Pesäpallo on kautta historiansa ollut pienehköjen paikkakuntien ajanviete, missä auttavasti selvinpäin oleva osa porukasta laitetaan kentälle pelaamaan muiden ratoksi.
Pelin lainalaisuuksiin on kuulunut vittuilu kaikilla tasoilla, kentältä katsomoon, seurojen johtohenkilöistä aina kylänmiehiin saakka, osin varmasti lajin intiimistä mittakaavasta johtuen. Pelaajien osalta vittuilukulttuuri omaksutaan jo juniorina, ehkä pääasiallisena syynä on se, että pesäpallossa suhteellisen paljon jää aikaa pelkkään katselemiseen, kun ja jos pelin fyysinen intesiteetti ei lajin luonteesta johtuen muodostu aina kovinkaan kummoiseksi, korostaen lajin verbaalista ja näytelmällistä puolta. Katsomo lietsoo pelaajia ja päinvastoin.
Jääkiekkokatsoja on eristetty pelitapahtumista pleksien ja muiden esteiden taakse, siinä missä kansalaisluottamusta nauttinut pesäpallokatsoja saa toteuttaa itseään melkein silmästä silmään, eikä varmasti lajin roolia terapeuttisena purkautumiskanavana syrjäseuduilla voi kiistää. Ehkä kysymyksessä on jopa puhdistautumisriitti, josta haetaan sellaisia asioita, joita maaseutuyhteisöjen perusarvoihin sitoutunut ihminen ei sosiaalisista suhteistaan tai muista puuhasteluistaan voi saada.
Mitä tulee itse finaalisarjaan, niin Jymy sen taitaa jälleen viedä, mikä kertonee seuraan ja paikkakunnalle iskostuneesta pesäpallokulttuurista melkoisesti, materiaalihan ei moneen vuoteen ole ollut ihan sillä tasolla, että joka vuosi seuran tulisi ihan tälläisiin suorituksiin pystyä.
Pelin lainalaisuuksiin on kuulunut vittuilu kaikilla tasoilla, kentältä katsomoon, seurojen johtohenkilöistä aina kylänmiehiin saakka, osin varmasti lajin intiimistä mittakaavasta johtuen. Pelaajien osalta vittuilukulttuuri omaksutaan jo juniorina, ehkä pääasiallisena syynä on se, että pesäpallossa suhteellisen paljon jää aikaa pelkkään katselemiseen, kun ja jos pelin fyysinen intesiteetti ei lajin luonteesta johtuen muodostu aina kovinkaan kummoiseksi, korostaen lajin verbaalista ja näytelmällistä puolta. Katsomo lietsoo pelaajia ja päinvastoin.
Jääkiekkokatsoja on eristetty pelitapahtumista pleksien ja muiden esteiden taakse, siinä missä kansalaisluottamusta nauttinut pesäpallokatsoja saa toteuttaa itseään melkein silmästä silmään, eikä varmasti lajin roolia terapeuttisena purkautumiskanavana syrjäseuduilla voi kiistää. Ehkä kysymyksessä on jopa puhdistautumisriitti, josta haetaan sellaisia asioita, joita maaseutuyhteisöjen perusarvoihin sitoutunut ihminen ei sosiaalisista suhteistaan tai muista puuhasteluistaan voi saada.
Mitä tulee itse finaalisarjaan, niin Jymy sen taitaa jälleen viedä, mikä kertonee seuraan ja paikkakunnalle iskostuneesta pesäpallokulttuurista melkoisesti, materiaalihan ei moneen vuoteen ole ollut ihan sillä tasolla, että joka vuosi seuran tulisi ihan tälläisiin suorituksiin pystyä.