Kävin paikallisella pesäpallostadionilla katsomassa pelin Pesäkarhut-Lukko. 2-0 voittohan sieltä tuli, ensimmäisellä jaksolla vuoti molempien ulkokenttä, toisella jaksolla enää Lukon kentällä olivat avoimet ovet. Se täytyy sanoa, että Rauman tytöt olivat ihan hyviä lyömään, karmeat yksilövirheet ja taktiset kömmähdykset kuriin, niin siinä on oikeasti hyvä joukkue naisten superpesikseen. Feran aikoihin verrattuna jotain positiivista on tapahtunut. Kolmen kauden aikana olen nyt käynyt satunnaisesti pelejä katsomassa, ja ensimmäisen kerran Rauman pelissä oli jotain tolkkua. Erityisesti kotiuttajajokerisisarukset jäivät mieleen, lyönti maistui. Pelin kruunasi Porin lyöjän numero 9 kunnari toisella jaksolla; takakenttä jäi arvuuttelemaan, että meneekö pitkäksi, ja niin meni läpi mainosten taakse, ja nopea tyttö juoksi kunnarin.
Sitä en itke yhtään, että valtakunnan paras naispesäpalloilija siirtyi tämän kauden alla Poriin. Kaisa Salmela, en ikinä unohda niitä Jyväskylä-pelejä, joiden jälkeen ko. pesisihme jäi suorastaan painajaisiin. Sen kierteisiin takavääriin ja taktisiin vääriin on niin syvältä lyödä, että se näkyy katsomoon asti. Kaiken viimeistelee valtakunnan paras heittokäsi, kärpäsiä napsitaan sieltä ja täältä. Lyönti on myös hyvää, kotiuttaminen ja vaihdot sujuvat. Ainoa heikkous on eteneminen, palaa silloinkin, kun pari-kolme edellä juoksee kotiin. Salmela on melko pomminvarma takapalo.
Pelit ovat pahasti kesken, mutta aika näyttää, onko Salmela se lyhyt mutta ratkaiseva juttu, ettei Porin mestaruus olisi pronssipelin voitto. Salmelaan on kaaduttu liian monissa pudotuspeleissä, nyt se arpa on meidän puolellamme.
Naisten peleissä muuten on joskus vähän sääli, että kelpo välilyönnillä pääsee lähes aina kotiin. Miesten peleihin suurin ero on siinä, että heittokättä on vain takakentällä ja mahdollisesti lautasen ääressä.