti. Toisen jakson neljännen aloittavalla tilanne oli 1-1 ja peli selvä mikäli Sotkamo ei onnistu juoksua tekemään. Tilanne lähti numerolta 5 liikkeelle, joten Kuosmanen heitti Vikströmin etenemään, joka meni kentälle, Komulainen vaihtoi junnun kakkoselle. Valitettavasti Vimpeli poltti miehen kolmoselle. Komulainen pääsi itse etenemään, mutta haavoittui kakkoselle. Tämän jälkeen haavan Komulaisesta tehnyt Heikkinen pääsi kentälle, Rautiaisen veljekset saivat ajon aikaan. Ensimmäinen hyvä sisäpelisuoritus Immo Rautiaiselta nähtiin tässä vaiheessa, mies aloitti numerolla 6 mutta vaihtoi toiselle jaksolle Heikkisen kanssa paikkoja. Mikko Korhonen täräyttikin tosiaan pelin ensimmäisellä lyönnillään Heikkiseen kotiin. Vimpelillä oli vielä tasoittava vuoro ja vuorollaan pääsivät kokeilemaan kaikki isot tykit. Dahlströmille tarjottiin palotonta ajolähtöä, mutta Sotkamon ulkokenttä kesti hienosti. Vuorollaan epäonnistumassa kävivät myös Mäkelä ja Rinta-Aho.
Supervuorossa Sotkamo oli tuon toisen jakson lopun ansiosta niskan päällä. Niko Korhonen ei päässyt kentälle, mutta Vikström pääsi. Sotkamo rakensi palottoman ajolähdön jota purkamaan pääsi Roope Korhonen, ensin paloi Vikström kotipesään, mutta Korhonen sai Hartikaisen kotiin. Korhonen saatiin kolmoselle asti ja sieltä suoraan kotiin Huuskosen toimesta. Huuskonen empi ensin heittonsa kanssa, mutta lähti polttamaan Korhosta, joka ei olisi millään ehtinyt mikäli Huuskonen oli heti heittänyt. Odotti hetken ja heitti sitten ainakin metrin pesän ohi, pallo vallin yli jokeen. Vimpelin onneksi pallo jäi rantaan ja koppari sai sen heti vedestä, mutta Korhonen toi 2-0 juoksun. Vielä kun Kohonen saatiin kolmosella ja Kostin kotiutus onnistui, niin Vimpeli oli aika kovan paikan edessä. Eikä siinä onnistunut.
Peli olisi voinut mennä toisinkin, mutta hienosti toisen jakson tasoittavalla Jymyn "kakkoskärki" sai tilanteen päälle ja miehen kotiin. Laitoin tuon lainausmerkeillä, koska Sotkamo ei pahemmin peräpään miehiä käyttänyt koko pelissä. Kosti kävi kopittamassa, mutta pääsääntöisesti Mikko Korhonen ja Jimi Heikkinen hypättiin yli. Lisä draamaa saatiin myös ensimmäisen jakson kolmannessa vuoroparissa, kun Kohonen löi ykköspesälle palaavaa Roope Korhosta. Pallo osui suoraan käteen, mutta onneksi Roope pystyi peliä jatkamaan. 4 lyötyä ja 1 tuotu, eli ei epäselvyyttä siitä kuka oli pelin paras.
Sotkamosta mieleen jäi Kohonen lähinnä ulkopelistään, sisäpelissä paikat olivat valitettavan vähissä. Roope Korhonen tuli mainittua jo aiemmin. Hartikainen pelasi tuosta Sotkamon kärjestä, ehkä varmimman pelin. Niko Korhosen pitää päästä paremmin kentälle, nyt Jere Vikström meni paremmalla prosentilla kentälle ja röyhkeämmin. Vimpelistä mieleen jäi sisäpelissä Rinta-Aho ja Haukkala. Haukkala meni todella varmasti kentälle, mutta valitettavasti Haapakoski ei osannut miestä saatella eteenpäin. Meni kyllä itse hyvin kentälle, vaikka useasti ensimmäinen lyönti tuhraantuikin tuohon vaihtoyritykseen. Voi vaan miettiä, kuinka järkevää on laittaa siihen eteen mies etenemään, jos Haapakoski tekee kaverista joko haavan tai palon. Samalla kun tuhlaa siihen yhden lyönneistään. Rinta-Aho vaikutti pelimieheltä, hoiti hänelle siunaantuneet vaihtotehtävät hyvin. Yleensä kärjessä viiletti Puputti, kun Haapakoski joko paloi tai haavoittui. Ulkopelissä Haapakoski ottaa kyllä ison tonttinsa tyylikkäästi.
Tällaisia maallikon ajatuksia. Mukava oli käydä pitkästä aikaa katsomassa tuota hienoa lajia, viime kerrasta on ihan liian pitkä aika. Eikä tuossa oikein heti pysy kärryillä siitä, mitä pitäisi seurata. TV:stä katsottuna saat sen yhden tarjoillun kuvakulman, nyt kun voit katsoa ulkokentän liikettä, kaarta ja lukkarin toimintaa. Niin joutuu aina hieman valikoimaan mihin kiinnittää huomionsa. Ehdottomasti uudestaan paikan päälle.